Sain ajatuksen esittää ajatuksia kirkon ja valtion suhteesta. Turust kysyi eräässä ketjussa sitä, miksi mormonit eivät ole haudan kaivajina ja vastasi omaan kysymykseensä siten, että mormonit eivä mene työntekijöiksi luterilaisiin seurakuntiin. Itse esitin ketjun pääteeksi, että Turustin ongelma ratkeaisi, jos hän ryhtyisi toimiin kirkon ja valtion erottamiseksi toisistaan. Jatkan keskustelua.
Opit ja liitot 134:4,9 esitetään seuraavaa:
*4 Me uskomme, että uskonto on Jumalan asettama ja että ihmiset ovat vastuussa hänelle, ja yksinomaan hänelle sen harjoittamisesta, sikäli kun heidän uskonnolliset mielipiteensä eivät johda heitä loukkaamaan toisten oikeuksia ja vapauksia; mutta me emme usko, että inhimisella lailla on oikeus puuttua asiaan määräämällä Jumalan palvelemisen sääntöjä, jotka sitovat ihmisten omaa tunoa, tai sanella julkisen tai yksityisen hartaudenharjoituksen muotoja; että hallitusmiesten tulee estää rikollisuutta mutta ei milloinkaan hallita kenenkään omaatuntoa; tulee rangaista syyllistä mutta ei milloinkaan tukahduttaa sielun vapautta."
*9 Me emme usko, että on oikeudenmukaista sekoittaa uskonnollista vaikutusvaltaa hallitusvaltaan, niin että toista uskonnollista yhteisöä suositaan ja toisen hengellisiä vapauksia ja sen jäsenten henkilökohtaisia oikeuksia kansalaisina rajoitetaan."
Näistä lähtökohdista voitaisiin keskustella siitä, onko uskonnonvapaus täysin toteutettu Suomessa.
Vaika ihmisiten uskonnonvapaus on kohtalaisen hyvä, niin voidaan kuitenkin sanoa, että Suomessa on kirkko, jolla on erikoisasema valtioon nähden. Parhaiten se ilmenee esillä olevassa keskustelussa avioliittolaissa: Jotkut ovat esittäneet, että Luterilainen Kirkko luopuisi vihkimisoikeudesta. Siihen on vastattu, että ei ole järkevää ottaa uskonnollisilta yhteisöiltä oikeutta vihkiä avioliittoon,koska seuraukseana olisi ruuhka maistraatissa. Toisin sanoen: Muiten uskontojen juridinen oikeus vihkimiseen on riipuvainen Lut.kirkon halusta säilyttää tai luopua vihkimisoikeudesta. Minusta se ei lisi oikein.
Mormonit ovat aikaisemminkin esittäneet kannan Kirkon ja valtion eron puolesta. 1960-luvulla siitä oli kirjoitus Valkeus-lehdessä. Siihen aikaan presidentin piti perustuslain mukaan kuulua Luterilaiseen kirkkoon ja sitä pidettiin esimerkkinä epätasa-arvosta ja perustuslain ristiriitaisuudesta. Onneksi sellainen maininta on poistettu perustuslaista, joten periaateessa mormoni voisi olla myös Suomen Tasavallan Presidentti, jos olosuhteet olisivat muuten suotuisat kannatuksen saanille. Ministerin kohdalla ei ole koskaan ollut vastaavaa yhden kirkon jäsenyyteen sitovaa ehtoa.
Voidaan myös sanoa, että Lut.kirkolla on muissa asioissa vaikutusvaltaa: Koulussa uskontotunnin ja aamuhartauden välityksellä kyseinen kirkko muokaa oppilaitem mielipiteitä esimerkiksi oikeasta kristillisyydestä. Meitä ei ole päästetty esiintymään radion ja TV:n hartausohjelmiin, koska kyseisen ohjelmaneuvoston mielestä mormonit "eivät ole kristittyjä".
