Oletteko tulleet ajatelleeksi?

...että jos olisi anarkia, siis aito anarkia, teillä ei olisi mahdollisuutta tietää mitään ulkomaailmasta, muuten kuin omien havaintojen tai ehkä teille läheisimpien ihmisten kertomuksista. Ei siis olisi tieteitä, ei mediaa joka raportoisi maailman tapahtumia, tuskin kirjojakaan, koska kirjat on aina tehty muita ihmisiä varten, siis vähintään osittain epäitsekkäistä syistä... Eläisitte vain omassa pienessä maailmassa tietämättä mistään mitään, paitsi siitä miten ruoka hankitaan, ja missä kannattaa elää, ja miten säilytään hengissä. Eikä olisi paljon mitä haluta tai minkä vuoksi elää, koska ei olisi mitään viihdykkeitä, leffateattereita, erilaisia tapahtumia, ja mitä näitä nyt on... koska ne kaikki ovat yhteisöllisesti tuotettuja. Ei tarvitse käydä töissä, eikä ole mitään tekemistäkään tässä maailmassa, ellette sitten pärjää pelkällä epämääräisellä yksinäisellä näpertämisellä tai kumppanin kanssa pellolla makaamisella ja tähtiin tuijottelulla. Elämä olisi täysin eläimen tasoista, (siis muiden eläinten tasoista, selvennökseksi). Näin siis täydessä anarkiassa. Jossa ei ole minkäänlaista yhteistyötä yksilöiden välillä, eikä minkäänlaista altruismia. Vai keksiikö joku teistä sellaisiakin anarkian muotoja, joissa on ripaus yhteisöllisyyttä, mutta jotka silti pysyvät anarkiana? Minun ainakin on vaikea kutsua anarkiaksi sellaista maailmaa jossa on vähänkään epäitsekästä käyttäytymistä, lukuunottamatta ehkä kaikkein läheisimpien ihmisten kohtelua.
Mutta on vielä sellainen seikka, että joskus voimien yhdistämisestä ja yhteisöllisyydestä on yksilölle enemmän hyötyä, kuin jos tekee kaiken itse. Sittenhän yhteisöllisyys on ihan yhtä suurta itsekkyyttä kuin anarkia, ja tässä mielessä anarkian jatke.
Luuletteko siis tosiaan, että haluatte elää tyhjässä maailmassa, vain pelkkää selviytymisviettiä totellen? Miksi itseasiassa luulette, että anarkistiset alkuihmiset (joilla siis oli jo kokemusta anarkiasta) alkoivat yhdistää voimiaan? Anarkistisen itsekkäitä tavoitteita toteuttaen, haluen koko ajan lisää asioita ja tehokkaammin. Luuletteko, ettette itse päätyisi lopulta samaan ratkaisuun?

Ja huom. Tekstini ei tarkoittanut, että yhteisöllisyys on vaihtoehto, johon teidän kannattaa alistua tai johon itse alistun. Ehei, vihaan yhteisöllisyyttä vielä enemmän kuin anarkiaa, ja ihmisiä jotka elävät sen mukaisesti, vieläpä tajuamatta missä määrin he alistuvat. Mutta ihmisen kannalta se on ainoa ns. järkevä vaihtoehto, ellei sitten halua olla täysi eläin/vihannes. Jos siis yhteisöllisyys ei miellytä, paras vain tappaa itsensä.

Mutta nyt tajusinkin mitä muita anarkian muotoja voi olla totaalianarkian lisäksi. Se voi olla henkilökohtainen elämäntapa, johon ei sisälly toivomusta, että koko muukin maailma käyttäytyisi samalla tavalla. Vain siinä muodossa se ehkä säilyttää mielekkyytensä.
4562
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

hohhoijaa. Opiskele asioita ennen kuin yrität epätoivoisesti teilata.

Äänestä

Näin on. Ihmiset eivät halua ymmärtää tätä ennen kuin huomavat, että tieto ei enää liiku anarkisessa tilassa. Jos liikkuisi, silloin vaatisi asia järjestäytynyttä toimintaa, jossa olisi yhteistä päämäärää. Se ei olisi enää anarkismia.

