Kasteenuusijat perustavat käsityksensä tähän raamatunlauseeseen: "Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu." (Mark. 16:16) Tästä he haluavat päätellä, ettei ketään pidä kastaa, ellei hän sitä ennen usko. Mielestäni he syyllistyvät näin aika suureen ylimielisyyteen. Sillä jos he haluavat noudattaa tällaista mielipidettä, niin he eivät voisi kastaa ennen kuin he varmasti tietävät, että kastettava uskoo. Mutta miten ja milloin he luulevat pääsevänsä siitä selville? Onkohan heistä tullut jumalia, niin että he voivat nähdä ihmisten sydämiin, uskovatko nämä vai eivät?
Jos he eivät siis tiedä, uskovatko ihmiset, niin miksi he sitten kastavat, vaikka he niin kiivaasti vaativat, että uskon täytyy edeltää kastetta? Eivätkö he siis kastaessaan toimi itseään vastaan, sillä eiväthän he tiedä, onko kastettavalla uskoa vai ei? Joka perustaa kasteen uskon varaan ja silti kastaa umpimähkään eikä ole varma, uskooko kastettava, hän menettelee yhtä huonosti kuin se, joka kastaa ilman uskoa. Sillä epäusko ja epävarma usko ovat yksi ja sama asia. Molemmat ovat yhtä lailla vastoin tätä lausetta "joka uskoo". Se nimittäin puhuu varmasta uskosta, joka kastettavalla pitää olla.
Mutta sinä ehkä sanot, että hän kyllä tunnustaa uskovansa. Rakas ystävä, jätä tuollaiset tunnustamiset. Teksti ei sano "joka tunnustaa", vaan "joka uskoo". Hänen tunnustuksensa voit toki kuulla, mutta hänen uskostaan et tiedä mitään. Omilla järkeilyilläsi et voi noudattaa tätä raamatunkohtaa, ellet myös tiedä että hän uskoo. Kaikki ihmiset ovat näet valehtelijoita, ja Jumala yksin tuntee sydämet.
Joka siis haluaa perustaa kasteen kastettavien uskon varaan, hänen ei enää milloinkaan pidä kastaa yhtään ihmistä. Sillä vaikka sinä kastaisit ihmisen sata kertaa päivässä, et silti yhdelläkään kerralla tietäisi, uskooko hän. Mihin sinä oikein pyrit tuolla uudestikastamisellasi? Sinähän toimit itseäsi vastaan, kun kastat, vaikket voi olla varma kenenkään uskosta ja vaikka samalla opetat, että uskon on varmasti oltava läsnä. Näin tämä raamatunlause "joka uskoo" kumoaa väkevästi heidän uudestikasteensa, koska se puhuu varmasta uskosta. He taas perustavat uudestikasteensa epävarman uskon varaan eivätkä vähääkään välitä tästä lauseesta.
Samaa minä sanon myös sellaisesta kastettavasta, joka perustaa kasteensa oman uskonsa varaan tai ottaa sen vastaan oman uskonsa nojalla. Ei hänkään ole omasta uskostaan varma. Minun mielestäni sellainen mies, joka tänään antaa kastaa itsensä uudestaan, on samanlainen kuin se, joka kiusaa itseään kuvittelemalla, ettei hän lapsena olisikaan uskonut. Annahan olla, perkele tulee huomenna, kiusaa hänen sydäntään ja kuiskuttelee hänen korvaansa: "No nyt vasta minä tunnen uskovani oikein, eilen en varmaankaan uskonut oikein. Kyllä minun nyt täytyy tulla kastetuksi kolmannen kerran, toisesta kasteesta kun ei ollut mihinkään." Arveletko, ettei perkele pysty tähän? Opihan tuntemaan hänet paremmin, hyvä ystävä, sillä hän pystyy enempäänkin.
Jos siis perkele pystyy ahdistamaan kolmatta kastetta, niin aivan varmasti myös neljättä ja kaikkia seuraaviakin (näin hän todella aikoo tehdä).
Mitähän tästäkin tulee? Ei mitään muuta kuin jatkuvaa ja loputonta kastamista.
Kaikki tämä on yhtä tyhjän kanssa. EI KASTAJA EIKÄ KASTETTAVA VOI VARMUUDELLA PERUSTAA KASTETTA USKON VARAAN. Siten tämä raamatunlause on paljon väkevämpi heitä kuin meitä vastaan.
Jos he ymmärryksensä mukaan tahtovat noudattaa tätä lausetta "joka uskoo", niin heidän pitäisi paljoa ennemmin kirota uudestikaste kuin ensimmäinen kaste. Ei kastaja eikä kastettava voi kestää omien mielipiteittensä varassa, sillä molemmat ovat epävarmoja uskosta tai ainakin ovat jatkuvassa vaarassa ja ahdistuksessa.
Sillä uskon kanssa käy usein niin, että se, joka luulee uskovansa, ei usko lainkaan, ja päinvastoin sillä, joka luulee vain epäilevänsä eikä lainkaan uskovansa, onkin kaikkein suurin usko. Niinpä tämä lause "joka uskoo" ei vaadi meitä tietämään, kuka uskoo tai ei usko. Se puhuu salassa omalletunnolle, että pelastuakseen jokaisen on uskottava eikä teeskennellen luuloteltava, ettei kristitty kasteen jälkeen muuta tarvitsekaan. Sillä tämä lause ei sano "joka tietää uskovansa" eikä "jos tiedät, että hän uskoo", vaan "joka uskoo". Jolla se on, hänellä se on. Meidän on uskottava, mutta meidän ei pidä emmekä me voi sitä varmasti tietää.
Kun me siis kristikunnan alusta alkaen olemme noudattaneet tätä tapaa kastaa lapsia ja kun kukaan ei pätevin eikä varmoin perustein voi osoittaa, ettei heillä ole ollut uskoa, niin ei tätä tapaa pidä muuttaa eikä rakentaa millekään epävarmalle perustukselle.
Sillä jos halutaan muuttaa tai kumota jotakin, mikä on vanhastaan ollut tapana, niin on pitävästi todistettava, että tuo tapa on vastoin Jumalan sanaa. Muuten pätee Kristuksen sana: "Joka ei ole meitä vastaan, hän on meidän puolellamme." (Mark. 9:40)
Jos he eivät siis tiedä, uskovatko ihmiset, niin miksi he sitten kastavat, vaikka he niin kiivaasti vaativat, että uskon täytyy edeltää kastetta? Eivätkö he siis kastaessaan toimi itseään vastaan, sillä eiväthän he tiedä, onko kastettavalla uskoa vai ei? Joka perustaa kasteen uskon varaan ja silti kastaa umpimähkään eikä ole varma, uskooko kastettava, hän menettelee yhtä huonosti kuin se, joka kastaa ilman uskoa. Sillä epäusko ja epävarma usko ovat yksi ja sama asia. Molemmat ovat yhtä lailla vastoin tätä lausetta "joka uskoo". Se nimittäin puhuu varmasta uskosta, joka kastettavalla pitää olla.
Mutta sinä ehkä sanot, että hän kyllä tunnustaa uskovansa. Rakas ystävä, jätä tuollaiset tunnustamiset. Teksti ei sano "joka tunnustaa", vaan "joka uskoo". Hänen tunnustuksensa voit toki kuulla, mutta hänen uskostaan et tiedä mitään. Omilla järkeilyilläsi et voi noudattaa tätä raamatunkohtaa, ellet myös tiedä että hän uskoo. Kaikki ihmiset ovat näet valehtelijoita, ja Jumala yksin tuntee sydämet.
