Vierailin tänään adventtikirkossa ja halusin nähdä mihin adventtikansa uskoo.
Ensimmäiseksi pisti silmään apeus, jota toiset kutsuvat hartaaksi murjottamiseksi.
Missä on pelastettujen ilo ja ylistys?
Jumalanpalvelustilaisuus oli kuin poliisin odottamista ovelle.
Yhteislaulussa lauletaan: "Kiitos Sulle Jumalani armostasi kaikesta...." otsat rypyssä ja puolittain huulia avaten. Useat eivät edes aukaise huuliaan, vaan selailevat seurakunta laulaa laulukirjaa, kuin etsien parempaa virttä.
Mikä on pielessä? Onko usko todellakin kuollut?
Tullaanko jumalanpalvelustilaisuuteen vain näyttäytymään, että kukaan ei vahingossa epäilisi pahinta?
Hengen Tuliko se palaa "rinnassa"?
Onnellisuus Jeesuksen lapsena olemisesta?
Mihin adventisti enää uskoo?
Uskooko adventtikansa Jeesuksen ilmestymiseen, vai haluaako kenties siirtää mielessään Jeesuksen paluuta tuonnemaksi?
Liittyykö kenties tulkinnat sunnuntailaista ja muista asioista adventistien apeuteen?
Onko Jumala sidottu sunnuntain tapahtumiin?
Eikö Jeesus voisi tulla takaisin yllättäen ja arvaamatta?
Minä ainakin laulan kiitosta kaikesta Jumalani armosta, en ole kuitenkaan yhtään varma haluanko laulaa laulua adventistien tapaan. Toivottavasti en laulullani herätä liikaa huomiota, jos adventtikirkossa joskus toiste vierailisin.
Ensimmäiseksi pisti silmään apeus, jota toiset kutsuvat hartaaksi murjottamiseksi.
Missä on pelastettujen ilo ja ylistys?
Jumalanpalvelustilaisuus oli kuin poliisin odottamista ovelle.
Yhteislaulussa lauletaan: "Kiitos Sulle Jumalani armostasi kaikesta...." otsat rypyssä ja puolittain huulia avaten. Useat eivät edes aukaise huuliaan, vaan selailevat seurakunta laulaa laulukirjaa, kuin etsien parempaa virttä.
Mikä on pielessä? Onko usko todellakin kuollut?
Tullaanko jumalanpalvelustilaisuuteen vain näyttäytymään, että kukaan ei vahingossa epäilisi pahinta?
Hengen Tuliko se palaa "rinnassa"?
Onnellisuus Jeesuksen lapsena olemisesta?
Mihin adventisti enää uskoo?
Uskooko adventtikansa Jeesuksen ilmestymiseen, vai haluaako kenties siirtää mielessään Jeesuksen paluuta tuonnemaksi?
Liittyykö kenties tulkinnat sunnuntailaista ja muista asioista adventistien apeuteen?
Onko Jumala sidottu sunnuntain tapahtumiin?
Eikö Jeesus voisi tulla takaisin yllättäen ja arvaamatta?
Minä ainakin laulan kiitosta kaikesta Jumalani armosta, en ole kuitenkaan yhtään varma haluanko laulaa laulua adventistien tapaan. Toivottavasti en laulullani herätä liikaa huomiota, jos adventtikirkossa joskus toiste vierailisin.
Vastaukset 40
Vanhimmat
"Ensimmäiseksi pisti silmään apeus,
jota toiset kutsuvat hartaaksi murjottamiseksi."
Meillä monilla on äärettömän paljon parannuksen varaa tuossa:
onko pelastuksen ilo sydämessä vai missä tai näkyykö se missään.
Jos ilonamme on vikojen etsiminen muista, niin sellainen ilo näyttää
ennemminkin virnistykseltä.
Jes. 30:15
Sillä näin sanoo Herra, Herra, Israelin Pyhä: Kääntymällä ja pysymällä hiljaa te pelastutte, rauhallisuus ja luottamus on teidän väkevyytenne;
Neh. 8:10
Ja hän sanoi vielä heille: "Menkää ja syökää rasvaisia ruokia ja juokaa makeita juomia ja lähettäkää maistiaisia niille, joilla ei ole mitään valmistettuna, sillä tämä päivä on pyhitetty meidän Herrallemme. Ja älkää olko murheelliset, sillä ilo Herrassa on teidän väkevyytenne."
Vääränlaiselal mielellä lakia muistava ei ehkä osaa vapautuneesti iloita.
Mutta raja ei kulje seurakuntien väleissä vaan toinen osaa iloita laista
ja toinen ei. Kun on kokenut suuren armon, osaa iloita laistakin, sillä
lakihan armon tarpeenkin paljastaa.
