paruresis

kun pistää silmät kiinni ja kuvittelee olevansa esim. metsän keskellä kaikessa rauhassa. Vessan valotkin voi sammuttaa ja ummistaa korvansa kaikilta hälyääniltä. Jotkut taas pistävät vesihanan lorisemaan.

Tuttua hommaa, ollut pitkään, aika pahan laatuinenki. Itselläki aika nuorena tuli, tai ilmeisesti tästä on kyse koska mitään ei ole löytynyt tutkimuksissa. Toistaiseksi ongelma on pysynyt, viisaammat saa auttaa jos joku on selvittänyt tämän ongelman.

jälkeen minulle on tuottanut vaikeuksia saada virtsarakko tyhjenemään kunnolla.
Varmuuden vuoksi otettiin virtsakoe, koska pelkäsin tilanteen aiheuttavn sen, että virtsaan tulisi bakteereita.
Ja niinpä niitä siellä sitten olikin, vaikkei mitään oireita ilmennytkään. No asia hoidettiin antibiooteilla.

Minun on kuitenkin ollut pakko yrittää saada rakko tyhjenemään ja lopulta keksin, että kun suihkutan vessanpytyllä alapäätä kylmällä vedellä, niin jopa tyhjenee ainakin vähän kerralla.

Olen käyttänyt tätä konstia toisinaan myös silloin, kun on hätä, eikä alkuunkaan tule mitään.
Ainakin kotona se voi olla käyttökelpoinen kokeilu, jos ei viitsi turhan pitkää aikaa vessanpöntöllä kököttää.
En tiedä miten se onnistuisi yleisessä WC:ssä, koska hygieniasta pitää kuitenkin olla tarkkana.

Luultavasti millä tahansa kylmällä, vaikka mahdollisimman kylmään veteen kastetulla WC-paperitukolla painaminen voi auttaa vieraassa paikassa esim. kun on päästävä pois vessasta toisten jonottajien tieltä.

Itse olen kärsinyt "ujosta rakosta" jo muutaman vuoden. Asia alkoi niin vaivata elämääni että hain ammatillista apua. Ja on onneksi auttanut, vaikkei avun hakeminen ja ongelman myöntäminen helppoa ollutkaan. Kävin myös tutkimuksissa. Kannataa käydä tutkimuksissa niin saa varmuuden ettei varmasti ole mitään lääketieteellistä juttua taustalla. Psyykkistä se minun tapuksessani suurimmaksi osaksi on eli paruresistä (hienosti sanottuna). :) Mutta ei masennuta. Kirjoitellaan täällä lisää asiasta, koska vain ne joilla vaiva on, voivat todella ymmärtää!!!

Tuttu ongelma. Ja tuttua on myös tuo "laita hana lirisemään" ym vähättely. Ei sillä etteikö varmaan ongelmasta olisi lieviäkin versioita, joissa tuollainen auttaa, mutta itselläni tuon tarjoaminen vaihtoehdoksi on sama kuin kehottaisi halvaantunutta nousemaan portaat kävellen, jos ei kerran pyörätuolilla pääse.

Oma ongelma on varsin paha ja on muutaman kerran aiheuttanut ihan "oikeitakin" vaikeuksia. Mm. sairaalassa kun eivät suostuneet katetria laittamaan jouduin yli vuorokauden virtsaamattomuuden jälkeen kävelemään eturistisideoperaation jälkeen omin voimin vessaan. Yksinkertaisesti kyllästyin hoitohenkilökunnan vähättelyyn asiassa ja otin kivun kestääkseni. Minä en kykene virtsaamaan "sorsaan" edes yksin huoneessa ollessani. Seikka, joka on tullut koettua ja todistettua kolmen sairaalajakson aikana ja ensimmäisen kerran jo alta 10-vuotiaana.