Joka siis haluaa perustaa kasteen kastettavien uskon varaan, hänen ei enää milloinkaan pidä kastaa yhtään ihmistä. Sillä vaikka sinä kastaisit ihmisen sata kertaa päivässä, et silti yhdelläkään kerralla tietäisi, uskooko hän. Mihin sinä oikein pyrit tuolla uudestikastamisellasi? Sinähän toimit itseäsi vastaan, kun kastat, vaikket voi olla varma kenenkään uskosta ja vaikka samalla opetat, että uskon on varmasti oltava läsnä. Näin tämä raamatunlause "joka uskoo" kumoaa väkevästi heidän uudestikasteensa, koska se puhuu varmasta uskosta. He taas perustavat uudestikasteensa epävarman uskon varaan eivätkä vähääkään välitä tästä lauseesta.
Samaa minä sanon myös sellaisesta kastettavasta, joka perustaa kasteensa oman uskonsa varaan tai ottaa sen vastaan oman uskonsa nojalla. Ei hänkään ole omasta uskostaan varma. Minun mielestäni sellainen mies, joka tänään antaa kastaa itsensä uudestaan, on samanlainen kuin se, joka kiusaa itseään kuvittelemalla, ettei hän lapsena olisikaan uskonut. Annahan olla, perkele tulee huomenna, kiusaa hänen sydäntään ja kuiskuttelee hänen korvaansa: "No nyt vasta minä tunnen uskovani oikein, eilen en varmaankaan uskonut oikein. Kyllä minun nyt täytyy tulla kastetuksi kolmannen kerran, toisesta kasteesta kun ei ollut mihinkään." Arveletko, ettei perkele pysty tähän? Opihan tuntemaan hänet paremmin, hyvä ystävä, sillä hän pystyy enempäänkin.
Jos siis perkele pystyy ahdistamaan kolmatta kastetta, niin aivan varmasti myös neljättä ja kaikkia seuraaviakin (näin hän todella aikoo tehdä).
Mitähän tästäkin tulee? Ei mitään muuta kuin jatkuvaa ja loputonta kastamista.
Kaikki tämä on yhtä tyhjän kanssa. EI KASTAJA EIKÄ KASTETTAVA VOI VARMUUDELLA PERUSTAA KASTETTA USKON VARAAN. Siten tämä raamatunlause on paljon väkevämpi heitä kuin meitä vastaan.
Jos he ymmärryksensä mukaan tahtovat noudattaa tätä lausetta "joka uskoo", niin heidän pitäisi paljoa ennemmin kirota uudestikaste kuin ensimmäinen kaste. Ei kastaja eikä kastettava voi kestää omien mielipiteittensä varassa, sillä molemmat ovat epävarmoja uskosta tai ainakin ovat jatkuvassa vaarassa ja ahdistuksessa.
Sillä uskon kanssa käy usein niin, että se, joka luulee uskovansa, ei usko lainkaan, ja päinvastoin sillä, joka luulee vain epäilevänsä eikä lainkaan uskovansa, onkin kaikkein suurin usko. Niinpä tämä lause "joka uskoo" ei vaadi meitä tietämään, kuka uskoo tai ei usko. Se puhuu salassa omalletunnolle, että pelastuakseen jokaisen on uskottava eikä teeskennellen luuloteltava, ettei kristitty kasteen jälkeen muuta tarvitsekaan. Sillä tämä lause ei sano "joka tietää uskovansa" eikä "jos tiedät, että hän uskoo", vaan "joka uskoo". Jolla se on, hänellä se on. Meidän on uskottava, mutta meidän ei pidä emmekä me voi sitä varmasti tietää.
Kun me siis kristikunnan alusta alkaen olemme noudattaneet tätä tapaa kastaa lapsia ja kun kukaan ei pätevin eikä varmoin perustein voi osoittaa, ettei heillä ole ollut uskoa, niin ei tätä tapaa pidä muuttaa eikä rakentaa millekään epävarmalle perustukselle.
Sillä jos halutaan muuttaa tai kumota jotakin, mikä on vanhastaan ollut tapana, niin on pitävästi todistettava, että tuo tapa on vastoin Jumalan sanaa. Muuten pätee Kristuksen sana: "Joka ei ole meitä vastaan, hän on meidän puolellamme." (Mark. 9:40)
Vastaukset 36
Vanhimmat
Kristus käskee Matteus 19:14 meitä tuomaan pikkulapset luokseen. Hän ottaa heidät syliinsä, suutelee heitä ja sanoo, että taivaan valtakunta on heidän. Hurmahenget haluavat kuitenkin vastustaa tätä ja sanovat, ettei Kristus puhu pikkulapsista, vaan nöyristä. Tämä ei kuitenkaan sovi yhteen tekstin kanssa, koska se sanoo selvästi, että hänen luokseen tuotiin pikkulapsia eikä nöyriä. Eikä Kristus myöskään sano "sallikaa nöyrien", vaan "sallikaa pikkulasten tulla minun luokseni", eikä hän moiti opetuslapsia nöyrien, vaan lasten estämisestä. Ei hän myöskään ota syliinsä eikä siunaa nöyriä, vaan pikkulapsia.
Jos siis joku haluaa olla hurmahenki, hän saa minun puolestani olla. Minä pysyn siinä kannassa, että kaikkein varmin kaste on lapsikaste.
Aikuinen ihminen voi pettää ja tulla Kristuksen luokse ja kasteelle kuin Juudas, mutta lapsi ei voi pettää. Hän tulee Kristuksen luokse kasteessa niin kuin Johannes tuli hänen luokseen ja niin kuin pikkulapset tuotiin hänen luokseen, jotta hänen sanansa ja tekonsa vaikuttaisi heissä, muuttaisi heidät ja tekisi heidät pyhiksi. Hänen sanansa ja tekonsa eivät nimittäin voi olla vaikuttamatta, ja tässä ne tulevat yksinomaan lasten osaksi. Elleivät ne vaikuta tässä, niin ne ovat täysin turhia eivätkä vaikuta muuallakaan, mikä taas on mahdotonta.
Sinä ehkä sanot, ettei Kristus ole käskenyt kastaa lapsia eikä siitä ole yhtään esimerkkiä apostolien kirjoituksissa eikä kirjeissä. Minä vastaan tähän: Ei hän ole erikseen käskenyt kastaa aikuisiakaan, ei miehiä eikä naisia eikä erityisesti ketään muutakaan. Onko meidän siis jätettävä kaikki kastamatta? Sen sijaan hän on kyllä käskenyt kastaa kaikki pakanat, ketään erottelematta, sanoessaan Matt. 28:19: "Menkää ja opettakaa kaikki kansat ja kastakaa heidät minun nimessäni" jne. Mutta melkoinen osa pakanoistahan on juuri lapsia!
Apostolien teoista ja pyhän Paavalin kirjeistä me luemme, miten kokonaisia perheitä kastettiin ja koko suku myöskin (Ap. t. 10:48; Ap. t. 16:15,33; 1. Kor. 1:16). Lapset ovat aivan varmasti tärkeä osa perhettä. Näyttää siis siltä, että samoin kuin Kristus käski apostolien opettaa ja kastaa erottelematta kaikki pakanat, samoin he myös ovat tehneet kastaessaan kaikki perheeseen kuuluneet. Jos he olisivat osanneet varautua siihen, että lahkolaiset pyrkivät tekemään eron nuorien ja vanhojen välillä, he olisivat varmasti kumonneet tämän kaiken vielä selvemmin. Kristittyjen kesken ei ole mitään arvoeroa eri henkilöiden välillä. Johanneskin sanoo 1. Joh. 2:14 pikkulapsista, että he tuntevat Isän. Lapsikaste periytyy siis varmasti apostoleilta, kuten myös pyhä Augustinus kirjoittaa.
