Toivoisin ASIALLISIA vastauksia hengelliseen etsintääni ORTODOKSEILTA, jotka tietävät mitä uskovat ja miksi.
Jostain syystä minua on alkanut kiinnostaa ordodoksiúskoon liittyvät asiat. Koen tämän Jumalan johdatukseksi, sillä moni asia on avautunut minulle uudella tavalla, nimenomaan Jumalan kunniaksi.
Esim. ikonien merkitys.Olen lukenut paljon ortodoksien hengellistä kirjallisuutta. Olen helluntalainen ja olen sen opetuksen saanut että Raamattu on ylin auktoriteetti ja kaikki muu opetus täytyy olla yhtäpitävä raamatun kanssa, joten muutama asia häiritsee minua. Ensinnäkin esirukousten pyytäminen jo kuolleilta. Miten tämä eroaa siitä että ramatussa selvästi käsketään, ettei vainajahenkiin saa ottaa yhteyttä?
Miksi ikoneissa ei ole Raamatun henkilöitä niinkään vaan jotain myöhempien vaiheiden pyhiä?
Miksi ortodoksit kutsuvat isiksi toiia uskovia, kun raamatussa selvästi Jeesus itse sanoi että älkää kutsuko ketään isäksenne, koska Jumala on isä taivaassa. Päädyin etsinnässäni petri paavolan sivuille jossa hän tuomitsee ortodoksiuskon harhaoppina. Olisiko tiedossa sivuja/kirjaa josta voisin löytää vastaperusteet ortodoksiuskon puolesta.
Olen tietysti ajatellut mennä tutustumaan ortodoksiseen jumalanpalvelukseen. Mikä tilaisuus olisi sopivin ja miten käyttäytyä? Voiko vain olla ja seisoa? Vastauksista kiitellen:)
Jostain syystä minua on alkanut kiinnostaa ordodoksiúskoon liittyvät asiat. Koen tämän Jumalan johdatukseksi, sillä moni asia on avautunut minulle uudella tavalla, nimenomaan Jumalan kunniaksi.
Esim. ikonien merkitys.Olen lukenut paljon ortodoksien hengellistä kirjallisuutta. Olen helluntalainen ja olen sen opetuksen saanut että Raamattu on ylin auktoriteetti ja kaikki muu opetus täytyy olla yhtäpitävä raamatun kanssa, joten muutama asia häiritsee minua. Ensinnäkin esirukousten pyytäminen jo kuolleilta. Miten tämä eroaa siitä että ramatussa selvästi käsketään, ettei vainajahenkiin saa ottaa yhteyttä?
Miksi ikoneissa ei ole Raamatun henkilöitä niinkään vaan jotain myöhempien vaiheiden pyhiä?
Miksi ortodoksit kutsuvat isiksi toiia uskovia, kun raamatussa selvästi Jeesus itse sanoi että älkää kutsuko ketään isäksenne, koska Jumala on isä taivaassa. Päädyin etsinnässäni petri paavolan sivuille jossa hän tuomitsee ortodoksiuskon harhaoppina. Olisiko tiedossa sivuja/kirjaa josta voisin löytää vastaperusteet ortodoksiuskon puolesta.
Olen tietysti ajatellut mennä tutustumaan ortodoksiseen jumalanpalvelukseen. Mikä tilaisuus olisi sopivin ja miten käyttäytyä? Voiko vain olla ja seisoa? Vastauksista kiitellen:)
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ensinnäkin pitää muistaa, ettei Raamattu ole ortodokseille (tai katolisille) ainoa auktoriteetti ja uskonopin lähde. Ortodoksit perustavat oppinsa "Raamattuun ja pyhään perimätietoon". Raamatun käyttöön liittyy aina tulkintaperinne, eikä opin perusteena ole hyvä käyttää yksittäisiä Raamatun kohtia, vaan pyrkiä tarkastelemaan sitä kokonaisuutena. Raamatustakin kun löytyy melko tavalla kummallisia ja keskenään ristiriitaisia tekstejä.
