Nippa nyyvähtäneenä, muuan mies Harjupeikko ilman harjaksia mittaili muutaman aarin tiluksiaan, takapihan poljettua ja kuollutta ruohikkoa, ollen diagnoosiltaan alakuloinen toistaiseksi ilman lääkitystä. Ellei siksi lasketa niitä promilleja jotka oli hänen maksansa ja munuaisten kautta virtsarakkoon valunut kesän aikana.
Muuan mies oli väsännyt uuden grillialustan kuorma-auton sisuskumista ja vanhasta muuripadan puolikkaasta, lähinnä pohjasta. Mutta epäillen sen arkkitehtoorista toimintaa kuinka palavat puut käyttäytyvät sisuskumin ympyrässä, hän kuitenkin poisti sen ja otti istuin alusekseen. Selma oli rysäyttänyt persuksillaan kasaan loputkin puutarhatuolin rippeistä.
Netti pätki ja ajatukset pätki. Selma oli kerännyt alushousunsa ja rintsikkansa naapurin tontilta ja sanonut lähtevänsä sukuloimaan, ja niitähän Selmalla riitti alkon kulmilla ja lähiömetsissä. Aitoja ahavoituneita miehiä.
Katsellessaan Liiterinsä puolikasta muuan mies totesi sen kaipaavan laudoitusta. Hän oli hiilien puutteessa ehtinyt polttaa Pallogrillissään puolet ellei enemmänkin liiterinsä pystyseinistä. Nurkkapilarit olivat pystyssä tukevasti ja vanhaa pärekattoakin jäljellä. Ulkohuussi oli oveton ja ei siellä ollut enää varsinaista istuinreikää kun koko kansi oli ollut suurennettava Selman persuksen vuoksi. Monta kertaa hönöpäissään oli muuan mieskin istunut suoraan paska torniin kun ei ollut reunoja, mihin takaliskoa tukea.
Älyn väläyksiensä loppumattomassa ketjussa äkkäsi muuan mies liiterinsä nurkasta ikivanhan Husqwarna moottorisahan. Sen ketju näkyi lerppuvan ruosteisena pidikkeessään, vähälle käytölle kun oli jäänyt, mutta oli se toiminut silloin kun hän oli kokeillut sitä 80 prosenttisella Virun Valge vodkalla. Toiminut oli. Mutta pari päivää myöhemmin hän oli ryypännyt tankin tyhjäksi viinan puutteessa joten mahtoi saha olla kuivaa laatua.
Painoi deliriumkin päälle, sekoitti unen ja todellisuuden. Hän muisteli tapelleensa netissä puskien kanssa mutta saman tien se muuttui houreenomaiseksi ja hän kuvitteli tapelleensa pihan puskien kanssa...
Asiaan ei tullut selvyyttä. Takaraivoon oli jäänyt soimaan klo neljätoistanollayhdeksän ketään ei näy. Perkele. Klo 14.09. Se oli merkki, puska oli haastanut hänet.
Enää puuttui bensaa ja sitähän ei ollut kauempana kuin naapurin vanhassa Soliferissa joka nojasi edelleen leikkimökin kupeessa puskan suojassa. Muuan mies otti Husqwarnansa ja pätkän puutarhaletkua imutusta varten ja hiipi kuin salaa pensaat ryskyen mopon luokse. Korkki auki, letku tankkiin ja imutusta...
Kakoillessaan oksennusta pitkin nurmikkoa ilmestyi naapurikin paikalle, naureskellen muuan miehen touhuja. Ei ollut naapurikaan eilisen Husqwarnan miehiä, olihan muuan mies niin monesti hiippaillut tontiilla käyden hipelöimässä Soliferia ties kuinka monta kertaa ties mitä mielessä. Naapuri oli kyhännyt rikkinaisen ajokelvottoman Soliferinsa tankkiin sellaiset ydyt alkaen ureasta ja kokkelipiimästä, ettei ihme että muuan mies vaikerteli nurmikolla pahan oloisena.
