Kristityt pitävät raamattuun uskomista pelastuksen edellytyksenä, tästä syystä he ovat hädissään usein ihmisten kuoleman jälkeisestä elämästä. raamattu on antanut lähetyskäskyn ja tätä kristityt pyrkivät sitten toteuttamaan. toisaalta opetetaan että sanaa kuulematonkin voi pelastua.
evankelisoimista kuitenkin pidetään hyvin tärkeänä, joten on hankala nähdä ,että sille olisi muuta perustetta kuin se, että se lisää pelastuksen todennäköisyyttä. tätäkin ajatusta raamattu toisaalta tukee.
uskovien kuulee varsin usein sanovan ,että me emme pelastuisi tekojemme mukaan yksikään koska meidän tekomme ovat pahat, ja tarvitsemme siksi armoa.. jos meidän sanan kuulleidenkin teot siis ovat kaikilla niin pahat ettemme voi pelastua kuin armolla jonka saa uskolla, niin silloin todennäköisesti sanaa kuulemattoman todennäköisyys pelastua on hyvin olematon, . onhan hänenkin teot hyvin syntiset. kuinka sanaa kuulemattomien teot voisivat koskaan johtaa pelastukseen jos yhdenkään uskovankaan teot eivät riitä siihen ilman armoa? koska ihminen on useimpien uskovien mielestä läpeensä paha, niin kuulemattomien ainoa tapa pelastua lienee siis armo.
Jos taas sanaa kuulematonkin voisi saada armon, niin mikä merkitys sanan levitykselle sitten enää jäisi? siinähän tapauksessa kannattaisi pidättäytyä sanan levityksestä, koska kuulematon saisi armon ilman uskoa ja se koskisi kaikkia kuulemattomia, jos taas kuulee sanan, saisi armon enää vain jos uskoo. koska jokaisen ihmisen tekojen sanotaan olevan pahat, vaivaahan meitä kuitenkin perisynti, niin jumalan tulisi käytännössä pelastaa armolla kaikki sanan kuulemista vaille jääneet ,koska armahtaa sanaa kuulleetkin mitä kauheimmista synneistä kunhan vain ovat tulleet uskoon.
mutta koska sanaa levitetään ja siihen raamattu ihmisiä kehoittaa, niin sen pitää tarkoittaa sitä, että sanan kuulleet ovat huomattavasti paremmassa asemassa pelastuksen kannalta, tämä on juuri evankelioimisen motiivi, pelastaa ihmisiä. nyt oletan kaikkien ymmärtävän automaattisesti sen, että sellainen järjestelmä on erittäin epäoikeudenmukainen jossa sanaa kuulematon ei voi pelastua tai omaa heikommat mahdollisuudet pelastua…tai vaihtoehtoisesti siinä tapauksessa jos kuulemattomat saavat kaikki armon, niin silloin sanan kuulleet ovat taas pelastuksen kannalta heikommassa asemassa, eihän kuitenkaan kuulleista usko kuin pieni osa.
Joka tapauksessa silloin jos kuulemattomat saisivat armon, niin sanan kuulemattomuus olisi paras vaihtoehto kollektiivisesti, koska silloin joko kaikki saisivat arrmon ja pelastuisivat..tai siinä tapauksessa ,että kukaan ei saisi armoa, niin silloin helvetissäkään ei voisi katua ettei ottanut vastaan uskon ja sanan kautta armoa, kun ei sitä saanut edes kuulla.. tosin itse sanan kuulleena voin sanoa etten katuisi helvetissä epäuskoani tässäkään tilanteessa, koska tiedän että nykyisellään en vain olisi kyennyt uskomaan..usko ei ole kovinkaan valittavissa…jokainen voi laittaa silmänsä kiinni ja yrittää uskoa että avatessaan silmänsä, maailma näyttääkin punaiselle..vaikeaa valita uskoa, eikö?
Pyöritteleepä tätä asiaa sitten miten päin tahansa, siitä ei saa rakennettua kaikille ihmisille tasapuolista näillä periaatteilla. näkisin että kaikille tasapuolinen ja oikeudenmukainen olisi sellainen järjestelmä jossa jokaisen ihmisen elämän aikana tekemät pahat teot suhteutettaisiin heidän kykyynsä tiedostaa paha ja väärä …ja tuomiot jaettaisiin sitten sen perusteella. ihmisenä en kuitenkaan ala neuvomaan oletettua jumalaa, mutta niiden tietojen pohjalta mitä raamattu antaa, voimme helposti todeta että se ei ole reilu järjestelmä, ei ainakaan ihmisen oikeustajun perusteella. jos jumala on moraalin, omantunnon ja oikeustajun lähde, niin olettaisin että meidän ihmisten oikeustajun tulisi täsmätä raamatun opetusten kanssa, niin harvoin kuitenkaan on.
Erittäin mielenkiintoinen kysymys on myös se, että kun ja jos sanan kuuleminen on kerran ensiarvoisen tärkeää ja jumalan päämäärä, niin miksi jumala antoi sen levityksen ylipäätään tehtäväksi ihmiselle jonka tietää epäluotettavaksi tässäkin asiassa ja tietää että ihmisellä ei ole kyvykkyyttä ja resursseja saada sanaa jokaisen kuultavaksi ja haluakin siihen on vain uskovilla.
evankelisoimista kuitenkin pidetään hyvin tärkeänä, joten on hankala nähdä ,että sille olisi muuta perustetta kuin se, että se lisää pelastuksen todennäköisyyttä. tätäkin ajatusta raamattu toisaalta tukee.
uskovien kuulee varsin usein sanovan ,että me emme pelastuisi tekojemme mukaan yksikään koska meidän tekomme ovat pahat, ja tarvitsemme siksi armoa.. jos meidän sanan kuulleidenkin teot siis ovat kaikilla niin pahat ettemme voi pelastua kuin armolla jonka saa uskolla, niin silloin todennäköisesti sanaa kuulemattoman todennäköisyys pelastua on hyvin olematon, . onhan hänenkin teot hyvin syntiset. kuinka sanaa kuulemattomien teot voisivat koskaan johtaa pelastukseen jos yhdenkään uskovankaan teot eivät riitä siihen ilman armoa? koska ihminen on useimpien uskovien mielestä läpeensä paha, niin kuulemattomien ainoa tapa pelastua lienee siis armo.
