Alkaa väsyttää tää elämä ja miten koitan jatkuvasti saada asioita toimimaan, muttei mikään onnistu.
Mun maailmasta alkaa häviimään kokonaan tarve tehdä mitään hyvää. On sellanen olo, ettei millään oo mitään väliä. Oon uskovasta perheestä ja uskon itsekin, mutten mitenkään voi sanoa, että olisin mikään hyvä kristitty, jos nyt sellasta onkaan. Mä vieroksun paljon sellasta uskonnollisuutta, missä noudatetaan kaiken maailman rituaaleja ja muuta ihmisen itse sanelemaa toimitusta, joilla tehdään muka ihmisistä puhtaampia. En väitä, etteikö ne toisille toimis ja antais elämään paljon hyvää, mutta mulle ne rituaalit on vieraita. Jumalan sanan mukaset rituaalit esim. kaste ja ehtoollinen on toinen juttu, niitä arvostan ja pidän ihan hyvänä. Ei voi mitenkään sanoa, etteikö uskovillakaan uskoon tulon jälkeen olis huolia. Mun huolet on melkeinpä jatkunu ihan samana uskoon tulon jälkeen. En osaa arvostaa itseeni, koska mulla on ihan vastenmielinen olo itteäni kohtaan henkisesti ja fyysisesti. Henkisen iljetyksen aiheuttaa aika pitkälti puuttuva moraali ja hävinny tarve tehdä mitään hyvää. Mun elämässä ei tapahdu oikeestaan mitään, niin en osaa hyvää oikeen muillekaan tuoda. Tossa asiassa ajattelen aika itsekkäästi, mutten oikeen tiedä mitä sille tekis. Oon ollu jo 5 vuotta koukussa pornoon, joka on mulle kun yks iljetys. Joskus itken samaan aikaan kun katon sitä, koska mua kuvottaa se. En haluis katella sitä. Pisin aika ilman sitä oli 2kk ja voin suoraan sydämestä sanoa, etten oo millonkaan enää tuntenu samanlaista vapaata ja rauhallista oloa kun sillon.
Fyysinen iljetyksen tunne itteeni kohtaan tulee mun jatkuvista iho-ongelmista. Sain tosi vaikeen aknen joskus 14 vuotiaana ja se on pahimmillaan ollu sitä luokkaa, etten saanu T-paitaa päälle ilman pistävää kipua hartioista selkään, kun kaikki tulehtuneet patit aukes. Tohon akneen oon syöny vaikka mitä lääkärien määräämiä lääkkeitä antibioteista Roaccutaniin, joka on vahvin lääke mitä on saatavilla. Jos se ei toimi, niin ei kyllä sit mikään muukaan lääke. Veihän toi Roaccutan pahimmat ongelmat. Samanlaista laajaa tulehdusta ei enää oo päässy kehittymään ja toi akne on vähän eri näköstä nykyään. Ihan selvää mulle on aina ollu, ettei tää johdu bakteereista tai huonosta hygieniasta, perinnöllistä tää on. Pahin on takana, mut elämä menee vuosien jälkeenkin antibiotteja syödessä ja kuuria en uskalla lopettaa tai homma räjähtää taas käsiin.
Mun maailmasta alkaa häviimään kokonaan tarve tehdä mitään hyvää. On sellanen olo, ettei millään oo mitään väliä. Oon uskovasta perheestä ja uskon itsekin, mutten mitenkään voi sanoa, että olisin mikään hyvä kristitty, jos nyt sellasta onkaan. Mä vieroksun paljon sellasta uskonnollisuutta, missä noudatetaan kaiken maailman rituaaleja ja muuta ihmisen itse sanelemaa toimitusta, joilla tehdään muka ihmisistä puhtaampia. En väitä, etteikö ne toisille toimis ja antais elämään paljon hyvää, mutta mulle ne rituaalit on vieraita. Jumalan sanan mukaset rituaalit esim. kaste ja ehtoollinen on toinen juttu, niitä arvostan ja pidän ihan hyvänä. Ei voi mitenkään sanoa, etteikö uskovillakaan uskoon tulon jälkeen olis huolia. Mun huolet on melkeinpä jatkunu ihan samana uskoon tulon jälkeen. En osaa arvostaa itseeni, koska mulla on ihan vastenmielinen olo itteäni kohtaan henkisesti ja fyysisesti. Henkisen iljetyksen aiheuttaa aika pitkälti puuttuva moraali ja hävinny tarve tehdä mitään hyvää. Mun elämässä ei tapahdu oikeestaan mitään, niin en osaa hyvää oikeen muillekaan tuoda. Tossa asiassa ajattelen aika itsekkäästi, mutten oikeen tiedä mitä sille tekis. Oon ollu jo 5 vuotta koukussa pornoon, joka on mulle kun yks iljetys. Joskus itken samaan aikaan kun katon sitä, koska mua kuvottaa se. En haluis katella sitä. Pisin aika ilman sitä oli 2kk ja voin suoraan sydämestä sanoa, etten oo millonkaan enää tuntenu samanlaista vapaata ja rauhallista oloa kun sillon.