Mitään hoitokeinoa en asiaan ole löytänyt. Voimakas humalatila tosin auttaa minkä takia viihteellä ollessani nautinkin pääasiassa väkeviä shotteina. Tästä on se etu, että humaltuu nopeasti ja toisaalta virtsaa ei kerry samalla tavalla kuin kaljaa lipittäessä. Nykyään en kyllä humalassakaan kykene virtsaamaan kuin kopissa ja silloinkin mieluusti sellaisessa, jossa ainakin toinen sivuseinä on oikea seinä eikä pelkkä sermi. Silloin kun en ole humalassa ei kopissa virtsaaminen onnistu lainkaan, vaikka vessa olisi muuten tyhjä.

Jos käyn vessassa jonkun muun kotona ei tilanne ole niin paha kun kyseessä on kuitenkin yleensä ihan oikea huone. Pienet vaatekaappivessat ovat tosin vaikeampia paikkoja kuin isommat kylpyhuoneet. Näissä yritän yleensä hämätä itseäni ajattelemaan jotain ihan muuta. Seinätiilien laskeminen ja erilaisten näkyvissä olevien kulmien astelukujen miettiminen auttaa joskus, mutta yleensä nämä kikkailut ovat täysin turhia. Sitä joko onnistuu tai ei ja tuloksen tietää aika pian pöntölle istuuduttuaan (virtsaan aina istualtaan vaikka olenkin mies koska se johtaa huomattavasti varmemmin positiiviseen lopputulokseen).

Kaiken kaikkiaan kyseessä on aika epämiellyttävä vaiva, joka aiheuttaa omat ongelmansa. Onneksi kuitenkin yleensä elämän varrella vastaan tulee myös paljon sellaisia vessoja, jotka rakentuvat tiiliseinistä ja kunnon lukollisista ovista. Ja baareissa sitten pitää vaan opetella juomaan enemmän.

Täällä ilmoittautuu yksi lisää! Tuo on todella ikävä vaiva. Kuten kuvailitte, baarissa aiheuttaa usein hankaluuksia, etenkin noissa kahden kopin (miksi juuri kaksi koppia??) vessoissa.. Röörit vain yksinkertaisesti menevät umpeen, eikä mitään tule vaikka kuinka haluaisi, ahdistustaso on sen verran korkealla.

Itsekin olen menevää sorttia, mutta usein kotoa lähtiessä tulee mietittyä, minkälainen vessa kyseisessä paikassa on. Tämä vaiva aiheuttaa ahdistusta myös silloin, kun vaikka toisten kanssa jutustellessa miettii vain koko ajan sitä, milloin kannattaisi mennä vessaan onnistumisen suorituksen maksimoinniksi, kuinka paljon kannattaa juoda, juodako alkoholia, milloin muut menevät vessaan (jotta ei vain saisi vessaseuraa), vai onko pakko lähteä kotiin pissalle, jos tietää, että se ei tule onistumaan.. Virtsaaminen on jokaisen perusoikeus, myös ilman humalatilaa :(.

Hyvä että täällä käydään keskustelua, muuten asian kans jää helposti yksin. Itse onneksi löysin sellaisen terapeutin, joka täydellisesti ymmärtää vaivani. Käyminen terapiassa on todellakin helpottanut tilannetta, mutta ei sitä millään taikasauvalla saa "parannettua".
Virtsaaminen todellakin on perusoikeus, mutta silloin kun se ei millään onnistu...sitä tuskastuu helposti ja yrittää vain kestää. Silloin ei yleensä myöskään niin nauti hetkestä eikä esim. illanvietosta.
Olen itsekin kohdannut asian suhteen ammatti-ihmisten ymmärtämättömyyttä ja asian vähättelyä, mutta onneksi löytyy ihmisiä jotka ymmärtää!! Pitää vaan rohkeasti avata suu, häpeä helpottuu ja olo kummasti kevenee.

Sama homma täällä. Ei kuitenkaan ihan noin vaikeana, kuin toisilla näyttää olevan. Kusilaareja en voi käyttää. Aina joutuu kopissa käymään. Laariin kuseminen onnistuu silloin, jos laarien välissä on jonkinnäköinen väliseinä.. Ärsyttävää.