Luukas 7:46
Et sinä voidellut öljyllä minun päätäni, mutta tämä voiteli hajuvoiteella minun jalkani.
47
Sentähden minä sanon sinulle: tämän paljot synnit ovat anteeksi annetut: hänhän näet rakasti paljon; mutta jolle vähän anteeksi annetaan, se rakastaa vähän."
48
Sitten hän sanoi naiselle: "Sinun syntisi ovat anteeksi annetut".
****"Jos ilonamme on vikojen etsiminen muista, niin sellainen ilo näyttää
ennemminkin virnistykseltä."****
Etsiikö Antti vikoja toisista?
Eihän nyt kai Jumala ole syyllinen?
Mitäs vikaa siinä on jos näyttää kirkossaan sen ilottomuuden tai iloisuuden?
Ainakin on rehellinen eikä teeskentele.
Ei turhaan teeskentele Jumalan lasta.
Kun on kokenut Jeesuksen armon voi iloita eikä teeskennellä.
Kaikki muut ovat oikeassa ja adventistit ovat harhateillä? Adventistien mielestä?
Missään muussa uskonnossa ei ole oikeastaan mitään vikoja, adventtiuskossa on paljon korjaamista? Adventistien mielestä?
Paljon ihmisiä muista uskonnoista pääsee taivaaseen, mutta adventisteistä suurin osa joutuu helvettiin?
Adventistien mielestä?
Muissahan kun ei ole mitään vikoja?
"Mitäs vikaa siinä on jos näyttää kirkossaan sen ilottomuuden tai iloisuuden?"
Näinhän se on että jumalanpalvelus on myös kuin suuren psykiatrin
vastaanotto. On parasta olla oma itsensä, eikä MUIDEN vikoja tiirailla.
Jollakin saattaa olla suruaika menossa ja silloin pepsodent-hymy tuntuisi
ainakin itsestä, irvistykseltä.
tärkeää on sekin että antaa toisten joko iloita tai surra, ryhtymättä sitä
netin kautta levittämään kaikelle maailmalle, nimittäin sitä suremista.
Siunausta adventtijumalanpalveluksille ja kaikille jumalanpalveluksille!
Antti
Samanlaisia havaintoja voi tehdä missä tahansa kristilllisessä yhteisössä. Osallistujat monella "mielellä" liikkeellä(sinä arvostelumielellä).
Samassa tilaisuudessa voi kokea palavuutta, kuivuutta, väsymystä, riemua, tai vaikkapa, mitä tahansa tunnetiloja, ehkäpä jutun ydin on siinä, mikä on sydämentila palvonnan kohdetta kohtaan(?). Toivottavaa olisi, että kaikki voisi tulla sellaisenaan, sen hetken elämän tilanteessa. Aina ei jaksa olla innokas.
Lähes tulkoon mikään yhteisö ei ole koskaan täydellinen, vaan aina, ja yhä uudelleen sinne kannetaan vanhaa aatua mukanaan. Ja loput tiedetäänkin..
Kun keskitytään epäolennaiseen, eli "minttuihin ja tilleihin" niin silloin katoaa ilo uskovalta.
Monet keskittyvät enemmän opittuihin käytäntöihin, kuin itse Jeesukseen ja Hänen elämäänsä ja ohjeisiin.
Voiko 2000-luvulla "sapattina" tehdä nuotiota ja grillata esim. perunoita? Kuoria perunoita tai hieroa jyvistä kuoren pois?
Israelin kansan erämaavaelluksen aikaan olisi seurannut kuolemanrangaistus moisesta ruuan valmistuksesta.
Monikohan adventisti olisi hengissä, jos sapattilaki olisi voimassa?
Vai pitääkö elää kuten 2000-3000 vuotta sitten?
Ja saako sinne jumalanpalvelustilaisuuteen laittaa kaulakorua tai shortseja jalkaan ja saako nilkat näkyä?
Pitääkö naisten peittää hiuksensa kirkossa?
jne.
Onko siis Jumala kuitenkin muuttunut armeliaammaksi?
Voiko syynä olla Jeesuksen uhrautuminen?
ulkoinen iloisuus todista sitä mitä sydämmessä on, voi olla että ihminen teeskentelee ja näyttää iloiselta vain siksi että ihmiset näkisivät, vaikka sydän ei olisi mukana siinä ilossa ollenkaan, Jumala tietää ja näkee ihmisen sydämmen onko siellä rauha Jumalan kanssa ihmiset vain arvostelevat ulko kuoren mukaan.