Ortodokseille, "marttyyrien kirkolle" on tärkeää muistaa seurakunnan koostuvan kahdesta osasta: maallisesta ja "riemuitsevasta" eli keskuudestamme poistuneista. Marttyyrit ja poismenneet ovat uskomme mukaisesti mukana jokaisessa jumalanpalveluksessa.
Ikoneissa on paljon Raamatun henkilöitä. Jeesus ja Hänen äitinsä ovat tietenkin ikonitaiteen keskeisimmät henkilöt. Ikoniaiheita on niin paljon, että aiheen lopullinen valinta saattaa riippua vain teettäjän ja tekijän mausta.
Suomessa ei yleensä kovasti tuijotella "eri tavoin" kirkossa käyttäytyviä, eli rohkeasti vain jumalanpalveluksiin. Seisominen (voimien mukaan) ja oleminen ovat ihan ok. Liturgia (ehtoollisjumalanpalvelus ) su klo 10 ja vigilia (tod. näk. la klo 18) ovat palvelusten viikkorutiini, niistä voisi aloittaa. Ehtolliselle ei tietenkään tule mennä, jos ei ole kirkon jäsen.
Kirjaa, jossa esitettäisiin vasta-argumentteja protestanttiselle kritiikille, ei tule mieleen. Kallistos Waren Ortodoksinen Tie on yksi perinteinen opus, josta ortodoksisen uskonopin perusteita opetetaan.
Ortodoksisessa kirkossa ylin auktoriteetti on Kirkon usko, joka on ollut olemassa jo ennen Uuden Testamentin apostolisten kirjoituksen kirjoittamista ja kokoamista. Ortodoksinen kirkko on se Kristuksen alkuperäinen kirkko, joka on luonut Uuden Testamnetin ja hyväksynyt Vanhan Testamentin kaanonin.
Kirkon edesmenneiltä jäseniltä, jotka ovat siirtyneet tuonilmaisiin voimme pyytää esirukouksia, koska KRISTUKSESSA KUKAAN ei OLE KUOLLUT, vaan kaikki, jotka ovat Kristuksessa, elävät. Kun pyydämme pyhien esirukouksia, pyydämme heitä rukoilemaan puolestamme, mutta emme odota heiltä mitään yhteyden ottoja, merkkejä, ilmestyksiä tms tai kysy heiltä neuvoa. Kyse ei siis ole henkien manaamisesta. Ortodoksisuus suhtautuu kaikkiin ilmestyksiin hyvin pidättyväisesti. Kerran eräälle munkille ilmestyi enkeli, joka sanoi: "Minä olen enkeli Gabriel, joka olen lähetetty sinun luoksesi". Pyhä kilvoittelija vastasi : "Katsokin, ettei sinua ole lähetetty jonkun toisen luo, sillä minä en ole arvollinen näkemään enkeleitä." Silloin näky katosi, sillä kyse oli paholaisesta, joka oli ottanut valkeuden enkelin hahmon.
Ikoneissa kuvataan paljonkin Raamatun henkilöitä. Vanhan Testamentin profeetoita, Kristusta, Hänen äitiään, apostoleita, mirhankantajanaisia (= niitä naisia, jotka tulivat pääsiäisaamuna Kristuksen haudalle) jne. Sen lisäksi kuvataan kirkkohistoriallisia tapahtumia ja myöhempiä pyhiä henkilöitä.
Sanot, että Kristus sanoi: "Isäksenne älkää kutsuko ketään". Ortodoksinen kirkko käsittää, että Kristus tässä puhui vertauksin, sillä Kristus sanoi myös, että jos silmäsi sinua viettelee, niin tempaa se pois päästäsi. Miksi tätä Jeesuksen sanaa ei tarvitse ottaa kirjaimellisesti, jos toinen vertauskuvalliseksi tarkoitettu sanonta täytyy ottaa kirjaimellisesti? Kristityt ovat alusta asti nimittäneet piispojaan (kreik. episkopos) ja pappejaan (presbyteros) isiksi ja paimeniksi ym, vaikka Herra sanookin evankeliumeissa, että Jumala on Isä, ja että Hän on itse Hyvä Paimen. Protestantitkin nimittävät toimihenkilöitään "pastoreiksi" eli paimeniksi (lat pastor= paimen).
