Moveri ollut töissä

kukas se sitten on?

Mover * kirjoitti:

kukas se sitten on?

on siis poistettu.

old_profile_34081 kirjoitti:

on siis poistettu.

Vaan islamkriittinen materiaali on poistettu.

old_profile_34081 kirjoitti:

on siis poistettu.

??

viisas... kirjoitti:

Vaan islamkriittinen materiaali on poistettu.

materiaali on lämpimästi tervetullutta.

Ja muutama lainaus "rauhanuskonnon" Koraanista

Muhammed innostaa muslimit sotaan (jihad) Allahin puolesta: ” Oi
Profeetta (Muhammed), innostuta oikeauskoiset (muslimit) taisteluun!”
(Suura Al-Anfal 8:65) ” Teidät on määrätty sotimaan, vaikka se on teille
vastenmielistä.” (Suura Al-Baqarah 2:216)

Koraani kieltää muslimia ystävystymään kristittyjen ja juutalaisten
kanssa: ”Te, jotka uskotte! Älkää lyöttäytykö juutalaisten ja kristittyjen
ystäviksi, - he ovat ystäviä vain toisilleen, ja joka ottaa heidät
liittolaisikseen, on yksi heistä. Jumala ei totisesti ulota johdatustaan
väärämielisiin.” (Suura Al-Maidah 5:51)

Koraani jopa kehottaa muslimeja taistelemaan erityisesti juutalaisia ja kristittyjä
vastaan: ”Taistelkaa niitä vastaan, jotka, vaikka ovat saaneet
Kirjoituksen (juutalaiset ja kristityt), eivät usko Jumalaan eivätkä
viimeiseen päivään, eivät pyhitä sitä, minkä Jumala ja Hänen
lähettiläänsä ovat selittäneet pyhäksi, eivätkä tunnusta totista uskontoa
(islamia), taistelkaa, kunnes he auliistimaksavat veronsa ja tunnustavat
alistuvansa.” (Suura At-Taubah 9:29)

Islamiin kuuluu käsitteet Kitman ja Taqiahia, Taqiyya. “Sunnalaisille taqiya (valheellisuus) merkitsee sitä, että on toverillinen ja kohtelias… kun on tarpeen… sanoa asioita, joihin ei usko. [...] Shiialaisille puolestaan taqiya merkitsee
sitä, että on näennäisesti samaa mieltä vastustajansa kanssa, vaikka sisäisesti vastustaa tätä.”

Käsitteet tarkoittavat harhaanjohtavien puolitotuuksien puhumista. Niinpä esimerkiksi, kun muslimit viittaavat Koraanin rauhanomaisin säkeisiin, he eivät mainitse abrogaation periaatetta, jonka mukaisesti Koraanin sotaisat jakeet kumoavat rauhanomaiset jakeet.

Kun muslimit puhuvat islamin armeliaisuudesta, he eivät mainitse, että armeliaisuutta saa osoittaa vain suhteessa toisiin muslimeihin ja niihin, jotka päättävät lopulta alistua Allahille ja tunnustaa, että “Allah on ainoa jumala ja Muhammad Hänen profeettansa”; sitä vastoin kaikkia muita kohtaan Allah käskee olemaan ankara (Koraani 48:29).

Kun muslimit sanovat, että islamin laki kieltää tappamisen, he eivät mainitse sitä, että tällä tarkoitetaan ensi sijassa toisen muslimin tappamista, ei ihmisten tappamista ylipäätään. Ja musliminkin saa tappaa verikostoksi, jos hän on tappanut toisen muslimin; sitä vastoin jos muslimi on tappanut ei-muslimin, shari’a ohjeistaa pidättäytymään kuolemanrangaistuksesta:
“…ketään muslimia ei tulisi tappaa qisasin (silmä silmästä -kostoperiaatteen) mukaisesti uskottoman tappamisesta.”
(Sahih Bukhari 1:3:111).

Lisäksi muslimin saa tappaa, jos hän on syyllistynyt aviorikokseen, maantierosvoukseen tai islamin hylkäämiseen, ja Koraani määrää surmaamaan ristiinnaulitsemalla tai raajat ristikkäin katkomalla ylipäätään kaikki ne, “jotka taistelevat Allahia ja hänen lähettilästään vastaan ja kiirehtivät tekemään pahaa” (Koraani 5:33), mikä voi käytännössä tarkoittaa melkeinpä mitä tahansa.