Selvittyään ylös keksi muuan mies valehdella päässeensä työttömyystöihin puskien raivaukseen, oli siksi ajatellut l a i n a t a hieman bensaa. Höveliäänä miehenä otti naapuri Husqwarnan ja kävi täyttämässä sen tankin autotallissaan samalla kokeillen toimiiko saha. Ja pärähtihän se ensimmäisellä nykäisyllä. Katsoi kuitenkin kummissaan muuatta miestä; kesä oli tehnyt tehtävänsä. Ei ollut enää muuan mies myhäilevä, harvakseltaan kiroileva, nousuhiprakassa iloinen, gentlemannia teeskentelevä persoona. Oli muita outoja piirteitä ilmestynyt mieheen?
Saatuaan sahan pyyhälsi muuan mies rivarilleen, oli Jopikin jo kotona, riisui hän verkkareistaan henkselit ja sitoi sahan tarakalle lähtien kuin heikkopää polkemaan tontilta pois. Päässä takoi ajatus; kilometri Shellistä puskat siellä, kilometri Shellistä puskat siellä....
Päästyään perille muuan mies heitti Jopon lennosta tien pientareelle, otti sahan, päräytti päälle ja syöksyi hirvestä huutaen pusikkoon heiluen kuin heikkopää-rambo ruikkupsykoosissa. Kuului kirahtelua ja korahtelua ja ties mitä nitkahteluja sillä pusikot sisälsivät vanhoja piikkilankaisia lehmiaitauksia ja ei mennyt kauankaan kun Husqwarnan ketjun lensivät katkenneina pitkin pusikkoa muuan miehen sadatellessa puskia kyykkyyn ja ryytymään alas.
Oli Shellin omistaja nähnyt hullun poljennon ja kaikui sinne ryske ja huudotkin. Soitti hän poliisit ja ei aikaakaan kun auto tuli ja vei deliriumisen miehen Jopoineen suoraan katkaisuhoitoasemalle saatteella kuukausi huilia puskien suhteen ja muutenkin. Selma jo olikin osastolla lepositeissä ja lääkityksellä.
Muuan mies oli väsännyt uuden grillialustan kuorma-auton sisuskumista ja vanhasta muuripadan puolikkaasta, lähinnä pohjasta. Mutta epäillen sen arkkitehtoorista toimintaa kuinka palavat puut käyttäytyvät sisuskumin ympyrässä, hän kuitenkin poisti sen ja otti istuin alusekseen. Selma oli rysäyttänyt persuksillaan kasaan loputkin puutarhatuolin rippeistä.
Netti pätki ja ajatukset pätki. Selma oli kerännyt alushousunsa ja rintsikkansa naapurin tontilta ja sanonut lähtevänsä sukuloimaan, ja niitähän Selmalla riitti alkon kulmilla ja lähiömetsissä. Aitoja ahavoituneita miehiä.
Katsellessaan Liiterinsä puolikasta muuan mies totesi sen kaipaavan laudoitusta. Hän oli hiilien puutteessa ehtinyt polttaa Pallogrillissään puolet ellei enemmänkin liiterinsä pystyseinistä. Nurkkapilarit olivat pystyssä tukevasti ja vanhaa pärekattoakin jäljellä. Ulkohuussi oli oveton ja ei siellä ollut enää varsinaista istuinreikää kun koko kansi oli ollut suurennettava Selman persuksen vuoksi. Monta kertaa hönöpäissään oli muuan mieskin istunut suoraan paska torniin kun ei ollut reunoja, mihin takaliskoa tukea.
Älyn väläyksiensä loppumattomassa ketjussa äkkäsi muuan mies liiterinsä nurkasta ikivanhan Husqwarna moottorisahan. Sen ketju näkyi lerppuvan ruosteisena pidikkeessään, vähälle käytölle kun oli jäänyt, mutta oli se toiminut silloin kun hän oli kokeillut sitä 80 prosenttisella Virun Valge vodkalla. Toiminut oli. Mutta pari päivää myöhemmin hän oli ryypännyt tankin tyhjäksi viinan puutteessa joten mahtoi saha olla kuivaa laatua.
