Tarttis tämmösen:
- Bensapihi (ei diesel)
- Halpa huoltaa, tarvikeosia edullisesti saatavilla.
- Varmatoiminen (ei mitään tekniikan ihmeitä, joista vanhetessaan enempi harmia kuin hyötyä).
- Satunnaiseen käyttöön ja lyhyille työmatkoille.
Mitäs suosittelisitte?
Löytyiskö näistä:
Golf, Corolla, Civic, Suzuki, Opel.
Mitä mieltä näistä "halvalla ranskis, tms":
Peugeot, Renault, Citroen
- Bensapihi (ei diesel)
- Halpa huoltaa, tarvikeosia edullisesti saatavilla.
- Varmatoiminen (ei mitään tekniikan ihmeitä, joista vanhetessaan enempi harmia kuin hyötyä).
- Satunnaiseen käyttöön ja lyhyille työmatkoille.
Mitäs suosittelisitte?
Löytyiskö näistä:
Golf, Corolla, Civic, Suzuki, Opel.
Mitä mieltä näistä "halvalla ranskis, tms":
Peugeot, Renault, Citroen
Vastaukset 15
Vanhimmat
Kannattaisiko ostaa se mitä jo osittain tuntee jo ostaessa ja myöhemmin sitten korjatessa ? Jos osaat korjata citikkaa osta citikka. Luulisi, että parhaiten osia ja osaamista löytyy golf, corolla, opeli merkeille.
Opel Omega 2,0i, vuosimallit 1991-93. Kulutus pysyy asiallisissa lukemissa, ja tekniikka kestää maailman tappiin. Ajamalla et kyllä rikki saa. Itse ostin sellaisen reilu kuukausi sitten, vuosimalli 1992, ajettu reilut 320.000. Ja puristukset tasaiset ja hyvät, ja päästöt tehtaan arvoissa. Kukki ostettaessa hieman takapyöränkaarista ja vas. kynnyskotelon takaosasta, mutta ruosteet korjautin ensi töikseni. Omegat tahtovat muutenkin olla tuon ikäisistä Opeleista siisteimpiä ja parhaiten pidettyjä, Vectrat ja Astrat osittain aika huonossa kunnossa, mutta löytyy niitäkin hyviä. Käsittääkseni myös varaosat ovat Opeleihin halpoja, ja tarjontaa riittää. Myös huolto on helppoa aloittelijallekin. Suosittelen Opelia lämpimästi, mutta katso ettei ole pahasti ruostunut!
"Opel Omega 2,0i, vuosimallit 1991-93"
Nämä ovat juuri näitä ns. lama-ajan Ooppeleita. Varsinkin Opelilla ruostesuojaus juuri noissa vuosikerroissa oli aivan olematon, ja autot ruostuivat pilalle reilussa viidessä vuodessa. Aika harva niitä erikseen ruostesuojaukseenkaan vei. 80-luvun lopun Omegat lienevät pelleiltään paljon parempia kuin 90-luvun alun mallit.
Epäsuoria kokemuksia on nimittäin isälläni olleesta Omegasta, muistaakseni vm. 93. Hän hankki sen -96 ja vaihtoi pois -98, kun alkoi ruostua puhki(!). Tilava vehjehän se oli, mutta kyllä siinä vikojakin riitti.
Kulutuksesta en osaa sanoa mitään, mutta tuo 2-litrainen oli kyllä kovin laiska. Ohittaminen maantiellä ei ollut herkkua.
"Kukki ostettaessa hieman takapyöränkaarista ja vas. kynnyskotelon takaosasta"
Tällaiset korjaa vielä helposti, mutta koko alustaa ei oikein viitsisi ruveta vaihtamaan.
Liian iso kone ja liian iso ja painava. Jos ajaisin säännöllisesti pitkää matkaa, niin ehkä. Pelkään että litkii löpöä hiukka liikaa, vaikka ehkä kokoluokkaansa nähden suhteellisen vähän.
Itsellä oli joskus 1988-1995 -82 mallin Opel Kadett 1.3. Eka autoni, pihi: 5-6 l/100km. Pikkuautoksi erittäin tilava. Simppeli peli, ei edes pahasti ruostunut. Mutta sähköpuolella alkoi olla kaikkea pikkuvikaa vanhemmiten. Eihän se mikään luxus malli ollut, mutta ajoi asiansa.
Se meni sitten vaihtoon yhteen kesäkäyttöiseen Mitsuun...
Minä ostinkin sellaisen, joka oli ruostesuojattu! Ja kuitit tallella, edellinen suojaus syksy 2001. Säännöllisesti suojattu, ja alusta täysin ruosteeton. Totta on, että tuon ikäiset Opelit ruostuvat, mutta jos on hoidettu kunnolla niin eivätpä ruostukaan. Kaverini vanhemmilla Vectra A2 '94, maalauttivat keväällä korin alaosan ja konepellin etureunan kiveniskemien takia, ja maalari oli kehunut auton ruosteetonta kuntoa. He ostivat auton vuonna 1995, ja kertaakan sitä ei ole suojattu, mutta hyvin pidetty. Eli kymmenvuotiaissa autoissa kunto riippuu lähinnä käyttäjistä ja huolenpidon määrästä, ei merkistä.
Ite ostin tuollasen -89-mallisen Passatin 2½ vuotta sitten. Ihan hyvin on pelannut ja sillon kun on tarvinnut korjata, edullisia tarvikeosiakin on ollut runsaasti saatavilla. Katalysaattoria ja ohjaustehostintakaan tässä mallissa ei ole, joten ei ole huolta niidenkään rikkoutumisesta. Aika yksinkertaista tekniikkaa ja VW:n 1.8-litrainen bensakone kestää maailman ääriin.