Minä kuulun niihin että en mene kirkkoon näyttämään ihmisille kasvoillani pelastukseni iloa, menen kirkkoon kuulemaan Jumalan sanaa ja hiljennyn kuuntelemaan ja saamaan siunausta, kyllä kirkon jälkeen juttelen muutamien tuttavien kanssa, mutta en jää pitkiksi ajoiksi sinne puhumaan vain joutavia.
*****Minä kuulun niihin että en mene kirkkoon näyttämään ihmisille kasvoillani pelastukseni iloa, menen kirkkoon kuulemaan Jumalan sanaa ja hiljennyn kuuntelemaan ja saamaan siunausta, kyllä kirkon jälkeen juttelen muutamien tuttavien kanssa, mutta en jää pitkiksi ajoiksi sinne puhumaan vain joutavia.****
No minnes sitten menet näyttämään iloisuutesi?
Etkö halua näyttää Jumalalle onnellisuuttasi, kun kerran olet palvelemassa Jumalaa?
Mitenkä se kuiluikaan? "Rakkaus ILO Rauha..."
Etkä jää siis pitkäksi aikaa puhumaan joutavia?
Eihän siellä ohjeistuksessa puhuttu aikamääräästä mitään.
"Ettet puhu joutavia".
"Vaan kutsut sapatin ILON päiväksi."
Eikös ohjeistuksessa käsketty juuri sapattina iloitsemaan?
Voisiko sinulta vaikkapa riittää ymmärrystä sellaiselle asialle, että kaikilla lähimmäisilläsi ei ole niin hyvä lauluääni, että he korottaisivat äänensä kiitoslauluun toisten korvan juuressa? Yhteislaulussa mukana olemisestahan tuossa aloituksessa oli kysymys. Häntä häiritsi toisten laulamattomuus niin paljon, ettei hän enää halua advareitten kanssa laulaa yhdessä ollenkaan.
Ja voisitko ymmärtää jollakin olevan ehkä kurkku niin kipeä ja ääni käheänä, ettei vaan ääntä lähde vaikka haluaisikin?
Voisitko ymmärtää ihmisen olevan sydämessään iloinen vaikka suu ei olekaan korvissa asti ja vaikka hän ei iloaan suurella äänellä hihku julki? Ymmärrätkö, että etenkin vanhemmilla ihmisillä suupielet roikkuvat apean näköisesti ja otsassa voi olla huolestuneen näköiset rypyt (ilman kauneusleikkausta tai botoxia) vaikka he ovat aivan iloisella mielellä?
Sapatti ON ilon päivä, mutta kyllä Jeesus on surullisten ja masentuneittenkin ystävä. Ennen kaikkea heidän. Ja meille Hän sanoo: Iloitka iloitsevien kanssa ja itkekää itkevien kanssa.
Eiköhän annettaisi jokaisen pitää pärstäkertoimensa ja hyväksyä hänen laulamattomuutensa.
Huonoja verukkeita laulamattomuudelle on laulunlahjan puute.
Voi niitä laulunsanoja vaikka lausua ääneen, kuten hopparit.
Laulunsanathan ovat myös runoutta.
Sydämen iloisuus näkyy aina myös ulospäin.
Sitä ei voi peittää.
Kurkkukipu samanaikaisesti joka toisella on huono yhteensattuma?
Terveet elämäntavat pitäisi silloin nostaa esille.
Itse laulan vaikka variksen äänellä ja vaikka kuinka tuijotettaisiin.
Jonkun suu voi jopa mennä karehtivaan hymyyn.
Linnutkaan eivät häpeä laulunääntään, vaan ylistävät ja kiittävät ja myös anovat laulaen.
Ehei, ei. Ei se iloisuus aina näy päällepäin. Vai luuletko, ettei mäkihyppääjä ole iloinen voittaessaan kilpailun? Janne Ahoselta kysyttiin aikoinaan haastattelussa, miksi hän on aina niin totinen vaikka on voittanut. "Olen tullut hyppäämään enkä hymyilemään", vastasi Janne. Mutta varmasti hän oli iloinen.
Itse saatan touhuilla kotona ja ajatella vaikka kuinka iloisia ja hauskoja ajatuksia, mutta sattumalta peilin ohi kulkiessani säikähdän omaa pärstääni jonka näen siinä ohimennen. On kuin olisi miehen syönyt ja toista mieli tekisi.
