Jokainen on oman elämänsä herra. Kaikki eivät valitettavasti tätä tosiasiaa ole ymmärtäneet.
En tarvitse elämääni sen enempää kristinuskon kuin minkään muunkaan uskonnon jumalaa, hammaskeijua tai joulupukkia. Tämä on minun elämäni ja siitä itse kannan vastuun. Voisi jopa kärjistetysti sanoa, että "jumalan syliin" hyppääminen on pelkkää vastuunpakoilua!
Onko taustalla joitain mielenterveysongelmia vai huono itsetunto kun tarvitsee itselle keinotekoista mielikuvitus"herraa" etsiä?
En tarvitse elämääni sen enempää kristinuskon kuin minkään muunkaan uskonnon jumalaa, hammaskeijua tai joulupukkia. Tämä on minun elämäni ja siitä itse kannan vastuun. Voisi jopa kärjistetysti sanoa, että "jumalan syliin" hyppääminen on pelkkää vastuunpakoilua!
Onko taustalla joitain mielenterveysongelmia vai huono itsetunto kun tarvitsee itselle keinotekoista mielikuvitus"herraa" etsiä?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Jos Jumalaa ei ole, puhe vastuusta on merkityksetöntä huuhaata.
"Jos Jumalaa ei ole, puhe vastuusta on merkityksetöntä huuhaata. "
Perusteletko väitteesi. Väitätkö, että millään ei ole merkitystä jos Jumalaa ei ole? Ilmeisesti kristinuskon Jumalaan viittaat?
"Perusteletko väitteesi."
En perustele. Sen sijaan oletan sinun osoittavan, että on mielekästä puhua vastuusta ilman Jumalaa. Aloita vaikka vastaamalla seuraaviin kysymyksiin: 1) Mistä ihminen on vastuussa? 2) Kenelle ihminen on vastuussa? 3) Miksi ylipäänsä pitäisi ottaa vastuuta mistään? 4) Jos en ota vastuuta mistään, kuka minua estää ja millä oikeudella?
Kun olet vastannut näihin kysymyksiin, kerron, miksi olet väärässä.
Esität väitteen, että vastuusta ei ole "mielekästä" puhua ilman Jumalaa? Väitteen esittäjällä on se todistustaakka, ei vastaajalla.
Niinpä toistan asiani, perusteletko väitteesi. En lähde turhanpäiväisiin kysymyksiin vastailemaan kun yrität todistustaakkasi niiden varjolla ohittaa.
Älykkäät yksilöt tajusivat heti kättelyssä, että kysymyksilläni itse asiassa perustelin väitteeni, joskin epäsuorasti. Kysymyksiin et tietenkään suostu vastaamaan, koska jos vastaisit niihin rehellisesti, joutuisit ristiriitaan aloitusviestissä esittämäsi kannan kanssa. Sitä et halua, koska olet tullut tänne olemaan oikeassa. Tässä nyt kuitenkin oikeat vastaukset: 1) Ei mistään. 2) Ei kenellekään. 3) Ei pitäisikään. 4) Ei kukaan eikä millään oikeudella.
Miksi näin? Jos Jumalaa ei ole, preskriptiivistä moraalia ei ole eikä voi olla. Jos preskriptiivistä moraalia ei ole, on mieletöntä puhua vastuusta. Tässä on lopullinen totuus. Tyydy siihen.
Jos sinä haluat, että ihmiset ottaisivat sen vastuun, jota sinä vaadit heitä ottamaan, niin silloin taakka on kyllä ensisijaisesti sinulla itselläsi. Jos kärjistetysti sanot, niin saat kyllä kärjistetysti myös perustella. Vaadi sen jälkeen perusteita toisten väitteille.
Siispä, mitä merkitystä vastuulla on, jos Jumalaa ei ole? Wannabe-uskiksen kysymyksetkin oli ihan hyviä, joita et voi sivuuttaa retorisilla konsteilla.
wannabe-uskis
Tietysti jos ihminen on päättänyt mennä helvettiin, niin silloin ei tarvitse ottaa vastuuta mistään, eikä uskoa mihinkään, ei edes siihen helvettiin. Se kyllä tulee aikanaan vastaan ilman uskomistakin.
..JUUdaakzen vastausta ei. Ehkä noi em. vastaukset oli tyydyttäviä.
Näin se valitettavasti usein ymmärretään, pidä minusta kiinni, kuitenkin Jumala tahtoo koetella meitä, pidämmekö me Hänestä kiinni.
Tietenkin usko kariutuu, jos luullaan Jumalan tekevän meistä tahdottomia orjia. Kaikki on hyvin, mutta puuttuu vapaus, en voisi olla onnellinen.
