Monelleko useita vuosia salilla käyneistä on alkanut tulla motivaatio-ongelmia.
Useinhan into lopahtaa heti alussa, kun säikähdetään lihaskipuja, ja kesäksi tavoiteltu kilpabodarin kroppa ei tullutkaan.
Minä taas olen salilla käynyt säännöllisesti jo monta vuotta, ja kasvattanut kohtuullisesti voimaa ja massaakin. Nyt on kuitenkin motivaatio alkanut tökkimään, mutta olen silti sitkeästi käynyt salilla 4 kertaa viikossa ja treenannut kutakin lihasryhmää sinä aikana kerran. Treenien jälkeen ei tahdo tulla enää samaa hyvänolon tunnetta kuin alkuaikoina vaan pelkästään väsyttää.
Ohjelmaa olen vaihdellut, ja ruokavalion ja levon pitäisi olla kunnossa. Koska hidasta kehitystä koko ajan tapahtuu, motivaation puute tuskin johtuu ylikunnosta.
Useinhan into lopahtaa heti alussa, kun säikähdetään lihaskipuja, ja kesäksi tavoiteltu kilpabodarin kroppa ei tullutkaan.
Minä taas olen salilla käynyt säännöllisesti jo monta vuotta, ja kasvattanut kohtuullisesti voimaa ja massaakin. Nyt on kuitenkin motivaatio alkanut tökkimään, mutta olen silti sitkeästi käynyt salilla 4 kertaa viikossa ja treenannut kutakin lihasryhmää sinä aikana kerran. Treenien jälkeen ei tahdo tulla enää samaa hyvänolon tunnetta kuin alkuaikoina vaan pelkästään väsyttää.
Ohjelmaa olen vaihdellut, ja ruokavalion ja levon pitäisi olla kunnossa. Koska hidasta kehitystä koko ajan tapahtuu, motivaation puute tuskin johtuu ylikunnosta.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kun saa tulosta vaikka ei tekisi paljon mitään. Joskus 2-3kk päästä täytyy saada kyllä motivaatiota hommaan, muuten ei jaksa.
on motivaatio ongelmia,aina ku on treeni päivä niin ei kiinnostas pätkääkään mennä salille, mutta ku eka sarjan saa tehtyä niin johan on motivaatiota.Mulla on ollu aina sama juttu(jo 10-v)tuon treeni motivaation kans, mutta jos en pääse salille esim 4-5päivään tuun hulluksi, outoa mutta totta.
Välillä tökkii toi treeni-into pahasti. En tiiä johtuuko sitä että välillä on aikoja että treenaan liian kovaa. Pitäis höllentää välillä!? Ja välillä vois pitää treenitaukoa vaikka kyllä ne tuloksekki tippuu jos on pitempi tauko, mutta se perustaso tulee aika nopeesti takasin.
Salilla käyminen on harrastus, joka vie huomattavan osan vapaa-ajasta. Voisipa jopa sanoa, että hiljalleen harrastuksesta tulee palanen arkea ja kukapa ei haluaisi vaihtelua harmaaseen arkeen, edes toisinaan.
Pätevää lääkettä motivaatiopulaan ei taida ollakaan. Pakko vaan repäistä rotsi niskaan, pakata kamata kassiin ja vääntäytyä sinne salille. Vaikka ihan pakolla, vaikka olisi ollut kuinka karmee päivä duunissa, vaikka kuinka vaimokin nalkuttais, pennut parkuisi ja koirat haukkuisi. Sohvallako saisi muka olla rauhassa??
Voin lohduttaa, että se on vaan se lähtemisen vaiva. Takaisin tullessa on jo toinen ääni kellossa, mulla ainakin ja ilmeisesti juuri sen takia jaksanut vielä vaan. Kesällä tulee ulkoiltua ja salillakäynti jää syrjään mutta mitäs tuosta, kesähän on lyhyt. Syksyllä sitten taas...
Ihminen, joka määrittelee itsensä ainoastaan punttisaliharrastuksen kautta, voi harrastaa painonnostoa koko elämänsä kyllästymättä. Ilman treenaamista ja lihaksiaan hän ei ole mielestään mitään.
Meille "ei niin innostuneille" harrastajille tulee kausia että treenaaminen ei maistu. Tässä pari ehdotusta:
Mitä jos koittaisit vaihtaa treeniympäristöä? Jos asut paikkakunnalla, jossa on useampia saleja, niin kokeile saatko salin vaihdosta fiboja. Kesällä voit treenata vaikka luonnossa. Esim. kesämökille kuntoiluvälineet, joilla saat tehtyä esim yhden treenin viikossa, vaikka loput teet salilla.
Treenaa kavereiden kanssa. Voit jutella niitä näitä sarjojen välissä. Myös emännän kanssa voi välillä käydä salilla. Myös lajin vaihto ei ole huono asia. Terveyden kannalta punttisalilla uurastetut lihakset säilyvät riittävän vahvana koko loppuikäsi. Lisäksi saat kattavamman terveysvaikutuksen, jos lajipohja on laajempi.
Itse treenaan niin montaa lajia, että kyllästymistä ei pääse tapahtumaan. Urheilun tarkoitushan on treenata myös psyykkeä, eikä väsyttää sitä!