Uudestikastajat menettelevät siis vaarallisesti kaikissa asioissa. He toimivat myös edellä mainittuja raamatunlauseita vastaan. Omasta päästään ja vastoin Jumalan tahtoa he keksivät erotella ihmisiä. Vaikka he arvelisivatkin, etten vielä ole heitä kyllin pätevästi kumonnut, heidän täytyy kuitenkin kaikessa riidanhalussaankin vähintään pelästyä ja huolestua siitä, että he tekevät väärin uudestikastaessaan noin epävarmojen perusteiden nojalla .
Vaikka he pystyisivätkin varmasti osoittamaan, että lapset ovat kasteessa ilman uskoa, sillä ei olisi minun mielestäni mitään merkitystä. Haluaisin silloinkin mielelläni tietää, millä perusteella he arvelevat todistavansa, että lapset olisi kastettava uudestaan, jos he myöhemmin uskovat tai tunnustavat uskonsa. Ei nimittäin riitä, että he sanovat: "Lapset on kastettu ilman uskoa, sen vuoksi heidät on kastettava uudelleen." Heidän on myös perusteltava väitteensä.
Sinä sanot ehkä: "Kaste on väärä." Entä sitten, onhan se joka tapauksessa kaste. Itsessään se on aivan oikea kaste, siitä huolimatta, vaikka se olisikin otettu väärin vastaan. Sillä sanat on lausuttu ja kaikki, mikä kasteeseen kuuluu, on tehty yhtä täydellisesti kuin silloin, kun usko on läsnä. Jos joku asia on itsessään oikea, niin ei sitä ole sen vuoksi toistettava, että se on otettu väärin vastaan. Poistettakoon vääryys, niin kaikki tulee oikeaksi ilman toistamistakin.
Väärinkäyttö ei muuta asian olemusta; ilman olemusta ei voi olla edes väärinkäyttöä.
Jos nyt usko tulisi vasta kymmenen vuotta kasteen jälkeen, miksi silloin olisi kastettava uudestaan. Onhan kasteessa tapahtunut kaikki tarpeellinen ja se on toimitettu oikein. Nyt kastettu vain uskoo kuten kaste vaatii. Eihän usko ole kastetta varten, vaan kaste on uskoa varten. Kun siis usko tulee, silloin kaste tulee täydelliseksi, ja uudestikastaminen on turhaa.
Aivan samoin käy silloin, kun tyttö menee jonkun miehen kanssa naimisiin vasten tahtoaan ja täysin vailla aviollista kiintymystä mieheen. Jumalan silmissä hän tuskin on miehensä aviovaimo. Kaksi vuotta myöhemmin hän kuitenkin alkaa rakastaa aviomiestään. Onko heidän silloin mentävä uudestaan kihloihin ja naimisiin? Onko nyt järjestettävä uudet hääjuhlat? Onko ensimmäistä kihlausta ja vihkimistä pidettävä turhana vain sen vuoksi, ettei hän heti ollut uskollinen aviovaimo? Varmaan monet pitäisivät sinua hulluna. Onhan nyt kaikki kunnossa, koska hän on muuttunut ja kiintynyt siihen mieheen, josta hän ei aiemmin välittänyt.
Entäpä jos aikuinen ihminen vilpillisesti menee kasteelle ja sitten vuoden kuluttua tulee uskoon. Olisitko, ystävä hyvä, sitä mieltä, että tällainen ihminen pitäisi kastaa uudelleen? Hän on ottanut oikean kasteen väärin vastaan( kuten Noita Simon). Tarkoitatko sinä, että hänen vääryytensä tekee kasteen vääräksi ja että inhimillinen väärinkäyttö ja pahuus ovat voimakkaampia kuin Jumalan hyvä ja tuhoutumaton järjestys?
Jumala teki liiton Israelin kansan kanssa Siinain vuorella. Monet ottivat kuitenkin tämän liiton vastaan väärin ja ilman uskoa. Kun nyt nämä samat ihmiset myöhemmin tulivat uskoon, onko tämä liitto sen vuoksi ollut väärä? Vai mitä sanot, ystävä hyvä? Täytyisikö Jumalan jokaista varten tulla uudestaan Siinain vuorelle ja solmia uusi liitto?
Samalla tavalla Jumala antaa saarnata kymmentä käskyään. Mutta koska muutamat ihmiset ymmärtävät ne vain korvillaan eli siis täysin väärin, niin eivätkö ne muka enää olekaan kymmenen käskyä. Nyt ne eivät enää kelpaa mihinkään, ja Jumalan täytyy antaa uudet kymmenen käskyä entisten tilalle. Se ei enää riitä, että ihmiset tekisivät oikean parannuksen ja pitäisivät entiset kymmenen käskyä. Sepä vasta olisikin merkillinen juttu, että iankaikkisesti pysyvä Jumalan sana pitäisi muuttaa ja uudistaa yhtä usein kuin ihmiset muuttuvat ja uudistuvat. Sehän pysyy muuttumattomana ja samana sen vuoksi, että niillä,jotka nyt luopuvat siitä eivätkä pysy siinä, olisi luja kallio, jolle he voisivat palata ja jolla he voisivat pysyä.
Jos me seuraisimme heidän tahtoaan, meillä riittäisi kastamista joka hetkeksi. Minä voisin ottaa tämän raamatunlauseen "joka uskoo" omaan käyttööni. Missä ikinä tapaisin kristityn, joka on langennut eikä usko, siellä minä sanoisin: "Tämä ei usko, siispä hänen kasteensa on ollut turha. Minäpä kastan hänet uudestaan." Ja jos hän lankeaisi toistamiseen, sanoisin minäkin uudelleen: "Huomaatko, hän ei usko. Sen vuoksi hänen edellinen kasteensa on turha. Hänet on nyt kastettava kolmannen kerran." Näin minä jatkaisin. Aina kun hän lankeaisi tai alkaisi epäillä uskoaan, minä sanoisin: "Hän ei usko, sen vuoksi hänen kasteensa on turha." Hänen olisi siis mentävä kasteelle yhä uudelleen ja uudelleen, kunnes hän ei enää lankeaisi eikä luopuisi uskosta. Näin hän noudattaisi tätä raamatunlausetta "joka uskoo". Sanohan minulle, tulisiko kukaan kristitty milloinkaan kastetuksi riittävän usein ja saisiko kukaan lopullista varmuutta omasta kasteestaan?
Kaste kyllä pysyy oikeana ja riittävänä, vaikka kristitty luopuisi uskosta ja tekisi syntiä tuhat kertaa vuodessa. Riittää, että hän jälleen tekee oikean parannuksen ja uskoo. Ei häntä pidä aina kastaa uudelleen. Miksei siis ensimmäinen kaste olisi riittävä ja oikea, jos kristitty myöhemmin tulee oikeaan uskoon?
Jos kaste on ilman uskoa, niin se on ilman uskoa, eikä sillä ole mitään väliä, puuttuuko usko ennen kastetta vai sen jälkeen. Mutta jos kaste on ilman uskoa, niin uudestikastajat haluavat tällä raamatunlauseella "joka uskoo" narrata meidät muuttamaan kasteen olemuksen.
Vaikka siis uudestikastajat pystyisivätkin todistamaan oikeaksi sen näkemyksensä, etteivät pienet lapset usko (mitä he eivät pysty tekemään), niin he eivät minun mielestäni olisi osoittaneet sen enempää kuin että oikeaa, Jumalan asettamaa kastetta ei ole otettu vastaan oikein, vaan väärin. Mutta se joka osoittaa ainoastaan väärinkäytön, osoittaa vain sen, että oikaisun tulee koskea väärinkäyttöä eikä asian olemusta.
Väärinkäyttö ei nimittäin muuta minkään asian olemusta. Kulta ei muutu oljeksi sen vuoksi, että rosvo sen varastaa ja käyttää sitä omaksi edukseen. Hopea ei muutu paperiksi sen vuoksi, että koronkiskuri keinottelee sillä vilpillisesti.