Asiasta voisi esittää muita esimerkkejä, kuten Maljasen ja Kirkon tiivis yhteistyö mormonismivastaisessa ristiretkessä. Sillä on ollut epäilemättä vaikutusta yleiseen mielipiteeseen Suomessa.
Tässä näin alkajaisiksi.
Opit ja liitot 134:4,9 esitetään seuraavaa:
*4 Me uskomme, että uskonto on Jumalan asettama ja että ihmiset ovat vastuussa hänelle, ja yksinomaan hänelle sen harjoittamisesta, sikäli kun heidän uskonnolliset mielipiteensä eivät johda heitä loukkaamaan toisten oikeuksia ja vapauksia; mutta me emme usko, että inhimisella lailla on oikeus puuttua asiaan määräämällä Jumalan palvelemisen sääntöjä, jotka sitovat ihmisten omaa tunoa, tai sanella julkisen tai yksityisen hartaudenharjoituksen muotoja; että hallitusmiesten tulee estää rikollisuutta mutta ei milloinkaan hallita kenenkään omaatuntoa; tulee rangaista syyllistä mutta ei milloinkaan tukahduttaa sielun vapautta."
*9 Me emme usko, että on oikeudenmukaista sekoittaa uskonnollista vaikutusvaltaa hallitusvaltaan, niin että toista uskonnollista yhteisöä suositaan ja toisen hengellisiä vapauksia ja sen jäsenten henkilökohtaisia oikeuksia kansalaisina rajoitetaan."
Näistä lähtökohdista voitaisiin keskustella siitä, onko uskonnonvapaus täysin toteutettu Suomessa.
Vaika ihmisiten uskonnonvapaus on kohtalaisen hyvä, niin voidaan kuitenkin sanoa, että Suomessa on kirkko, jolla on erikoisasema valtioon nähden. Parhaiten se ilmenee esillä olevassa keskustelussa avioliittolaissa: Jotkut ovat esittäneet, että Luterilainen Kirkko luopuisi vihkimisoikeudesta. Siihen on vastattu, että ei ole järkevää ottaa uskonnollisilta yhteisöiltä oikeutta vihkiä avioliittoon,koska seuraukseana olisi ruuhka maistraatissa. Toisin sanoen: Muiten uskontojen juridinen oikeus vihkimiseen on riipuvainen Lut.kirkon halusta säilyttää tai luopua vihkimisoikeudesta. Minusta se ei lisi oikein.
Mormonit ovat aikaisemminkin esittäneet kannan Kirkon ja valtion eron puolesta. 1960-luvulla siitä oli kirjoitus Valkeus-lehdessä. Siihen aikaan presidentin piti perustuslain mukaan kuulua Luterilaiseen kirkkoon ja sitä pidettiin esimerkkinä epätasa-arvosta ja perustuslain ristiriitaisuudesta. Onneksi sellainen maininta on poistettu perustuslaista, joten periaateessa mormoni voisi olla myös Suomen Tasavallan Presidentti, jos olosuhteet olisivat muuten suotuisat kannatuksen saanille. Ministerin kohdalla ei ole koskaan ollut vastaavaa yhden kirkon jäsenyyteen sitovaa ehtoa.
Voidaan myös sanoa, että Lut.kirkolla on muissa asioissa vaikutusvaltaa: Koulussa uskontotunnin ja aamuhartauden välityksellä kyseinen kirkko muokaa oppilaitem mielipiteitä esimerkiksi oikeasta kristillisyydestä. Meitä ei ole päästetty esiintymään radion ja TV:n hartausohjelmiin, koska kyseisen ohjelmaneuvoston mielestä mormonit "eivät ole kristittyjä".
Asiasta voisi esittää muita esimerkkejä, kuten Maljasen ja Kirkon tiivis yhteistyö mormonismivastaisessa ristiretkessä. Sillä on ollut epäilemättä vaikutusta yleiseen mielipiteeseen Suomessa.