Älä lue Petri Paavolan juttuja, sillä hän ei ymmärrä ortodoksisuudesta mitään ja sitä paitsi vääristelee tahallaan. Ortodoksista kirjoista suosittelen esim arkipiispa Paavalin ja metropoliitta Kallistoksen(Ware) kirjoja. Esim kallistos Waren Ortodoksinen tie on hyvä. Samoi arkkipiispa Paavalin kirja Miten uskomme.
Voit ihan hyvin tulla jumalanpalveluksiimme. Alussa sinun ei tarvitse tietää ja osata mitään. Voit vain seistä ja katsellaja kuunnella. Istuakin voi, jos väsyttää, mutta ortodoksisessa kirkossa on tapana seistä, kun evankeliumia tai Isä meidän rukousta luetaan ja samoin liturgia-jumalanpalveluksessa ehtoollisen pyhittämisen ajan. Jos paikkakunnallasi on ortodoksinen kirkko, jossa toimitetaan lauantai-iltaisin vigilia-jumalanpalveluksia, niin ehdotan, että aloitat jumalanpalveluksessa käymisen siitä. Vigilia jumalanpalveluksessa ei ole ehtoollista, johon toisuskoiset kristityt eivät saa osallistua. Siinä luetaan evankeliumia, juhlien aattoina myös Vanhan Testamentin tekstejä ns parimioja, lauletaan psalmeja ja veisuja. Lauantai-illan jumalanpalveluksessa tulee parhaiten esiin ortodoksisuudelle keskeinen ylösnousemuksen ilosanoma.
Erinomainen Kirkon perinnettä ja sen suhdetta (protestanttisiin) harhaoppeihin selittävä kirja on:
Arkkimandriitta Cleopa Ilie
ORTODOKSISESTA USKOSTA
Pyhän Kosmas Aitolialaisen Veljestö 2005
Teos käsittelee juurikin pyhiä ihmisiä, ikoneita, rukouksia kuolleiden puolesta, sakramentteja, kielilläpuhumista, spiritismiä... ja antaa Kirkon perinteeseen perustuvat vastaukset ilman turhia ekumenistisia sanankäänteitä, selvien asioiden relativisointia ynnä muita uskosta luopumiseen johtavia syntejä.
Eräs parhaista viime vuosina suomeksi julkaistuista ortodoksisen uskon selityksistä! Suosittelen kaikille.
Kiitos avartavista vastauksista!
Kysyisin vielä että, voiko esirukouksia pyytää miltä tahansa kuolleelta pyhältä, esim kuolleilta isoisovanhemmiltani, jotka olivat ortodokseja? Eikö silloin pitäisi olla varma että he ovat nimenomaan siellä "paremmassa paikassa"?
Vai Pyydetäänkö esirukouksia vain joltain ortodoksikirkon virallisilta pyhiltä joista tiedetään että he ovat oikella puolella eli taivaassa? Mien sellaisesta voi olla varma?
Käsitinkö oikein; pyhiä ei rukoilla vaan heiltä pyydetään esirukouksia,
Mutta eikö Mariaa rukoilla suoraan vai pyydetäänkö häneltäkin vain esirukouksia?
Onko ortodoksien käytävä pakollinen rippikoulu (joku tallainenhan teillä ainakin nuorille on) vai riittääkö pelkkä uskon tunnustaminen kirkon oppien mukaan, jos haluaa liittyä jäseneksi?
"Vai Pyydetäänkö esirukouksia vain joltain ortodoksikirkon virallisilta pyhiltä joista tiedetään että he ovat oikella puolella eli taivaassa?"
Kyllä.
"Mien sellaisesta voi olla varma?"
Siitä, että heidän pyhyytensä on havaittu selvistä tunnusmerkeistä.
