Oon bulimikko, ollu jo pitkään, taitaa tulla viides vuosipäivä pian, sitä ennen anoreksiaa. Olin hoidossa, kokeilin kaikkea, ja olen edelleen sairas. Ehkä pahemmin kuin koskaan. Jotenkin näiden vuosien aikana mun usko on herännyt henkiin. Teininä se muutti muotoaan, mutta nyt musta tuntuu että Jumala oikeasti on läsnä. Tosin millaisena Hän näyttäytyy on sitten toinen asia... Jotenki tää kaikki on niin sairaan kieroutunutta mun päässä!
Eli uskon että Jumala rankaisee mua näin kaikista synneistäni, joita on paljon. Tai jotenkin tuntuu, että ansaitsen kaiken pahan olon ja nälän mitä syömättömyydellä aiheutan, luulen että jos saan anteeksi, se näytetään mulle jotenkin. Ja saan armon, ehkä saisin sen jo nyt, mutta en ansaitse sitä. Tiedän että Hän ei ole aiheuttanut tätä, vaan itse sen olen tehnyt, olemalla ylpeä ja röyhkeä...En edes tiedä onko mun vahvat tuntemukset Jumalasta ja Saatanasta ihan todellisuutta, vai onko pää vain hajonnut jo siihen malliin että kuulen/tunnen harhoja. Mun pitää vain luottaa itseeni, koska muita ei ole jäljellä. Jos on näkyvä ja näkymätön maailma, niin mun silmät ei enää huomaa sitä näkyvää jossa kaikki todellinen tapahtuu, oon jääny jumiin jonnekkin todella kauas... Tiedättekö sellasta tunnetta, että kävelet, huomaat vaan kuinka loputtoman pimeetä kaikkialla on, siinä maailmassa ei ole ääniä, valoa, lämpöä eikä mitään. Ja tuntuu että sieltä ei pääse pois. En tiedä mitä tapahtuu kun lopulta vaan jään sinne, kun ei ole enää yhtään selvää hetkeä jollon näkis kaikki ne kauniit asiat ympärillä ja tuntis toisten ihmisten elävän sun lähellä, ja sais jonkin yhteyden! Nyt on ainakin muutama kiva hetki. Mutta se tulee olemaan mun oma helvetti vielä, luulen, se on se paikka missä kävelen ikuisesti sitten joskus. Pimeys, kylmyys ja tyhjyys...
Pitäisikö vain rukoilla? Mitä? Vai vielä kerran lähteä hoitotyön piiriin, josta jo loikkasin pois... En oikeestaan tiedä mihin tän laittasin, koska toisaalta luulen että vain Luoja voi enää auttaa, ja silti tuntuu että en uskalla jättää kaikkea Hänelle...
Eli uskon että Jumala rankaisee mua näin kaikista synneistäni, joita on paljon. Tai jotenkin tuntuu, että ansaitsen kaiken pahan olon ja nälän mitä syömättömyydellä aiheutan, luulen että jos saan anteeksi, se näytetään mulle jotenkin. Ja saan armon, ehkä saisin sen jo nyt, mutta en ansaitse sitä. Tiedän että Hän ei ole aiheuttanut tätä, vaan itse sen olen tehnyt, olemalla ylpeä ja röyhkeä...En edes tiedä onko mun vahvat tuntemukset Jumalasta ja Saatanasta ihan todellisuutta, vai onko pää vain hajonnut jo siihen malliin että kuulen/tunnen harhoja. Mun pitää vain luottaa itseeni, koska muita ei ole jäljellä. Jos on näkyvä ja näkymätön maailma, niin mun silmät ei enää huomaa sitä näkyvää jossa kaikki todellinen tapahtuu, oon jääny jumiin jonnekkin todella kauas... Tiedättekö sellasta tunnetta, että kävelet, huomaat vaan kuinka loputtoman pimeetä kaikkialla on, siinä maailmassa ei ole ääniä, valoa, lämpöä eikä mitään. Ja tuntuu että sieltä ei pääse pois. En tiedä mitä tapahtuu kun lopulta vaan jään sinne, kun ei ole enää yhtään selvää hetkeä jollon näkis kaikki ne kauniit asiat ympärillä ja tuntis toisten ihmisten elävän sun lähellä, ja sais jonkin yhteyden! Nyt on ainakin muutama kiva hetki. Mutta se tulee olemaan mun oma helvetti vielä, luulen, se on se paikka missä kävelen ikuisesti sitten joskus. Pimeys, kylmyys ja tyhjyys...