Jos sinä rääkkäät toisia variksen äänelläsi, niin älä edellytä kaikkien tekevän samoin. Minun puolestasi saat raakkua, ei häiritse, sillä en varmasti erota laulatko oikein vai väärin. Tunnen kuitenkin erään, jolla on hyvin tarkka korva. Hän sanoo sen olevan hänelle suorastaan fyysinen kiusa kun joku kovalla äänellä laulaa nuotin vierestä hänen korvaansa. Hänelle se sattuu samalla tavalla kuin jos joku rämisyttäisi täysillä kattilankansia epätahtiin.
Laulussa voi olla mukana aivan hyvin pelkästään ajatuksilla. Ja Jumalaa voi kiittää ilman että suutaan aukaisee. Hän kyllä näkee ajatuksemme, missä mennään. Se hyvin kovaääninen Jumalan kiittäminen ja ylistäminen vaikuttaa hurskastelulta ulospäin.
Ja, linnut ylistävät ja kiittävät? Mistä tuon sait? Eiköhän lintujen laulu ole niitten merkkiääniä toisilleen.
http://www.youtube.com/watch?v=Q8rynBcxZg8
Joo, kissanikin tuossa äsken kiitteli luojaansa kun vesikuppi oli päässyt tyhjäksi. Eilen kiitteli luojaansa, ettei pahemmin käynyt, kun astuin vahingossa sen hännälle. Maaliskuussa ne vasta oikein tuolla pihalla kiittelevätkin ja ylistävät oikein kuorossa.
Osaahan ne muutkin eläimet ylistää ja kiittää kuin linnut.
Näin sinut ja halveksivan arvostelevan nöyrtymättömän happaman naamasi, kuin vähättelevä susi tulit seurakuntaamme kenet saisit niellä, et polvistunut kun kävimme rukoukseen, huh heijaa jne.. kertomista riittää vielä sinusta vaikka kuinka paljon, aivan puistatti katsoa sinua, kylmät väreet kävi selkä piissäni, ...
... fariseusta. Lienee ollut itse ylifariseus_1, joka kertoi jättäneensä
vakituiset jumalanpalveluskäynnit adv.kirkossa vain siitä syystä että saarnaava pastori ei ollut veli vaan sisar.
Totuutta he eivät siedä
"Jumalanpalvelustilaisuus oli kuin poliisin odottamista ovelle."
Vasta olet päässyt moittimasta adventisteja ulkopuolisiksi tarkkailijoiksi.
Ja nyt itse tiirailet niin tiukasti ettet huomaa mistä siellä saarnataan.
Mutta ilmeisesti Roomalaiskirjeestä ja uskonvanhurskaudesta, sapattikoulussa, puoli tuntia ennen varsinaista jumalanpalvelusta.
Ja vihkosesta mahdollisuus seurata opetusta - ostitko semmoisen?
Ehkä myös tämä vakavaksi vetävä Herran sana otettiin esiin:
Matt. 3:10
Jo on kirves pantu puitten juurelle;
jokainen puu,
joka ei tee hyvää hedelmää,
siis hakataan pois ja heitetään tuleen.
Kyllä oikeudenkäynti kaiken aikaa menee eteenpäin, Jeesus tosin,
kuten adventistitkin opettavat, on puolellamme, mutta ei se sitä
tarkoita, että Hän silmänsä ummistaisi siltä mitä me teemme tai
tekemättä jätämme, eikä jätä huomioimatta meidän asenteitamme.
Kyllä aihe ilolla täytetynkin sydämen vakavaksi vetää. Onpa näinkin:
Saarn. 7:4 (7:5)
Viisaitten sydän on surutalossa, tyhmien sydän ilotalossa.
Ilotalo voi tosiaan olla tyhmäin osana.
Käy siellä ilotalossa kyllä varmaan ihan viisaita ja lukeneitakin henkilöitä?
Herran Huone ei kuitenkaan ole bordelli tai surutalo, vaan ylistystä ja iloista soitinten ääntä täynnään.
Jumalan valtakunta on pullollaan kaiken näköisiä ja kokoisia olentoja, jotka ylistävät Jumalaa lakkaamatta, Hänen ihmeellisesistä armon teoistaan ja luomisvoimastaan.
Jumala saa "kuolleen ihmisen" elämään ja iloitsemaan.
Meitä tarkkaillaan myös Jumalan "valtaistuimelta" käsin.
Naisen syli voi olla lämmin, haalea tai kylmä.
Porttonaisen syli voi tuntua myös lämpimältä, mutta todellisuudessa se on kylmääkin kylmempi.
Samoin on seurakunnan, joka kehuu, esittelee ja mainostaa "tavaraansa".
"Syli" voi tuntua aluksi lämpimältä, mutta sitten koittaa "maksun aika".
Raamatussa maallistunutta seurakuntaa verrataan juuri maksulliseen naiseen.