Tässä näin alkajaisiksi.
Vastaukset 31
Vanhimmat
todellakaan Suomessa ole uskonvaopautta. Tämä on vaarallinen lause: sikäli kun heidän uskonnolliset mielipiteensä eivät johda heitä loukkaamaan toisten oikeuksia ja vapauksia.... siihen voi ympätä mitä vaan jos haluaa.
Suomen valtion kirkon laillisuus on kyseenalaista ainakin tuon kirjoituksen mukaan!
avaus.
"Mormonit ovat aikaisemminkin esittäneet kannan Kirkon ja valtion eron puolesta. 1960-luvulla siitä oli kirjoitus Valkeus-lehdessä."
Miksi mormonit sitten katsovat itsellään olevan oikeuden ruotia lutku kirkon asioita?
Turust
Mitä lutku kirkon asioita mormonit ovat ruotineet?
Historian hämärissä kirkko on kyllä huolehtinut mm. lukutaidon opettamisesta rahvaalle. Kirkon miehet kuten Martti Luther ja Mikael Agricola ovat kyllä olleet luomassa mm. kirjakieltä 1500 luvun Saksassa ja Suomessa.
Nykyisessä Suomessa ei yhdelläkään kirkolla ole vähäisintäkään osuutta esimerkiksi peruskoulun tnnuksettomassa uskontojen opetuksessa.
Evlut kirkolla on hyvät suhteet paitsi valtioon myös moniin muihin tahoihin.
Turust
Micael Agrocolan osuus suomen kirjakielen luomisessa on tiedossani. Ymmärrän täysin, että Agricola loi perustan sille kirjakielelle, jolle mm. Mormonin kirja on käänetty ja arvostan häntä siitä. Kirkossa on opetettu, että Jumala on nostattanut kansallisia suurmiehiä eri tehtäviä varten valmistuksena palautetun evankeliumin saarnaamiselle kansoille. Epäilemättä Agricola sai innoitusta ylhäältä toiminnoissaan.
Et voi kuitenkaan Turust kovin paljon korostaa tätä näkökohtaa, koska Uusi Testamentti kirjoitettiin kreikaksi, jonka kirjakieli on kristinuskoa vanhempi. Kuitenkaan muinaisesta kreikkalaisesta pakanauskonnosta ei ole tänä päivänä yhtään elonmerkkiä. Niin ajat muutuvat.
Entä mitä tarkoitat tällä: "Nykyisessä Suomessa ei yhdelläkään kirkolla ole vähäisintäkään osuutta esimerkiksi peruskoulun tunnuksettomassa uskontojen opetuksessa"?
Miten muilla kirkoilla voi olla mitään osuutta tunnuksettomassa uskonnojen opetuksessa, kun suurin osa päättäjistä kuuluu Luterilaiseen kirkkoon? Todella kohtuutonta kerskumista.
On hyvä, että Lut.kirkolla on hyvät suhteet eri tahoihin. Toivottavasti myös MAP-kirkkoon.
Eipä mieleeni ole tullut pitää Lut.kirkkoa vaarallisena uskontona tai sellaisen, joka pitäisi kieltää. Muuten, keskustelu kirkon ja valtion erosta syntyi Lut.kirkon sisällä 1860-luvulla. Taustalla oli ehtoollispakon poistaminen, joka olisi hoitunut kirkon ja valtion erolla. Jostakin syystä ajatusta vastustettiin kirkon sisällä niin paljon, että varsinaiseksi voimatekijäksi nousi uskonnonvastainen työväen liike, joka sai poistettua laista ehtoollispakon 1900-luvun alussa. Tietävästi nykyisnkin luterilaisten keskuudessa on sellaisia, jotka haluaisivat Lut.kirkon muutuvan tavalliseksi uskonnolliseksi yhdyskunnaksi, johon kuulutaan vakamuksesta.
