Ehkä huonolla tuulella ei kannata kirjoittaa yhtään mitään, mutta nyt on pakko avautua.
Joskus näiden kiihkouskovaisten kanssa palaa ihan täysin kiinni. Ne esittää omia MIELIPITEITÄÄN, siis ihan omia ajatuksia täydellisinä totuuksina. En usko että edes kaikki (pikemminkin aniharva) uskikset yhtyy näiden joidenkin riemuidioottien juttuihin, ja silti niitä lauotaan ihan niinkuin muuta totuutta ei olisi.
Harvemmin näkee ateistia, joka ei kuuntele muiden juttuja ollenkaan. Onhan niitäkin, mutta usein ateisti ajattelee ihan omalla päällä ja vastaa sen ja oman omatunnon mukaan. Näillä joillain uskovaisilla on jotkut silmälaput jotka peittää osan asioista, ne, joihin ei osata vastata. Ja sitten kun ei sata vastata, usein vaan siteerataan raamattua ja nyökytellään, ja lauseet on sellasta puppua ettei niistä ota selvää että mistähän aiheessa nyt oli kyse.
Tuolla yhellä näistä palstoista sain kuulla, että avioliitossa väkivaltaisuus pitäis vaan niellä ja rakastaa toista. Ja jos ei rakasta pahoinpitelevää kumppaniaan, niin se ei ole koskaan ollut oikeaa rakkautta. Mitä hemmetin soopaa tää on?? Ajatteleeko joku tosissaan noin? Tai että jos toinen pettää, niin so what, pitää rakastaa silti tai ei ole Jumalan arvoinen. Pistää niin vihaks etten osaa edes sanoin kuvailla. En kuulu niihin joilla ois niin onnettomasti käyny, että ois joutunu elämään jonkun sairaan ihmisen kanssa suhteessa, josta ei välttämättä pääse pois (eikä kyse ole mistään rakkaudesta siinä vaiheessa enää!), mutta mietin että jos joku, jolla on kokemusta, löytäis tuon keskustelun? Siinä vois loukkaantua pahastikin. Mutta eihän se näitä kiihkoilijoita kiinnosta!
Ja yhdessä keskustelussa mentiin vielä asteen pidemmälle, tuossahan nimittäin saattoi olla kyse ateisteistakin, toisessa keskustelussa väitettiin, että vain tosiuskovainen voi rakastaa toista ihmistä. Herää taas kysymys että mihin ne aivot on taas jätetty ja se niin kuuluisa maalaisjärki?
Ihmeellinen oletus että uskovaiset tuntee jokaisen maailman ihmisen ja voi näinollen väittää tietävänsä muiden rakkaudesta toista ihmistä kohtaan. Tässä vaiheessa rupeaa jo raivon tilalle tulla loukkaantuminen ja ehkä hiukan paha mielikin. Voiko niin julmia ihmisiä olla, että menee syyttelemään ja yleistämään ihmisiä noin rajusti omiin lokeroihinsa? Jos ajatusmaailma on noin ahdas, niin kannattaa astua ovesta ja katsella maailmaa ilman niitä silmälappuja.
Ah, helpotti. Varmaan typerää vinkumista suurin osa, mutta ajattelin jakaa nuo vinkumiset muidenkin kanssa, jos muilla ois samanlaisia fiiliksiä tai tarinoita. :D Enkä näillä tarkota normaaleja, järkeviä uskiksia vaan nimenomaan näitä paksupäisiä kiihkoilijoita.
Joskus näiden kiihkouskovaisten kanssa palaa ihan täysin kiinni. Ne esittää omia MIELIPITEITÄÄN, siis ihan omia ajatuksia täydellisinä totuuksina. En usko että edes kaikki (pikemminkin aniharva) uskikset yhtyy näiden joidenkin riemuidioottien juttuihin, ja silti niitä lauotaan ihan niinkuin muuta totuutta ei olisi.
Harvemmin näkee ateistia, joka ei kuuntele muiden juttuja ollenkaan. Onhan niitäkin, mutta usein ateisti ajattelee ihan omalla päällä ja vastaa sen ja oman omatunnon mukaan. Näillä joillain uskovaisilla on jotkut silmälaput jotka peittää osan asioista, ne, joihin ei osata vastata. Ja sitten kun ei sata vastata, usein vaan siteerataan raamattua ja nyökytellään, ja lauseet on sellasta puppua ettei niistä ota selvää että mistähän aiheessa nyt oli kyse.
Tuolla yhellä näistä palstoista sain kuulla, että avioliitossa väkivaltaisuus pitäis vaan niellä ja rakastaa toista. Ja jos ei rakasta pahoinpitelevää kumppaniaan, niin se ei ole koskaan ollut oikeaa rakkautta. Mitä hemmetin soopaa tää on?? Ajatteleeko joku tosissaan noin? Tai että jos toinen pettää, niin so what, pitää rakastaa silti tai ei ole Jumalan arvoinen. Pistää niin vihaks etten osaa edes sanoin kuvailla. En kuulu niihin joilla ois niin onnettomasti käyny, että ois joutunu elämään jonkun sairaan ihmisen kanssa suhteessa, josta ei välttämättä pääse pois (eikä kyse ole mistään rakkaudesta siinä vaiheessa enää!), mutta mietin että jos joku, jolla on kokemusta, löytäis tuon keskustelun? Siinä vois loukkaantua pahastikin. Mutta eihän se näitä kiihkoilijoita kiinnosta!