Hienoon pukuun pukeutunut kaunokainen on kuitenkin petollinen ja monet ovat jääneet "koukkuun".
Haluatko viihdyttää itseäsi porttonaisen kanssa?
"Bordelliinko menit Antti? Ilotalo voi tosiaan olla tyhmäin osana." --sda.manaaja--
Kovinpa on sinulla pienet kuviot. Bordellista voi kenties ostaa eräänlaista jokapäiväistä leipää, mutta mistä voi ostaa viisaan sydämen? En minä ilotaloon sanonut meneväni, enkä huvilaan tai nauruherätykseen, vaan ihan päinvastaiseen
osoitteeseen: surutaloon.
Siellä saa viisaan sydämen.
Joku menestyvä johtaja on joskus sanonut, että tärkein, mitä hän on
elämässä oppinut, on erottaa oleellinen ja epäoleellinen toisistaan.
Tunnen onnellisia ruumiinvammaisiakin, jotka ovat terveitä onnellisempia siksi että erottavat oleellisen epäoleellisesta.
Kun tykkää käydä surutalossa, ei tarvitse niin paljon mainostamaasi
bordelliakaan.
Onnellinen voi olla vain kun erottaa oleellisen epäoleellisesta ...
http://www.youtube.com/watch?v=oGZYT50Bow4&feature=PlayList&p=AC81E0ECF6F30D19&playnext_from=PL&index=0&playnext=1
Kaksi vakoojaa yöpyi porton luona ja lopputulos on että kaikki kolme pelastuivat!
Ynnä ystävät tietysti kaupan päälle.
Joos. 6:17
Kaupunki ja kaikki, mitä siinä on, vihittäköön tuhon omaksi Herran kunniaksi; ainoastaan portto Raahab jääköön henkiin, hän ja kaikki, jotka ovat hänen kanssaan hänen talossansa, sillä hän piilotti tiedustelijat, jotka me lähetimme.
Ei minulla ole portosta mitään pahaa sanottavaa. Raamatun todistuksen mukaan
portto (tässä tapauksessa Raahab) antaa miehelle sitä mitä mies tarvitsee.
"Porttonaisen syli voi tuntua myös lämpimältä,
mutta todellisuudessa se on kylmääkin kylmempi."
Ehkä naisen syli oli kylmä vain siksi, että sinä itsekään et
osoittanut lämpöä hänelle - menit vain itsellesi lämmintä
rintaa pyytämään.
Kun porttonainen kohtaa sen oikean miehen, jota alitajuisesti
kaipailee, niin hän jättää porttolan ja lähtee miehen mukaan.
Ei ehkä sinunlaisesi, uloskutsutun ulkopuolisen tarkkailijan mukaan lähtisi.
Rakkauselämässä on pantava kaikkensa likoon. Yhdeksi tuleminen
ei tarkoita peniksen ja vaginan yhteen hitsaamista, vaan jotain
paljon enemmän. Pitää olla aivan tosissaan naisen kanssa ja jos
ajattelemattomuuttaan on heitä useampia ominut, niin silti.
1. Kor. 6:16
Ettekö tiedä, että joka yhtyy porttoon, on samaa ruumista hänen kanssaan? Onhan sanottu: "Nämä kaksi tulevat yhdeksi lihaksi."
kävit, mutta meillä ainakin iloitaan joka sapatti.
Varmaan kaikkialla muualla iloitaan, mutta ei tuossa yhdessä adventtikirkossa?
Pistähän "!!??!!" tänne adventtiseurakuntasi sijainti ja osoite, niin katsotaan.
Sillähän siitä päästään.
Olen aika monet adventtiseurakunnat Suomen maassa kiertänyt ja meno on kaikissa ollut lähes identtistä.
Kirjoitin siis kaikkien adventtiseurakuntien yleisilmeestä, en minkään "änkyräryhmän".
----****mutta meillä ainakin iloitaan joka sapatti.*****
Teillä iloitaan sapattina huvipuistoissa ja diskoissa?
Kyllähän ne maailman ilotkin naurua aikaan saavat, mutta harvemmin ylistystä Jumalaa kohtaan.
Oikea ilo tulee tietoisuudesta, että tulevaisuus on turvattu.
Kotonako sapattia vietät?
Vastaappa "!!??!!" missä adventtikirkossa tuppaat käymään sapattisin?
Me pohjoisen asukkaat nyt olemme tunnetusti jäyhiä näyttämään tunteitamme. Mutta menes vaikkapa johonkin Lontoon lukuisista adventtikirkoista niin näet sitä pelastetun iloa. Eikä tarvitse mennä sinnekään asti, Tukholman adventtikirkon espanjankielisellä puolella sitä löydät myöskin.
