ihminen on haitallisin ja myös täysin tarpeeton olento. Miettikää vaikka. Ihminen lisääntyy hurjaa vauhtia, saastuttaa maapallon, eikä sillä ole luonnollisia vihollisia, (paitsi toinen ihminen) eikä ihmisestä ole ravintoketjun kannalta millekään muulle eliölle hyötyä.
Ihminen on olemassaolonsa aikana, varsinkin viimeiset muutaman tuhat vuotta, luonut kaaosta ja kärsimystä.
Ihminen on olemassaolonsa aikana, varsinkin viimeiset muutaman tuhat vuotta, luonut kaaosta ja kärsimystä.
Vastaukset 31
Vanhimmat
jälleen kerran. Vastasin tähän viestiin, niin menipä aloitukseksi. Siis mun piti sanoa, että täytyy kirjoittaa Pentti Linkolalle kirje ja kysyä neuvoa.
Onko mielipiteessäni mielestäsi jotain väärin? Ihminen tuhoaa luonnon, eikä sillä ole luonnollisia vihollisia. Luonto ei missään nimessä ole tasapainossa, kun ihminen horjuttaa ja tuhoaa sitä mielettömällä arsenaalilla.
Ja huomaa nyt ystävä hyvä, että en ottanut mitään kantaa ihmisen olemassaolon oikeutukseen, en humanismiin, en moraaliin, en mihinkään sellaiseen, vaan sanoin vain asian kuten se on.
Ihminen on luonnon kiertokulun kannalta täysin merkityksetön eläin. Ihan turha tähän mitään linkoloita sekottaa.
olla hauska, mutta aihe toki on vakava ja oikeasta asiasta olet huolestunut.
Kunhan nyt vaan totesin asian. Yritin miettiä mikä eläin olisi sellainen joka välttämättä tarvitsisi ihmistä ravinnokseen, enkä keksinyt ainuttakaan. Joku bakteeri ehkä?
Kumma ettei kukaan uskis ole vielä kommentoinut ja vedonnut jumalan luomistyöhön.
Sattumalta on ihminen tullut tellukselle ja sattumalta joskus poistuu näyttämöltä. Mikä on kaiken tarkoitus? Siinäpä kysymys. Omalle elämälleen voi löytää hyviä syitä ja tehdä tämän ainoan matkan ts elämän mielenkiitoisesti. Aika taistelua on eläinkunnassa. Valtaosaa emme koskaan edes näe, jonkun hyönteisten välisen, maanalaisen taistelun toinen voittaa ja palkinnoksi saa syödä toisen. Ihminen on edennyt kulttuurillisesti niin kauas lähtökuopistaan eli kivikaudelta, että emme enää huomaa olevamme vain yhden eläinlajin edustaja. Paskottu on maapallo, mutta mikä suuri tarkoitus olisi esim eläinkunnalla ilman ihmistä. Ehkä sille voi jonkun arvon laskea. No lopuksi kaikki loppuu maanpäällä, aikaa tosin vierähtää jonkinverran.
Menikö tämä aloitus taas harakoille? Aloitukseni koski vain sitä tosiasiaa, että ihmisestä ei ole luonnon kannalta mitään hyötyä, vaan päinvastoin. Kai tämä sitten on väärällä palstalla.
Kun kerta ihmisestä on haittaa maapallon muille eliöille, niin tulee mieleen, että sinun mielestäsi olisi parempi maapallo ilman ihmistä. Eli muulla eliöstöllä näet jotain merkitystä. Olihan täällä suht kauan trilobiitit, sammakkoeläimet, dinot sun muut ihan päineen. Joku merkitys oli kait niilläkin. Tuo aika tulee takaisin, kun rotat tai muut on hierrarkiassa ylimpinä.
En tarkoittanut sitä, että olisi parempi ettei ihmistä olisi, vaan sitä, että olisi hyvä jos ihminen eläisi siten, ettei tuhoaisi luontoa. Ja sitä aloituksessani alleviivasin, ettei ihmisestä ole mitään hyötyä luonnon ravintoketjussa.
