Ilman mitään takaa-ajatuksia toivoisin saavani sähköisen yhteyden vanhaan tuttuuni...tunnistat varmaan itsesi 'Omituisena höpöttäjänä', joka sai viestin 'Höpötä mulle, niin kälätän takas' ja siitähän kirjoittelumme alkoi...
Olisi kiva vaihtaa ajatuksia, olimmehan todellakin samalla aaltopituudella. Ihan vaan meilitse riittäisi oikein hyvin ;o)
Olisi kiva vaihtaa ajatuksia, olimmehan todellakin samalla aaltopituudella. Ihan vaan meilitse riittäisi oikein hyvin ;o)
Vastaukset 22
Vanhimmat
Tuskinpa olen etsimäsi höpöttäjä, tästä vain tuli mukavia ja haikeita muistoja mieleen. Meilläkin oli omituinen höpöttäjä (ja kielennäyttäminen päälle) ja kälättäjä, ne ajat vaan taitavat olla lopullisesti ohi.
Pitäkää kiinni höpöttäjistänne. :)
..hmm. en ole saanut mitään viestiä, joten tuskinpa mie olen etsimäsi höpöttäjä.. mutta, jossain muakin on ihan melkeinpä "julkisesti" omituiseksi höpöttäjäksi siteerattu, joku vielä samoihin aikoihin käytti sanaa "kälä" jossain yhteydessä...
Mitenköhän saisimme tämän asian sitten selville? Oletko se, jota haeskelin, vai ihan joku muu...? Tiedätkö jotain minusta, jotain, jonka tässä voisi paljastaa, paljastamatta liikaa??
Sanooko luku 30, silloin alussa, sinulle mitään?
...tää oli aika paha...jos tuo oli joku TODELLA merkittävä asia -luku 30-, niin ehkä et kuitenkaan ole etsimäni omituinen höpöttäjä, tai sitten en vain kertakaikkiaan muista... olisiko jotain helpompaa muistipalikkaa? Joka tapauksessa tämähän menee mielenkiinotiseksi...tahtoo tietää ;o)
muistelen menneitä, on ollut vaihderikasta aikaa. Tunteeni kirjo on venynyt. Olisiko paljolti itse aiheuttamani harmit jotka ovat aiheuttaneet mutkia matkaan. En voi kun purskahdella, elämä on sentään kivaa. Tietääkseni ensinäkemisemme oli kesällä, heinäkuuta, lähes pari vuotta sitten. Miltä tuntuu?
...noin juuri kirjoittaisi minun tuntemani Omituinen höpöttäjä ;o) Ja minä vastaisin, että mutkia matkaan aiheutti pikemminkin minun itseni aiheuttamat harmit... Hmmm...ja juu, olemme kyllä tavanneet ihan livenäkin, ensi kerran paikassa, joka oli -ihan sattumalta- molemmille tuttu jo ennestään. Kuulostaako tutulta?
todellakin, tutulta kuulostaa. En käynyt enää samaisessa paikassa sinä kesänä. Myöhemmin, seuraavana keväänä eri paikassa näimme uudelleen, sattumalta. Muistan vieläkin tunteen kun näin ja tunnistin sinut. Kuulit minulta syyn miksi en ollut käynyt jatkuvasti. Vieläkö tunnun höpöttäjältäsi?
...vaihtelevat. Toisaalta tuntuu, että ei sittenkään, ei voi olla mahdollista, tai että en kyllä tuollaista muista, mutta taas toisaalta mieleen hiipii kaikenlaisia muistikuvia asioista, joita mainitset tai jostain samansuuntaisesta...hykerryttävää... mutta voiko se olla...ja kuinka toivoisinkaan! Laitan muistelumyssyn päähäni, palataan(han) astioille maanantaina.
