The Elders Quorum President and I were visiting some lost souls, when they were found by the long arm of the law. As we were preparing to say the closing prayer at the conclusion of our visit we heard someone pounding on the door and yelling, “It's the police! Open the door!'” I thought, “Oh,that old joke.” Then there was more pounding, “It's the police! We have a search warrant!” Before this lady's boyfriend made it to the door to open it, the police opened the door for him. Into the house stormed ten police officers dressed from head to toe in black body armor. Each gentleman had a submachine gun. When I saw the door burst open, read the word POLICE across the first officers Kevlar vest and saw the large gun that he had I thought, “This is going to make a great story.”
The officer only got to “Get on the. . .” and I was face down on the carpet with my hands above my head in full view. “Get down on the ground!'” The friendly officer again shouted at the president. The only trouble the president had was that the room was very small and had a coffee table in the center of it. There was no available space remaining on the floor, as the rest of us had already “hit the deck.” There was no room left in the Inn , if you know what I mean. The elders quorum president therefore made the mistake of standing up from where he was sitting on the couch and trying to explain who we were. The kind officers did not seem to like this action, and one very large officer stepped toward the President, who then found himself looking directly into the muzzle of the gun with a bright light shining in his eyes. As the officer placed his finger over the trigger and shouted, “I said get on the ground!!” The president decided to do so. As there was nowhere else to go, he laid on top of me, his first counselor. I never thought I would need to “support the president” like that, I assure you. I really felt the “weight of my calling.” We were instructed not to move or speak, which was difficult, to say the least, as I had eaten a little too much for supper and the president is not exactly a small man. After a time the president whispered, “Are you OK down there?” I didn't dare answer. But a few seconds later the humor of the whole situation hit me full force and I started laughing, silently mind you, which made my body shake and the president being on top of me was well aware that I was laughing and thought, “What in the world could he possibly be laughing at?” After they got done handcuffing the two closest to us they were ready for us. “Stand up and keep your hands above your head!” We arose and the officers searched us for weapons. The heroic officers did a much more extensive search of the president’s person due to his earlier “noncompliance.” “Who are you?!” asked the large officer who had gently persuaded the president to get down on the floor. “We are the elders quorum presidency from a local ward of The Church of Jesus Christ of Latter-day Saints,”replied the president in one breath. The officers looked at each other and their weapons lowered a little bit. “Do you have any church I.D.?” one officer asked. They gave us back our wallets and we showed them our templerecommends and drivers licenses. Big smiles came onto their faces, and they soon escorted us out to our car, wished us a good night, and allowed us to drive away with a great story to tell.
I knew that my temple recommend could help me get into the Lord’s house but I never dreamed it could help me avoid going to the “Big house.” This time the lost sheep that we were hoping to bring back to the fold sadly ended up going to a different pen.
The officer only got to “Get on the. . .” and I was face down on the carpet with my hands above my head in full view. “Get down on the ground!'” The friendly officer again shouted at the president. The only trouble the president had was that the room was very small and had a coffee table in the center of it. There was no available space remaining on the floor, as the rest of us had already “hit the deck.” There was no room left in the Inn , if you know what I mean. The elders quorum president therefore made the mistake of standing up from where he was sitting on the couch and trying to explain who we were. The kind officers did not seem to like this action, and one very large officer stepped toward the President, who then found himself looking directly into the muzzle of the gun with a bright light shining in his eyes. As the officer placed his finger over the trigger and shouted, “I said get on the ground!!” The president decided to do so. As there was nowhere else to go, he laid on top of me, his first counselor. I never thought I would need to “support the president” like that, I assure you. I really felt the “weight of my calling.” We were instructed not to move or speak, which was difficult, to say the least, as I had eaten a little too much for supper and the president is not exactly a small man. After a time the president whispered, “Are you OK down there?” I didn't dare answer. But a few seconds later the humor of the whole situation hit me full force and I started laughing, silently mind you, which made my body shake and the president being on top of me was well aware that I was laughing and thought, “What in the world could he possibly be laughing at?” After they got done handcuffing the two closest to us they were ready for us. “Stand up and keep your hands above your head!” We arose and the officers searched us for weapons. The heroic officers did a much more extensive search of the president’s person due to his earlier “noncompliance.” “Who are you?!” asked the large officer who had gently persuaded the president to get down on the floor. “We are the elders quorum presidency from a local ward of The Church of Jesus Christ of Latter-day Saints,”replied the president in one breath. The officers looked at each other and their weapons lowered a little bit. “Do you have any church I.D.?” one officer asked. They gave us back our wallets and we showed them our templerecommends and drivers licenses. Big smiles came onto their faces, and they soon escorted us out to our car, wished us a good night, and allowed us to drive away with a great story to tell.
I knew that my temple recommend could help me get into the Lord’s house but I never dreamed it could help me avoid going to the “Big house.” This time the lost sheep that we were hoping to bring back to the fold sadly ended up going to a different pen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
todella hyvä stoori! Tiedän että ystäväni seurakunnassa piispa istuu kappelissakin pyssy kainalossa. Siellä on muitakin poliiseja joilla on aina pyssy käsillä. Tuntuisi aika hurjalta täällä, mutta siellä se on elossapysymisen avain.
Olen tässä vielä vanhoilla päivilläni tehny tuttavien pyssyihin joitakin uusia osia. Mikäli sinun aseesi on käytössä kovasti kulunut voit luottamuksella kääntyä puoleeni. Uuden piipunkin voin sovitella paikoilleen. Panospesää en kuitenkaan voi kalvaa koska se on luvanvaraista ja minä olen vain harrastelija. Saksalaiset Lothar&Walther piipuaihiot pidän laadukkaina ja hinnatkin ovat minusta edullisia.
