Sakujen oudot tähtien triviaalinimet

"Daraus entstand der Name Betelgeuse. Im Deutschen muss dann das „l“ (des arabischen Artikels „al“) als „i“ interpretiert worden sein, da in mittelalterlichen Handschriften das „i“ noch ohne Punkt geschrieben wurde, somit entstand der übliche Name Beteigeuze."
(Wikipedia)

Beteigeuze siis on keskiajalta, seurausta sen ajan kielenmuunnoshankaluuksista. Eivät ole korjanneet.

Arabiasta on käännetty Atairkin. Saksalaiset kyllä tuntevat vaihtoehtona Altairin.

Kun tähtien nimet "suuriin sivistyskieliin" vakiintuivat, ei kansaivälinen yhtenäisyys vielä ollut muotia - ellei latinassa sattunut olemaan osviittaa.

Nimiasu ”Atair” esiintyy kyllä suomessakin, vaikka jotkut pitävät sitä virheellisenä. Tähden nimi johtuu arabian sanoista ”al-ta’ir”, missä määräävä artikkeli ”al” ääntyy assimiloituneena ”at”. Ääntämisen kannalta ”Atair” on siis lähempänä alkuperäistä muotoa.

Saksan kielessä käytetty ”Beteigeuze” taas perustuu vanhaan kopiointivirheeseen, jonka takia l-kirjain luettiin i:ksi. Tämä tapahtui keskiajalla aikana, jolloin i:n pistettä ei ollut vielä keksitty.

Suomenkielisissä hakuteoksissa esitetään Betelgeuze-nimelle sellaisia ääntämisohjeita kuin [beteldžeuze] tai vieläkin mutkikkaampaa (esim. paino 3. tavulla). Tämä on aika lailla teoretisoivaa. Kyllähän g-kirjain vastaa arabiankielisen alkumuodon jim-kirjainta, jonka ääntämys yleisarabiassa on affrikaatta [dž], mutta nimi on kaiken kaikkiaan loitonnut hyvin kauas arabiankielisestä alkumuodosta. Tämänhän näkee jo sanan vokaaleista. (Klassillisessa arabiassa ei ole muita vokaaleita kuin a, i ja u.) Suomen kielessä ääntämys on todellisuudessa [betelgeuse] tai [petelkeuse].

http://de.wikipedia.org/wiki/Liste_von_Sternen kirjoittaa Castor, Prokyon, Spica, Altair ja Beteigeuze. Noista viidestä nimestä vain kaksi vastaa tutkimasi kartan nimistöä, kolme poikkeaa niistä.