Valtio ja kirkko pitäisi erottaa kokonaan toisistaan. Tunnustuksellinen uskonnonopetus pitäisi poistaa niin koulusta kuin lahkojen omasta toiminnasta. Vasta aikuisena pitäisi tehdä mahdolliset kirkkoon liittymiset ja rituuallit. Lasten pitää antaa olla lapsia.
Joku vastaa kohta, että sallikaa lasten tulla minun tyköni...
Voidaan sallia, mutta tusossa ei tarkoiteta mitään lahkoa tai uskonnollista ryhmää ja sen aivopesua.
lapsilta lapsuus?
Aikuisena vasta heille voitaisiin kertoa, että Jumala onkin, eikä ateistien aivopesusta jumalan olemassaolon piilottamiseksi tarvitsekaan välittää enää.
Aika vapaata ajattelua.
Olen sitä mieltä, että valtio ja kirkko pitäisi erottaa toisistaan. Siinäkin olen samaa mieltä, että uskonnonopetus ei kuulu kouluun. Mutta sen sijaan olen sillä kannalla, että vanhempien pitäisi viedä lapsensa oman kirkon tai uskonnollisen yhdyskunnan pyhäkouluun, jos haluavat lapsensa saavan oman uskonnon opetusta. Vanhempien pitäisi myös tuoda esille lapsilleen oma vakaumus, eikä pitää kyntilää vakan alla. Suomalaiseen perhe-elämään kuuluu merkillinen vaikenemisen kulttuuri uskonnon alueella, niin että jätetään kokonaan koulun ja kirkon armoille. Sitten kauhistellaan, kun joku lapsista liittyy mormoneihin, vaika uskonnosta ei oltu puhutu sitä ennen mitään.
Kyllä riistetään.
Myöskään ateistista aivopesua ei saisi tehdä.
Oma lapsuudenkotini olikin siinä mielessä ihanteellinen, että ei ollut aivopesua kumpaankkan suuntaan. Äiti oli uskovainen, isä ei. Kumpikaan ei tyrkyttänyt näkemyksiään.
Pitäisikö koulussa siis puhua mormonista varoittavana esimerkkinä? Ehkäpä. Silloin niitä hurahtamisia voisi tapahtua vähemmän... Kritisoinkin nimenomaan tunnustuksellista uskonnonopetusta. Uskonnoista tietäminen sinänsä kuuluu yleissivistykseen, joten oppiaineena uskonto voisi kyllä olla.
Lapsien aivopesua omaan lahkoon en luonnollisesti kannata. Kysymys on lasten ITSENSÄ oikeuksista, ei vanhempien.
Ennakoluulon herätäminen jotakin uskontoa kohtaan ei kuulu koululle, vaika sitä on ilmeisesti tehtykin. Olen vilkaisut joitakin lukion uskontokirjoja, joissa Mormonikirkosta annetaan outo kuva.
Syy, miksi kritisoin uskonasioista vaikenemista, on se, että vanhemmat toisivat ilmi, mitä ne arvostavat vaikapa luterilaisuudessa ja mitä puuteita näkevät siinä, niin silloin palautetun evankeliumin vastaan ottanut pystyisi perustelemaan paremmin tekemäänsä ratkaisua. Nyt on vain niin, että mormoneihin liittyvää pidetään isien uskon pettäjännä, vaika ei kyetä määritelemään, mikä se isien usko on ollut.
Olisi esimerkiksi hyvä pohtia, onko nykyinen luterilaisuus sitä, mihin esi-isät uskoivat. Mutta kun kotona ei puhuta asioista, niin silloin ei ole tietoa, mihin suku uskoi ennen. Se auttaisi varmaan omalta osalta jokaista tekemään oman ratkaisunsa.
tässä yhteydessä?
Jaa että ttuo Smithin "palautettu evankeliumi" onkin vanhaa luterilaisuutta...
Mikä outo kuva mormonismista on annettu? Minä muistelen omilta kouluajoiltani, että mormonismista annettiin aivan oikea kuva. Suppehkojahan nuo esitykset toki olivat kunkin uskonsuunnan kohdalla.
