Se tapahtui parisen viikkoa sitten, kun tuskailin hikisenä töissä. En jaksanut tehdä töitä kun kunto on niin saat--an huono. Painoa tällä hetkellä 116kg.
Silloin tapahtui se odottamani "naksahdus" päässäni ja sanoin mielessäni "ei j-lauta..nyt loppuu tää helkkarin lyllerrys!" Olen 33-vuotias ja tunnen olevani lähempänä 7kymmentä! Kaikkia paikkoja särkee, jalat ja kädet (sormet) turvoksissa, kokoajan yököttävä nihkeä hiki ja naama turpea ja punainen ja kiiltelevä...mitään ei jaksa, rappuset kun kävelee ylös niin puuskuttaa kuin joku hemmetin juna...verenpaine korkea, muut arvot päin p-settä...
Näin kauan se kesti mutta vihdoin olen tajunnut, että tapatan itseäni pikkuhiljaa olemalla tällainen läski.
Joten nyt alkoi elämäntaparemontti ja uusi elämäni.
Silloin tapahtui se odottamani "naksahdus" päässäni ja sanoin mielessäni "ei j-lauta..nyt loppuu tää helkkarin lyllerrys!" Olen 33-vuotias ja tunnen olevani lähempänä 7kymmentä! Kaikkia paikkoja särkee, jalat ja kädet (sormet) turvoksissa, kokoajan yököttävä nihkeä hiki ja naama turpea ja punainen ja kiiltelevä...mitään ei jaksa, rappuset kun kävelee ylös niin puuskuttaa kuin joku hemmetin juna...verenpaine korkea, muut arvot päin p-settä...
Näin kauan se kesti mutta vihdoin olen tajunnut, että tapatan itseäni pikkuhiljaa olemalla tällainen läski.
Joten nyt alkoi elämäntaparemontti ja uusi elämäni.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Oma "käännekohtani" tapahtui n. 10 vuotta sitten kun olin vakavasti masentunut. Tulin jätetyksi ensimmäisestä pitkästä suhtestani, enkä millään tahtonut asiaa hyväksyä. Ammattikoulu jäi kesken kun terveys petti. Noin vuosi meni ihan sumussa jatkuvasti itsemurhaa ajatellen ja suunnitellen. Ammattiauttajalle en päässyt pitkien jonojen vuoksi, ja seisoinhan minä "kokonaisena" ja kahdella jalalla vielä pystyssä. Asuin vielä tuolloin kerrostalossa ( seitsemännessä kerroksessa) äitini kanssa, eikä päivää ollut milloin en olisi suunnitellut hyppääväni alas ja helpottavani elämääni sekunnissa. Äitini on kokenut elämässään valtavasti surua ja tiesin ettei hän tule selviämään itsemurhastani, joten rupesin miettimään miten saisin sen näyttämään onnettomuudelta.
En vielä tänä päivänäkään tiedä miten siitä olen selvinnyt, koska silloin 10 vuotta sitten se tuntui aivan täysin mahdottomalta. Nyt olen onnellisesti kihloissa enkä voisi ihanempaa miestä toivoa. Yhteisiä vuosia takana jo 6
Hei, luin juuri kirjan nimeltään Dieettitytön huimat seikkailut
Kirjoittanut Shauna Reid, omakohtaisia kokemuksia, hyvin mukaansatempaava
ja hauska kirja, suosittelen ! Lähtöpaino 159,5 , loppupaino 79,8 !
Tsemppiä ja iloista mieltä ! Ei saa masentua !