Voiko joku tosiaan olla uskonnoton, vai onko kyseessä peiteoperaatio jollekin muulle?
Suurin osa ateisteista lienee poliittisesti vasemmalla, ja mehän kaikki tiedämme mihin suuntaan he nykyään nojaavat.
Onko ateismi todellisuudessa erään toisen uskonnon edustajien peitejärjestö, joka pyrkii luomaan Suomeen ja muuallekin uskonnollisen tyhjiön jossa sen on helpompi edetä?
Epäilykseni vahvistuvat joka kerta seuratessani ateistien keskusteluja internetissä ja muualla.
Saatan toki olla väärässä.
Jumala näkee ja kuulee kaiken.
Herran Jeesuksen armo olkoon kaikkien kanssa.
Suurin osa ateisteista lienee poliittisesti vasemmalla, ja mehän kaikki tiedämme mihin suuntaan he nykyään nojaavat.
Onko ateismi todellisuudessa erään toisen uskonnon edustajien peitejärjestö, joka pyrkii luomaan Suomeen ja muuallekin uskonnollisen tyhjiön jossa sen on helpompi edetä?
Epäilykseni vahvistuvat joka kerta seuratessani ateistien keskusteluja internetissä ja muualla.
Saatan toki olla väärässä.
Jumala näkee ja kuulee kaiken.
Herran Jeesuksen armo olkoon kaikkien kanssa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
>>>>>>>Jumala näkee ja kuulee kaiken
En usko Jumalaan, mutta en kyllä levittelekään olevani ateisti. Sitä kai se kuitenkin tarkoittaa. Olen järki-ihminen ja Jumalan olosta ei ole mitään todisteita. Päinvastoin on ihmisen fysiologiastakin johtuvia todisteita siitä, että tiettyjä aivoalueita ärsyttämällä ihminen aistii ja tuntee jotain ylimaallista "Jumalallista" läsnäoloa. Aivojen rakenteella on siis selvästi iso merkitys sille, onko ihmisellä taipumus uskoa johonkin ylimaalliseen.
Toisaalta ihmisillä on myös tarve uskoa johonkin vaikeissa elämäntilanteissa. Se antaa joillekin ihmisille elämäntoivoa. Minä pysyn selväjärkisenä kaikissa tilanteissa ja tiedän, että miltään yliluonnolliselta taholta ei apua taikka tukea löydy. Pääosin itse on nuotitettava oman elämänstä sävelet.
On selvät todisteet myös siitä, että kaikilla monoteistisilla uskonnoilla on yksi yhteinen tausta eli Zarahustralaisuus. On liian läpinäkyvää, että lukuisat Zarahustralaisten kirjoihin kirjoitetut tarinat ovat välittyneet vain erittäin pienin muutoksin mm. kristinuskon tarinoihin ja raamattuun. Ne ovat liian samankaltaisia ollakseen tapahtuneet toista kertaa. Näin ollen kysymys on plagiaatiosta.
Sen perusteella voidaan sanoa, että kysymys ei siis olisikaan kristittyjen Jumalasta vaan Zarahustralaisten Jumalasta.
Aikansa kuuluinen matemaatikko Descartes tutki ja pohti asiaa syvästi. Descartes taisi laskea jopa todennäköisyyden Jumalan olemassaololle se taisi olla alle 1 %. Vaikka Jumalan olemassaolosta ei ollut hänenkään mielestä mitään todisteita eikä hän uskonut Jumalaan, niin hän päätti uskoa Jumalaan vain siitä yksinkertaisesta syystä ennen kuolemaansa, että jos
1) jos hän on oikeassa eikä Jumalaa ole, siitä ei ole mitään hyötyä.
2) jos hän on väärässä ja Jumla on, hän joutuu kadotukseen.
Näin ollen matemaatikko Descartes teki ratkaisunsa selkeän matemaattisen logiikan perusteella. Minä olen logiikan ja periaatteiden kannalla. En tokikaan hyödy mitään siitä, jos olen oikeassa tässä asiassa, mutta tappionvaarakin on niin mitätön, että logiikan ja periaatteen henkilönä minä en taida kantaani muuttaa.
Elän kuitenkin hyvää elämää luontoa säästäen ja kunnioittaen ja kohtelen eläimiä hyvin. Lisäksi yritän olla toisille ihmisille hyvä ja avulias. Jos minun elämäntavallani päätyisi kaikesta huolimatta kadotukseen, niin se osoittaa kuinka mieletön ja epäoikeudenmukainen Jumala on. Kristinuskon opinkappaleissa kuitenkin taidetaan kirjoittaa, että Jumala on oikeudenmukainen.