Jokainen voisi oikeastaan pohtia itse, että miltä osin tämä Wikin artikkeli täsmää uskonnollisten ryhmien omia jälkeläisiä kohtaan harjoittaman toiminnan kanssa:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Aivopesu
osin!
Et löytänyt? Olisikohan syynä psykologinen torjunta? Arvelen sinun itsesi haksahtaneen kyseiseen kulttiin.
ÖÖ. Olisi kiva tietysti jos ottaisi selvää faktoista. Tunnustuksellinen luterilainen uskonnonopetus on poistettu koulusta. Uskonnonopettajan ei tarvitse enää olla luterilaisen kirkon jäsen. Uskontoa opetetaan neutraalisti, ei enää näkökulmasta että luterilaisuus olisi se oikea vinkkeli katsella uskon asioita.
Kirkkoon kuulumattomilla on ET-opetusta. Pienempien kirkkokuntien ja lahkojen jäsenien lapsilla on oikeus omaan uskonnonopetukseen jos riittävä määrä oppilaita samassa koulussa.
Päivänavaukset ovat lähes poikkuksetta ei-uskonnollisia, jos ovat uskonnollisia esim. luterilaisen srk:n edustajan pitämiä, ovat ei-luterilaiset vapautettu niiden kuuntelemisesta (tulevat esim. kouluun 10 min. myöhemmin tai muita vastaavia järjestelyjä).
En tarkoitanut, että palautettu evankeliumi olisi vanhaa luterilaisuutta, vaan että ihmiset eivät tiedä, mihin esivanhemmat uskoivat tai mitä kirkko opetti ennen.
Esimerkiksi tämän päivän ihmiset tuskin ovat tietoisia siitä, mihin lapsikaste aluperin perustuu, koska Luterilainen kirkko ei tuo sitä esille tänä päivänä yhtä voimakaasti kuin 50 vuotta sitten. Jos ihmiset olisivat tietoisia siitä, niin ne saataisivat erota kirkosta.
Voitanee myös sanoa, että aikaisemman sukupolven luterilaiset eivät pitäneet naisen vihkimistä papin virkaan tai piispaksi mahdollisena. Nyöskään ne eivät uskoneet homoavioliittoon (tuskin tiesivät edes homoudesta mitään), ja varmaan olisi paljon muutakin.
Vanhassa virdikirjassa on häävirsi, jonka viimeisessä säkeessä Jumalaa pyydetään yhdistämään vihitty aviopari toisiinsa ylösnousemuksessa. Se viitaa uskoon iankaikkiseen avioliittoon. Samoin sukuhaudat viitaa uskoon perhe- ja sukusiteiden jatkuvuuteen kuoleman jälkeen. Siinä suhteessa aikaisempien sukupolvien käsitykset olivat lähellä mormonismia.
Eräässä marssilaulussa on seuraavasti kuuluvat snat:
Heitä huolesi itkevä impi, taivaassa toisemme tavataan.
"Oi kallis kotimaa, Suomi sulo Pohjola, ei ole maata sen armaampaa."
Tässä muutama esimerkki.
kultteja, joten mikähän on se tarkoittamasi kyseinen kultti, jonak jäsen olen?
ainoa asia, jossa kirjottajan pitäisi ottaa selvää faktoista ennen lausuntojen sa antamista. Mutta se nyt vain on noin, lausuntoja häneltä tulee, mutta ei niitä kannata ottaa ollenkaan vakavasti.
Esivanhemmat tuskin uskoivat taika-alusasuihin tai siihen, että lapset tulee kastaa 8-vuotiaina, koska tuolloin he muka ovat vastuullisessa iässä.
Että kun ennen on ollut ennakkoluuloja naisia ja homoja kohtaan, niitä pitäisi olla nykyisinkin? Haluatko kieltää ihmiskunnalta sivistystason nousun?