;o)
ettei, palaillaan... mikäli sattuma ei kuljeta meitä samaan paikkaan jo sitä ennen. Näitä sattumia kun ei aina etukäteen tiedä.:)
...tiedä tosiaankaan, miten sattuma meitä heittelee ;o)
Minulla oli ainakin pitkästä aikaa TODELLA hauskaa perjantaina ja jos olet tuntemani Omituinen höpöttäjä, otaksun, että sinullakin?
päähäni mihin viittaat perjantaista. Kiva päivä sinänsä, jollain lailla rankkakin. Noh, mietityttää kyllä?
...onkin niin, että emme ole sittenkään ne joiksi toisiamma luulemme/toivomme, siis toistemme höpöttäjä ja kälättäjä? Mikä sinänsä olisi kyllä murheellista, sillä olen alkanut jo odottaa aamuja ja sitä, että pääsen tsekkaamaan, olenko saanut sinulta viestiä ;o) Tästä on jo muodostunut mukava pieni lisä aamuihini -sen lisäksi tietysti, että pienen pieni toivonkipinä siitä oikeasta omituisesta on elänyt sisälläni-
Ja sitten kaino ehdotus: olisiko mahdollista jatkaa tätä keskusteluamme jollain toisella foorumilla?
mahdollista ettemme ole...Nykyisin olen todella vähän kirjoitellut täällä, enemmänkin lueskellut, katsastellut. Samalla tavalla on tullut mieleeni, että käynpäs katsomassa olisko mitään uutta. Näinhän se on, johonkin pitää aina uskoa. Uusi päivä nousee aina menneen, kuluneen jälkeen. Kysyit mahdollisesta keskustelun jatkamisesta toisaalla, oliko itselläsi mahdollisesti ajatuksissa jokin?
...ei tällaisella kaikkien luettavissa olevalla foorumilla viitsi kovin henkilökohtaisia/paljastavia asioita raapustella ja mieluusti kanssasi 'juttelisin' enemmänkin... Rohkenisitko siis jatkaa keskustelua vaikka ihan omilla sähköpostiosoitteillamme? Tunnustan kyllä, etten ole kovinkaan usein (siis vain kerran aikaisemmin) ollut aktiivinen tuntemattomille kirjoittamisessa/viesteilyissä yleensäkään. Siksipä ehkä saatan vaikuttaa hieman varautuneelta ;o) Sinun kanssasi kyllä toivoisin keskustelun jatkuvan. Pohdi asiaa rauhassa, lähden matkoille ja palaan asiaan taas maanantaina. Toivottavasti sinäkin! ;o)
...kuitenkin mukavista hetkistä 'aalloilla'. Olet näemmä kadonnut bittien taivaaseen, kun viestien ilmestyminen on tyrehtynyt. Kiitos nyt kuitenkin mukavista rupatteluhetkistä. Ehkä jossain joskus vielä törmäämme ;o)
sattumuksia tässä ajassa ja läheisteni elämässä on ollut ja toisekseen en yksikseni viittinyt höpöttää. Aattelin että jatketaan jos siltä tuntuu. Kirjoituksessasi jokin taas kolautti mieltäni, tunnut niin tutulta.
Onneksi jotkut juhlivat iloisia juhlia, lähden perjantaina pääkaupunkiin, kunpa ei tarvitsisi pitää niin kiirettä takaisin mutta työt odottavat.
...tuntuu minustakin tämä tuttuus. Että miten kaikista tuhansista ja taas tuhansista tämänkin palstan ihmisistä olemme juuri me saattaneet törmätä toisiimme täällä ja ihan muutamasta lauseesta olen saanut jo sen tunteen, että olen tuntenut sinut aina. Nämä ovat niitä elämän ihmeellisyyksiä, joita ei voi järjellä selittää, mutta jotka tekevät kyllä elämästä mielenkiintoisen ;o)
pienen huoltokierroksen juoksin tossa äsken, tekisi hyvää pyrähdellä useamminkin ja pitemmälle. Tuli tässä mieleeni makuasiat. Söin juuri kiisselin lopun, paksuhkoa, läpikuultavan ruskeaa,omenaista, aaaahhh. Päivällä keskustelimme töissä eräästä toisesta ruuasta, rusinoita, piimää jne. Erään henkilön, joka ei tykännyt ko. ruoasta, kuvaus oli kuvaava. Taidankin helliä ko. ruoalla itseäni ensi viikolla.