Pitäisikö vain rukoilla? Mitä? Vai vielä kerran lähteä hoitotyön piiriin, josta jo loikkasin pois... En oikeestaan tiedä mihin tän laittasin, koska toisaalta luulen että vain Luoja voi enää auttaa, ja silti tuntuu että en uskalla jättää kaikkea Hänelle...
Vastaukset 27
Vanhimmat
ja lopeta valitus.
Mene psykiatrille!
Mene lääkäriin, ja rukoile että he osaavat auttaa sinua siellä lääkärissä! Syö kunnolla ja terveellisesti, se on oikein.
Et sä noin voi sanoa, tuskin mikään henkinen sairaus on omavalintainen. Uskoisin, että näitä sairastava häpeää kyllä itsekin sairauttaan ihan ilman muiden nälvimistäkin, vaikka helppo kai se on vittuilla jos itsellä on pääkopassa kaikki kunnossa. Onneksi esim. masennukseen osataan nykyään antaa todellista apua. Jos se susta olisi kiinni, niin nähtävästi sitä hoidettaisiin vieläkin niin, että läimäistäisiin selkään ja todettaisiin että koitas piristyä.
"- Syömishäiriöistä on kärsitty vuosisatojen ajan, näyttää vain, että nykyaikana syömishäiriöitä on vaikeampi hoitaa ja ne kestävät pidempään.
- Linkki nykyajan laihuus-ihannointiin on olemassa. Ja vaikka dieetit eivät aiheutakaan syömishäiriöitä, uusi tutkimus on osoittanut, että nuoret naiset, jotka ovat voimakkaalla dieetillä, ovat 18-kertaistaneet riskinsä sairastua syömishäiriöihin. Heilläkin, joilla dieetti on kohtuullisella tasolla, on viisinkertainen riski sairastua syömishäiriöihin.
- Vakavat psyykkiset ongelmat kasvattavat syömishäiriöön sairastumisriskin seitsenkertaiseksi. Erityisesti pakko-oireiseen häiriöön ja masennukseen liittyy syömishäiriön riski." -poliklinikka.fi
"Pitäisikö vain rukoilla?"
Rukoukset ei auta
"Mitä?"
Ei mitään
"Vai vielä kerran lähteä hoitotyön piiriin, josta jo loikkasin pois..."
Kyllä!
"En oikeestaan tiedä mihin tän laittasin, koska toisaalta luulen että vain Luoja voi enää auttaa, ja silti tuntuu että en uskalla jättää kaikkea Hänelle..."
Ateismipalsta ei ehkä ole oikea palsta, mutta kyllä täällä on monia hyviä ja sydämellisiä tyyppejä jotka varmasti haluaa auttaa ja neuvoa. Ja niinkuin jo sanoin hakeudu hoitoon ja PYSY SIELLÄ. Ota huomioon että kukaan ei voi sinua pakottaa, sinun täytyy haluta sitä itse.
Tsemppiä.
En käsitä miksi postasit tänne ateistien palstalle tuon, kun uskis-palstoja olisi ollut mielimäärin valittavana?
Parempi että kirjoittaa tänne.
ja kuole,ei ketään kiinnosta vittuakaan.
Jeesukset eivät ainakaan auta.
"ja kuole,ei ketään kiinnosta vittuakaan.
Jeesukset eivät ainakaan auta. "
Miksi olet agressiivinen, eikö mene hyvin. Ja väärin Jeesuus nimenomaan on minua auttanut ja siunausta elämääni joka suhteessa.
"ja kuole,ei ketään kiinnosta vittuakaan.
Jeesukset eivät ainakaan auta. "
Miksi olet agressiivinen, eikö mene hyvin. Ja väärin Jeesuus nimenomaan on minua auttanut ja siunausta elämääni joka suhteessa.
ANTEEKSI KIRJOITUS VIRHEET. Siis piti olla, väärin(ettei jeesus muka auta) Jeesus nimenomaan on minua auttanut ja siunannut elämääni joka suhteessa.