Tukholmassakin suomalaiset ovat niukkasanaisia. Suomalaisen
seurakunnan sapattikoulu tosin kestää jopa tunnin (meillä ½ h),
mutta paljon ei tietoa heru toiminnasta. Vuorolistakin on täytynyt
laittaa nettisivulle ilmeisesti siitä syystä, että tietää milloin pitää
käväistä seurakunnassa oman palveluvuoronsa hoitelemassa.
Onhan siellä rukouskokouskin sentään 12 kertaa vuodessa näköjään.
Kristus antakoon Tukholman suomalaiselle adventtiseurakunnalle
ihan uudenlaisen voitelun Pyhässä Hengessä!
Ruotsinkielisten sivusto osoittaa hieman isompaa pirteyttä ...
Sikäli että MEDIAAN satsataan ja keskitytään aivan kiitettävästi.
Tärkeintä näyttää olevan, miltä näytetään ulospäin.
Ja niinhän se on että meidän tehtävämme on olla Kristuksen tuoksu.
Herra siunatkoon niin että todella oli ulospäin suuntautumisessa
tavoitteena Kristuksen tuoksu eikä oma haju. Meillä kaikilla tuppaa
se oma kuolemanhaju olemaan tunnusomaista.
http://media.adventist.se/media/
Kaikilla on sama Jumala, mutta kaikki eivät tunne Jumalaansa.
Kuinka voit siis iloita sellaisesta, jota et tunne ja jonka kanssa et päivittäin seurustele?
Kun Jumalan rakkauden tuntemus ja lämpö on sydämessä, niin silloin ei voi olla iloton.
Keskinäinen rakkaus saa ihmisen iloitsemaan ja se näkyy myös kasvoista ja eleistä.
"Ilo Herrassa on meidän väkevyytemme."
Sinne Adventtikirkkoon voi tulla laulutaidottomat siinä kuin iloiset laulajatkin. Myös ahdistuneet, masentuneet tai jostain syystä elämäänsä pettyneet saavat sinne tulla. He saavat olla siellä Jeesuksen läsnäolossa. Ei ole ihan pakko hymyillä iloisesti jos ei naurata.
Ne, joilla on se aito ilo sydämessään voivat hyvinkin lohduttaa ilollaan - sillä aidolla - ja tuoda näillekin, jotka eivät taida laulaa kuin otsat rypyssä ja puolittain huulia avaten, helpotusta elämään.
Mutta synkkyyttä voi tuottaa joissain iloisissakin seurakunnissa se, että on kuin puolipakolla vastattava puhujan kysymyksiin tai vakuutteluihin, että usko on iloinen asia. Jos tunnet sisäistä iloa siitä, että Jeesus on sinut pelastanut ei saarnamiehen vakuuttelu iloisesta uskosta muuta uskon todellisuutta miksikään.
Kyse on myös luonne-eroista. Harmittavan usein kuulee moitittavan suomalaista harrasta uskoa. Pitäisi ikään kuin muuttua tavoiltaan afrikkalaiseksi kun tämä suomalaisuus on niin huonoa. Ei ole jäänyt todellakaan huomaamatta ulkomaisten tapojen ihannointi. Jos paikalla on ulkomaalaisia niin nekin, jotka eivät ole erityisen tahdikkaita muutoin, muuttuvat epäaidon ystävällisiksi. Kuitenkin Jumala on armossaan antanut meille tämän rakkaan isänmaan asuttavaksemme. Ei luovuteta pois sitä suomalaisuutta minkä Jumala on meille antanut selviytyäksemme pahojen aikojen yli. Ja jos mikä ei rakenna, siitä luovuttakoon.
Pidän iloisista kuin myös ei niin iloisilta kuulostavista lauluista. Hengellinen musiikki on minulle erittäin tärkeä alue. Kaikilla ei ole mahdollisuutta nauttia siitä. Siis olen/ole kiitollinen, että vielä saa nähdä ja kuulla. Musiikissa tulisi olla Pyhän Hengen vaikutus läsnä. Se onkin sitten monen mielestä todistelukysymys, mutta miksi keikkua jyrkänteen reunalla kun aivan hyvin voi seisoa hieman etäämpänäkin. Hevirockista ei saa kristillistä millään todistelulla. Ei mistään muustakaan sellaisesta evankelioinnista, jossa Jeesus on kuin takapihalla ja muu rekvisiitta pinnalla. Aivan kuin haluttaisi kertoa, ettei olla vanhakantaisia uskovia vaan laajakatseisia, moderneja ja suvaitsevia Jeesuksen lähimmäisenrakkauden julistajia, joita Pyhän Hengen voima ja vapaus johdattaa.
