Vesikauhu

Joko koira on kuollut?

Rabies johtaa oireiden puhjettua aina kuolemaan. Vuorokauden kuluessa altistumisesta aloitetulla asianmukaisesti toteutetulla rokotushoidolla ja mahdollisella immunoglobuliiniannoksella tauti voidaan aina estää (taulukko «Altistuksen jälkeinen hoito »1).

Rabiesaltistuksen jälkeen puremakohta pestään välittömästi runsaalla saippuavedellä, ja mikäli mahdollista, huuhdellaan 70 % alkoholilla, minkä jälkeen aloitetaan mahdollisimman pian estohoito. Aikaisemmin rokottamattomille annetaan yksi annos (20 KY/kg) rabiesimmunoglobuliinia ja viisi annosta rokotetta. Rokotteet annetaan päivinä 0, 3, 7, 14 ja 28 lihaksensisäisinä injektioina. Rokotteen lasten annos on sama kuin aikuisten. Rokotetta ei pidä antaa pakaraseutuun, jossa teho voi olla oleellisesti heikompi. Immunoglobuliini annetaan ensimmäisen rokoteannoksen kanssa samaan aikaan. Poikkeustapauksissa se voidaan antaa myöhemminkin, kuitenkin viimeistään kolmannen rokoteannoksen yhteydessä (päivänä 7). Immunoglobuliini infiltroidaan haavaan ja sen ympäristöön, jos mahdollista. Mikäli koko annosta ei saada kulumaan näin, ruiskutetaan loput lihaksensisäisesti esimerkiksi reisilihakseen (eri paikkaan kuin rokote). Altistuksen jälkeistä rokote- ja immunoglobuliinihoitoa ei saa jättää antamatta, vaikka altistuksesta olisi kulunut jo pitempään (jopa useita kuukausia). Sitä ei kuitenkaan aloiteta, jos altistuneelle on jo kehittynyt rabieksen oireita. Mikäli rokotesarja on aloitettu matkakohteessa, se tulee jatkaa yllä olevan aikataulun mukaisesti loppuun matkan jälkeen kotimaassa.