Erittäin mukava ja hiljainen auto ajaa pitempääkin matkaa, eikä ohitukset maantielläkään tuota ongelmia. Tilaakin löytyy, auto on peräti 4,6 metriä pitkä.
Tällä hetkellä tuollaisen auton hintataso on noin 1500-2500 euroa. Uudemmat kuin -90-malliset maksaa hieman enemmän ja niissä taas onkin jo katalysaattori.
Omalla autolla on ajettu 295tkm. Kannattaa ostaa sellainen, johon on tehty jo vähän enemmän isoja huoltoja niin ne ei jää sitten sun huoleksi.
minä valitsisin Nissan Sunnyn. Hintahaarukan yläpäästä saisi jo nätin, viimeisintä mallia olevan Sunnyn vaikkapa farkkukorilla. Halpaa ajoa ja sopivasti tilaakin :)
Ei ole farkku, mutta muuten näyttää olevan hyvä peli. Sisätilatkin ainakin kuvan perusteella näyttävät olevan todella hyvässä kunnossa:
http://www.nettiauto.com/viewCar.php?id_car=86030
Joo, tilaa ainakin neljälle alle 160 cm pitkille ihmisille. Sunnyn takapenkille en kehtaisi kyllä ketään täysikasvuista kutsua, toisin kuin jotkut. Aika naurettavaa väittää Sunnyn tiloja edes riittäviksi. Esim. Primera, Vectra, Carina, Passat ym. kokoluokan autot ovat tilavia, mutta pienemmät harvemmin.
Mahtuu pienempäänkin... :)
Onko muuta eroa kuin hinta monesti? Tai onko jotain eroa 400€:n ja 4000€:n autoilla? Muuta kuin hinta ja vuosimalli?
Suosittelen olla ostamatta 1000-5000€ hintaluokan autoja! Vituttaa vaan sitten korjata vähistä rahoista kun jotain pitää laittaa. Tuo hintaluoka nyt mitä heitn on aika arvio mutta kuitenkin puhun kokemuksesta ja mua kokeneemmat on sen opettanu.
Kun käytettyy autoo ostaa on helvetin vaikea todeta piileviä vikoja ja ehkä niitä ei olekkaan mutta noin paljon ajetuissa ja vanhoissa autoissa voi hajota ihan mitä vaan ja suurella todennäköisyydellä jotain myös tulee hajoamaan tai vaatii korjauksen ennen kuin hajoaa.
Suurin virhe on mennä ostaa velalla jos rahat tiukalla muutenkin hintaluokkaa muutaman tuhannen euron autoja. Kun velalla ostaa niin tuskin kovin varakas ihminen silloin on? Onko varaa korjata? Osaako itse korjata? Korjaamot velottaa alkaen 50€ tunti osien hinta päälle. Merkkikorjaamo maksaa vielä enemmän.
Pitää siis olla kokenut käytettyjen autojen käyttäjä mukaan kun ostaa tuon hintaluokan autoja.
Siinä siis pari ihan neuvona.
Itse kysymykseen, osta japanilainen kun niissä on vähiten murheita. Nuo viimeksi joita mainitsit tuossa hintaluokassa kierrä kaukaa!
Romuimmat autot löytää ulkona olevista häkkikaupoista. Siellä ne pihalla ruostuu mukavasti.
Tee viisaasti eli osta 1000€:n auto ja jätä taskuun huolto rahaa sitten 1000€:sta-2000 tuhanteen. Sillä saat korjautettua korjaamolla tuli lähes mikä tahansa vika. Nissan, toyota, honda.
http://www.nettiauto.com/viewCar.php?id_car=97271
tonni pari taskuun varalle niin kyllä pärjää.
Tuo auto vaan ihan esimerkki siitä mitään sen enempää tietämättä.
Suurimmasta osasta olen samaa mieltä.
Itse en kuitenkaan asettaisi japanilaisia autoja mitenkään etusijalle. Tuhannen euron auto on aina yksilö, ja se voi olla joko täydellinen pommi tai ihan toimiva peli riippuen siitä, minkä merkin logo nokkapeltiin on liimattu.
Kehottaisin tonnin autoa etsiessä unohtamaan perimätiedon tiettyjen merkkien ja mallien luotettavuudesta ja suuntaamaan tarmon niiden kaupan olevien yksilöiden kunnon tutkimiseen. Ja jos itse ei ole tottunut touhuamaan vanhojen autojen kanssa niin ehdottomasti joku kokeneempi kaveri mukaan.
Ei anna luonto periksi että ostaisin auton velalla - on se sen verta riemastuttava rahareikä ja lopunajan vekotin muutenkin...
Huolettomin auto minulla on ollut fiat tempra. 2 litran koneellakin auto liikkuu alle 7l ja mittarissa oli 200tkm. Hyvä ajaa ja varaosat ovat erittäin halpoja, mutta en joutunut 3 vuoden aikana ostamaan ainuttakaan. Aina leima ongelmitta. Eteenpäin myytyä seuraava omistaja kehui autoa hyväksi peliksi, mutta leimaan tarvittiin jo uudet jarrupalat ja levyt kun kyselin katsastuksen sujumisesta jälkikäteen. 2000e hintaan pitäsis saada jo jotain vm94-96 hyvin pidettyä tempraa alle 200tkm ajettun joko farkkuna tai sedanina. Vanhempia saakin jo muutamalla satasella. Kaikinpuolin positiivinen yllätys kuitenkin koko auto. Ostettaessa täytyy tarkistaa pohjan kunto, että on varmasti ruosteeton ja asianmukaisesti suojattu. Noita fiatteja kun ei kaikki pidä hyvin. 1.6 koneellinen tempra on sitten vielä halvempi ylläpitää, tekniikkaa ei ajamalla saa loppumaan.