Onko tämä jotenkin arka asia vai? En hakenut mitään merkityksiä tai tarkoituksia, vaan totesin sen yksinkertaisen tosiasian, että ihminen on maapallon tuhoaja.
"En hakenut mitään merkityksiä tai tarkoituksia, vaan totesin sen yksinkertaisen tosiasian, että ihminen on maapallon tuhoaja."
Totta.
Totta on myös se, ettei sillä onko ihmistä olemassa ole yhtään sen enempää merkitystä kuin sillä eikö ihmistä ole olemassa. Siksi silläkään ei ole mitään merkitystä onko ihmisestä mitään hyötyä vai ei. Ja tästä johtuen on siis ihan oikeasti aivan yhtä se ja sama miten elämme. Toki toiset siitä kärsivät, niin kärsivät ihmisetkin, mutta mitä merkitystä sillä on jos joku kärsii? Siksi myöskään tosiasioilla ei ole mitään merkitystä, joten ei myöskään toteamuksella "ihminen on maapallon tuhoaja" ole mitään merkitystä.
Koska ihan oikeasti: millään ei ole mitään merkitystä.
Nyt, sinä ja minä voimme elää elämämme miten haluamme - minä elän pyrkien kunnioittamaan jokaista elävää olentoa siihen pisteeseen asti, että kävellessäni kadulla pidän silmät lukittuneina asfalttiin niin että näen varoa joka ikistä muurahaista ja muuta hyönteistä, jotten tuota heille kärsimystä. Mutta, en edes yritä huijata itseäni uskomaan, että sillä olisi yhtään mitään merkitystä.
Eikö elämä olekin jännää?
Jos maapallon mieltäisi eläväksi kokonaisuudeksi (mitä minä en teee),
niin silloin ihmiskunta olisi maapallon syöpäkasvain. Pahanlaatuinen ja
hallitsemattomasti leviävä, joka tuhoaa ja tappaa kaiken.
Olet ihan oikeassa, näin voi ajatella. Ja Linkolan lisäksi ainakin Kurt Vonnegut olisi samaa mieltä. :)
Toisaalta, jos ajattelee vielä laajemmin, ei mikään eliö ole maapallon elämän kannalta sen kummemmin kovin hyödyllinen tai hyödytön. Näiden reilun kolmen miljardin vuoden aikana, jona elämää lienee maapallolla ollut, on eliöstö ja sen myötä ravintoketjujen koostumus ehtinyt muuttua lukemattomia kertoja. Ihminen on ollut maapallolla vasta häviävän pienen ajan, ja jos/kun ihmislaji täältä joskus häviää, niin uudet lajit tulevat taas tilalle. Lajien kehittyminen ja vaihtuminen vie aina ravinnon pois joltain, mutta toisaalta luo uuden ekologisen lokeron, jonka joku toinen laji pian täyttää.
On luultavasti täysin mahdotonta, että ihminenkään pystyisi tuhoamaan kaiken elämän maapallolta vaikka haluaisikin. Siinä ei muutama miljoona yksikkö maan pinnalle levitettyä asvalttia tai mereen päästettyä öljyä paljon paina. Sieltä alta se uusi elämä taas purskahtaa esiin yhdessä geologisessa silmänräpäyksessä.
Sitä paitsi ilman ihmistäkin - ja ehkä nimenomaan ilman ihmistä - luonto on täynnä kärsimystä ja kaaosta: tappamista, nälkään kuolemista, toisten eliöiden armotonta kohtelua, loisläimiä jotka syövät toiset eläimet sisältäpäin, maanjäristyksiä, tulivuorenpurkauksia, mantereiden mullistuksia ja valtavia tuhovoimaisia meteoreja...
Ja sitä paitsi kyllä ihminenkin on hyödyllinen lukemattomille eliöille: http://www.scientificamerican.com/article.cfm?id=strange-but-true-humans-carry-more-bacterial-cells-than-human-ones
Kaikki riippuu vain siitä, miltä kannalta asiaa katsoo.