Miten joku jaksaa kestää kymmeniä vuosia vihamielistä uskonnon harjoittamista, teki mieli sanoa, lopeta, ilman sanojakin hän ymmärsi ja aina vain kovemmin hammasta purren...
Jeesuksen Herranaan ja Jumalanaan ja näin saattavat itselleen perikadon tuomioissa, sillä Jeesus on ainoa ahdas portti ja kaita tie Isän Jumalan valtakuntaan, amen.
Jokainen joka haluaa olla oman elämänsä herra, saa olla. On myös mahdollisuus tunnustaa Jeesus herrakseen vapaaehtoisesti. Vasta kun ihminen antaa elämänsä Jeesukselle, hän tajuaa mitä todellinen vastuu on, vastuu lähimmäisistä ja yhteiskunnasta. Jumala antaa ihmiselle vapauden toteuttaa erilaisia asioita, mutta myös vastuun.
Sinun on varmaan vaikea uskoa kun sanon, että olen täysin vakuuttunut Jumalan olemassaolosta. Kyse ei ole mielenterveysongelmista eikä mielikuvituksesta. Elämässäni on tapahtunut asioita joita ei voi selittää mitenkään muuten kuin sillä, että Jumala on puuttunut asioihin. Olisin luultavasti kuollut jo aikoja sitten, ellei Jumala olisi varjellut. Täysin vieraat uskovat ihmiset ovat kertoneet minulle asioita jotka ovat toteutuneet, eivätkä he ole mitenkään niitä voineet etukäteen tietää.
Hieno homma sulle vissiin, jos niin tahdot ajatella, että noin. En ole siihen puuttumassa jos katsot selviäväsi ilman Jumalaa, mutta sitä hieman ihmettelen, miksi usein tunnutaan ajattelevan, että Kristinuskon Jumalaan uskominen ja turvaaminen veisi ihmiseltä vastuuntunnon?
Jos Raamatun sanaa mitenkään kohtelee oikein tahi ymmärtää, niin joutuu senkaltaisen vastuun eteen elämässään, että heikompaa hirvittää!
Onneksi meidän ei tämän saman uskon tähden tarvitse yksinämme ja omassa voimassamme olla vastuutamme kantamassa, mutta se, miten tuon uskon mukanaan tuoma vastuu koituu sekä oman että koskettamiemme elämien voitoksi ja hyödyksi, on monen todellisen kristityn todistettavissa ja siksi toivoisin edes jonkun älyävän, että tutustuminen Raamatun Jumalaan ja Jeesuksen lunastusvereen uskominen, on kaikkea muuta kuin köykäinen valinta, tai päänsä pensaaseen työntämistä.
Kristinuskon piirissä on nykyisin niin monenlaisia ajatusmalleja, että se ehkä hämärtää Raamatun oman sanoman alleen tms. mutta tosiasiaksi jää, että vasta selvitettyään TODELLISEN SANAN sisällön voi kohdaltaan ryhtyä puhumaan vastuullisuudesta tekojensa suhteen. Siksihän niin monet eivät halua edes tietää, mitä siellä sanotaan.
Tässä maailman ajassa vain eivät enää pelkuritkaan ole puolustettavissa, sillä Jumala on määrännyt päivän, jolloin Hän tulee tuomitsemaan maailman ja tänä päivänä Hän jo kuuluttaa, että kaikkialla on ihmisten kaduttava, tehtävä parannus ja valittava puolensa, sillä hän ei iänkaiken odottele, että me keräämme rohkeutemme kohdata vastuumme teoistamme.
Ja Hän on antanut ihmisille tasan tarkkaan yhden tien, jota myöten voida kantaa vastuunsa kaatumatta ja se on usko Hänen Poikaansa Jeesukseen Kristukseen ja Hänen verensä synnit sovittavaan voimaan. Ilman sen tunnustamista on aivan sama, miten vastuullisia me olemme, koska pelastusta ei kuitenkaan ole missään toisessa nimessä eikä muilla keinoin.
Jokaisen omaksi asiaksi toki jää, tyytyäkö muutamiin vuosiin täällä, kohdatakseen ensin kuoleman, sitten tuomion ja kadotuksen, vaiko elää täällä pyrkien tuottamaan kunniaa Jumalalle ja auttamaan muitakin tuntemaan Hänet, kuollen sitten ja saaden ylösnousemuksen ikuiseen elämään uskon kautta Jeesukseen Kristukseen.
Onneksi Jumala tuntee mielenterveyspotilaiden tilanteen paremmin kuin meistä kukaan, jotta voi arvioida, kuka heistä on kenties harhaanjohdettuna kyvytön tekemään tilansa vuoksi päteviä valintoja... Tulee tuomio olemaan meistä itse kullekin sitten millainen tahansa, se on varmasti oikeudenmukainen ja oikea, koska sen Jumalamme päättää, ei ihminen.