"Käsitinkö oikein; pyhiä ei rukoilla vaan heiltä pyydetään esirukouksia, "
Kyllä.
"Mutta eikö Mariaa rukoilla suoraan vai pyydetäänkö häneltäkin vain esirukouksia?"
Myös Jumalansynnyttäjältä tyydytään pyytämään esirukouksia, vaikka joskus käytetään johonkin enempään viittaavaa ilmaisua. Eli jos pyydetään häneltä apua, suojelusta, lohdutusta jne., silloinkin on ajatuksena, että hän auttaa meitä rukoilemalla edestämme Jumalaa, sillä apua me voimme saada yksin Jumalalta.
"Onko ortodoksien käytävä pakollinen rippikoulu"
Ei ole ortodokseilla mitään sellaista.
"riittääkö pelkkä uskon tunnustaminen kirkon oppien mukaan, jos haluaa liittyä jäseneksi?"
Kirkon jäseneksi tullaan kasteen ja mirhavoitelun sakramenttien kautta. Jonkin kristillisen yhdyskunnan toimesta pätevästi kastettuja ei kasteta uudelleen.
kristityt pyysivät esirukouksia kaikilta poisnukkuneilta eikä vain pyhinä kunnioitetuilta. Kristittyjen hautakirjoitukset saattoivat olla vaikka tällaisia: "Atticus, sielusi on siellä missä on hyvä, rukoile vanhempiesi puolesta!" (Hautakirjoitus Domitillan katakombista I vuosisadalta)
Myöhemmin tuli tavaksi pyytää esirukouksia vain niiltä, joiden pyhyyden Kirkko on todennut, koska heidän katsottiin olevan Jumalaa lähellä.
hyviä vastauksia. Rohkenen kuitenkin vielä vähän lisätä.
Ikoneissa kuvataan toki sekä Raamatun ajan että myöhempiä pyhiä. Myöhempien pyhien olemassaolo on näyttö siitä, että Pyhä Henki yhä johtaa ja pyhittää kilvoittelijoita. Ilman Pyhän Hengen voimaa ja toimintaa ei olisi myöhempiä pyhiä eikä heidän ikoneitakaan.
Muiden vastaajien lukuvihjeiden lisäksi mainitsen pari-kolme vinkkiä minäkin. Pappismunkki Ilarion: "Uskon mysteeri". Kirja opastaa lukijaansa ortodoksieen dogmaattiseen teologiaan. Sitten vielä Tito Collianderin: "Kristityn tie." Tämä kirja esittää lyhyesti mutta pätevästi sen mitä on kristityn kilvoitus käytännössä. Ortodoksinen kirkko on rukouksen kirkko. Siksi myös ort.rukouskirjat ovat tutustumisen arvoisia.
Nettisivuja www.ort.fi ja www.ortodoksi.net
En ole teologi, siksi en vastaa oppikysymyksiin. Elän aktiiviortodoksina elämääni.
Johdannoksi runolleni:
http://www.youtube.com/watch?v=6ztHh2T4ZRs
Herramme toinen tulemus
Herra tulee toisen kerran,
itse meille sen lupasi.
Tulo ajan yksin tietää,
kaikkivaltias Jumala.
Ennustajat ehdottomat,
maailmanlopun julistajat,
tuomionpasuunain pauhatessa,
ahdistavat alituiseen.
Kultakruunut kuninkaalla,
päänsä päällä näenkö.
Tullessansa taivahasta,
hevosella valkealla.
Minä ihmisistä syntisin,
kauhistuen katselen,
nähtyäni tulisilmät,
tuomioni tunnossani.
Jospa onkin kaikki toisin,
puuttuu kruunut kuninkaalta.
Hevonen valkea haihtunut,
aasin varsaksi vaihtunut.
Tulee silloin hyvin moni,
anelee myös armahdusta.
Enhän Herra voinut tietää,
katsonut en tulisilmiin,
puuttui kruunut kuninkaalta,
ratsu myöskin valkoinen.
Vapaiden suuntien palstoille. Sinne tällaiset runot ja renkutukset kuuluvat.