On kanssa pakko kehua Kurttia, hää on hauska ja fiksu(titanin seireenit on yks parhaista) Linkola taas ei ole yhtään hauska, mutta en voi olla parhaalla tahdollanikaan kaikista asioista hänen kanssaan erimieltä:)
on kyllä yli muiden, jos ajatellaan elinmahdollisuuksia, eli pölyttäjät. Tärkeimpinä kai mehiläiset.
Totta puhut:) Meidän välikatossa on ampiaispesä, mutta meillä on sopimus, mä en häiritse teitä, ja te pölytätte meidän omenapuut ja marjapensaat. Hyvin on toiminu tähänasti:)))
mutta kuten tiedetään, niin jos mehiläiset kuolevat, niin siihen loppuu yhden jos toisenkin eläinlajin elämä.
Sopii katsoa tuosta, jos kiinnostaa.
http://areena.yle.fi/video/1180127
Ateistisen maailmankatsomuksen mukaan elämällä ei ole mitään tarkoitusta. Kaikki elollinen vain sattuu olemaan täällä. Eikös ihmisen vaikutus maapallolla kuvaa täydellisesti evoluution ajatusta.
"Ateistisen maailmankatsomuksen mukaan elämällä ei ole mitään tarkoitusta."
Ei se ole pelkästään ateistinen, jso sitä yhtään miettii. Jos elämällä on oikeasti tarkoitus niin sitä kukaan ei tiedä. Itse en usko elämäntarkoitusleen, koska sen pitäisi koskea kaikkea elämää, eikä mitään syvempää tarkoitusta ilmene millään eliöllä.
"Kaikki elollinen vain sattuu olemaan täällä."
Ei sattumalta vaan luonnonvalinnan ja luonnonlakien tuloksena.
"Eikös ihmisen vaikutus maapallolla kuvaa täydellisesti evoluution ajatusta."
Ihmisen sopeutumisella elinympäristöönsä on yhtä suuri vaikutus kuin jollakin muulla eliöllä joka sopeutuvat ympäristöönsä. Vai oletko ymmärtänyt evoluution jotenkin toisin?
Mitä on ateistinen maailmankatsomus? Ei sellaista edes ole. Ateismi on jumaluskon puutetta. Ei muuta. Osa ateisteista (kuten minä) katsoo, että sattumalta on tultu ja sattumalta lähdetään maapallon pinnalta. Rotat voi ottaa ihmisen paikan maapallolla. Niiden vastustuskyky ja kysy sopeutua on aika hyvä. Tosin tuota ei ihminen ole näkemässä.
"Ateistisen maailmankatsomuksen mukaan elämällä ei ole mitään tarkoitusta. Kaikki elollinen vain sattuu olemaan täällä."
Niinkuin ylempänä jo todettiin, ateismi ei sisällä maailmankatsomusta. Se määrittää ainoastaan ihmisen suhdetta jumaluskoon. Vähän samalla tavalla kuin "180-senttinen" määrittää ainoastaan henkilön pituutta, ei ihonväriä. Muissa asioissa ateisteiksi luokiteltavat voivat ajatella täysin eri tavoin. Esimerkiksi juuri elämän tarkoitusta pohtiessaan.
Mutta ennenkaikkea haluaisin tuoda esiin virheen, joka teistien argumentoinnissa lähes poikkeuksetta esiintyy: he nimittäin sotkevat keskenään sen, mikä on elämän synnyn - sen universaalin esiintymisen - tarkoitus ja toisaalta yksittäisen ihmisen elämän tarkoituksen.
Luonnontieteellisessä mielessä elämällä yleensä ei ole mitään varsinaista merkitystä. Se on ehkä sattumaa, tai maailmankaikkeudessamme esiintyvien luonnonlakien vääjäämätön seuraus, tai jotain vastaavaa. Mutta elämää ei ole mikään synnyttänyt tarkoituksellisesti, eikä sillä ole päämäärää. Ehkä kaikki elämä tuhoutuu ennen pitkää, ja maailmankaikkeus jatkaa olemassaoloaan niinkuin se teki jo 1-2 miljardia vuotta ennen elämän syntymää, sitä ei voi tietää.
