Olen pienikokoinen nainen, jolla on teini-iässä todettu kaksisuuntainen mielialahäiriö. Seroquelia menee nykyisin 100 mg/vrk (auttaa nukkumiseen tosi hyvin), Xanoria 0,5-2 mg/vrk (auttaa sosiaalisten tilanteiden pelkoon ja estää paniikkikohtauksia) ja Triptyl 150 mg/vrk. SSRI- SNRI- ja MAO-estäjät kokeiltiin masennukseen ennen Triptyliä ja ne ei auttaneet. Triptylin haittavaikutuksia on suun ja emättimen kuivuminen, voi tietty hoitaa imeskelytableteilla, xylitolpurkalla ja liukuvoiteella. Nyt alkaa taas mennä huonosti, itsemurhasuunnitelmia on lähinnä taloudellisten vaikeuksien ja opinnoissa jaksamisen vuoksi.
Triptyliä käsittääkseni voidaan määrätä 300 mg/vrk annokseen asti, onko kellään kokemusta suurista annoksista? Lääkkeettömään eli sähköhoitoon olen joskus pyytänyt päästä, mutta siinä kuulemma tulee väliaikaisia muistinmenetyksiä, eli ei sovi opiskelijalle/osa-aikatyön tekijälle.
Triptyliä käsittääkseni voidaan määrätä 300 mg/vrk annokseen asti, onko kellään kokemusta suurista annoksista? Lääkkeettömään eli sähköhoitoon olen joskus pyytänyt päästä, mutta siinä kuulemma tulee väliaikaisia muistinmenetyksiä, eli ei sovi opiskelijalle/osa-aikatyön tekijälle.
Vastaukset 2
Vanhimmat
annos voi olla mainitsemasi kokoinen, mutta silloin ratkaisee indikaatiokin.
ECT-hoidon este ei ole opiskelu tai osa-aikatyönteko (??), se nyt ei vain sovi kaikille.
Mikä lääke sinulla on tasoittavana? Vai riittääkö sinulle tuo matala ketiapiinimäärä siihenkin?
Triptyl lamauttaa dopamiinireseptoreita = vähemmän mielihyvää, kaikessa. Itsekin söin joskus triptyliä vakituisesti, auttoi välillä, mutta kyllästyin siihen, että mikään ei oikein tuntunut miltään, ei hyvältä eikä pahalta. En suosittele nostamaan sitä, taino en minä mikään lekuri ole. Huomaan, että olet kovassa stressissä, joten suosittelen pientä breikkiä, OIKEESTI! Pohdi mitä haluat tulevaisuudelta, oletko juuri nyt tiellä hyvään elämään, onko elämäsi nyt sen arvoista, että kärsit kaiken aikaa, onko palkka ns. tulossa? Itse joutunu muutamia kertoja oikeesti pysähtymään, kun menny aivan liian lujaa, tai hitaasti. Nyt pikku hiljaa tulee sellainen asenne, että töitä, töitä, töitä oman ITSENSÄ eteen, ei muiden kaiken aikaa. Olen alkanut kuntoilemaan taas, vähentänyt lääkkeiden syöntiä, syömään ehkä hiukan terveellisemmin. Rankkaa on ollut, mutta palkinto tulee kaiken aikaa. Hyppää hetkeksi pyörästä pois, järjestä se! Lääkkeethän ei paranna, ainoastaan siirtää. kun syö tarpeeksi lääkkeitä, ei uskalla enää katsoa/kokea todellista omaa itseään. Todellisen itsensä kokeminen voi olla rankkaa johtuen traumoista ja muista, mutta siihen ei kuole. Se on v armasti rankkaa, mutta sieltä se OIKEA hyvä olo tulee, sieltä sisältä. Itselläkin opettelemista, ettei AINA ota lääkettä joka asiaan, vaan joskus oikeesti HOITAA sen ongelman pois.