Kysymys lapsen saamisesta

..löysin pari artikkelia, joissa valaistaan puhtauden ja saastaisuuden käsitteitä (juutalaisuudessa ja varhaisessa kristinuskossa sekä yleensä). Kyseessä on ajattelutapa, jossa on ollut kysymys 'järjestyksestä' ja 'epäjärjestyksestä', eräässä mielessä. Ilman tutustumista antiikin ajan maailmaan ja ajatteluun, näitä käsitteitä ei voi ymmärtää. Kysymyksessä ei kuitenkaan ollut kenenkään alistaminen.

Artikkelin on kirjoittanut Risto Uro, teologian tohtori, eksegeetti.


http://www.helsinki.fi/teol/hyel/ihminen/puhtaus.pdf

Juttu on 16 sivua pitkä. Luin sitä jonkin matkaa ja tein muistiinpanoja joistakin kohdista. Liitän ne tähän, niin koko artikkelia lukemattakin ymmärtää, että puhtaus/saataisuus-käsitettä voi yhdessä artikkelissa ainoastaan raapaista pinnalta.


Risto Uro


..(muistiinpanoja )"Suurin osa kansojen historiasta on tapahtunut hovien ja oppineiden kammioiden ulkopuolella. Ihmiset ovat kylissään ja perheissään eläneet arkipäiväistä elämäänsä. He ovat noudattaneet perinteisiä tapojaan joskus poliittisista ja aatteellisista mullistuksista riippumatta, usein niiden alle taipuen tai musertuen. Ideologiat ja uskonnot ovat vaikuttaneet
suuresti ihmisten elämään, mutta eivät vain ajattelumalleina vaan konkreettisina riitteinä ja fyysisenä todellisuutena.

Ihmisen ruumista koskettavien puhtauden ja epäpuhtauden rajojen pohtiminen näyttäisi tarjoavan mahdollisuuden tarkastella varhaiskristillisyyden historiaa tästä laiminlyödystä näkökulmasta käsin.

Jyrkkä erottelu saastaiseksi luokiteltujen ja puhtaiden asioiden välillä on osa Uuden testamentin edellyttämää maailmaa. UT antaa useita viitteitä siitä, että Jeesuksen ajan Palestiinassa noudatettiin juutalaisen lain vaatimia puhtausmääräyksiä.

Jeesuksen kuoleman jälkeen keskeiseksi yhteisöelämän ongelmaksi tuli, pitäisikö Jeesuksen seuraajien noudattaa Mooseksen lain vaatimia määräyksiä puhtaasta ja epäpuhtaasta ruuasta.

Menneinä vuosikymmeninä kristityt teologit ovat tulkinneet Jeesuksen ja ensimmäisten kristittyjen suhdetta Vanhan testamentin puhtaussäädöksiin varsin mustavalkoisesti. Määräykset ”rituaalisesta” puhtaudesta on nähty juutalaisen uskonnon primitiivisinä tai maagisina elementteinä,3 jotka olivat Jeesuksen aikana jäykistyneet sisällyksettömäksi ulkokultaisuudeksi.4 Alkukristillisyydessä puhtaussäädöksiä ei enää ymmärretty rituaalisesti
tai kultillisesti, vaan eettisiksi periaatteiksi tai vertauskuvalliseksi puheeksi Kristuksen pelastustyöstä.

Viime vuosien tutkimuksessa yksipuolinen kuva Jeesuksen ajan juutalaisuudesta ja Jeesuksen suhtautumisesta omaan uskonnolliseen perinteeseensä on muuttunut tasapuolisemmaksi ja monivivahteisemmaksi. Juutalaisuutta ei enää kuvata triviaalina muotohurskautena. Monet nykytutkijat näkevät Jeesuksen juutalaisena profeettana ja opettajana, joka ei kumonnut tai kiistänyt juutalaisen uskonnon perustavia määräyksiä.


Kumosiko kristinusko todella saastaisuuden käsitteen kultillisessa mielessä ja säilytti sen ainoastaan vertauskuvallisena puheena ihmisen sisäisestä puhtaudesta tai Kristuksen täydellisestä uhrista? Miten on ymmärrettävä seksiin ja synnyttämiseen liittyvä saastaisuus, joka esiintyy lukuisissa ensimmäisten vuosisatojen kristittyjen teologien opetuksissa?9 Onko
kyse juutalaisuudesta perittyjen primitiivisten elementtien jäänteistä, jotka säilyivät ja voimistuivat kristinuskon historiassa ensimmäisten kristittyjen radikaalista asenteesta huolimatta? (sivulla 4/19, Risto Uro)

Sosiaaliantropologin näkökulma:

Puhtautta ja saastaisuutta on hyödyllistä tarkastella muustakin kuin perinteisestä eksegeettisestä näkökulmasta. Sosiaaliantropologi Mary Douglasin tutkimuksia on luettu paljon myös antropologien ja etnografien ammattipiirien ulkopuolella. Teos Purity and Danger (1966) on vaikuttanut syvällisesti siihen, miten uskontojen tutkimuksessa puhtaus ja saastaisuus nykyään ymmärretään. ('Nykyään' tarkoittaa tässä siis sitä miten 'puhtaus' ja 'saastaisuus'-käsitteet merkitsivät juutalaisuudessa (ja varhaisessa krisitnuskossa) raamatullisena aikana, ennen kuin kristinusko erosi kokonaan omaksi uskonnokseen. watch)

Ihmisruumis 'järjestyksen' symbolina?

1) Puhtaus ja saastaisuus ovat kategorioita, jotka tavalla tai toisella esiintyvät kaikissa inhimillisissä kulttuureissa. Joissakin yhteisöissä erottelu puhtaan ja epäpuhtaan välillä on korostuneempi kuin toisissa.19 Oman kulttuurimme erottelun olemme usein omaksuneet niin nuorena, että sitä on vaikea tiedostaa; se on tullut osaksi itsestäänselvästi hyväksyttyä
maailmaa.20 Siitä huolimatta ainoa tie ymmärtää puhtaussäädösten merkitystä Raamatun kulttuureissa on pyrkiä etsimään jonkinlaisia vertailukohtia tai analogioita meidän maailmankuvastamme. Ei ole hedelmällistä lähteä siitä ajatuksesta, että kristinusko yksinkertaisesti selitti ”kultillisen” saastaisuuden olemattomaksi.
2)Yhteisö luo puhtauden ja saastaisuuden erittelyllä rajojaan ja jäsentää näihin kohdistuvia uhkia. Tämän sosiologisen tutkimusperinteen valossa on oikeutettua laajentaa näkökulmaamme kysymyksiin yhteisön identiteetistä ja puhtaussäädösten ja moraalin suhteesta.21

Puhtauden ja saastaisuuden luokittelu Vanhassa testamentissa:

Missä vaiheessa ”metaforinen” epäpuhtaus konkretisoituu todelliseksi fyysiseksi saastumiseksi? On myös muistettava, että antiikin kulttuureissa sielua tai ihmisen sisintä (henki, sydän) ei ymmärretty samalla tavoin ei-aineelliseksi kuin useimmat käsittävät tänään.38 Ajatus ei-aineellisesta hengestä tai sielusta vastakohtana aineelliselle ruumiille syntyi vasta Descartesin filosofian vaikutuksesta, mikä on usein unohtunut raamatuntutkijoilta.39"


Lukekaa itse. Artikkeli antaa joitakin aineksia ymmärtää avauksessakin esitettyä kysymystä.

Muuten juutalaisesta perhe-elämästä raamatullisena aikana löytyy artikkeleita suomeksi sivuilta Ihminen ja yhteisö Uuden testamentin maailmassa (muun muuassa Perhe ja avioliitto/Perhe ja nainen juutalaisuudessa)

http://www.helsinki.fi/teol/hyel/ihminen/index.html

Englanniksi löysin artikkelin BODY AND SOCIETY IN THE BIBLICAL WORLD

http://www.helsinki.fi/teol/hyel/tutkimusprojektit_frame.html