Tuli eilen hankittua Ulkoasiainministeriön julkaisema selonteko "Kansalaisjärjestöhankkeet 2010", jossa on listattuna Ulkoasiainministeriön tukemat kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyöhankkeet. Tuo vajaat kolme sataa sivua kertoo siis osittain, mihin kehitysyhteistyön varoja käytetään eri järjestöjen kautta.
Kuten aiheeseen entuudestaan tutustuneet ja minua valistuneemmat saattavat todeta, niin mielenrauha meni kirjaa lukiessa. Kirja on suorastaan kauhukertomus siitä, miten julkisia varoja voidaan kyseenalaistamatta käyttää mitä ihmeellisimpiin ja sekalaisempiin hajahankkeisiin sillä perusteella, että "johonkinhan ne rahat on käytettävä". Ja tämä rahan kylväminen erilaisiin projektihankkeisiin ei taida olla vain kehitysyhteistyön helmasynti, vaan samaa leväperäisyyttä on lukemattomissa muissakin kehitysprojekteissa, ihan kotimaassakin.
Mutta mitä tulee kehitystyörahoihin, Henri Heikkinen on pohtinut aihetta varsin osuvasti omassa blogissaan: http://henriheikkinen.blogit.uusisuomi.fi/2010/08/04/kehitysmaan-keisarilla-ei-ole-vaatteita/
Myös minulle tuli sama tunne hankelistaa lukiessani, onko Suomen valtion todellakin järkevää satsata tähän kaikkeen. Mukana on ihan hyviä ja kannatettaviakin hankkeita, mutta suuri on ihan järjestöntä rahanhaaskausta sellaisiin projekteihin, joilla tuskin saadaan edes kyseistä aluetta oleellisesti autettua.
Kaikkia satoja hankkeita on hankala listata tähän, mutta alla maistiaisiksi muutamia. Allaolevat projektit ovat Fidan toteuttamia ja koska Fida on ulkoasiainministeriön kumppanuusjärjestö, järjestön omavastuusosuus on 15 prosenttia, valtion maksaessa loput.
Kohdemaa Pohjois-Korea:
Hanke: Hammashuollon tukiohjelma
Tavoitteet: Nuorten ikäryhmien parantunut hammasterveys Pyongyangin alueella
Toiminnot: Mentoroidaan yhteisökouluttajia WHO:n Suun terveyden edistämiskoulutus-ohjelman mukaisesti. Jaetaan Lapsille hammasharjoja ja -tahnoja; toimitetaan opetusmateriaalia ja annetaan materiaaliavustuksia paikallisille sairaaloille.
Budjetti 2010: 90 000 euroa
Hanke: Potonggangin ja Jongjun aluesairaaloiden kehittäminen
Tavoitteet: Terveyspalveluiden parantunut laatu Potonggangin ja Jongjun aluesairaaloissa
Toiminnot: Koulutetaan terveydenhuollon henkilökuntaa nykylääketieteen eri osa-alueilla. Tuetaan sairaaloita peruspalveluiden parantamisessa sekä toimitetaan laitteita ja muita tarvikkeita.
Budjetti 2010: 150 000 euroa
Hanke: Siemenperunahanke Sinchonissa
Tavoitteet: Parantunut siemen- ja ruokaperunan tuotannon laatu ja määrä sekä viljelijöiden lisääntyneet taidot.
Toiminnot: Perustetaan koeviljelmiä, jotka tarjoavat osuuskuntatiloille mahdollisuuden opetella perunanviljelyä käytännössä. Kehitetään oikeanlaista varastointia ja tehokkaita jakelujärjestelmiä.
Budjetti 2010: 150 000 euroa
Kaikki edellämainitut hankkeet siis Pohjois-Koreassa. Onko tässä mitään järkeä? Kuka tätä valvoo ja näistä asioista päättää? Sitä pohtiessa suosittelen hankkimaan mainitsemani manuskan ulkoasiainministeriöstä. Varoituksen sanana, voi mennä yöunet.