Osoittaessaan siis ainoastaan kasteen väärinkäytön, uudestikastajat toimivat Jumalaa, luontoa ja järkeä vastaan, varsinkin kun he yhdessä väärinkäytön kanssa haluavat muuttaa ja uudistaa myös kasteen. Juuri näin kaikki harhaoppiset tekevät evankeliumille. Ensin he ottavat sen vilpillisesti vastaan ja kuulevat sitä väärässä tarkoituksessa, ja sitten he rientävät muuttamaan sitä ja tekemään siitä uuden evankeliumin.
Missä tahansa sinä siis tapaatkin uudestikastajia, siellä he toimivat väärin, pilkkaavat ja sättivät Jumalan järjestystä. Ihmisten vääryyksien ja väärinkäytöksien vuoksi he pitävät kastetta vääränä, vaikka he eivät pystykään osoittamaan noita ihmisten vääryyksiä ja väärinkäytöksiä.
Heidän keskuudessaan on TEKOJEN PERKELE, joka PUHUU USKOSTA, MUTTA TARKOITTAA KUITENKIN TEKOJA. Uskon nimellä ja varjolla hän johtaa ihmisraukkoja luottamaan tekoihin, aivan kuten meille paavin vallan alla tapahtui. Meitä vaadittiin käymään ehtoollisen sakramentilla ja näin tekemään kuuliaisuuden tekoja. Kukaan ei mennyt sakramentille ravitakseen uskoa. Kun me olimme vastaanottaneet sakramentin, silloin oli kaikki tapahtunut ja teko oli täytetty.
Myös uudestikastajat pakottavat ihmisiä luottamaan tekoihin niin, että tultuaan kastetuiksi, he luulisivat kaiken olevan oikein ja kunnossa. Näennäisesti he kyllä kerskuvat uskosta, mutta todellisuudessa he vähät välittävät siitä. Jos heidän pitäisi etukäteen olla varmoja uskosta, he eivät - kuten edellä olen jo sanonut - voisi enää milloinkaan kastaa yhtään ihmistä. Jos he vakavissaan etsisivät uskoa eivätkä luottaisi tekoihin, heidän pitäisi luopua uudestikastamisesta.
Muuttumaton Jumalan sana, joka kerran lausuttiin ensimmäisessä kasteessa, pysyy ja kestää yhä. Sen vuoksi he voivat myöhemmin uskoa siihen, jos tahtovat. Samoin he voivat myöhemmin uskossa ymmärtää sen veden, joka kasteessa vuodatettiin heidän päälleen, jos vain tahtovat. Sillä vaikka he toistelisivat tuota sanaa satakin kertaa, se on kuitenkin se sama sana, joka lausuttiin ensimmäisessä kasteessa. Sen voima ei riipu siitä, kuinka monta kertaa se lausutaan tai toistetaan, vaan siitä, että se on kerran käsketty lausumaan.
Perkele näyttää varsinaisen taituruutensa siinä, että hän kykenee pakottamaan kristityt uskonvanhurskaudesta tekojen vanhurskauteen. Samoin hän pakotti galatalaiset ja korinttilaiset luottamaan tekoihin, vaikka he olivat Kristuksessa, uskoivat vakaasti ja juoksivat hyvin, kuten pyhä Paavali kirjoittaa (Gal. 5:7).
Samalla tavalla perkele toimii myös tänään. Nähtyään että ihmiset ovat evankeliumin välityksellä oppineet oikein tuntemaan Kristuksen ja vakaasti uskomaan häneen ja tulleet näin vanhurskaiksi Jumalan edessä, hän käy heti heidän kimppuunsa. Hän repii heidät irti tästä vanhurskaudesta ikään kuin se ei olisi mitään ja tekee heistä uudestikastajia ikään kuin he siten saavuttaisivat paremman vanhurskauden. Hän saa heidät kieltämään ensimmäisen vanhurskauden, pitämään sitä mitättömänä ja lankeamaan väärään vanhurskauteen.
Minun mielestäni me ihmiset olemme oikeita galatalaisia ja pysymme galatalaisina. Sillä joka kastattaa itsensä uudelleen, hän kumoaa tällä teollaan ensimmäisen uskonsa ja vanhurskautensa. Näin hän syyllistyy syntiin, kiroukseen ja kaikkein kauheimpaan tekoon. Sanoohan pyhä Paavalikin, että galatalaiset ovat joutuneet eroon Kristuksesta, ovatpa tehneet Kristuksesta synnin palvelijan ympärileikkauttamalla itsensä (Gal. 5:4).
Kaiken tämän saatana tekee meitä vastaan saattaakseen meidän oppimme epäilyksenalaiseksi, ikään kuin meillä ei voisi olla oikeaa henkeä eikä oppia, koska meitä ei muka ole kastettu oikein. Mutta hedelmistään puu tunnetaan (Matt. 7:16 - 18). Sillä ei paavikunnassa eikä missään lahkossa ole meidän tietämämme mukaan sellaisia miehiä, jotka tuntisivat ja selittäisivät Raamattua yhtä väkevästi kuin muutamat meidän puolellamme Jumalan armosta tekevät, mikä ei olekaan Hengen lahjoista vähäisin, 1. Kor. 12:10. Mutta heidän keskuudessaan me näemme oikeita perkeleen hedelmiä.
Juuri samanlaiset näkemykset saivat aikoinaan donatolaiset eroamaan muista kristityistä ja ottamaan käyttöön uudestikastamisen, kun he huomasivat muutamien saarnaajien ja kastajien olevan epäpyhiä. He olivat ensimmäisiä, jotka perustivat kasteen ihmisen pyhyyden varaan, vaikka Kristus perusti sen sanansa ja käskynsä varaan.
Meidän hurmahengillämme ja sakramentin vihollisilla on sama kiusaus. He tosin väittävät, että totuus ja Raamattu velvoittavat heitä, mutta itse asiassa he valehtelevat. Heitä loukkaa se (ja sen he ovatkin siellä täällä joutuneet kokemaan), että Kristus voi olla leivässä läsnä kenen tahansa konnan vaikutuksesta. He kuvittelevat, että koko maailma ilman muuta ja varmasti pitää juuri heitä uskovaisina ja täysin pyhinä. He ovat ikään kuin eivät olisikaan Jumalan edessä suuria konnia. Muita he sen sijaan röyhkeästi syyttävät ja solvaavat konniksi, mutta omassa silmässä oleva malka heiltä unohtuu.
Meidän on syytä muistaa, että Johannes suostuu kuulemaan Jumalan sanaa Kaifaan suusta ja sen lisäksi pitää sitä oikeana ennustuksena (Joh. 11:49-). Myös Mooses ja Israelin kansa kuulevat jumalattoman Bileamin ennustuksen ja pitävät sitä Jumalan sanana (4.Moos. 24:15-). Myös Kristus kehottaa kuuntelemaan Mooseksen istuimella istuvia jumalattomia fariseuksia, vaikka he ovatkin jumalattomia opettajia.
Meidän on kuitenkin myönnettävä, että muissa opinkohdissa hurmahengillä on Raamattu ja Jumalan sana. Jos joku kuulee sen heiltä ja uskoo, hän tulee autuaaksi, vaikka he ovatkin epäpyhiä harhaoppisia ja Kristuksen pilkkaajia.
Kuten sanottu, jos joku tahtoo hyväksyä kasteen vasta sitten, kun hän tietää, että kastaja uskoo, hän ei enää koskaan voi suostua kenenkään kastettavaksi.