Opettavatko luterilaiset nykyään, että taivaassa avioparit joutuvat eroon toisistaan? En ole ollut luterilaisen kirkon jäsen vuosikymmeniin, joten ehkä sinä tiedät paremmin... Ovatko luterilaiset ennen opettaneet, että tuonpuoleisessa miehillä on haaremi?
Vahvasti näyttää siltä, että sinä yrität väittää, että ennen luterilainen kirkko on opettanut Smithin oppia tai jotain sen tapaista...
Kaikesta päätellen olet haksahtanut Joseph Smithin kulttiin.
"Tunnustuksellinen uskonnonopetus" on korvattu termillä "oman uskonnon opetus", joka on yleensä käytännössä sama asia. Ne, joille on opetettu ennen ortodoksista uskontoa, opetetaan nykyisin ortodoksista uskontoa. Jos opettaja on luterilaisen kirkon jäsen, tuo "oman uskonnon opetus" ei luonnollisestikaan ole puolueetonta.
Kyllähän omana kouluaikanani peräti viransijaisena ollut lestadiolaispappi opetti aikä hyvin ja puolueettomasti eri uskonsuunnista, mutta tosiaalta se vakiopettaja äitiyslomalta palattuaan veti aikalailla kotiinpäin. Se on kovasti ihmisestä kiinni. Omille lapsilleni olen valinnut elämänkatsomustiedon. Vaihtoehdot olivat sen lisäksi lut ja ort.
Nimenomaan OMAN USKONNON opettamisesta pitäisi päästä eroon. Kyse on aina vanhempien valinnasta, ei lapsen. Niin tietysti omallakin kohdallani. Olen kyllä sanonut, että koska tahansa voi tehdä toisenlaisen päätöksen, jos siltä tuntuu.
http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/uutinen.asp?id=2237540&pos=no-tu
Olen tietoinen, uskonnonopetus ei ole tunnuksellinen, mutta siitä huolimatta siellä muokataan oppilaiten mieliin kristillisyyden määritelmää, jossa mormonit suljetaan pois.
ET oppiaineena sinänsä on pohdinnan arvoinen. Minulla on henkilökohtaista kokemusta aineesta ja sitä käydessä tuli mieleen Neuvostoliitto ja muut sosialistiset maat, joiden kouluissa opetuksen lähtökohtana oli, että Jumalaa ei ole. Tosin opetuksen taso riipuu opettajasta, mutta ET-oppikirjasta on luettavissa opetussuunitelman lähtökohdat. Oletuksena näyttää olevan, että kaikki oppilaat ovat kasvaneet ateististisessa perheessa tai sitten tarkoitus on tietoisesti kasvattaa oppilaat ateistisiksi. Tämä on huomionarvoinen asia oppiaineesta keskustellessa, koska sitä pitäisi saada myös sellaiset vähemmistöuskontoihin kuuluvat oppilaat, jotka eivät saa oman uskonnon opetusta koulussa. ET ei ole niin puolueeton aine, kuin siltä odottaisi.
Olen kuulut, että ala-asteen ET-opettaja on pannut kaikki uskonnot halvalla. Sellaista ei pitäisi olla suomalaisessa koulussa.
Suomalainen kultuuri pitää sisällään "Koti, uskonto ja isänmaa" käsitteen. Mikäli mormonit tuota asettuvat tavallasi julkisesti vastustamaan, sitä tuskin luetaan heille ansioksi
"Useat uskontotieteilijät ja teologit ovat katsoneet löytäneensä Suomesta kansalaisuskonnoksi kutsumansa ilmiön. Heidän mukaansa juuri se saa monet suomalaiset käymään rippikoulun, pitämään kirkkohäät, kastamaan lapsensa, haluamaan kristilliset hautajaiset sekä käymään kirkossa jouluisin, koska kunnon kansalaisen odotetaan tekevän juuri niin ja lisäksi nämä rituaalit tuovat ihmisen elämään jonkinlaista turvallisuutta.