Löysin tämmöisen sivuston http://ujorakko.webs.com/

Siellä on jotain harjoituksia, mitä voisi joskus kokeilla..

mulla sama. ärsyttää kun on kova kusihätä ja kaveri seläntakana ja kusta ei tule

Miten teillä paruresiksesta kärsivillä menee nykyään? Aina tää keskustelu laantuu mutta ois hyvä saada aina välillä vertaistukea.

Yritän harjoitella pois tästä vaivasta mutta se on vähän hankalaa yksin. Tarttis löytää joku kaveriks... Ihmiset vaan angstaa täällä, mutteivät yritä hakea apua.

jannittaa.com

Minulla oli sama ongelma, en tiedä mistä se johtu ehkä pienilaatuinen jännitys vessankäynnin yhteydessä :D nyt sitä ei enään pahemmi ole kun annoin asian olla ja lopulta unohdin jännitykset sun muut ja kävin ihan normaalisti kusella. Eli kun odottaa jonkinaikaa niin unohdat wc käyntiin liittyvät jännitykset ja kusi tulee kuin esterin perseèstä :)

mulla kans onn näitä ongelmia kusemisessa..ja nyt pitäs ajokorttia ajaa . on tullu noitten huumeitten kanssa joskus pelatttua ja pitäis mennä huumeseurantaan kerran yritinn sinne kusta ei siittä mitään tuu mitä mää voisin asialle tehdä ku se on niin tarkkaa nykyään että sen labra tyypin pitää katsoa siinä vieressä kun kusee mulle se on ihan mahdotonta..

Onko kukaan koskaan käynyt terapiassa asian tiimoilta ja osaa sanoa PK-seudun alueelta (tai mistään?) terapeuttia tms. joka olisi erikoistunut itse paruresikseen tai edes sen tapaisiin ongelmiin? Psykoterapiasta tms. olen kuullut puhuttavan ongelman hoidossa.
Itse kävin "normaalilla" terapeutilla kunnallisella muutama vuosi sitten (olen nainen, kärsinyt tästä jo vuosia), mutta silloin lähinnä vain kaivettiin menneisyyttä ja löytyisikö menneisyydessä jotain aiheuttajaa, yhteyttä asiaan tai ei... Mutta olisin itse halunnut jutella itse ongelmasta ja pureutua siihen. Sain mielialalääkkeet (Citalopram tms.) jotka eivät omasta mielestäni vaikuttaneet paitsi max. lume-efektillä. Vaiva helpotti hetkeksi asuessani ulkomailla. Lääkkeet lopetettu 2-3 vuotta sitten. Ongelma palautui Suomeen muuton jälkeen, ei tosin yhtä voimakkaana. Edelleen kärsin tästä ja olen opetellut elämään vaivan kanssa, mutta silti tiedän tarvitsevani apua.

Hei!
Olen itsekin nainen alle 30v. Olen käynyt pari vuotta kognitiivisessa psykoterapiassa. Ensin kävin psykodynaamisessa terapiassa missä just pohditaan lapsuutta ym, mutta se ei toiminu ollenkaan. Kognitiivinen terapia on auttanut elämään ongelman kanssa, mutta ei ongelma ole kuitenkaan hävinnyt. Itse koen että terapian lisäksi vertaistuki olisi tosi hyvä juttu. Olis kiva kirjoitella vaikka sähköpostia jonkun kanssa jolla on sama vaiva. Muuten asian kanssa tuntee olevansa niin yksin. Yritin tehdä itselle anonyymia s-postiosoitetta mutta en vielä onnistunut. Olisko joku kiinnostunut tämäntyyppisestä vertaistuesta?

Moi!

