Seuraava on sitaatti eräältä web-sivulta.
sitaatti "Kaverit on jätetty
Sodan käynyt sukupolvi on hienosti oivaltanut, että kavereita ei saa jättää. He rakensivat suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan, joka huolehtii hyvin kaikista kavereista.
Vai huolehtiiko enää?
Oma sukupolveni, me sodan jälkeen syntyneet, emme ansaitse tästä asiasta mainesanoja. Suomi ei näytä tarvitsevan mihinkään 200.000 työtöntä, josta monet ovat olleet varsinaisen työelämän ulkopuolella jo 10 vuoden ajan. He ovat hylätty, heitteille jätetty väenosa. Olen tavannut heitä, joukossa on aivan normaaleja, hyväkuntoisia ja pystyviä ihmisiä, mutta kukaan ei tarvitse heitä.
Ymmärrän, että yksityinen pääoma halutessaan maksimoida voittojaan ja maksaa suuria osinkoja omistajilleen, ei halua pitkäaikaistyöttömiä. Yleensä kylläkin vain ennakkoluulojensa takia, sillä monista meistä olisi paljon enemmän hyötyä heille kuin nuoremmista.
Mutta en ymmärrä, että ei yksikään puolue, ei sosiaalinen järjestö, ei kunta tai valtio, ei edes Te-keskus tai työvoimatoimisto halua ottaa pitkäaikaistyötöntä mihinkään työhön, johon se voi ottaa nuorempia ja parempiosaisia ihmisiä. Minäkin olen hakenut sataa työpaikkaa ja jokaisen on saanut joku nuorempi, vähemmän koulutettu ja ennen kaikkea vähemmän ja kapeammin kokenut ihminen.
En nyt tarkoita sellaisia ns. työpaikkoja, joihin pitkäaikaistyöttömiä palkataan mitättömiin työtehtäviin 700 euron palkalla ja jotka ovat määräaikaisia. Puhun pysyvistä työpaikoista. Niihin pitkäaikaistyöttömällä ei ole mitään mahdollisuutta.
Vielä 1980 -luvulla kunnatkin pitivät palkkalistoillaan vajaakuntoisia ihmisiä ja jonkinlaista inhimillisyyttä vielä harrastettiin. Silloin tunnettiin sääliä ja otettiin ihmisiä töihin pääkriteerinään, että hän tarvitsee työtä enemmän kuin muut, esimerkiksi hänellä on takanaan pitkä työttömyys tai muita suuria vaikeuksia. Tänään sääliä ei tunneta.
Tänä päivänä sellaista ei harrasteta, eivät edes ns. hyväntekeväisyysjärjestöt. Eikä ole Te-keskuskaan edes vastannut, kun olen vedonnut työpaikkahakemuksessani, että valitsemalla minua he voisivat palkata yhden ihmisen, jonka muuten näyttää olevan mahdotonta saada mitään työpaikkaa. Heidänkin mielestään olen liian vanha, kokemukseni ovat liian laajalta alueelta ja olen ollut liian kauan työttömänä.
Kuka sen jälkeen voi enää arvostaa Te-keskusta ja uskoa, että he tosissaan tekisivät työtä pitkäaikaistyöttömyyden nujertamiseksi. Eivät he edes yritä.
Eikä ole tärpännyt työvoimatoimistoissakaan, sekin keskittyy vain simputtamaan työttömiä. Ei myöskään sosiaalialan järjestöissä. Ei missään. Minua ei enää tarvita.
n.n.
56 v. pysyväistyötön "sitaatti
sitaatti "Kaverit on jätetty
Sodan käynyt sukupolvi on hienosti oivaltanut, että kavereita ei saa jättää. He rakensivat suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan, joka huolehtii hyvin kaikista kavereista.
Vai huolehtiiko enää?
Oma sukupolveni, me sodan jälkeen syntyneet, emme ansaitse tästä asiasta mainesanoja. Suomi ei näytä tarvitsevan mihinkään 200.000 työtöntä, josta monet ovat olleet varsinaisen työelämän ulkopuolella jo 10 vuoden ajan. He ovat hylätty, heitteille jätetty väenosa. Olen tavannut heitä, joukossa on aivan normaaleja, hyväkuntoisia ja pystyviä ihmisiä, mutta kukaan ei tarvitse heitä.
Ymmärrän, että yksityinen pääoma halutessaan maksimoida voittojaan ja maksaa suuria osinkoja omistajilleen, ei halua pitkäaikaistyöttömiä. Yleensä kylläkin vain ennakkoluulojensa takia, sillä monista meistä olisi paljon enemmän hyötyä heille kuin nuoremmista.
Mutta en ymmärrä, että ei yksikään puolue, ei sosiaalinen järjestö, ei kunta tai valtio, ei edes Te-keskus tai työvoimatoimisto halua ottaa pitkäaikaistyötöntä mihinkään työhön, johon se voi ottaa nuorempia ja parempiosaisia ihmisiä. Minäkin olen hakenut sataa työpaikkaa ja jokaisen on saanut joku nuorempi, vähemmän koulutettu ja ennen kaikkea vähemmän ja kapeammin kokenut ihminen.
En nyt tarkoita sellaisia ns. työpaikkoja, joihin pitkäaikaistyöttömiä palkataan mitättömiin työtehtäviin 700 euron palkalla ja jotka ovat määräaikaisia. Puhun pysyvistä työpaikoista. Niihin pitkäaikaistyöttömällä ei ole mitään mahdollisuutta.
Vielä 1980 -luvulla kunnatkin pitivät palkkalistoillaan vajaakuntoisia ihmisiä ja jonkinlaista inhimillisyyttä vielä harrastettiin. Silloin tunnettiin sääliä ja otettiin ihmisiä töihin pääkriteerinään, että hän tarvitsee työtä enemmän kuin muut, esimerkiksi hänellä on takanaan pitkä työttömyys tai muita suuria vaikeuksia. Tänään sääliä ei tunneta.
Tänä päivänä sellaista ei harrasteta, eivät edes ns. hyväntekeväisyysjärjestöt. Eikä ole Te-keskuskaan edes vastannut, kun olen vedonnut työpaikkahakemuksessani, että valitsemalla minua he voisivat palkata yhden ihmisen, jonka muuten näyttää olevan mahdotonta saada mitään työpaikkaa. Heidänkin mielestään olen liian vanha, kokemukseni ovat liian laajalta alueelta ja olen ollut liian kauan työttömänä.
Kuka sen jälkeen voi enää arvostaa Te-keskusta ja uskoa, että he tosissaan tekisivät työtä pitkäaikaistyöttömyyden nujertamiseksi. Eivät he edes yritä.
Eikä ole tärpännyt työvoimatoimistoissakaan, sekin keskittyy vain simputtamaan työttömiä. Ei myöskään sosiaalialan järjestöissä. Ei missään. Minua ei enää tarvita.
n.n.
56 v. pysyväistyötön "sitaatti
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.