Shari’a sallii muslimien tappamisen jopa siinä tapauksessa, että uskottomat pitävät heitä ihmiskilpinään; ts. islamilaisessa etiikassa “uskottomien” tappaminen on arvokkaampaa ja kunniakkaampaa kuin omien hengen suojeleminen.

Kun muslimit sanovat, että islam kieltää viattomien naisten ja lasten tappamisen ja sattumanvaraisen tuhoamisen, he eivät mainitse, että Koraani ja Muhammadin sunna toisaalta myös vahvasti puoltavat näitä käytäntöjä.

Kun muslimit sanovat, että islam kieltää valehtelemisen, he eivät mainitse, että Koraani valtuuttaa valehtelemaan uskottomille oman hengen tai islamin edun ollessa vaarassa.

Kun muslimit sanovat, että islamin laki kieltää raiskaamisen, he eivät mainitse, että tämä ei koske orjanaisten raiskaamista jihadin yhteydessä Dar al-harbissa, sodan alueella, eli muslimien näkemyksen mukaan kaikkialla muualla kuin islamilaisissa maissa (mm. Suomikin on Dar al-harb aluetta….).

Pysyykö? kirjoitti:

Ja muutama lainaus "rauhanuskonnon" Koraanista

Muhammed innostaa muslimit sotaan (jihad) Allahin puolesta: ” Oi
Profeetta (Muhammed), innostuta oikeauskoiset (muslimit) taisteluun!”
(Suura Al-Anfal 8:65) ” Teidät on määrätty sotimaan, vaikka se on teille
vastenmielistä.” (Suura Al-Baqarah 2:216)

Koraani kieltää muslimia ystävystymään kristittyjen ja juutalaisten
kanssa: ”Te, jotka uskotte! Älkää lyöttäytykö juutalaisten ja kristittyjen
ystäviksi, - he ovat ystäviä vain toisilleen, ja joka ottaa heidät
liittolaisikseen, on yksi heistä. Jumala ei totisesti ulota johdatustaan
väärämielisiin.” (Suura Al-Maidah 5:51)

Koraani jopa kehottaa muslimeja taistelemaan erityisesti juutalaisia ja kristittyjä
vastaan: ”Taistelkaa niitä vastaan, jotka, vaikka ovat saaneet
Kirjoituksen (juutalaiset ja kristityt), eivät usko Jumalaan eivätkä
viimeiseen päivään, eivät pyhitä sitä, minkä Jumala ja Hänen
lähettiläänsä ovat selittäneet pyhäksi, eivätkä tunnusta totista uskontoa
(islamia), taistelkaa, kunnes he auliistimaksavat veronsa ja tunnustavat
alistuvansa.” (Suura At-Taubah 9:29)

Islamiin kuuluu käsitteet Kitman ja Taqiahia, Taqiyya. “Sunnalaisille taqiya (valheellisuus) merkitsee sitä, että on toverillinen ja kohtelias… kun on tarpeen… sanoa asioita, joihin ei usko. [...] Shiialaisille puolestaan taqiya merkitsee
sitä, että on näennäisesti samaa mieltä vastustajansa kanssa, vaikka sisäisesti vastustaa tätä.”

Käsitteet tarkoittavat harhaanjohtavien puolitotuuksien puhumista. Niinpä esimerkiksi, kun muslimit viittaavat Koraanin rauhanomaisin säkeisiin, he eivät mainitse abrogaation periaatetta, jonka mukaisesti Koraanin sotaisat jakeet kumoavat rauhanomaiset jakeet.

Kun muslimit puhuvat islamin armeliaisuudesta, he eivät mainitse, että armeliaisuutta saa osoittaa vain suhteessa toisiin muslimeihin ja niihin, jotka päättävät lopulta alistua Allahille ja tunnustaa, että “Allah on ainoa jumala ja Muhammad Hänen profeettansa”; sitä vastoin kaikkia muita kohtaan Allah käskee olemaan ankara (Koraani 48:29).