Elikkä itsellänikin on tuo paruresis ja olen asiasta lääkärilläkin useasti käynyt mutta en enää hetkeen. Aluksi minulle määrättiin eturauhaslääkkeitä sillä lääkäri epäili, että eturauhanen tukkii virtsatien mutta se ei toiminut. Kokeiltiin kaksia eri lääkkeitä, sitten lääkäri ehdotti rauhoittavia mutta niistä en kovin innostunut, joten hän ohjasi minut sähköhoitoon, jossa minulle laitettiin neula jalan hermoon ja annettiin sähköä noin puoli tuntia kerrallaa. Luulin, että tämä sähköhoito tehoasi sillä sanottiin, että n. joka kolmannelle tämä hoitomuoto auttoi mutta kuitenkaan se ei tehonnut. En ole löytänyt mistään hoitokeinosta mitään posiivisia tuloksia. Luulen kuitenkin, että rauhoittavat voisivat kyllä auttaa mutta niihin kuulemma jää helposti koukkuun, enkä mielelläni niitä haluaisi loppuelämääni popsia.

Mutta ajattelin, että kun kerran täällä on paruresiksesta kärsiviä niin onko meillä muitakin yhteisiä tekijöitä. Esim.
- Minulla ei ole minkäänlaisia muita sosiaalisia jännitteitä kuin tämä ujorakko paitsi, että minulla on vaikeuksia myös nukahtaa, yleensä menee vähintään tunti, että nukahdan.
- Juon paljon kahvia
- Haaveilen paljon, ajattelen eri skenaarioita elämässä
- Matemaattisesti lahjakas
- Olen aina muita monta askelta edellä tilanteesta tai asiasta riippumatta
- Olen lihaksikas ja saan pienellä vaivalla lihaksia (ajattelin vain, että jos virtsaputken sulkilihas on kasvanut liian isoksi, niin että sitä on vaikea kontrolloida?)

Olen koittanut kyllä vähentää kahvin juomista ja se on vähentänyt hieman jännittyneisyyttä mutta kyllä tuo jännittyneisyys tuntuu jotenkin olevan geeneissä. Toiset ihmiset ovat taas yli rentoja ja heillä on vaikeuksia pidätellä virtsaa tai nukahtavat liiaankin helposti. Toivottavasti tähän vaivaan löydetään vielä ratkaisu.

Mulla on myös paruresis, ei ole diagnosoitu koska diagnoosia on ainakin täällä päin vaikeaa saada. Ongelma alkoi mulla aika aikaisin, en vaan muista mistä. Jo kotona muistan olleen jotain ongelmia ala-asteikäisenä, yläsasteella onnistui joskus kunnes meni "hanat kiinni" kokonaan julkisissa vessoissa. En ole mitenkään masentunut, sosiaalisia tilanteita pelkäävä tms.
Ammattikouluaikana vaiva aiheutti paljon murhetta mitä se on aiheuttanut tähän päivään saakka. Matkustelu ja koulutusretket jne. on vaikeita. Kun tuntuu että on mennyt pahemmaksi ettei kotonakaan virtsaaminen aina onnistu.

Ammattikoulun terveydenhoitajalta menin kysymään ratkaisua ja sieltä tuli juurikin tuota vähättelyä, hana lorisemaan jne. Myös lähipiiri vähätteli siihen saakka kunnes minut kotiutettiin armeijasta paperilla C-koska mun terveys olisi vaarantunut liikaa. Oli lähellä ettei munuaiset menneet tai tullut virtsarakon vaurioita jne. Olin saanut n. kerran 24 tunnissa virtsattua ja tukalaa oloa helpottaakseni noudatin tyhmänä ammattikoulun terkan ohjetta rajoittaa juomista... Virtsakokeen antamistilaisuudessa jäin kiinni kun tulin tyhjän purkin kanssa jolloin oli pakko tunnustaa vaiva. Seurasi kivulias katetrointi, puoli ämpäriä kusta, ulostuslääkekuuri (en ollut saanut kakattua viikkoon) ja veks varuskunnasta... Selitäppä sitten miksi et ole armeijaa suorittanut. Ei ollut musta kiinni, viihdyin siellä ja motivaatio oli.