Fyysinen iljetyksen tunne itteeni kohtaan tulee mun jatkuvista iho-ongelmista. Sain tosi vaikeen aknen joskus 14 vuotiaana ja se on pahimmillaan ollu sitä luokkaa, etten saanu T-paitaa päälle ilman pistävää kipua hartioista selkään, kun kaikki tulehtuneet patit aukes. Tohon akneen oon syöny vaikka mitä lääkärien määräämiä lääkkeitä antibioteista Roaccutaniin, joka on vahvin lääke mitä on saatavilla. Jos se ei toimi, niin ei kyllä sit mikään muukaan lääke. Veihän toi Roaccutan pahimmat ongelmat. Samanlaista laajaa tulehdusta ei enää oo päässy kehittymään ja toi akne on vähän eri näköstä nykyään. Ihan selvää mulle on aina ollu, ettei tää johdu bakteereista tai huonosta hygieniasta, perinnöllistä tää on. Pahin on takana, mut elämä menee vuosien jälkeenkin antibiotteja syödessä ja kuuria en uskalla lopettaa tai homma räjähtää taas käsiin.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mun elämä pysähty kun seinään, kun noi iho-ongelmat alko. Ne alko ensin selästä ja levis pikkuhiljaa rintakehään ja hartioihin, sit niskaan ja lopulta kaulaan ja kasvoille. Siinä vaiheessa kun ne leviää kaulaan homma on aina katkennu. En kestä niit ihmisten katseita, kun mua katellaan kun jotain syöpäläistä. Aloin eristäytyä muista ihmisistä ja masennuinkin aika pahasti. En muista kauheesti sen aikasesta arjesta paljonkaan, mut sellanen jatkuva harmaus, murhe ja lohduttomuus jäi mieleen. Olin aika yksin noiden asioiden kanssa, kun en osannu niistä mitään puhua. Tuntu, että oisin jotenkin pinnallinen jos valittaisin "jostain" aknesta. Olihan mul valittamisen aihetta, mut sitä oli jatkunu jo sen aikaa, etten enää osannu ajatella koko asiaa järjellä. Nyt 19 vuotiaana kun kattelen peiliin, oon selästä ja hartioista sen näkönen kun oisin istunu jossain happosateessa. En oo vielä seurustellu kertaakaan ja pelottaa suoraan sanoen mitä tän ihon kanssa siitäkään tulee. Säikähtääks se tyttö tätä mun ihoa, vai sitä miten heikko mä tän ihon takia oon? Kavereitakaan ei oo enää paljoa. Sillon aknen pahimmas vaiheessa, kun olin tosi väsyny ja heikoilla, monet joita pidin mun ystävinä katos. Jotkut rupes vielä selän takana puhuun kaiken näköstä. Tuntuu, ettei oo luottamusta ihmisiin enää ollenkaan.
Harmittaa älyttömästi, kun nyt miettii mitä tästäkin olis voinu tulla. Mul oli asiat tosi hyvin selvillä ennen näit ongelmia. Nyt must ei oo enää mitään muuta jäljellä kun arpinen kuori ja pornon perään tärisevä, moraaliton sisus, jolla ei oo enää mitään tarpeita tai unelmia. Ainoo toive mulla on, että pääsisin taivaaseen.
Siinä on mun syy uskoa Jeesukseen, en halua joutua helvettiin. Uskon, että Jeesus voi mut pelastaa ja auttaa jo täällä maan päällä, korjata mun elämän taas kasaan. Ongelma tuntuu kuitenkin aina olevan siinä, etten pysty tarjoamaan mitään sitä vastaan. Mitä mulla on tarjottavaa? Ei mussa oo voimaa mennä kertomaan ihmisille Jeesuksesta, tai elää lähes synnittöntä elämää, ei sillä että Jeesus sitä multa vaatis, muutenhan koko ristiinnaulitseminen olis turhaa. Tuntuu vaan niin pahalta, kun mä ihan sydämestäni haluan uskoa Jumalaan, Jeesukseen ja koko Raamattuunkin, sellasenaan. Mut mulla ei oo mitään tarjottavaa.