Äänestä
  • Ensinnäkin haluan huomauttaa, että leffateatterit eivät ole mikään syy elää, jos niistä päästään, on paljon ennemmän syytä elää. Anarkistinen maailma olisi huomattavsti täydempi, kun tämä vain tavaralla ja materialla täytetty maailma. Jos haluat aidosti jutella tästä jonkun kanssa, täällä se tuskin onnistuu, vaan eti ihminen, jonka kanssa voi puhuu kasvotusten, nähdä ja ymmärtää.

    Äänestä

sitten, kun olet kypsä olet henkisesti kypsä ja kaiken kokenut sitten, kun olet tarpeeksi iäkäs.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


retrofuturistic kirjoitti:

...että jos olisi anarkia, siis aito anarkia, teillä ei olisi mahdollisuutta tietää mitään ulkomaailmasta, muuten kuin omien havaintojen tai ehkä teille läheisimpien ihmisten kertomuksista. Ei siis olisi tieteitä, ei mediaa joka raportoisi maailman tapahtumia, tuskin kirjojakaan, koska kirjat on aina tehty muita ihmisiä varten, siis vähintään osittain epäitsekkäistä syistä... Eläisitte vain omassa pienessä maailmassa tietämättä mistään mitään, paitsi siitä miten ruoka hankitaan, ja missä kannattaa elää, ja miten säilytään hengissä. Eikä olisi paljon mitä haluta tai minkä vuoksi elää, koska ei olisi mitään viihdykkeitä, leffateattereita, erilaisia tapahtumia, ja mitä näitä nyt on... koska ne kaikki ovat yhteisöllisesti tuotettuja. Ei tarvitse käydä töissä, eikä ole mitään tekemistäkään tässä maailmassa, ellette sitten pärjää pelkällä epämääräisellä yksinäisellä näpertämisellä tai kumppanin kanssa pellolla makaamisella ja tähtiin tuijottelulla. Elämä olisi täysin eläimen tasoista, (siis muiden eläinten tasoista, selvennökseksi). Näin siis täydessä anarkiassa. Jossa ei ole minkäänlaista yhteistyötä yksilöiden välillä, eikä minkäänlaista altruismia. Vai keksiikö joku teistä sellaisiakin anarkian muotoja, joissa on ripaus yhteisöllisyyttä, mutta jotka silti pysyvät anarkiana? Minun ainakin on vaikea kutsua anarkiaksi sellaista maailmaa jossa on vähänkään epäitsekästä käyttäytymistä, lukuunottamatta ehkä kaikkein läheisimpien ihmisten kohtelua.
Mutta on vielä sellainen seikka, että joskus voimien yhdistämisestä ja yhteisöllisyydestä on yksilölle enemmän hyötyä, kuin jos tekee kaiken itse. Sittenhän yhteisöllisyys on ihan yhtä suurta itsekkyyttä kuin anarkia, ja tässä mielessä anarkian jatke.
Luuletteko siis tosiaan, että haluatte elää tyhjässä maailmassa, vain pelkkää selviytymisviettiä totellen? Miksi itseasiassa luulette, että anarkistiset alkuihmiset (joilla siis oli jo kokemusta anarkiasta) alkoivat yhdistää voimiaan? Anarkistisen itsekkäitä tavoitteita toteuttaen, haluen koko ajan lisää asioita ja tehokkaammin. Luuletteko, ettette itse päätyisi lopulta samaan ratkaisuun?

Ja huom. Tekstini ei tarkoittanut, että yhteisöllisyys on vaihtoehto, johon teidän kannattaa alistua tai johon itse alistun. Ehei, vihaan yhteisöllisyyttä vielä enemmän kuin anarkiaa, ja ihmisiä jotka elävät sen mukaisesti, vieläpä tajuamatta missä määrin he alistuvat. Mutta ihmisen kannalta se on ainoa ns. järkevä vaihtoehto, ellei sitten halua olla täysi eläin/vihannes. Jos siis yhteisöllisyys ei miellytä, paras vain tappaa itsensä.

Mutta nyt tajusinkin mitä muita anarkian muotoja voi olla totaalianarkian lisäksi. Se voi olla henkilökohtainen elämäntapa, johon ei sisälly toivomusta, että koko muukin maailma käyttäytyisi samalla tavalla. Vain siinä muodossa se ehkä säilyttää mielekkyytensä.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu