Mielestäni kaikki, jotka pitävät itsemurhaa itsekkäänä tekona, eivät ole itse kokeneet todellisia ongelmia. Tarkoitan tällä sitä, että ihmiset kokevat eri ongelmat eri suuruisina. Toisin sanoen joidenkin ihmisten kestokyky on merkittävästi matalampi kuin toisten. Yhtä ihmistä ei haittaa esimerkiksi oman perheen tapaturmainen kuolema siinä määrin, että elämää ei pystyisi jatkamaan. Toiselle se tarkoittaa omankin elämän välitöntä pysähtymistä. Itse kutsun sellaisia ihmisiä tunteettomiksi koneiksi, jotka jatkavat kuten mitään ei olisi tapahtunutkaan. "Paistaa se päivä risukasaankin!". Sellaiset ihmiset, jotka tuollaista sanovat, pitäisi ampua välittömästi raa'asta pilkkaamisesta. Jos ihminen on menettänyt kaiken, mitä on pitänyt tärkeänä, ei mielestäni edes tarvitse yrittää pelkästään verovarojen kerryttämisen takia. Aktiivinen eutanasia on ihmisyyttä ja toisen näkökannan kunnioittamista parhaimmillaan. Kuka on oikeutettu sanomaan, että esimerkiksi puolisonsa menettäneen vanhuksen on pakko jatkaa elämäänsä hirvittävissä fyysisissä ja psyykkisissä kivuissa? Vanhusta ei kukaan käy katsomassa vaikka mahdollisuus olisi, mutta heti on korppikotkat haaskalla, jos vanhus haluaa kuolla pois kurjasta elämästään. Tätä on nykyajan Suomi! On lottovoitto - anteeksi, on rangaistus syntyä Suomeen. Niin ja oli sekava kirjoitus. Ei sitten tarvitse siitä kommentoida ensimmäisenä, vitun äidinkielen opettaja.
Itsekäs
Itsekkäämpi
2248
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
ovat todellisia juuri hänelle.Et sinä voi väittää, että hänen ongelmansa eivät olisi todellisia, koska ne poikkeavat omistasi. Eivät nämä paljon menettäneet jatka elämäänsä kuin mitään ei olisi tapahtunut, vaikka sitä jatkavatkin. Suru on mukana jokaisessa hetkessä. Suru muuttaa ihmistä. Mutta ihminen ei voi elää elämäänsä toisen ihmisen kautta. Mihin maahan syntyminen olisi mielestäsi lottovoitto ja mikset muuta sinne? Minä pidän itsemurhaa itsekkäänä tekona, jos jälkeen jää läheisiä.
Itsemurha ja itsekkyys samassa yhteydessä puhuttaessa on mun mielestä vaikea todeta kenenkään tilantees mitään ajatusta oikeaksi.. Mielestäni itsekkyys liitetään turhankin usein (nimenomaan jyrkästi) itsemurhaan ja taas toisaalta pidän itsekin sitä jollain lailla itsekkäänä tekona.
Mielestäni kummassakin on jotain perää, luulen että tapauksessa kui tapauksessa. Mutta pistää niin vihaksi lukea aina tälläsiä tekstejä "tekopirteistä" ja ihmisistä joil ei muka oikeita ongelmia. Ei kukaan voi ikinä tietää mitä kenenkin elämäs on! sen jos minkä olen oppinut, et se asia ei näy päälle ja jokaisella on jotain. Sinänsä totta kuitenkin et ihmiset kokee asiat erilailla, toiset rankemmin ja toiset vähemmän, mut vaikka minun veljeni on tehnyt itsemurhan, olen kokenut perheväkivallat, avioerot, uskonlahko yms. Niin pidätkö minua tekopirteänä tai asioita kokemattomana vain siksi että olen päättänyt jatkaa elämääni? Helppoa se ei totisesti ole ollut, mut silti kannattanut.