Neuvoivat kääntymään julkisen terveydenhoidon puoleen. No menin sitten arvauskeskukseen ja sain psykologisen sairaanhoitajan käyntiajan. Sieltähän tuputettiin masennuslääkettä (Citalopram) jota en olisi halunnut aloittaa, mutta nyt on lopulta pitkän väännön jälkeen kokeilu käynnissä. En tiedä auttaako se vai ei. Kumma kun ei mitään muuta konstia ole tarjota kun lääkkeet, helppo tie tietysti niille. Itsekatetrointia ehdotti joku, mä ehdotin että ei. Kotivessan lähellä pysymistä ja voi voi jos ei halua lääkkeitä, ehdotti korkeamman pykälän psykiatri...

Mä oon 30-vuotias nainen ja mulla alkoi tämä vessafobia noin 12-13 vuotiaana. Yhtäkkiä ei enää vaan pystynyt käymään vessassa. Mulla oli tuolloin yksi välähdyksen omainen hetki kotivessassa yksin ollessa, jossa sekunninmurto-osaksi kyseenalaistin kykyni käydä vessassa edes itseni kanssa, mutta pysäytin tämän ajatuksen itse päättämällä: "Ei." Niin pahaksi ongelma ei siis päässyt, mutta muuten olen ollut lähellä sairaalareissua, kun toisesta jalasta lähti tunto kauheiden kipujen saattelemana pidättämisen takia.

Omat rajani ovat selkeät. Ei ihmisiä lähimainkaan. En saa kuulla ihmisten ääniä, eikä ihmiset saa kuulla mua. Mitä kauempana vessa on ja monen oven takana sen parempi.

Vuosien varrella on kertynyt rutkasti ahdistaviatilanteita ja mitä ihmeellisempiä kokemuksia, jotta saa rakon tyhjäksi. Olen:
-usein kuivattanut itseäni juomattomuudella ennen reissua ja reissun aikana. "Ennätys" on yksi vessakäynti per vuorokausi. Inhottavia reissupäiviä.
-pidättänyt kunnes joudun kulkemaan kivusta eteenpäin kyyryssä
-riisunut itseni alastomaksi yleisessä vessassa, sammuttanut valot ja yrittänyt pissata pötön sivusta
-olen täyttänyt pönttöä paperilla ja yrittänyt niin
-pissannut lavuaariin
-käynyt miljoona kertaa metsässä pissalla keskellä yötä
-kysynyt lääkäriltä katetria, ei käynyt ja saanut järkyttävän itkukohtauksen
-ja vaikka mitä

Mulle varsinkin lapsena vessassa käynti oli äärimmäisen väkivaltainen kokemus henkisesti. Jos olin pakotettuna eli en päässyt minnekään muualle ja jouduin käymään vaikka yleisessä vessassa, meni aikaa puolituntia ,jona aikana sain raivon, paniikki- ja ahdistuskohtauksen sekoituksen, riisuin itseni alasti ja suurimpana osana kerroista en saanut mitään aikaiseksi ja lähdin vessasta kylmässä hiessä ja kivussa pois. Vertaan kokemusta nykyäänkin raiskatuksi tulemiseen. Koen, että olen pakotettu johonkin, mitä en halua tehdä. Johonkin hyvin hyvin nöyryyttävään.

Ennen ajattelinkin, että mut olis helppo tappaa vaan laittamalla esim. vankilaan, missä ei ole yksityistä vessaa.

Vuosien tuskat ja ahdistukset voisin tiivistää yhteen tekniikkaan mikä toimii itsellä. Pidätä hengitystä niin kauan että virtsaaminen alkaa. Tekniikka ei ole täydellinen koska aina kun joudun käyttämään hengen pidätystä, niin normaali virtsan aloittaminen on hankalampaa pari päivää, mutta ei sitä kannata murehtia jos saat samoja oireita, pääasia että on varma tekniikka minkä avulla saa virtsattua vaikeimmissakin tilanteissa.