Minäpä kysyn sinulta: "Onko sinut kastettu uudestaan?" "Kyllä." "Mistä sinä tiedät, että sinut on kastettu oikein?" Aiot ehkä vastata, että sinun kastajasi oli uskovainen. Mutta minäpä kysyn: "Mistä sinä sen tiedät? Oletko nähnyt hänen sydämeensä?" Taidatpa olla perusteluinesi kuin voi auringonpaisteessa.
Meidän kasteemme perustus on siis mitä vahvin ja varmin, koska Jumala on tehnyt liiton koko maailman kanssa ollakseen maailman kaikkien pakanoiden Jumala, kuten evankeliumi sanoo. Myös Kristus on käskenyt saarnaamaan evankeliumia kaikkialla maailmassa, ja samoin ovat profeetatkin monin tavoin julistaneet. Tämän liiton merkiksi hän on asettanut, käskenyt ja määrännyt kasteen kaikkia pakanoita varten, kuten Matt. 28:19 sanotaan: "Menkää kaikkeen maailmaan ja opettakaa kaikkia kansoja ja kastakaa heidät Isän nimeen" jne. Samoin hän teki myös liiton Aabrahamin ja hänen jälkeläistensä kanssa ollakseen heidän Jumalansa ja antoi liiton merkiksi ympärileikkauksen.
Meidän varma perustuksemme ja suojamme on tämä: Me annamme kastaa itsemme sen vuoksi, että Jumala on käskenyt ja hän tahtoo niin, emme sen vuoksi, että olemme uskostamme varmoja. Vaikka en milloinkaan enää olisi varma uskosta, olen minä kuitenkin varma siitä käskystä, jolla Jumala käskee kastaa, sillä hän on ilmaissut sen julkisesti koko maailmalle. Tässä minä en voi eksyä, sillä Jumalan käsky ei voi pettää. Sen sijaan minun uskostani hän ei ole sanonut, käskenyt eikä määrännyt kenellekään yhtään mitään.
On totta, että kasteeseen on uskottava, mutta uskon varaan ei kenenkään pidä itseään kastattaa. On aivan eri asia olla uskossa kuin jättäytyä uskon varaan ja kastattaa itsensä sen varaan. Joka kastattaa itsensä uskon varaan, hän ei ole ainoastaan epävarma, vaan myös epäjumalanpalvelija ja jumalankieltäjä. Sillä hän luottaa ja rakentaa itsensä varaan, nimittäin sen lahjan varaan, jonka Jumala on hänelle antanut, eikä yksin Jumalan sanan varaan. Hän tekee samoin kuin sellainen, joka rakentaa ja luottaa omaan voimaansa, rikkauteensa, valtaansa, viisauteensa, pyhyyteensä, vaikka nekin kaikki ovat Jumalan hänelle antamia lahjoja.
Mutta kun joku kastetaan Jumalan sanan ja käskyn varaan, hänen kasteensa on oikea ja varma, vaikkei usko olisikaan läsnä, sillä se tapahtuu Jumalan käskyn mukaan. Tosin epäuskoiselle ei kastamisesta ole hyötyä hänen epäuskonsa takia, mutta itse kaste ei sen vuoksi ole väärä, epävarma eikä mitätön. Jos kaikki se, mikä ei ole epäuskoiselle hyödyksi, olisi väärin ja mitätöntä, silloin ei jäisi mitään oikeaa eikä hyvää jäljelle. Onhan evankeliumia käsketty saarnata koko maailmalle. Muuttuisiko evankeliumi siitä vääräksi tai tyhjäksi evankeliumiksi, että epäuskoinen kuulee sen ilman, että siitä on hänelle hyötyä? Eihän Jumalastakaan ole mitään hyötyä jumalattomalle. Eikö hän sen vuoksi enää olisikaan Jumala?
Haluan tulla kastetuksi sen Jumalan käskyn varaan, jonka mukaan minut on kastettava. Sellaisen käskyn varassa minä uskallan, käyköön uskolleni ajan mittaan miten tahansa. Kun minut on kastettu hänen käskynsä varaan, silloin tiedän, että minut on kastettu. Mutta jos minut kastetaan oman uskoni varaan, saatan huomenna tuntea, ettei minua olekaan kastettu. Voihan nimittäin käydä niin, että menetän uskoni tai joudun kiusatuksi siitä, olenko eilen uskonut oikein. Mutta nyt tuo ei liikuta minua lainkaan. Pilkatkoot he vain Jumalaa ja hänen käskyänsä, jonka varaan minut on kastettu ja jonka varmuus riittää minulle. Minun uskoni ja minä otamme tämän riskin. Jos minä uskon, silloin kasteesta on minulle hyötyä, mutta jos en usko, silloin siitä ei ole minulle hyötyä. Mutta kaste ei sen vuoksi ole väärä eikä epävarma. Se ei perustu mihinkään riskiin eikä hyvään onneen, vaan Jumalan varmaan sanaan ja käskyyn."
Samoin hän voi sanoa myös omasta kasteestaan lapsena: "Minä kiitän Jumalaa ja olen iloinen, että minut on kastettu lapsena, sillä siinä olen tehnyt, mitä Jumala on käskenyt. Olenpa sitten uskonut tai en, minut on kuitenkin kastettu Jumalan käskyn varaan. Kaste on oikea ja varma, mutta Jumalan haltuun jääköön, onko minun uskoni vielä tänään varma tai epävarma. Omasta puolestani voin ajatella, että vielä uskon ja tulen varmaksi."
KASTEESTA EI PUUTU MITÄÄN, mutta usko on aina vajavaista. Uskossa meillä on näet kylliksi oppimista koko elämämme ajaksi. Usko voidaan menettää, niin että on sanottava: "Muistatko, kerran oli uskoa, mutta nyt sitä ei enää ole." Kasteesta ei sen sijaan voida sanoa: "Olipa kerran kaste, mutta nyt sitä ei enää ole." Päinvastoin, kaste kestää, sillä Jumalan käsky pysyy yhä, ja se, mikä on tehty hänen käskynsä mukaan, pysyy ja myös tulee pysymään.
Tähän mennessä me olemme mielestäni kyllin selvästi todistaneet, että uudestikastajat tekevät väärin, kun he mitätöivät ensimmäisen kasteen, ikään kuin he olisivat varmoja, että lapset on kastettu ilman uskoa. Siitä he eivät kuitenkaan voi olla lainkaan varmoja.
Toisaalta emme mekään voi todistaa lapsen uskoa millään sellaisella raamatunlauseella, joka suoraan ja selvästi sanoisi esimerkiksi tällaisilla tai vastaavilla sanoilla: "Teidän tulee kastaa lapset, sillä hekin uskovat." Jos joku haluaa pakottaa meidät todistamaan noin kirjaimellisesti, niin meidän täytyy luovuttaa hänen edessään ja myöntää, ettei missään ole kirjoitettu tuolla tavalla.
Mutta hurskaat ja järkevät kristityt eivät vaadikaan tuollaisia; sellaisia tavoittelevat ainoastaan riidanhaluiset ja itsepäiset hurmahenget, jotka haluavat näyttää viisailta. Mutta eivät hekään voi esittää yhtään kirjainta, joka sanoisi: "Teidän tulee kastaa aikuisia eikä lapsia." Sen sijaan monet pätevät syyt vakuuttavat meille, että lasten kastaminen on oikein ja että he myös uskovat.
Eikö terence-Bud Spencer, etkö sinä osaa käyttää omia aivojasi vai OVATKO ne jo demonisoituneet?
Kun et mahda Lutherin perusteluille oppeinesi mitään, muutat puheenaihetta. Ketä luulet hämääväsi?
Kaikkitietävä Luther sanoi:
Jos juutalainen tulee pyytämään minulta kastetta, ripustan myllynkiven hänen kaulaansa ja pudotan hänet alas
Elbe-joen sillalta"!.
(Juutalaisista ja heidän valheistaan)
Kyllä tuollaisen neron puheet täytyy ottaa vakavasti!