Muutaman uskovaisia älykkäämpien mielipiteitä uskonnosta ja siihen uskomisen järkevyydestä...
-
Professori Richard Lynnin mukaan älykkäät ihmiset ovat muita harvemmin uskossa. Älykkyys vähentää uskon merkitystä paitsi yksilölle myös kokonaisille yhteiskunnille. Viime vuosisadalla kiihtynyt länsimaisten yhteiskuntien maallistuminen on yhteydessä keskimääräisen älykkyysosamäärän kasvuun. Professorin mukaan uskonnollisuus väheni ja keskimääräinen älykkyys lisääntyi 137 kehittyneessä maassa 1900-luvulla. Kehityspsykologi Satoshi Kanazawan tutkimuksen mukaan ateistit ovat keskimäärin älykkäämpiä kuin muu väestö. Tyhmemmät ihmiset uskovat useammin Jumalaan, mikä on jäännös menneestä. Ihmiset ovat vainoharhaisia ja uskovat sen takia Jumalaan. Älykkäämmistä lapsista tulee Kanazawan mukaan todennäköisemmin ateisteja.
-
Filosofi Kai Nielsenin mukaan on suorastaan uskomatonta, että eräät oppineet ajattelijat saattavat kannattaa jumalauskoa. Nielsenin mielestä luonnolliseen, naturalistiseen todellisuuskäsitykseen luontevasti liittyvä ateismi on nykyajan järkevän ihmisen valinta ja osa yleissivistystä.Kukaan järkevä ihminen ei yksinkertaisesti voi enää suhtautua jumalauskoon tosissaan. Nielsenin mukaan ateismia ei kuitenkaan pitäisi omaksua pelkkänä itsestäänselvyytenä, vaan sen puolesta tulisi käydä kamppailuun älyllisesti vahingollisia uskonnollisia harhoja vastaan.tieteen vastaus jätä tilaa uskonnoille, paitsi ”historiallisesti ja kulttuurisesti tärkeänä todellisuuspaon muotona”. Saatetaan ajatella, että uskonto on häviävä käsitys, joka säilyy yhteiskunnassa jäänteenä aikaisemmilta ajoilta, jolloin ihmisten tieto todellisuudesta oli rajoittuneempaa eikä luonnon ilmiöiden syitä tunnettu.
-
Einstein kirjoitti tiedelehti Natureen vuonna 1940 artikkelin Science and Religion, jossa pohti uskonnon ja tieteen välistä ristiriitaa.Hän kuvailee uskontoa lapselliseksi taikauskoksi ja haukkuu Raamatun kokoelmaksi alkukantaisia legendoja.Minulle juutalainen uskonto on kuten kaikki muutkin: lapsellisten taikauskojen ruumiillistuma.” "Minulle sana "jumala" ei ole muuta kuin inhimillisen heikkouden ilmaisu ja tuote. Raamattu on kokoelma kunniallisia mutta alkukantaisia legendoja, jotka ovat melko lapsellisia. Edes hienostuneet tulkinnat eivät voi tätä asiaa muuttaa" Einstein toteaa kirjeessään.
-
Stephen Hawking: Jumalaa ei tarvittu alkuräjähdykseen:
Maailman tunnetuimpiin fyysikoihin kuuluva Stephen Hawking hylkää myös monien kosmologien hellimän ajatuksen, että Jumala tai jumaluus olisi luonut universumin.
-
Neurolog Sam Harris on 2000-luvun tunnetuimpia uskontokriittisiä kirjailijoita.
Harrisin sanoma on, että jumalaan uskomiseen perustuvissa uskonnoissa ei ole mitään hyvää. Hän vaatii arvostelevaa, järkiperäistä ajattelua. Mitään todellisuutta koskevaa väitettä ei tule hyväksyä ilman kunnollisia perusteluja. Uskonnot, jotka saavat ihmiset ajamaan matkustajakoneita päin pilvenpiirtäjiä, ovat yhtä vaarallisia kuin tappavat virukset, ja niitä vastaan on taisteltava.
Harrisin mukaan on etsittävä keino uskonnonlevittäjien pysäyttämiseksi, jotta ihmiset pystyisivät kasvamaan jumalauskosta riippumattomiksi, henkisesti täysikasvuisiksi olennoiksi. Harris sanoo:
»”Maailmaa koskevassa ajattelussamme on varmaankin mahdollista yhdistää järki, hengellisyys ja etiikka. Siitä alkaisi syvimpien henkilökohtaisten huolenaiheidemme rationaalinen käsittely. Se olisi myös uskon loppu.”»