Se ei kuitenkaan johda siihen, että yksittäisen ihmisen elämällä ei olisi mitään merkitystä. Tämä on yleinen, ja suoraan sanoen aika käsittämätön, harhaluulo. Se, miten merkityksellisenä kukin meistä pitää elämäänsä, ei millään tavalla riipu siitä, millä tavoin elämä on maailmankaikkeuteen ilmaantunut. Se on täysin eri asia.
"Eikös ihmisen vaikutus maapallolla kuvaa täydellisesti evoluution ajatusta."
Tätä lausetta en oikein ymmärrä. Mikä on evoluution ajatus? Evoluutioksi kutsutaan sitä prosessia, jolla eliöiden geeniperimä muuttuu vähitellen elinympäristön paineessa mutaatioiden ja luonnonvalinnan seurauksena. "Evoluution ajatus" on siis kai lajien sopeutumista muuttuviin olosuhteisiin. Ihmisen vaikutus maapallolla ei taida kuvata sitä? Vai?
Ajatusvirhe ekassa lauseessa, mutta loppu onkin jotenkuten totta?
näin on, mielestäni
ihmiset voisi pyyhkäistä pois pallolta, liian häijyä sakkia ja liikaa heeboja, tuhoaa kaiken.
Toisaalta, mitä sitten vaikka tuhoamme pallon ja häviämme, ei pallo meitä kaipaa...
"eikä ihmisestä ole ravintoketjun kannalta millekään muulle eliölle hyötyä. "
Paitsi lukemattomille loisille jne. Ihmisestä on hyvin suuri hyöty ihmisen elimistössä eläville bakteereille noin esimerkkinä.
Sitten on vielä' sellaiset eläimet, jotka ovat hyvin sopeutuneet ihmisten luomaan infrastruktuuriin, mm. rotat.
Unohtaa ei suinkaan kannata myöskään lukuisia ihmisten kotieläimiä ja viljeltyjä kasveja, jotka ovat lajeina kukoistaneet ainakin määrällisesti paljon paremmin ihmisen kanssa kuin niillä olisi ilman ihmistä ollut mahdollisuus.
ei olisi myöskään ihmisten kotieläimiä eikä viljeltyjä kasveja. Niitä ei siis olisi koskaan kehitettykään. Tosiasia nyt ainakin on, että ihminen on maapallon pahin tuhoeläin. Yritin aloituksessa vaan sanoa, että jos ihmistä "suurine älykkyyksineen" ei olisi kehittynyt, niin maapallon tila olisi aivan toinen, kuin se nyt on. Asia olisi toinen, jos ihminen olisi osannut hoitaa asiat toisin, mutta kun ei osannut tai välittänyt.
Syö ja sotkee koko pallon. Toipumiseen mennee muutama miljoona vuotta, mutta luonnolla on aikaa. Paljolta murheelta olisi säästytty, jos ei olisi evoluutio tuottanut ihmistä. Tosin sekin oli sattumusten summa.
jotka varoittavat siitä, mitä nykyinen meno aiheuttaa, mutta heitä ei kuunnella. Tiedemiehiä ei kuunnella, jo he eivät keksi jotain sellaista jolla saa tehtyä rahaa.
Niin ja loppupeleissä ainoa joka tätä asiaa miettii ja murehtii ja ymmärtää on ihminen itse, eikä kukaan muu..
Poliitikko ja virkamies on ihmistäkin turhempi.
jotain uskista, joka kuvittelee olevansa ylin mahdollinen olento jumalan luomassa maailmassa, koskapa ketju on pyydetty poistoon.
Mutta valehtelemaan en aio alkaa fiktiivisten jumalien ja taivaitten takia, olkoonkin että niitä on niin paljon, tuhansia.