Mene lääkärin puheille, pyydä päästä psykiatrille, älä haudo yksin päässäsi ajatuksia, jotka vain sotkeutuvat lisää ja aiheuttavat ahdistusta. Sinulla voi olla jokin ongelma, joka ratkeaa esimerkiksi masennuslääkekuurilla ja terapialla. Minun kokemukseni mukaan rukous ja usko eivät auta. Et varmaan ole yhtään sen pahempi ihminen kuin muutkaan, mutta ehkä olet omantunnonherkkä ja siksi kuvittelet ansaitsevasi pahaa oloa, rangaistusta ja kuritusta.
Tästä näkee taas, mitä tuhoa kristinusko tekee ihmisen psyykessä. Vapauta itsesi turhista painolasteista, hae lääketieteellistä apua ja heitä mielikuvitusolennot yli laidan. Kaikkea hyvää sinulle!
Minua auttoi juuri rukous, lääkärissä eivät osanneet auttaa. Mutta sinun pitää silti mennä lääkärille, ja rukoile myös Jeesukselle että he osaisivat auttaa sinua siellä.
tuo kristinuskon rakastava ja lempeä jumala.
"Eli uskon että Jumala rankaisee mua näin kaikista synneistäni, joita on paljon."
Ne ihmiset, jotka saavat juntattua toisten ihmisten päihin tuollaista paskaa, pitäisi viedä saunan taakse.
Voit tietenkin olla trolli kun valitsit ateismi-palstan. Otan kuitenkin kantaa ihan kun olisit tosissasi.
Uskonnollinen uskominen ja rukoilu voi ehkä joissakin tapauksissa toimia plasebo-lääkkeenä syömishäiriöihin. Mutta jos uskonnollisten asioiden ajattelu aiheuttaa sinulle henkistä ahdistusta ja jopa vie bulimiaasi pahempaan suuntaan, niin voisit koettaa irtautua niistä ajatuksista. Irtautumisessa voi olla hyvänä apuna uskontokriittinen kirjallisuus, mistä löytyy vinkkejä palstan alkuun naulatuista ketjuista.
Uskontokriittinen kirjallisuus ei välttämättä auta, se jolla on oikeasti uskoa, ei olisi hyvä sotkea ajatuksiaan erilaisten väitteiden ristitulessa, vaan pitäisi osata kunnioittaa toisen uskoa tuputtamatta mitään herjaavaa ja pilkkaavaa vastakirjallisuutta!
Rakentamasi virke on vaikea. Uskon sinun tarkoittaneen seuraavaa:
'Uskontokriittinen kirjallisuus ei välttämättä auta sitä, jolla on oikeasti uskoa. Ei ole hyvä sotkea ajatuksiaan erilaisten väitteiden ristitulessa, vaan pitäisi osata kunnioittaa toisen uskoa tuputtamatta mitään herjaavaa ja pilkkaavaa vastakirjallisuutta! '
Kaikkia narkomaaneja ei tosiaankaan onnistuta vierottamaan huumeista. Mutta, jos huumeiden käyttäjä tulee hoitolaitokseen ja kertoo, että huumeet aiheuttavat hänelle huonon olon, niin terapiaa tarjotaan.
"Rukoilu vai lääkäri?"
Lääkäri, ehdottomasti lääkäri. Jos yksi lääkäri oli huono, niin kokeile toista. Huonojakin lääkäreistä nimittäin on.
Bulimia ei johdu synnistä eikä se ole mikään Jumalan rangaistus, vaan se on mielenterveydellinen onglema johon tarvitaan hoitoa.
Hieman ihmettelen muiden tapaan, miksi postasit tämän ateismi-palstalle jos olet kuitenkin kaikesta päätellen uskovainen. Jos et kuitenkaan uskalla jättää kaikke Hänelle, mitä suuresti toivon, niin sinulle on hyvä uutisia ainakin wikipedian mukaan:
"Bulimia on parannettavissa oleva häiriö"
rukousta, uskoa ennenkaikkea Jumalan apuun auttaa sinua ja myös lääketieteellistä apua. Ei Jumala rakaise sinua ja ei sinun tarvitse rangaista itseäsi kiduttamalla kehoasi tai mieltäsi. Kyllä Jumala auttaa myös inhimillisten tahojen kuten lääkärien kautta. Kyllä kahden henkivallan taistelu on todellista, mutta usko Jumala rakstaa sinua ja on voittanut kaikki pahan vallat. Kelpaat taivaaliselle isälle ihan vain sélaisenaan sairaanakin. Tarvitset Kristuksen täydellisen armon hoitoa ja rakkautta. rukoilen että saisit rakastavia ja sinua tukevia ystäviä. Ei sinun trvitse jäädä ja alistua pimeyteen!