Kun muslimit sanovat, että islamin laki kieltää tappamisen, he eivät mainitse sitä, että tällä tarkoitetaan ensi sijassa toisen muslimin tappamista, ei ihmisten tappamista ylipäätään. Ja musliminkin saa tappaa verikostoksi, jos hän on tappanut toisen muslimin; sitä vastoin jos muslimi on tappanut ei-muslimin, shari’a ohjeistaa pidättäytymään kuolemanrangaistuksesta:
“…ketään muslimia ei tulisi tappaa qisasin (silmä silmästä -kostoperiaatteen) mukaisesti uskottoman tappamisesta.”
(Sahih Bukhari 1:3:111).

Lisäksi muslimin saa tappaa, jos hän on syyllistynyt aviorikokseen, maantierosvoukseen tai islamin hylkäämiseen, ja Koraani määrää surmaamaan ristiinnaulitsemalla tai raajat ristikkäin katkomalla ylipäätään kaikki ne, “jotka taistelevat Allahia ja hänen lähettilästään vastaan ja kiirehtivät tekemään pahaa” (Koraani 5:33), mikä voi käytännössä tarkoittaa melkeinpä mitä tahansa.

Shari’a sallii muslimien tappamisen jopa siinä tapauksessa, että uskottomat pitävät heitä ihmiskilpinään; ts. islamilaisessa etiikassa “uskottomien” tappaminen on arvokkaampaa ja kunniakkaampaa kuin omien hengen suojeleminen.

Kun muslimit sanovat, että islam kieltää viattomien naisten ja lasten tappamisen ja sattumanvaraisen tuhoamisen, he eivät mainitse, että Koraani ja Muhammadin sunna toisaalta myös vahvasti puoltavat näitä käytäntöjä.

Kun muslimit sanovat, että islam kieltää valehtelemisen, he eivät mainitse, että Koraani valtuuttaa valehtelemaan uskottomille oman hengen tai islamin edun ollessa vaarassa.

Kun muslimit sanovat, että islamin laki kieltää raiskaamisen, he eivät mainitse, että tämä ei koske orjanaisten raiskaamista jihadin yhteydessä Dar al-harbissa, sodan alueella, eli muslimien näkemyksen mukaan kaikkialla muualla kuin islamilaisissa maissa (mm. Suomikin on Dar al-harb aluetta….).

Sait Moverin hiljaiseksi, sortui omaan näppäryyteen kun salli kritiikin - ei voi enää poistaa tätä viestiä menettämättä kasvojaan tasapuolisena oikeudenjakajana, eikä tekstiin oikein kykene esittämään pätevää vastiketta.

Palokohan Moverin parta?

Pysyykö? kirjoitti:

Ja muutama lainaus "rauhanuskonnon" Koraanista

Muhammed innostaa muslimit sotaan (jihad) Allahin puolesta: ” Oi
Profeetta (Muhammed), innostuta oikeauskoiset (muslimit) taisteluun!”
(Suura Al-Anfal 8:65) ” Teidät on määrätty sotimaan, vaikka se on teille
vastenmielistä.” (Suura Al-Baqarah 2:216)

Koraani kieltää muslimia ystävystymään kristittyjen ja juutalaisten
kanssa: ”Te, jotka uskotte! Älkää lyöttäytykö juutalaisten ja kristittyjen
ystäviksi, - he ovat ystäviä vain toisilleen, ja joka ottaa heidät
liittolaisikseen, on yksi heistä. Jumala ei totisesti ulota johdatustaan
väärämielisiin.” (Suura Al-Maidah 5:51)

Koraani jopa kehottaa muslimeja taistelemaan erityisesti juutalaisia ja kristittyjä
vastaan: ”Taistelkaa niitä vastaan, jotka, vaikka ovat saaneet
Kirjoituksen (juutalaiset ja kristityt), eivät usko Jumalaan eivätkä
viimeiseen päivään, eivät pyhitä sitä, minkä Jumala ja Hänen
lähettiläänsä ovat selittäneet pyhäksi, eivätkä tunnusta totista uskontoa
(islamia), taistelkaa, kunnes he auliistimaksavat veronsa ja tunnustavat
alistuvansa.” (Suura At-Taubah 9:29)

Islamiin kuuluu käsitteet Kitman ja Taqiahia, Taqiyya. “Sunnalaisille taqiya (valheellisuus) merkitsee sitä, että on toverillinen ja kohtelias… kun on tarpeen… sanoa asioita, joihin ei usko. [...] Shiialaisille puolestaan taqiya merkitsee
sitä, että on näennäisesti samaa mieltä vastustajansa kanssa, vaikka sisäisesti vastustaa tätä.”