Koitas, eikö vielä löytyisi tippa sitä hahoppilutheria, jos oikein puristat sieltä...
Löytyisihän Lutherilta hyvää tekstiä vaikka kuinka paljon. Tässä lainasin vain muutamia parhaita kohtia yhdestä Lutherin kirjoittamasta kirjeestä!
Yhdestäkö kirjeestä? No, onpa sattunut Lutherille huono päivä, eikä tietenkään Raamattua ole ollut avattuna kyseisten asioiden tarkistamiseksi? :( Olaan me viisaampia ja heitetään roskiin tuollaiset epäraamatullisuudet, eikö niin!
sekoilua ja harhaoppia:
"Kaikki tämä on yhtä tyhjän kanssa. EI KASTAJA EIKÄ KASTETTAVA VOI VARMUUDELLA PERUSTAA KASTETTA USKON VARAAN. Siten tämä raamatunlause on paljon väkevämpi heitä kuin meitä vastaan."
Raamattu on toista mieltä:
Ap 8:36-37
"Tässä on vettä, mikä estää kastamasta minua?
"Filippus sanoi hänelle:Jos koko sydämestäsi uskot, se on mahdollista."
Luther sekoilee omissa sanoissaan, sillä välillä hänkin vaatii kastettavalta uskoa:
21. Siis kysymme, kuinka on pienten lasten laita, heillä kun ei vielä ole mitään ymmärrystä ja kun he eivät omakohtaisesti voi uskoa, koskapa on kirjoitettu: »Usko tulee kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta» — Roomalaiskirjeen 10. luku (Room. 10:17. jae). Eiväthän pienet lapset kuule eivätkä ymmärrä Jumalan sanaa; heillä ei siis myöskään voi olla omaa uskoa. "
Luther siin myöntää, ETTÄ VAUVOILLA EI OLE OMAA USKOA!!!!
Mutta hän tekee silmänkääntötempun, ja väittää,
että vauva saa uskon seurakunnan esirukouksen kautta!
MISSÄ NIIN ON KIRJOITETTU?
31. Ellemme siis pätevämmin osaa vastata tähän kysymykseen ja todistaa, että pienet lapset itse uskovat ja että heillä on omakohtainen usko, niin minä päättelen ja vakaasti neuvon: niin pian kuin mahdollista LAKKAUTETTAKOON älköönkä kastettako lapsia ollenkaan, ettemme moisella mielikuvituksellisella ilveilyllä, jonka takana ei mitään ole, pilkkaisi ja häpäisisi suurestiylistettyä Jumalan majesteettia. Niinpä siis tässä loppujen lopuksi väitämme: kastettaessa lapset itse uskovat ja heillä on omakohtainen usko, jonka Jumala heissä vaikuttaa, kun kummit kristillisen seurakunnan uskossa heidän puolestansa rukoilevat ja heitä esiin tuovat;"
Tällaista pelleilyä tuo luterilainen usko on.
Ensin vauvat eivät usko. Sitten he uskovatkin,
kun kummit rukoilevat heidän puolestaan.
Mutta tämäkään ei tee tyhjäksi sitä totuutta, että
KIRKKO KASTAA USKOMATTOMIA LAPSIA, sillä Lutherin
mukaan se usko tulee vasta siinä kasteessa.
kun hän alkaa siteeraamaan koko Lutherin harhaoppista kastekäsitystä?
Eikö hän osaa käyttää omia aivojaan vai ovatko ne jo dementoituneet?
Olikohan Luther pienissä kaljoissa kirjoittaessaan noita sekavia opinkappaleita. Muuten
Luther oli kyllä viisas mies, sillä hänhän uskoi, että aurinko kiertää maapalloa. Hän haukkui
Kopernikusta hulluksi. Siinäkin varmaan Spencer on yhtä mieltä Lutherin kanssa.
Kun te haluatte usein oppinne tueksi täysin vääristellä Lutheria, väitätte irtireväistyillä lainauksillanne hänenkin teidän laillanne vastustaneen pienten kastetta ja olleen uskovien kasteen kannalla, niin laitoinpa TOTUUTTAKIN tänne näkyviin vaikka se teistä varmasti onkin vastenmielistä.
Luther oli erittäin hyvin perehtynyt kasteasiaan ja anabaptistien vääriin väitteisiin, jotka eivät ole viidessäsadassa vuodessa miksikään muuttuneet. Luther kumoaa käsityksenne erittäin hyvin. Kun ETTE PYSTY HÄNEN PERUSTELUJAAN KUMOAMAAN, niin yritätte vaihtaa puheenaihetta!
Luther suuressa rakkaudessaan ja viisaudessaan käski teloittaa kaikki anabaptistit!
Valitettavasti heitä kaikkia ei ehditty teloittaa.
Todella sydämellinen mies!
Eräässä saarnassaan Luther sanoo pienten lasten kastamisesta näin; ”se on ILVEILYÄ”:
Luther saarnaa:
"Uskon pitää LÖYTYMÄN jo ennen tai ainakin kasteessa, sillä muutoin ei lapsi pääse vapaaksi synnistä ja perkeleestä. Kastaja näet kysyy, uskooko lapsi, johon lapsen puolesta vastataan "uskon"; tahtooko hän tulla kastetuksi, johon myös hänen puolestaan suostutaan. Nyt ei kuitenkaan ketään lapsen asemasta kasteta, vaan se itse kastetaan; sen vuoksi täytyy sen itse evankeliumia uskoa tai sitten kummien VALHEELLA sanoessaan lapsen puolesta: "minä uskon".
Sitten vielä kastaja lukee lapsen uudestisyntyneen, saaneen synnit anteeksi ja olevan vapahdettu perkeleen vallasta; merkiksi siitä pukee hän lapsen valkeaan paitaan ja käsittelee häntä kaikin puolin uutena pyhänä Jumalan lapsena. Tämän kaiken täytyy olla PETOSTA,…
Siis kysymme, kuinka on pienten lasten laita, heillä kun ei vielä ole mitään ymmärrystä ja kun he eivät OMAKOHTAISESTI VOI USKOA, koskapa on kirjoitettu: »Usko tulee kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen SANAN KAUTTA» — Roomalaiskirjeen 10. luku (Room. 10:17. jae). EIVÄTHÄN PIENET LAPSET KUULE EIVÄTKÄ YMMÄRRÄ Jumalan sanaa; heillä EI siis myöskään voi olla OMAA USKOA.
VAKAASTI NEUVON: niin pian kuin mahdollista LAKATTAKOON ÄLKÖÖNKÄ kastettako lapsia ollenkaan, ettemme moisella mielikuvituksellisella ilveilyllä, jonka takana ei mitään ole, pilkkaisi ja häpäisisi suuresti ylistettyä Jumalan majesteettia. Parempi on olla yhtäkään lasta kastamatta, kuin tuolla tavoilla ILVEHTIÄ ja leikitellä Jumalan sanan ja sakramenttien kanssa, ikään kuin Jumala olisi joku narri", (Kaste ja usko. Martti Luther )
*
♥ MARANATA! ♥
Oletpa ahkerasti selaillut Lutteria, MUTTA!
Milloin sinä ryhdyt lukemaan Raamattua???