Olen rakennellut myös luodivalupihtejä. Olen onnistunut tekemään muutamia hyvin käyviä isokaliperisten aseiden luotejä.
Tosin sodan uhatessa mormonit voivat tulla Suomessa ja monessa muussakin eurooppalaisessa valtiossa internoiduksi.
Turust
Minun täytyy tunnustaa, etten omista asetta. Kaupunkilais poikana en koskaan metsästänyt tai harrastanut tarkkuus ammuntaa. Suurimman osan ammuskelustani tein suomen ainoassa merijalkaväessä Upin niemessä -60 luvun puolivälissä. Vaimoni on maanviljelijän tytär ja hänen veljensä metsästävät mikä vaan sattuu olemaan metsästys vuorossa, tietenkin laillisesti. Sellaista se elämä on. En tiedä mitä olen mistannut kun en ole aseitten kanssa liikaa vehkonut. Pari kertaa olen partiolaisten kanssa ollut savi kiekkoja ampumassa. Jopa sain muutaman rikottuakin.
Mutta minulla on omia kokemuksia vanhinten koorumin johtokunnan vierailuista. Ei ihan yllä olevan kaltaista, mutta silti ikimuistoisia.
Muutin nykyiseen seurakuntaani 1983 syksyllä ja parin vuoden päästä siitä sain kutsun kotiopettajaksi minua parikymmentä vuotta vanhemman periskunnan vierailijaksi. Vaimo oli aktiivinen mutta aviomiestä en ollut tavannut siihen asti. Ensimmäisellä visiitillä miehen tavatessani tiesin jo hiukan mistä kenkä puristi kun tupakan haju tuli vastaan ja sunnuntaisin, kun me olimme matkalla kirkkoon, hän pakkasi Golffi mailoja autoonsa.
Meillä oli hyviä visiittejä ja keskustelut oli vilkkaita.
Muutaman vuoden päästä sain kuulla että hänen vaimollaan oli todetty keuhko syöpä. Syövän syyksi lääkärit sanoivat toisen käden savuja (second hand smoke).
Aviomiehen käännös tapahtui kerralla. Sitä ajattelee elämää vähän toiselta kantilta kun katsoo tuollaisia tauteja omassa perheessään. Tupakit jäivät kerralla ja tilalle tuli toisenlaista toimintaa.
Loppu tulos. Kyseinen aviomies oli myöhemmin minun suora pappeus johtaja ja hänen vaimonsa on vieläkin elossa aviomiehen kuoltua n. 4 vuotta sitten. Aviomies oli koorumin johtaja kuollessaan ja samana aamuna hän vielä soitteli toisten vanhusten vointeja ja järjesteli palvelu projekteja, kun hän iltapäivällä kuoli.
Minä haluan mennä sinne missä hän ja hänen kaltaisensa ihmiset on tämän elämän jälkeen. Kuten monesti sanotaan : lopussa vasta kiitos seisoo.
Nenadan kirjoituksesta ymmärsin aseen mukana pidon olevan välttämättömyys mormoneille. Hieman kyllä oudoksun.
Turust
Omassa seurakunnassani en tunne yhtään law enforcement ammattia harjoittavaa, joten aseita ei ole mukana kenelläkään. Poliisin ammattia harjoittavat voivat varautua itse puolustusta varten, he kun päivät päästään ovat tekemisissä ihmisen kanssa joilta voi odottaa mitä tahansa.
Siinä suhteessa Salt Lake City ei ole erikois asemassa. Kyllä täälläkin on kaiken karvaista kaksi jalkaista.
Kolmas rivi "ihmisen kanssa" pitäisi olla monikossa "ihmisten kanssa".
(Valitettavast en taas oiko lukenut itseäni.)
Tänään ammuttiin yksi piispa kuoliaaksi seurakunta keskuksessa Californiassa.
En ole vielä nähnyt yksityiskohtaisia raportteja tapahtuneesta, mutta poliisit saattoivat piispan ampujan tekemään tiliä teostaan tuonpuoleiseen. Piispan ampuja oli ammuskellut poliiseja heidän mennessään pidättämaan häntä ja lopputulos oli ammuskelijan kannalta negatiivinen.
Tämä siis Californiassa.
Viime viikolla kahden päivän aikana ammuttiin kolmea poliisia Utahin valtion rajojen sisällä. Yksi kuoli ja kaksi haavoittui.
Kuten ylempänä sanoin, Utah ei siinä suhteessa ole erikoispaikka. Joskus tuntuu villiltä länneltä vieläkin...
Pyssyt pois tollasilta ja heti!
Turust
Mutta murhe on siinä että konnilla on kanavansa aseiden hankinnassa.
Sen verran vielä piispan ampujasta, ampujan veljen mukaan ampujalla oli jonkinlainen mielisairaus eikä kukaan osannut odottaa tuollaista tekoa hänen toimesta.
Surullinen tapaus kokonaan. Piispalta jai vaimo ja kuusi lasta, nuorimman ollessa 6 kuukautta vanha.
Tällaista on tapahtunut aikojen alusta asti. Ensimmäinen muistiin kirjoitettu vanhurskaan miehen tappo tapahtui jo ensimmäisen Mooseksen kirjan neljännessä luvussa.
Eikä ajat olleet paljon parempia Kristuksen elin aikanakaan. Hän puhui Jerusalemista : " Jerusalem, Jerusalem, sinä, joka tapat profeetat ja kivität ne jotka ovat sinun tykösi lähetetyt, kuinka usein minä olenkaan tahtonut koota sinun lapsesi, niinkuin kana kokoaa poikansa siipiensä alle! MUTTA TE ETTE OLE TAHTONEET."
Sama ongelma on vieläkin. Jumala ei pakoita ketää tulemaan luokseen. Kyllä se on meidän halusta kiinni.