Lainaan Voitto Ramun vihkosessa " KRISTILLINEN ROCK " olevaa tekstiä kalifornialaisen 15-vuotiaan opiskelijan kertomana sekä Afrikassa lähetystyössä tapahtunutta: " Kristillinen " rock-musiikki on aina aiheuttanut taistelua elämässäni. En pystynyt koskaan menemään minnekään, etteikö rock-musiikki olisi vainonnut minua, en tuntenut oloani mukavaksi missään. Musiikki aiheutti paljon jännitteitä ja sisäistä rauhattomuutta, että masennuin täysin. Pääsin masennuksesta täydellisesti kun luovuin rock-musiikista. -
- Kerrotaan tapauksesta Afrikassa, jossa lähetyssaarnaaja ajoi riivaajan ulos jostakin kyläläisestä. Kohta sen jälkeen kokouksessa mukana ollut rockbändi alkoi soittaa " kristillistä " rockia. Tuolloin kyläläiset sanoivat: " Miksi toitte sen riivaajan takaisin? " -
Kun sain tulla uskoon, niin siihen liittyi myös ilo siitä, että otettiin pois sellaisesta minkä selvästi tunsi olevan vastoin Pyhää Henkeä. Mutta ei aikaakaan kun sain surukseni huomata, ettei se minkä olin luullut olevan vain maailman tyyliä, olikin jo livahtanut joihinkin seurakuntiin. Se tuntui todella ahdistavalta. Ajattelin, etteikö edes hengellisissä kokouksissa pääse niitä vaikutteita pakoon, joista uskovan luulisi iloiten luopuvan.
Eihän usko täydelliseksi tietenkään tee. Mutta toivoisi, ettei käytettäisi keinoja, jotka itsessään ovat niitä, joista pitäisi luopua. Niistä kun on luovuttu ei sitten kenenkään niitä pidä kaivella, mutta ei myös itse niitä pitäisi pitää meriittinä julistustyössään.
Mieluummin siis evankeliumia kuin selvityksiä siitä kuinka paljon viinaa tuli juotua ja huumeita käytettyä sekä seksisyntejä tehtyä. Tai kuinka kovanyrkkinen alamaailman kundi olin eikä nytkään nynnyjen pukuherrojen uskonto kiehdo.
Se joka istuu hiljaa kirkonpenkissä ja "tuijottaa toisen niskaa", voi tuntea iloa pelastuksesta ja suurta kunnioitusta Jumalaa kohtaan. Luoja ei ole hänelle vain kaveri, jonka kanssa pidetään hauskaa. Jumala on Pyhä.
Mitä se ihmistä hyödyttää vaikka murehtisi kuinka?
Voiko ihminen lisätä ikäänsä murehtimalla.
Heittäkää kaikki murheet Jeesuksen harteille.
Niinhän Jeesus itse käski.
Ajallinen elämä on liian lyhyt murehtimiselle ja taivaassa taas ei murehdita.
Jumalan lapsi ei ole masentunut tai ahdistunut, paitsi jos hän on hyljännyt Jumalan.
Onko Jumalanpalvelustilaisuus sopiva paikka murehtimiselle?
EI!
Jos olet murtunut tai murheellinen, pyydä rukouksessa ensin Jumalalta iloa ja vapautusta ja mene sitten iloiten toisten lähimmäistesi seuraan Jumalaa palvelemaan kiitollisena ja iloisena.
Vaikutat olevan aika kovasydäminen ja itsekäs ihminen. Iloitset vain omasta pelastumisestasi, mutta tunnetko koskaan ahdistusta, murhetta, masennusta tämän hukkuvan maailman vuoksi? Vedätkö suuta nauruun kun ajattelet läheisiäsi jotka eivät halua vastaanottaa pelastusta? Vai tunnetko silloin hylänneesi Jumalan?
Jos luet Raamattua, niin huomaat Jeesuksenkin olleen joskus murheellinen, hän jopa itki. En usko sellaisten tunteiden olevan merkki Jumalan hylkäämisestä.
Kysyt, mitä se ihmistä hyödyttää, vaikka hän murehtisi kuinka? Ja, voiko ihminen lisätä ikäänsä murehtimalla? Hyötymisen ja pitkän iän perässäkö sinä olet? Teetkö mitään, mistä ei ole sinulle hyötyä tai mikä ei lisää ikääsi?
Onneksi adventtikirkko on paikka, jonne voi mennä sellaisena kuin on. Ja onneksi Jeesus hyväksyy meidät sellaisena kuin hänen eteensä menemme. "Tule niinkuin olet vaan, muuta hän ei vaadikaan."