Ja vielä tästä tulevasta reissusta, pelottaa jo etukäteen. Toivon mukaan itseni ei tarvi ajaa missään vaiheessa ettei kuulu tööt, tööt.:)
Ihastelen vähän väliä ikkunastani avautuvaa maisemaa, lähikoivua, joka mustana erottuu taivaanrannasta. Metsänreunan puut ja maa muodostavat tumman, turvallisen pohjan, taustan. Vaaleus, kellertävä valo joka sinertyy ylospäin puiden yllä luo avaruuden tuntua ja on hyvänä taustana lähikoivulle. Tummahkoja pilviä, haituvaa siellä täällä ylempänä taivaalla antaa vastapainoa tummalle maalle. Miten maisema näyttääkin niin erilaiselta jo muutaman tunnin kuluttua. Valo saa ihmeitä aikaan. Onnekseni nään taivaan, en seiniä ja kattoja, ei pääse ahdistamaan. Toisaalta, voi seinät ja katotkin olla kauniita.
Minkähänlainen on sinun maisemasi, huomaan ajattelevani. Reissulla pää taas kiertää puolelta toiselle, poimii jänniä juttuja, jotain uutta, jotain vanhaa, ideoita. Huiskaisisin sullekkin, jos näkisin. Hups, unohdun maisemaani, tähän rauhalliseen olotilaan päivän päätteeksi.
Yhdyn ajatuksissani tuohon edelliseen kirjoitukseesi. Aurinkoista Helatorstaita.
...olipa hieno vesti! Oli kuin olisin päässyt pääsi sisään katselemaan ajatuksiasi! Johtuneeko kirjoitusten ajankohdista (sinä näemmä kirjoitat myöhään iltaisin/öisin, minä taas täältä töistä aina päiväsaikaan)...että noin hienoihin suorituksiin en oikein pysty kykenemään, ei tähän vuorokaudenaikaan ;o) Maisemani kotona ikkunasta katsoessani on vehreä, joki ja sen reunamilla puita, kuin elävä huoneentaulu, jonka ilme vaihtuu vuorokauden ja vuodenaikojen mukaan. Olen maisemastani kiitollinen, erityisesti koska asun kuitenkin kaupungissa, kerrostalossa ja silti saan nauttia moisesta ihanuudesta. Ja taas löytyi yksi ilon ja onnellisuuden aihe tässä elämässä...jos on joskus vaikeaakin, niin kyllä tässä on hirveän paljon hyvääkin! Sinäkin!
on sinunkin maisemasi kuvauksestasi päätellen, näen silmissäni, kaunista jokaiseen vuodenaikaan. Omaani en ole nähnyt samansävyisenä tuon kuvaukseni jälkeen, eilenkin oli pilvessä, satoi niinkuin nytkin. Reissuni meni hyvin ja totesin että Helsinki on aivan kaunis kesällä. Tästä ajankohdasta vielä tulee runsautta kasvillisuuteen kesän edetessä.
Sai iloita toisensa löytäneistä onnellisista ihmisistä. Niin, itse en ehdi tai pääse koneelle aina töiden jälkeen, usein tulee käytyä katsomassa myöhemmin, ennen nukkumaan rauhoittumista. Kiitoksia, nautitaan kesästä.
...tuo viestisi loppukiitos ja kesäntoivotus ei tarkoittanut, että hieno viestiketjumme päättyy tähän?? Että näinkin 'pienestä' voi irrota näin paljon hyvää mieltä..., ei tahtoisi lopettaa! ;o) Tämän keskustelumme helpottamiseksi avasin nyt sitten osoitteen ja siirryn sinne odottelemaan uusia viestejäsi, toivottavasti tämä uusi käänne ei katkaise yhteyttämme?
Odottelen sinua osoitteessa [email protected], saavuthan?