Suomessa kansalaisuskontoon liittyy heidän mukaansa myös itsenäisyyspäivän vietto jumalanpalveluksineen, sankarihaudoilla käynteineen ja paraateineen, jotka vahvistavat kansalaisten uskonnollis-isänmaallista mielialaa ja tietoisuutta suomalaisuudestaan. Itsenäisyyspäivän kansalaisuskonnollinen ulottuvuus kuvastuu siis tavassa, jolla Suomen kansan itsenäisyys pyhitetään. Itsenäisyyden pyhittämiseen liittyvät myös kansakunnan historian myyttiset sankarihahmot, kuten Mannerheim."
Me mormonit emme vastusta "koti, uskonto ja isänmaa"-käsitettä, koska meillä on täsmälleen samat arvot. Enkä minä ole kirjoituksessani niitä vastustanut.
Mormonit surittavat asepalveluksen muiten suomalaisten tavoin lain kuuliaisina kansalaisina. Itsenäisyyspäivän kukin viettää yleensä omalla tavallaan, mutta kyllä kirkonkin piirissä on ollut tilaisuuksia, jossa on juhlittu itsenäisyyspäivää. Sankarihaudoilla käynti kuuluu yksityisten jäsenten vastuulle ehkä siksi, että tietojeni mukaan Suomen sodissa ei ole kaatunut yhtään mormonia. Mutta kyllä aikaisempien sukupolvien uhri muistetaan. Suomi eimentäisi mitään, vaika koko kansa kääntyisi MAP-kirkon jäseniksi. Silloin itsenäisyyspäivän paraatin perinettä pitäisivät yllä mormonit.
Olen itse katsellut sotilasparaattia itsenäisyyspäivänä ja puolustusvoimien lippujuhlan aikoina, silloin kun TV on kunnossa.
Mistä arvelet johtuvan, ettei Suomessa ole mormoneja, - ei sodassa katuneita, eikä liioin elävinä kuin vajaa promille koko väestöstä?
Jotensakin tulee mieleen virsi "Puolesta kaikkien suutariverstaiden marsii tämä joukko pelastettujen. Suutari ....... jo pelastettu on" jne.
Aikoinaan jo Matti Vanhanen sanoi "Suomalainen seiso tässä omalla pohjallasi äläkä luota vieraaseen apuun".
Turust
Ainakin eräs syy siihen, että mormoneja ei ole kaatunut Suomen sodissa on se, että v.1939-1945 ei ollut kyllin paljon mormoneja. Kirko aloitti lähetystön Suomessa ruotsinkielisillä alueila lähinnä Vaasaan alueella ja Etelä-Suomessa Pohjossa 1860-luvulla. Silloin maassa ei ollut uskonnonvapautta, kuten nykyisin, joten vaati erityistä rohkeutta ottaa vastaan palautettu evankeliumi. Mormonivanhimman piti esittaa saarnansa istumalla poliisin valvonnassa. Tammisaaressa ruotsalainen lähetyssaarnaaja joutui oikeuteen sapatin rikkomisesta, koska suoritti upotuskasteen sunnuntaina, ja tuomittiin vankilaan. Sai myös tuomion harhaopin opettamisesta (moniavioisuus) Turun hovioikeudessa. !870-luvulla Helsingissä toimiva lähetyssaarnaaja karkoitettiin Suomesta viranomaisten toimesta.
Näistä seikoista huolimatta Suomessa kastettiin ihmisiä ja Pietarsaaren läheisyyteen Luotoon syntyi pieni surakunta. Pietarsaaren seurakunta on oikeastaan jatkoa tuolta ajalta.