''''''Vaikutat olevan aika kovasydäminen ja itsekäs ihminen. Iloitset vain omasta pelastumisestasi, mutta tunnetko koskaan ahdistusta, murhetta, masennusta tämän hukkuvan maailman vuoksi? Vedätkö suuta nauruun kun ajattelet läheisiäsi jotka eivät halua vastaanottaa pelastusta? Vai tunnetko silloin hylänneesi Jumalan?''''''
Minun tehtäväni on vain julistaa ilosanomaa Jeesuksen valmistamasta pelastuksesta. En ole vastuussa siitä, jos joku ei tahdo sanomma kuulla ja pelastusta ottaa vastaan kohdalleen. En murehdi sellaisesta, joka on yksin Jumalan tekoa. Pelastuminen tulee yksin Jumalalta ja siitä pitää minun iloita. MINÄ EN KETÄÄN VOI PELASTAA. AINOASTAAN JUMALA ARMOSSAAN VOI PELASTAA.
En tunne minkäänlaista masennusta siitä, jos ihminen ei halua pelastua. Jokainen saa itse päättää vapaasti kohtalostaan.
ILOITKAAMME SIIS PELASTUKSESTAMME!
KIITOS JA YLISTYS OLKOON JUMALAN!
Kukapa sitä murehtisi mikä on Jumalan tekoa, ei toki. Sellainen minua murehduttaa mikä on saatanan tekoa.
Ilotse sinä vaan omasa kuplassasi ja sulje silmäsi maailman pahuudelle.
No sinä et varmaankaan ole istunut tunkiolla ja raaputtanut itseäsi ruukunpalasella.
Mutta kun sille paikalle joudut, tulen kysymään ilon juuria.
Kun itket, itken kanssasi, kun naurat, nauran kanssasi.
Mutta tunteet ja elämänvaellus on monisäikeinen, jos kirkkoon tulee surussa, on hienoa, että saa tulla, eikä ole pakko iloita niinkuin monessa menestysteologiassa opetetaan.
Mitä tunnet jos vaikka lapsesi on raiskattu? Tunnetko enää olevasi Jumalan lapsi jos itket? Pyydät vain Jumalaa poistamaan sinulta murheen ennenkuin menet toisten seuraan jumalanpalvelukseen suu leveässä naurussa? Pystytkö tunteman minkäänlaista empatiaa, vai oletko niin itsekeskeinen, että keskityt vain nauttimaan omasta pelastuksestasi?
----"Ilotse sinä vaan omasa kuplassasi ja sulje silmäsi maailman pahuudelle."---
Vaan näin:
"Iloitkaamme pelastuksesta älkääkä kiinnittäkö katsettanne pahaan. Kohottakaa katseenne katsomaan hyyyttä, joka on Jeesuksessa Kristuksessa."
Iloitkaa Jumalan hyvyydestä.
pelastuksen ilo on, mutta että se on "HENKILÖKOHTAISTA ILOA" muiden kanssa siitä voidaan kai olla yhtämieltä.
Minulle henkilökohtaisesti on ilo sitä että olen ymmärtänyt sen mitä Raamatun sanoma minulle (ja luonnollisesti kaikille jotka haluavat ottaa sen vastaan) sanoo. Raamatun totuuden ymmärtäminen on se perus millä minun uskoni lepää, asia jota ei kukaan voi muuttaa, en minä itsekään. Raamatun totuuteen on helppo uskoa - jos sen on kerran nähnyt - on suuri ilo että on saanut sen armon elämäänsä.
Adventtikirkosta en ala sanomaan sen enempää kuin että kaipa se on erilaista eri seurakunnissa - niinkuin kaikilla muillakin kirkoilla ja lahkoilla - en menisi yleistämään.
Ykso asia on minulle kuitenkin selvinnyt tässäkin asiassa
Tämä EI OLE oikeata iloa vaan hurmosta siitä puuttuu ymmärrys täysin.
>>>> http://www.youtube.com/watch?v=OS6wpbiqW28&feature=related
Video oli kauheaa katsottavaa ja kuunneltavaa. Todellinen Jumalan Voima ja Pyhä Henki eivät totisesti ilmene näin. Voi eksytytystä, voi eksyttäjiä!
Jumalassa on Rauha. Jumala on Rakkaus, Isän syli.
"Tämä EI OLE oikeata iloa vaan hurmosta siitä puuttuu ymmärrys täysin."
>>>> http://www.youtube.com/watch?v=OS6wpbiqW28&feature=related