Kuten aiheeseen entuudestaan tutustuneet ja minua valistuneemmat saattavat todeta, niin mielenrauha meni kirjaa lukiessa. Kirja on suorastaan kauhukertomus siitä, miten julkisia varoja voidaan kyseenalaistamatta käyttää mitä ihmeellisimpiin ja sekalaisempiin hajahankkeisiin sillä perusteella, että "johonkinhan ne rahat on käytettävä". Ja tämä rahan kylväminen erilaisiin projektihankkeisiin ei taida olla vain kehitysyhteistyön helmasynti, vaan samaa leväperäisyyttä on lukemattomissa muissakin kehitysprojekteissa, ihan kotimaassakin.
Mutta mitä tulee kehitystyörahoihin, Henri Heikkinen on pohtinut aihetta varsin osuvasti omassa blogissaan: http://henriheikkinen.blogit.uusisuomi.fi/2010/08/04/kehitysmaan-keisarilla-ei-ole-vaatteita/
Myös minulle tuli sama tunne hankelistaa lukiessani, onko Suomen valtion todellakin järkevää satsata tähän kaikkeen. Mukana on ihan hyviä ja kannatettaviakin hankkeita, mutta suuri on ihan järjestöntä rahanhaaskausta sellaisiin projekteihin, joilla tuskin saadaan edes kyseistä aluetta oleellisesti autettua.
Kaikkia satoja hankkeita on hankala listata tähän, mutta alla maistiaisiksi muutamia. Allaolevat projektit ovat Fidan toteuttamia ja koska Fida on ulkoasiainministeriön kumppanuusjärjestö, järjestön omavastuusosuus on 15 prosenttia, valtion maksaessa loput.
Kohdemaa Pohjois-Korea:
Hanke: Hammashuollon tukiohjelma
Tavoitteet: Nuorten ikäryhmien parantunut hammasterveys Pyongyangin alueella
Toiminnot: Mentoroidaan yhteisökouluttajia WHO:n Suun terveyden edistämiskoulutus-ohjelman mukaisesti. Jaetaan Lapsille hammasharjoja ja -tahnoja; toimitetaan opetusmateriaalia ja annetaan materiaaliavustuksia paikallisille sairaaloille.
Budjetti 2010: 90 000 euroa
Hanke: Potonggangin ja Jongjun aluesairaaloiden kehittäminen
Tavoitteet: Terveyspalveluiden parantunut laatu Potonggangin ja Jongjun aluesairaaloissa
Toiminnot: Koulutetaan terveydenhuollon henkilökuntaa nykylääketieteen eri osa-alueilla. Tuetaan sairaaloita peruspalveluiden parantamisessa sekä toimitetaan laitteita ja muita tarvikkeita.
Budjetti 2010: 150 000 euroa
Hanke: Siemenperunahanke Sinchonissa
Tavoitteet: Parantunut siemen- ja ruokaperunan tuotannon laatu ja määrä sekä viljelijöiden lisääntyneet taidot.
Toiminnot: Perustetaan koeviljelmiä, jotka tarjoavat osuuskuntatiloille mahdollisuuden opetella perunanviljelyä käytännössä. Kehitetään oikeanlaista varastointia ja tehokkaita jakelujärjestelmiä.
Budjetti 2010: 150 000 euroa
Kaikki edellämainitut hankkeet siis Pohjois-Koreassa. Onko tässä mitään järkeä? Kuka tätä valvoo ja näistä asioista päättää? Sitä pohtiessa suosittelen hankkimaan mainitsemani manuskan ulkoasiainministeriöstä. Varoituksen sanana, voi mennä yöunet.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Miksi Pohjois-Koreaan on ihan pakko hassata tällaisia rahoja, joilla ei kuitenkaan varmasti saada mitään pysyvää aikaan. Ja miten maailma paranee siitä, että totalitaristisen diktatuurin jollakin pienellä alueella jokin hyvinvointijuttu saadaan hetkeksi hivenen paremmalle tolalle. Kyllähän rahareikiä riittää, ja koko Suomen valtionbudjetti solahtaisi niin ettei tunnukaan esim. Aasian maiden hammashoidon kehittämiseen.
Vai miltä teistä tuntuu suomalaisina veronmaksajina, onko Pohjois-Korean hyvinvointipalveluiden ylläpito ihan hyvää toimintaa, vai suorastaan kusipäistä ja järjenvastaista puuhaa?