Rukoilkaa joku mun puolesta.
Ystävä! Rukoilen puolestasi, ja uskon että moni muu myös! Minun ehdotukseni on, että mene johonkin seurakunnan kokoukseen. Mene vaikka pastori Seppo Juntusen tilaisuuksiin. Keskustele Sepon kanssa. (Papilla on vaitiolovelvollisuus). Joltain muulta kuin pastorilta voisi vaikka lipsahtaa muille yksityisasiasi. Tässä vielä Sepon sivut:
http://www.rukouspalvelu.fi/
Kiva kun kerrot näin avoimesti. Olen Tampereelta ja haluaisin ilman muuta auttaa. Itsekin olen taistellut nuoruuteni porno riippuvuuden kanssa, mutta Jumala on auttanut todella paljon kun olen rehellisesti tunnustanut asian ja pyytänyt apua Jumalalta ja ystävät ovat rukoilleet. Tämmönen sivustokin on perustettu http://www.koukussapornoon.com/ ja tunnen joitakin ihmisiä jotka ovat tässä mukana. Rukoilen puolestasi. Rukoillaan myös että Jumala johdattaa ystäviä sinun elämääsi.
Ole siunattu!
T: Teemu
Helppoa ei ole elämä, mutta Jeesukseen turvaaminen on ainoa toivomme, rukoillaan kaikkien pyhien puolesta. Herra Jeesus on hyvä ja armonsa pysyy iankaikkisesti, autuaat ne, jotka häneen turvaa.
Tosi kovaa on elämäsi,koita jaksaa. Hyvä että kerrot vaikka sitten nettisivulla.
Tuli mieleen ootko miettiny onko sun ruokavaliossa jotain mikä pitäis tuota kierrettä yllä. En kyllä haluu hirveesti neuvoo koska varmaan oot ottanu selvää.
Oot hyvä ja rohkee tyyppi kirjeestä päätellen,varmaan sulla on ystäviä ja paljon meet ulkona raittiissa ilmassa,sekin auttaa ihon hoidossa,liikunta ja raitis ilma yhdessä.
Koita valita parempisisältöistä luettavaa,miten ois vaikka Tommy Hellsten tai onhan noita. Mua auttoi ihmisenä kasvamisen prosessissa,vaikka ongelmani onkin ihan muualla.
Tsemppiä ystävä,ja eteenpäin vaikka pahalla sisulla!!
Hm.... Onnea rouhkeuden keräämisestä, mutta minulle itselleni ''jumalasta'' ei ole IKINÄ ollut apua. Otsikko sanoo ettet voi elää ilman moraalia mutta tulitko ajatelleeksi että jokaisella on oma moraali ja kirkko on esittäny nämä helvetin ja taivaan joihin pääsee riippuen miten on käyttäytynyt ja onko tehnyt kuten kirkko sanoo... Iästä päättelen että musiikki jota kuuntelet on rap, koska sitä ikävä kyllä suurin osa suomen nuorista kuuntelee, ja sanon sinulle tämän vaihda metalliin ja pyörittele peukaloita koska nämä auttaa järjen juoksussa ja jos on pakko olla uskonnollista musiikkia on olemassa sellainen kuin heavy messu. Opiskele paljon ja unohda huolet ja keskity opiskeluun jotta saat hyvän työn josta pääsee rahoille, jotka voit käyttää ihmisten, jotka ovat samallaisessa tilanteessa kuin sinä ihon kanssa, auttamiseen. Eniten apua minä itse olen löytänyt tieteestä ja faktasta jonka voi todistaa, kaikelle jota ei voi todistaa ei tarvi todistaa sillä on loogisia teorioita ja oman teorian voi luoda myös... Ja se kaveri tilanne on yksinkertainen: ihminen ei tarvitse kavereita montaa kymmentä, esimerkiksi vain yksikin on jo riittävästi. Minulla on tasan 2 kaveria ja toisen kanssa en ole vuosiin jutellut... Onnea jatkoon vain sitte