Ja yhdessä keskustelussa mentiin vielä asteen pidemmälle, tuossahan nimittäin saattoi olla kyse ateisteistakin, toisessa keskustelussa väitettiin, että vain tosiuskovainen voi rakastaa toista ihmistä. Herää taas kysymys että mihin ne aivot on taas jätetty ja se niin kuuluisa maalaisjärki?
Ihmeellinen oletus että uskovaiset tuntee jokaisen maailman ihmisen ja voi näinollen väittää tietävänsä muiden rakkaudesta toista ihmistä kohtaan. Tässä vaiheessa rupeaa jo raivon tilalle tulla loukkaantuminen ja ehkä hiukan paha mielikin. Voiko niin julmia ihmisiä olla, että menee syyttelemään ja yleistämään ihmisiä noin rajusti omiin lokeroihinsa? Jos ajatusmaailma on noin ahdas, niin kannattaa astua ovesta ja katsella maailmaa ilman niitä silmälappuja.
Ah, helpotti. Varmaan typerää vinkumista suurin osa, mutta ajattelin jakaa nuo vinkumiset muidenkin kanssa, jos muilla ois samanlaisia fiiliksiä tai tarinoita. :D Enkä näillä tarkota normaaleja, järkeviä uskiksia vaan nimenomaan näitä paksupäisiä kiihkoilijoita.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ja se mikä on pistänyt silmään myös on se että usein ateisti kritisoi vain uskovaisen uskoa tai oletettua jumalaa eikä henkilöä itseään, niin tästäkö uskis vetää herneet nenuun ja loukkaantuu, ihan kun tämä heidän kaikkivoipa jumala ei osaisi itse itseään puolustaa vaan tarvitsee tämän karitsalauman (jota viedään kuin kuoriämpäriä) puolustajakseen. Kun taas uskovainen hyökkää ateistia vastaan henkilökohtaisesti.
Käsittääkseni (tai jos itse olisin uskis) ei minun tarvitsisi jumalaani puolustella ja vahvana ihmisenä oletan että myös uskoni olisi niin vahva ettei minun tarvitsisi ateisteja millään lailla mollata.
Helpotti :)
"Käsittääkseni (tai jos itse olisin uskis) ei minun tarvitsisi jumalaani puolustella ja vahvana ihmisenä oletan että myös uskoni olisi niin vahva ettei minun tarvitsisi ateisteja millään lailla mollata."
Sehän on niin, että jos jokin asia on totta niin sen pystyy todistamaan ilman loukkaantumista tai toisen loukkaamista. Eikä myöskään tarvitse turvautua siihen, että vastaväittäjän pitää todistaa se vääräksi.
on joskus niin kammottavia juttuja, ettei voi tajuta miten nykypäivänä joku voi sellaista kirjoittaa. Yksi mies kerran parkui siellä että kun hänellä on kauheat panohalut, mutta vaimo on väsynyt ja masentunut seitsemännen (?) lapsen syntymän jälkeen, eikä halua naida, niin mitä hän nyt sitte tekee kun runkkaaminen on syntiä!?!?!
Luin kerran semmoisenkin jutun, jossa joku uskisnainen oli mennyt papilta kysymään neuvoa siihen kun mies hakkaa, niin pappi vaan oli sanonut, että pitää jaksaa kun on naimisiin mennyt ja neuvoi sitten johonkin seurakunnan keskustelukerhoon tms.
Joo, ymmärrän suuttumuksesi. Ihan hulluja juttuja sitä tulee luettua.
en oo ees uskaltanu käydä, nuo lahkot on usein niin sairaita ja pelottaviakin, niinkun noista sun esimerkeistäkin jo huomaa. Missähän se kuuluisa lähimmäisen rakkaus on...
Lahko vaan käsitetään jotenkin "emoseurakunnasta" erillään olevaksi pientoiminnaksi. Mutta yhtä hullua touhua ne kaikki on. Ei kukaan eikä mikään ole sen oikeammin uskovainen, että voisi sanoa jonkun olevan lahkolainen. Samaa harhaista sakkia. vaikka vähän eri mausteilla.
Joo, mutta joissain lahkoissa tai suunnissa on niitä mausteita lisäilty aika runsaalla kädellä. En tajua miten ihmiset sortuu sellaseen! Luulis että itsesuojeluvaisto sanoo jo jotain, kun ihmiset hyväksyy väkivallan ja alistamisen ja ties mitä muuta.
koska auktoriteetti on uskonnoissa niin vahva. Lapset uskoo vanhempiaan, vanhemmat uskoo pappeja/saarnaajia, niin se on siinä. Ei siellä ole tilaa omalle ajattelulle. Millä lapsi voi puolustautua?
Siinä olen samaa mieltä, että eihän väkivaltaista ihmistä tarvitse jäädä kestämään koko loppuelämäkseen, vaan siitä suhteesta pitäisi lähteä vaikka heti pakoon. Jotkut uskovaiset voivat joskus kirjoittaa miten sattuu, ja niistä teksteistä voi saada väärän kuvan, ei Raamatussa väitetä että muut eivät osaisi rakastaa kuin uskovaiset, ja jos vielä törmäät ihmejuttuihin, pyydä heitä etsimään Raamatusta väittelleen oikeutusta. Jos sitä linkkiä ei tule niin anna olla välittämättä sellainen juttu, se on vaan jotain sen omia ajatuksia.