Käsitteet tarkoittavat harhaanjohtavien puolitotuuksien puhumista. Niinpä esimerkiksi, kun muslimit viittaavat Koraanin rauhanomaisin säkeisiin, he eivät mainitse abrogaation periaatetta, jonka mukaisesti Koraanin sotaisat jakeet kumoavat rauhanomaiset jakeet.

Kun muslimit puhuvat islamin armeliaisuudesta, he eivät mainitse, että armeliaisuutta saa osoittaa vain suhteessa toisiin muslimeihin ja niihin, jotka päättävät lopulta alistua Allahille ja tunnustaa, että “Allah on ainoa jumala ja Muhammad Hänen profeettansa”; sitä vastoin kaikkia muita kohtaan Allah käskee olemaan ankara (Koraani 48:29).

Kun muslimit sanovat, että islamin laki kieltää tappamisen, he eivät mainitse sitä, että tällä tarkoitetaan ensi sijassa toisen muslimin tappamista, ei ihmisten tappamista ylipäätään. Ja musliminkin saa tappaa verikostoksi, jos hän on tappanut toisen muslimin; sitä vastoin jos muslimi on tappanut ei-muslimin, shari’a ohjeistaa pidättäytymään kuolemanrangaistuksesta:
“…ketään muslimia ei tulisi tappaa qisasin (silmä silmästä -kostoperiaatteen) mukaisesti uskottoman tappamisesta.”
(Sahih Bukhari 1:3:111).

Lisäksi muslimin saa tappaa, jos hän on syyllistynyt aviorikokseen, maantierosvoukseen tai islamin hylkäämiseen, ja Koraani määrää surmaamaan ristiinnaulitsemalla tai raajat ristikkäin katkomalla ylipäätään kaikki ne, “jotka taistelevat Allahia ja hänen lähettilästään vastaan ja kiirehtivät tekemään pahaa” (Koraani 5:33), mikä voi käytännössä tarkoittaa melkeinpä mitä tahansa.

Shari’a sallii muslimien tappamisen jopa siinä tapauksessa, että uskottomat pitävät heitä ihmiskilpinään; ts. islamilaisessa etiikassa “uskottomien” tappaminen on arvokkaampaa ja kunniakkaampaa kuin omien hengen suojeleminen.

Kun muslimit sanovat, että islam kieltää viattomien naisten ja lasten tappamisen ja sattumanvaraisen tuhoamisen, he eivät mainitse, että Koraani ja Muhammadin sunna toisaalta myös vahvasti puoltavat näitä käytäntöjä.

Kun muslimit sanovat, että islam kieltää valehtelemisen, he eivät mainitse, että Koraani valtuuttaa valehtelemaan uskottomille oman hengen tai islamin edun ollessa vaarassa.

Kun muslimit sanovat, että islamin laki kieltää raiskaamisen, he eivät mainitse, että tämä ei koske orjanaisten raiskaamista jihadin yhteydessä Dar al-harbissa, sodan alueella, eli muslimien näkemyksen mukaan kaikkialla muualla kuin islamilaisissa maissa (mm. Suomikin on Dar al-harb aluetta….).

8:66. Oi profeetta, kehoita uskovaisia taisteluun!
2:216 He kysyvät sinulta viinistä ja uhkapelistä. Sano: "Niistä on ihmisille suuri synti ja myös hyöty, mutta niistä johtuva synti on suurempi kuin hyöty."
5:56 Oi te, jotka uskotte, älkää ottako juutalaisia eikä kristittyjä suojelijoiksenne! He ovat toinen toistensa suojelijoita, ja joka ottaa heitä suojelijakseen, tulee yhdeksi heistä. Totisesti Jumala ei johdata väärintekeviä ihmisiä.

Enpä nyt viitsi enempiä pistokokeita tehdä. Jotenkin tarkoitushakuiselta tuntuu näitten sinnepäin siteerattujen jakeiden peräkkäinpano - mistähän lienee teksti alunperin peräisin kun käännös on outo ja jakeet järjestelmällisesti väärin? Jakeet myös avautuvat paremmin oikeassa kontekstissaan eikä mihin tahansa liimattuina.