Jumalalla on sinulle varattunan aivan toisenlainen elämä!
nimimerkki "kulje valoa päin" kaltaisista on aina hyvin vaikea sanoa, onko kyseessä aito hullu vai sellaista esittävä nettikoomikko.
"Eli uskon että Jumala rankaisee mua näin kaikista synneistäni, joita on paljon. Tai jotenkin tuntuu, että ansaitsen kaiken pahan olon ja nälän mitä syömättömyydellä aiheutan"
Tunteesi on väärä, jumala ei rankaise mistään.
"Pitäisikö vain rukoilla? Mitä? Vai vielä kerran lähteä hoitotyön piiriin, josta jo loikkasin pois... En oikeestaan tiedä mihin tän laittasin, koska toisaalta luulen että vain Luoja voi enää auttaa, ja silti tuntuu että en uskalla jättää kaikkea Hänelle... "
Älä missään nimessä pelkästään rukoile, on tutkittu, että rukoilulla ei ole enintään kuin lumelääke-vaikutus, mikä ei auta yhtään sinun tilanteessasi.
Luota ihmisiin ja moderniin lääketieteeseen ensisijaisesti.
Jos olisit aidosti uskossa, et missään tapauksessa kirjoittaisi, että :luulen että Jumala ei voi auttaa minua. Olet siis joku kujeilija?
pysy syötynä sisällä.
Tee näin:valuta rypsiöljyä letkun avulla takapuolireiästä sisään litra päivässä...kyllä se sitäkin kautta imeytyy...
...alkaa pääkin pelaamaan paremmin, hermosto tarvitsee rasvoja.
niitä kurjia ja ahdistuneita ateisteja, joista uskovaisten kaupunkilegendoissa kerrotaan. Minäkin panin pikkulikkana pullaa ongenkoukkuun, ja ongin ihan tosissani. Kokemasi ahdistus ja itseinho näyttävät olevan tyypillisiä nimenomaan uskovaisuuteen taipuvaisille ihmisille. Ateistiseen maailmankatsomukseen päätyvät sanoisinko hieman tasapainoisemmat ihmiset.
"Ateistiseen maailmankatsomukseen päätyvät sanoisinko hieman tasapainoisemmat ihmiset."
- Ei ole ateismista tai uskovaisuudesta kiinni, jos mieli järkkyy. Masennukseenkin voi sairastua kuka tahansa.
mutta älä ruoki tuota sairautta jumalharhalla.
"Tiedättekö sellasta tunnetta, että kävelet, huomaat vaan kuinka loputtoman pimeetä kaikkialla on, siinä maailmassa ei ole ääniä, valoa, lämpöä eikä mitään. Ja tuntuu että sieltä ei pääse pois. En tiedä mitä tapahtuu kun lopulta vaan jään sinne, kun ei ole enää yhtään selvää hetkeä jollon näkis kaikki ne kauniit asiat ympärillä ja tuntis toisten ihmisten elävän sun lähellä, ja sais jonkin yhteyden! "
- Tuota sanotaan masennukseksi ja se on paha olotila. Mutta kyllä siihenkin apu yleensä löytyy. Ei kuitenkaan mistään jumalharhoista, eikä itsensä ruoskimisesta.
Uskossa oleva tietää ettei Jumala ole mikään harha, vaan tämän kaiken luoja, ihmisen ainoa Jumala, joka rakastaa ihmistä.
Mistä teitä sikiää?
Ota projektiksi hoitaa tuo sairautesi pois elämääsi häiritsemästä. Tavalla taikka toisella ja mielellään luotettavassa seurassa. On siihen muutkin pystyneet, pystyt siis sinäkin.
Loputtoman pimeyden tunne kuulostaa aikas masennukselta. Sen pois saamisessa sinulla on toinen projekti.
Tämä kesä on ollut meikäläisen ihannekesä. Lämpöä ja pilvettömiä päiviä. Rauhallista (koti)terassilla oleilua. Saman tunteen toivon sinunkin tulevina kesinä saavan!