Etkö ole laisinkaan tietoinen siitä tosiasiasta, että kun Lutteri aikanaan erosi katolisesta kirkosta, niin hän oli voimakkaasti lapsikastetta vastaan siten kuin se heille suoritettiin ennen uskoontulemistaan! Myöhemmin hän sitten pyörsi kaikki nuo entiset oppinsa ja loi aivan uudenlaisen kasteopin luteriliseen kirkkoon jossa lapsien kastamisen yhteydessä vuodatetaan lapselle usko Jeesukseen ja synnistä puhdistuminen! Oppi vain on tuon Lutterin omaa oppia vailla Raamatun sanan tukea! Ryhdy siis sinäkin tutustumaan ihan oikeaan Raamatun sanaan ja ryhdy myös lukemaan sitä ennakkoluulottomasti ja vastaanota se tieto jonka Raamattu sinulle sanallaan välittää, niin saat aivan uudenlaisen kuvan näihän Raamatun asioihin kuin mitä sinulla nyt on muiden kirkollisten kirjoituksien ja kirjoittajien saattelemana muodostunut itsellesi! Älä tuijota ihmisten selittelyihin, vaan Raamatun sanaan!
Tässä sinulle hieman tuota Raamatun omaa tekstiä siitä-
mitä tapahtui Pietarin saarnan jälkeen:
"Apt. 2:41 "Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin, ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua"!
Ja myös mitä tapahtui Paavalin saarnan jälkeen:
"Apt. 18:8 "Mutta synagoogan esimies Krispus ja koko hänen perhekuntansa uskoivat Herraan; ja myöskin monet korinttolaiset, jotka olivat kuulemassa, uskoivat, ja heidät kastettiin"!
Siunausta ja Kristusvaloa elämääsi!
Jeesus sanaansa sinulle runsaasti valaiskoon että löytäisit oikean tien hänen luokeen jo pian!
Terv, mathetes
Luther tulkitsi juurikin Raamattua. Raamatulla olen hänen kirjoituksensa arvioinut ja oikeaksi havainnut. Luen paljon Raamattuakin. Uskovien kastajien ja esimerkiksi sinun raamatuntulkinnat olen taas köykäisiksi havainnut.
Raamatustasi esimerkin, missä kastettiin vauvoja.
Olisin kovasti kiinnostunut näkemään sen.
Olivatko kaikki Raamatussa kerrotut kastetapaukset vääriä, koska niissä kastettiin
vain aikuisia?
Kirjoitit:
>>>Luther tulkitsi juurikin Raamattua.
Raamatulla olen hänen kirjoituksensa arvioinut ja oikeaksi havainnut.>Uskovien kastajien ja esimerkiksi sinun raamatuntulkinnat olen taas köykäisiksi havainnut.
Sinun kannattaisi ihan yleissivistyksenkin vuoksi lukea läpi nuo Lutherin kirjoittamat asiat, jotka lainasin. Jos luet ne 50 kertaa, niin alat ehkä jo päästä vähän jyvälle, mistä täällä keskustellaan.
Et siis vieläkään tuonut kysymiäni Raamatun jakeita ja kertomuksia esiin josta saadaan selkeästi ymmärtää jotta pienet lapset ja vauvat tulisi kastaa! Ohitit vain muuta höpöttäen tuon asian! Täällä keskustellaan Raamatun ilmoittamasta kasteesta ja sitä sinä et näytä vain itse ymmärtävän, vaan suollat valtoimenaan noita lutterin tekstejä tänne kuin ne olisivat mukamas Raamattuun rinnastettavaa tekstiä! Nehän ovat vain lutterin omaa tulkintaa ja ajatuksia kyseisistä asioista jotka hän on vääristänyt kirkkoon sopiviksi ja jolla täytetään kirkon jäsenyyttä kaikkein tehokkaimmalla tavalla, eli juuri sitenhän saadaan kaikkein tehokkaimmin kirkon tulevat veronmaksajat omaan ruotuun, siis kastamalla lapsia jo sylivauvaiässä kirkon jäsenyyteen! Lutterihan muutti kaikenaikaa ja vähänväliä tuota kasteopiiaan sopivasti aina tilanteen mukaan! Etkö ole lukenut hänen alkuperäisiä kannanottojaan tuosta lapsikasteasiata silloin kun erosi katolisesta kirkosta???
Jäänpä siis vielä odottamaan niitä kysymiäni Raamatun jakeita sinulta vauvojen kastamisista!
Kun siis tuot sellaiset jakeet esiin missä vauvat selkeästi kastetaan ja jatkossakin käsketään kastaamaan, niin sitten heti oitis muutan aiempaa kastekäsitykseni toiseksi! Mutta en vielä tällä istumalla!
Kiitän siis jo etukäteen tulevista vauvakastejakeista joita tuot esiin luettavakseni! :)
Siunausta ja Kristusvaloa elämääsi!
Jeesus sinulle runsaasti sanaansa valaiskoon!
Terv, mathetes
Ohhoh! Tulipas uudestikastajille kova paniikki. Riehaantuivat. On muuten hyviä argumentteja Martti-tohtorilla!!!
Luder/Lutherin kirje 1.8.1521
"Ole syntinen ja tee syntiä rohkeasti, mutta usko vielä rohkeammin. Synti ei erota meitä Hänestä, vaikka sortuisimme haureuteen tai murhaan tuhansia ja tuhansia kertoja päivässä."
> Kasteenuusijat perustavat käsityksensä tähän raamatunlauseeseen: "Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu." (Mark. 16:16) Tästä he haluavat päätellä, ettei ketään pidä kastaa, ellei hän sitä ennen usko. Mielestäni he syyllistyvät näin aika suureen ylimielisyyteen.
Heti alussa valehtelet, sillä ei pelkästään tähän vaan myös moneen muuhun Jumalan ilmoitukseen kuten siihen, että vain ne kastettiin, jotka ottivat sanan vastaan, ja tarkoittaa uskomista todistukseen Jeesuksesta. Samoin Paavali pakanoiden apostolina lähetettiin julistamaan eikä kastamaan ja myös opetuslapsille näin kehotettiin. Muitakin löytyy kuten Pietarin ja Korneliuksen jne ...
Mihinkä Raamatun jakeeseen se vauvakastaminen perustuu? Kerro se aluksi, sillä näimme, että vain julistetun sanan uskoneet kastettiin eikä kaikkia, lisäksi ei perhekuntia kastettu vaan sanan vastaanottaneet, niinkuin on kirjoittu. Uskotko todella että Isä Jumala ei vauvakastetta olisi selkeästi opettanut, jos olisi tahtonsa ollut! Minä en usko, koska Jumala vetää rakkaudessaan ihmisiä parannukseen ja uudestisyntymiseen ja kaste seuraa tätä mielenmuutosta!
on itsekin samaa mieltä aloituksen tuoja.
Olen Lutherin kanssa kaikesta lainaamastani samaa mieltä. (Eepun "lainaukset" kannattaa sivuuttaa.)
Yksi rohkea sentään edes vähän uskaltaa kommentoida Lutherin tekstiä!!!
Kaikki kansat käsketään tekemään kastamalla ja opettamalla Jeesuksen opetuslapsiksi. Kansoihin kuuluvat vauvatkin.
Alussa kastettiin paljon aikuisia, kun evankeliumi oli vasta tullut juutalaisten ja pakanoiden maailmaan ja eihän seurakunnan perustamista rintalapsista milloinkaan aloiteta. He tulevat mukaan kuvaan, kun heitä alkaa syntyä kristittyihin koteihin seurakunnassa myöhemmin.
Perhekuntia kasteita mainitaan UT:ssa ainakin viisi. Varmasti niitä oli paljon enemmänkin. Esim. purppuranmyyjä Lyydian perhekunnan kohdalla ei puhuta mitään muiden kuin Lyydian uskosta ja samantien voitiin koko perhekunta kastaa.
Tarkoititko tätä Lutherin itsensä sanomaa:
http://keskustelu.suomi24.fi/listmessage/9259365/45365960
Miksi se pitäisi sivuttaa?