Jos taas sanaa kuulematonkin voisi saada armon, niin mikä merkitys sanan levitykselle sitten enää jäisi? siinähän tapauksessa kannattaisi pidättäytyä sanan levityksestä, koska kuulematon saisi armon ilman uskoa ja se koskisi kaikkia kuulemattomia, jos taas kuulee sanan, saisi armon enää vain jos uskoo. koska jokaisen ihmisen tekojen sanotaan olevan pahat, vaivaahan meitä kuitenkin perisynti, niin jumalan tulisi käytännössä pelastaa armolla kaikki sanan kuulemista vaille jääneet ,koska armahtaa sanaa kuulleetkin mitä kauheimmista synneistä kunhan vain ovat tulleet uskoon.
mutta koska sanaa levitetään ja siihen raamattu ihmisiä kehoittaa, niin sen pitää tarkoittaa sitä, että sanan kuulleet ovat huomattavasti paremmassa asemassa pelastuksen kannalta, tämä on juuri evankelioimisen motiivi, pelastaa ihmisiä. nyt oletan kaikkien ymmärtävän automaattisesti sen, että sellainen järjestelmä on erittäin epäoikeudenmukainen jossa sanaa kuulematon ei voi pelastua tai omaa heikommat mahdollisuudet pelastua…tai vaihtoehtoisesti siinä tapauksessa jos kuulemattomat saavat kaikki armon, niin silloin sanan kuulleet ovat taas pelastuksen kannalta heikommassa asemassa, eihän kuitenkaan kuulleista usko kuin pieni osa.
Joka tapauksessa silloin jos kuulemattomat saisivat armon, niin sanan kuulemattomuus olisi paras vaihtoehto kollektiivisesti, koska silloin joko kaikki saisivat arrmon ja pelastuisivat..tai siinä tapauksessa ,että kukaan ei saisi armoa, niin silloin helvetissäkään ei voisi katua ettei ottanut vastaan uskon ja sanan kautta armoa, kun ei sitä saanut edes kuulla.. tosin itse sanan kuulleena voin sanoa etten katuisi helvetissä epäuskoani tässäkään tilanteessa, koska tiedän että nykyisellään en vain olisi kyennyt uskomaan..usko ei ole kovinkaan valittavissa…jokainen voi laittaa silmänsä kiinni ja yrittää uskoa että avatessaan silmänsä, maailma näyttääkin punaiselle..vaikeaa valita uskoa, eikö?
Pyöritteleepä tätä asiaa sitten miten päin tahansa, siitä ei saa rakennettua kaikille ihmisille tasapuolista näillä periaatteilla. näkisin että kaikille tasapuolinen ja oikeudenmukainen olisi sellainen järjestelmä jossa jokaisen ihmisen elämän aikana tekemät pahat teot suhteutettaisiin heidän kykyynsä tiedostaa paha ja väärä …ja tuomiot jaettaisiin sitten sen perusteella. ihmisenä en kuitenkaan ala neuvomaan oletettua jumalaa, mutta niiden tietojen pohjalta mitä raamattu antaa, voimme helposti todeta että se ei ole reilu järjestelmä, ei ainakaan ihmisen oikeustajun perusteella. jos jumala on moraalin, omantunnon ja oikeustajun lähde, niin olettaisin että meidän ihmisten oikeustajun tulisi täsmätä raamatun opetusten kanssa, niin harvoin kuitenkaan on.
Erittäin mielenkiintoinen kysymys on myös se, että kun ja jos sanan kuuleminen on kerran ensiarvoisen tärkeää ja jumalan päämäärä, niin miksi jumala antoi sen levityksen ylipäätään tehtäväksi ihmiselle jonka tietää epäluotettavaksi tässäkin asiassa ja tietää että ihmisellä ei ole kyvykkyyttä ja resursseja saada sanaa jokaisen kuultavaksi ja haluakin siihen on vain uskovilla.
Vastaukset 1
Vanhimmat
saanut mielessäsi selvän asian, jonka Paavali ilmaisee näin:
14 Sillä kun pakanat, joilla ei lakia ole, luonnostansa tekevät, mitä laki vaatii, niin he, vaikka heillä ei lakia ole, ovat itse itsellensä laki
15 ja osoittavat, että lain teot ovat kirjoitetut heidän sydämiinsä, kun heidän omatuntonsa myötä-todistaa ja heidän ajatuksensa keskenään syyttävät tai myös puolustavat heitä-
16 sinä päivänä, jona Jumala on tuomitseva ihmisten salaisuudet Kristuksen Jeesuksen kautta, minun evankeliumini mukaan.
Lisäksi olet näemmä unohtanut pohdinnoissasi kokonansa sanat!
36 Mutta minä sanon teille: jokaisesta turhasta sanasta, minkä ihmiset puhuvat, pitää heidän tekemän tili tuomiopäivänä.
37 Sillä sanoistasi sinut julistetaan vanhurskaaksi, ja sanoistasi sinut tuomitaan syylliseksi."