Koska käänytystyö keskitettiin ennen v.1947 ruotsalaisen vähemistön keskuuteen, ei ole mikään ihme, että jäseniä ei ollut Toisen maailman sodan kynnyksellä kovin paljon. On kuitenkin huomattava, että sen jälkeen, kun lähetystyötä alettiin tehdä suomenkielisten keskuudessa, niin kirkon ensimmäiset jäsenet olivat rintamaveteraaneja ja myöhemmin sotalapsuuden kokeneita. Nämä ihmiset ovat sellaisia, jotka todella uskovat Jumalan pelastaneen Suomen miehitykseltä, koska kansa oli kääntynyt hädän hetkellä rukouksissa Jumalan puoleen.
Syy siihen, että kasvu on nykyisin hidasta on monia syitä, joita sinä olet tuonut esille muutaman:
1. Aineellinen hyvinvointi on luonut väärän turvallisuuden tunteen. Jumalaa ei tunnuta tarvittavan.
2. Väärä käsitys luterilaisuudesta suomalaisena "kansan uskontona". (Olet itse progagoinut tämän puolesta)
3. Jäsnyys Luterilaisessa kirkossa on itsestään selvä asia. Kirkko ei myöskään ota erityisen voimakaasti kantaa oikean opin puolesta, vaan jokainen voi uskoa vaika sielunvaelusoppiin. Tämän vuoksi ihmisen ei tarvitse ottaa vastuuta hengellisestä etsinnästä.
4. Ihmiset eivät tiedä, mitä Kirkko opettaa Jumalasta ym. Jos ihmiset tietäisivät, että heidän omat uskomukset eivät ole sopisoinnussa Korkon virallisen uskon kanssa, niin he etsisivät paremman uskonnon, jonka opit ovat sopusoinnussa oman käsityksen kanssa. Tähän liityy se, että Lut.kirkko ei voi erottaa jäsenyydestä sellaisia, joiden toiminta ei ole sopusoinnussa sen sääntöjen kanssa. (Esim. Luther-säätiö)
5. kansa on unohtanut maanpuolustukselliset tarpeet ja tuomitsevat sen vuoksi mormonit, koska he osallistuvat kuuliaisina kansalaisina maanpuolustuksen ylläpitoon asepalveluksen muodossa. Kansa on unohtanut lain kunnoittamisen ja noudattamisen vältämättömyyden, jonka vuoksi mormonien lainkuuliaisuutta pidetään diktattuurin tukemisena.
Tässä ainakin tällä hetkellä mieleen tulevia syitä.
Mitä tulee omalla pohjalla seisomiseen, niin minusta se on yhtä vältämätön uskonnon suhteen. Tällä hetkellä suomalaiset eivät seiso omalla pohjalla, koska kuuluvat Luterilaiseen kirkkoon tämän yhteiskunnallisen aseman vuoksi, eikä uskonnollisesta vakaumuksesta.
En ota kantaa suutarin pelastukseen sinänsä, mutta jo Jeesus totesi, että tie elämään on niin ahdas ja kapea, että harvat löytävät sen. Mutta uskoisin meihin liityvän enemmänkin väkeä, jos ei olisi valtionkirkkoa. Valtionkirkko pitää ikään kuin yllä käsitystä uskontoon sidotusta isänmaallisuudesta.
valtio on melkeimpä väkivalloin liittänyt itse itsensä nykyiseen lutku kirkkoon. Kristillisen kirkon tiedetään toimineen Suomeksi nimitetyllä silloisen Ruotsin kuningaskunnan alueella n. 1100 luvulta lukien. Suomen tasavalta taas on perustettu vasta 1900 luvun alkupuolella.
Varhemmin, ennen Suomen tasavaltaa kirkko on huolehtinut paitsi vainajien hautaamisesta, myös kansalaisten luku ja kirjoitustaidon opetuksesta ja lisäksi hoitanut ns. kunnalliset tehtävät. Kirkkohan ei valtiota ole ensinkään tarvinnut, saatikka olisi sitä itseensä liittänyt. Pikemminkin kirkolle on ollut kovasti harmia koko Suomi nimisestä epätasaisesta tasavallasta.
Turust