- Ellemme siis pätevämmin osaa vastata tähän kysymykseen ja TODISTAA, että pienet lapset itse uskovat;
VAKAASTI NEUVON: niin pian kuin mahdollista LAKATTAKOON ÄLKÖÖNKÄ kastettako lapsia ollenkaan, ettemme moisella mielikuvituksellisella ILVEILYLLÄ, jonka takana ei mitään ole, PILKKAISI ja häpäisisi suuresti ylistettyä Jumalan majesteettia. Parempi on olla yhtäkään lasta kastamatta, kuin tuolla tavoilla ILVEHTIÄ ja leikitellä Jumalan sanan ja sakramenttien kanssa, ikään kuin Jumala olisi joku narri", (Kaste ja usko. Martti Luther )
todella noin jyrkkä, että sanoi vauvakastetta ILVEILYKSI????
Itse sanoisin sitä vain harhaopiksi.En nääs ole niin rääväsuinen kuin Luther.
Luder/Luther on monien harhauttejen herra...
Tässä näitä teidän oppeja puolustuksineen:
Alpo Ahola 9.12.2007 16:09
Turmeltunut järkemme on perkeleen ministeri. Siksi sanassa sanotaan:
2. Kor. 10:5
Me hajotamme maahan järjen päätelmät ja jokaisen varustuksen, joka nostetaan Jumalan tuntemista vastaan, ja vangitsemme jokaisen ajatuksen kuuliaiseksi Kristukselle.
Järki tulee alistaa sanan alle. Järjen päätelmät ovat maahan hajotettava.
Martti Luder/Luther on kirjoittanut uskosta seuraavaa: "Eihän pienet lapset ymmärrä Jumalan Sanaa, joten heillä ei myöskään ole omaa uskoa!"
Luder/Lutherin kirje 1.8.1521
"Ole syntinen ja tee syntiä rohkeasti, mutta usko vielä rohkeammin. Synti ei erota meitä Hänestä, vaikka sortuisimme haureuteen tai murhaan tuhansia ja tuhansia kertoja päivässä."
Luder/Luther on sanonut:
"Jos jotakin kastetta on pidettävä vaikuttavana ja varmana, niin pienten lasten kastetta!"
Ja varmistaakseen olevansa oikeassa Luder/Luther sanoi lapsikastetta "Ilveilyksi - petokseksi - Jumalan pilkaksi, ikään kuin Jumala olisi joku narri." Luder/Luther opetti myös, että naisilla ei ole sielua mutta ei ymmärtänyt, että hänkin naisesta syntyneenä on sieluton sillä sieluttamasta ei voi syntyä sielullista!
Ludet/Lutherin mukaan Jeesus ei varmaan päässyt taivaaseen kun ei käskenyt kastaa lapsiakaan... kastamattoman ja ei uskossa olevan ryövärinkin otti mukaansa...
opetuslapsia vaikka kaste seurasikin niitä, jotka uskovat hyvän uutisen Jeesuksen ristinsovituksesta, kuten jo edellisessä viestissä esille toin.
> Kaikki kansat käsketään tekemään kastamalla ja opettamalla Jeesuksen opetuslapsiksi. Kansoihin kuuluvat vauvatkin.
Jos tällä perustellaan kaikki ihmisten kastamista ilman erotusta uskooko tai tahtooko Jeesuksen opetuslapseuteen, niin näemme että apostolien teoissa ei näin toimittu Paavalin eikä opetuslapsien toimiessa. Tuo esittämäsi tulkinta sopii ihmislähtöiseen uskollisuuteen niinkuin ne esiintyvät ympäri maailmaa erilaisista lähtökohdista ja nimikristillissä maissa Raamatun pohjalta, mikä pyhänä kirjana on hyvä ja ainoa oikea, mutta Jumalan tahdon tekeminen on myös tärkeää eikä oman ihmislähtöisen opin mukaan tekeminen, sillä jos rakastetaan ja tehdään valhetta niin se ei pelasta ketään vaan päin vastoin pidetään totuutta vääryyden vallassa ja näin on käynyt vauvakasteopissa, sillä Raamatun ja Pyhän Hengen opetuksen mukaan näin ei toimittu Apostolien teoissa eikä tänäänkään se ole Isän Jumalan tahto. Jeesus opetti ihmisopin vaaroista "Sentähden te eksytte, kun että tunne kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa" ja tarkoitti Pyhän Hengen opetusta ja siten Jumalan opettamaksi tulemista, niinkuin on kirjoitettu. Ihmisopit lihasta ja verestä ovat hyödyttömiä ja merkityksettömiä, mutta lasten siunaaminen ja rukoileminen puolestaan on oikein ja hyvää ja Jeesus sitä teki ja opetti opetuslapsilleen myös "Älkää estäkö lapsia tulemasta tyköni", mutta ei tarkoita kastetta vaan hyvän opetuksen ja siunauksen anomista ja vastaanottamista Herralta, kiitetylle ja ylistetylle, amen.
Vaikka perhekunnista puhuttiin niin myös voimme nähdä Korneliuksen tapauksesta, että kaikki kuulijat saivat Pyhän Hengen armolahjan ja puhuivat kielillä ja ylistivät Jumalaa ja sen jälkeen kastettiin myös vedessä. Paavali opettaa myös tapauksista että vain toinen puoliso perheessä on uskossa, eikä varmaan myös toista kastettu, sillä Paavali antoi luvan erota, jos uskoton osapuoli sitä tahtoo, sillä rauhaan on Isä Jumala lapsensa kutsunut, mutta jos voivat jatkaa yhteistä avioliittoa rauhassa, vaikka vain toinen on uskossa, niin se lienee jopa parempi kuin ero, näin uskon, sillä Herra vihaa hylkäämistä. Samoin Jeesus selvästi opetti, että evankeliumi tuo myös perheiden sisään ristiriidan, eikä näissäkään tule kaikkia kastaa, eikä varmasti olisi uskoton halunnutkaan, koska juutalaisuudessa erotettiin yhteiskunnasta Jeesukseen uskonsa tunnustaneet julkisesti, myös tänään voi kokea syrjintää opetuslapsen tunnustuksen takia juutalaisisuudessa, sillä Jeesuksen nimessä tehdyt pahuudet ovat aiheuttaneet väärinkäsitykset Isän tahdosta juutalaisten kohdalle.
Koskapa se on tietoista harhaoppia, niin se on silloin jo ILVEILYÄ Jumalaa vastaan!
Luther kirjoittaa tässä alla aivan oikein:
- Ellemme siis pätevämmin osaa vastata tähän kysymykseen ja TODISTAA, että pienet lapset itse uskovat;
VAKAASTI NEUVON: niin pian kuin mahdollista LAKATTAKOON ÄLKÖÖNKÄ kastettako lapsia ollenkaan, ettemme moisella mielikuvituksellisella ILVEILYLLÄ, jonka takana ei mitään ole, PILKKAISI ja häpäisisi suuresti ylistettyä Jumalan majesteettia. Parempi on olla yhtäkään lasta kastamatta, kuin tuolla tavoilla ILVEHTIÄ ja leikitellä Jumalan sanan ja sakramenttien kanssa, ikään kuin Jumala olisi joku narri", (Kaste ja usko. Martti Luther )
Sellainen herra kastajan rikollisjärjestö joka on tappanut omia uskovaisia, pikku lapsiakin ei ole uskonut älä tapa käskyynkään joten joka usko rikollisen kristinuskon herran yli 3500 lahkon epäjumaliin on pahasti eksytetty!!!
Kerronpa, mitä Jeesus lupasi niille, jotka eivät usko vaan tietävät ja tekevät tunnustekoja!
Se löytyy vuorisaarnasta:
22. Moni sanoo minulle sinä päivänä: 'Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?'
23. Ja silloin minä lausun heille julki: 'Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät'.
Noin käy hurskaille, jotka eivät usko vaan tietävät. Ja pitävät itseään synnittöminä.
Eikö ole aika karua?