Painoi deliriumkin päälle, sekoitti unen ja todellisuuden. Hän muisteli tapelleensa netissä puskien kanssa mutta saman tien se muuttui houreenomaiseksi ja hän kuvitteli tapelleensa pihan puskien kanssa...
Asiaan ei tullut selvyyttä. Takaraivoon oli jäänyt soimaan klo neljätoistanollayhdeksän ketään ei näy. Perkele. Klo 14.09. Se oli merkki, puska oli haastanut hänet.
Enää puuttui bensaa ja sitähän ei ollut kauempana kuin naapurin vanhassa Soliferissa joka nojasi edelleen leikkimökin kupeessa puskan suojassa. Muuan mies otti Husqwarnansa ja pätkän puutarhaletkua imutusta varten ja hiipi kuin salaa pensaat ryskyen mopon luokse. Korkki auki, letku tankkiin ja imutusta...
Kakoillessaan oksennusta pitkin nurmikkoa ilmestyi naapurikin paikalle, naureskellen muuan miehen touhuja. Ei ollut naapurikaan eilisen Husqwarnan miehiä, olihan muuan mies niin monesti hiippaillut tontiilla käyden hipelöimässä Soliferia ties kuinka monta kertaa ties mitä mielessä. Naapuri oli kyhännyt rikkinaisen ajokelvottoman Soliferinsa tankkiin sellaiset ydyt alkaen ureasta ja kokkelipiimästä, ettei ihme että muuan mies vaikerteli nurmikolla pahan oloisena.
Selvittyään ylös keksi muuan mies valehdella päässeensä työttömyystöihin puskien raivaukseen, oli siksi ajatellut l a i n a t a hieman bensaa. Höveliäänä miehenä otti naapuri Husqwarnan ja kävi täyttämässä sen tankin autotallissaan samalla kokeillen toimiiko saha. Ja pärähtihän se ensimmäisellä nykäisyllä. Katsoi kuitenkin kummissaan muuatta miestä; kesä oli tehnyt tehtävänsä. Ei ollut enää muuan mies myhäilevä, harvakseltaan kiroileva, nousuhiprakassa iloinen, gentlemannia teeskentelevä persoona. Oli muita outoja piirteitä ilmestynyt mieheen?
Saatuaan sahan pyyhälsi muuan mies rivarilleen, oli Jopikin jo kotona, riisui hän verkkareistaan henkselit ja sitoi sahan tarakalle lähtien kuin heikkopää polkemaan tontilta pois. Päässä takoi ajatus; kilometri Shellistä puskat siellä, kilometri Shellistä puskat siellä....
Päästyään perille muuan mies heitti Jopon lennosta tien pientareelle, otti sahan, päräytti päälle ja syöksyi hirvestä huutaen pusikkoon heiluen kuin heikkopää-rambo ruikkupsykoosissa. Kuului kirahtelua ja korahtelua ja ties mitä nitkahteluja sillä pusikot sisälsivät vanhoja piikkilankaisia lehmiaitauksia ja ei mennyt kauankaan kun Husqwarnan ketjun lensivät katkenneina pitkin pusikkoa muuan miehen sadatellessa puskia kyykkyyn ja ryytymään alas.
Oli Shellin omistaja nähnyt hullun poljennon ja kaikui sinne ryske ja huudotkin. Soitti hän poliisit ja ei aikaakaan kun auto tuli ja vei deliriumisen miehen Jopoineen suoraan katkaisuhoitoasemalle saatteella kuukausi huilia puskien suhteen ja muutenkin. Selma jo olikin osastolla lepositeissä ja lääkityksellä.
Vastaukset 10
Vanhimmat
;)))
mainio kirjoittaja.:-DDD On ilo lukea huuhaata, kun aloituksesi löytää.:)
nythä palstan pitäis rauhottuu ku kax on katkol;)
;))))))))))
aivan ilmiömäistä
mahtavaa))))
hohohhohohouuuuuuuuuuu .
OUJEEEEEEH.)))
ettei totuus unohtuisi----
.
up