Koiraihmisten ajatusmaailmaan haluaisin perehtyä enemmän tällä kertaa.
Eli jos sinulla on koira joka ei missään nimessä ole varautunut tai pelokas, niin olet juuri kohdeyleisöäni, osaisitko kertoa mitä pahaa on siinä että koira on pelokas/varautunut tai muuten rajoittunut, sillä sehän on vain viisaan koiran merkki, takaisi vaikka luonnossakin paremmat mahdollisuudet selvitä hengissä...
Yleensä tämä mitään pelkäämätön koira on ohjaajansa ensimmäinen. Sillä on kaikki pelkäävän koiran tunnus merkit, eli se rähisee toisille koirille, se saattaa rähistä ohjaajalleen ja muille ihmisille tai roikkuu ohjaajassaan kovasti. Puhe on siis koirista joita tälläkin palstalla yleensä kuvataan kovina koirina, omapäisinä, lujina, dominanssiin taipuvaisina... Eli ne pehmeät koirat, joiden luonteenominaisuuksiin kuuluu puolustautua hyökkäämällä, siis suurin osa niistä joita sanotaan koviksi. Pehmeiksihän yleensä myönnetään vain ne pehmeät, joilta puuttuu myös hyökkäävyys ja terävyys.
Laittoi taas miettimään kun koirakentällä vedin harjoituksia ja kysyin jälleen yhdeltä ohjaajalta onko koira noin varautunut kaikissa tilanteissa. Alkoi nauramaan, no ei todella, tämä koira ei ole yhtään varautunut, päinvastoin... Ja koira näytti kaikki merkit, että se oli varuillaan toisten koirien varalta. No ajattelin, että no ehkä joo, ehkä se vain muuten epävarman oloisena varmistelee muiden olemisia ja ei pysty keskittymään omaan työskentelyyn... Seuraavalla kerralla en vetänyt harjoituksia, toinen kouluttaja tuli koiran luokse ja koira pakitti. Ohjaaja naurahteli jälleen, onpa tänään huono päivä, edes ei onnistu tämä varmin liike -luoksepäästävyys... Koira on siis kova ohjaajan mielestä ja hän kouluttaa sitä kuin mitä tahansa varmaa koiraa.
Jos haluaa koirastaan parhaan mahdollisen irti, niin silloin koiraa pitää kohdella kuin sen ominaisuudet sallivat. Epävarmalla koiralla ei edes tokossa edestä kovin ylös jos sitä koulutetaan kuin mitä tahansa päästään varmaa koiraa. Ja koiran herkkyys on vain positiivinen asia: siinä on koira joka on viisas, koira jonka kanssa voidaan edetä vaikka miten pitkälle, kunhan sitä kohdellaan oikein.
Niin siis sen haluan tietää, että miksi ihmeessä ihmisille on niin tärkeää, että koiraa pidetään tyhmempänä/kovempana kuin mitä se on? Ja ketä sillä pyritään hämäämään? Täällä on itsestään selvää, täällä voidaan hämätä ketä tahansa, mutta esimerkiksi koirakentällä, kyllä kaikki näkevät mitä koira oikeasti on, miksi sitä pitää kiven kovaa väittää muuksi? Väittää muuksi tietenkin siksi, koska itse kuvittelee ja oikeasti uskoo sen olevan muuta, mutta miksi ihmeessä ei voi olla avoin ihan todellisuudelle ja tehdä sen mukaan koiransa luokitukset, eikä omien odotustensa perusteella?
Itsellä on kova ja pehmeä koira ja ylistän ylikaiken pehmeää koiraa, aivan unelma lemmikki ja harrastuskoira, lukee minua kuin avointa kirjaa ja tottelee pelkällä ajatuksen voimalla. Pehmeä koira ei tarkoita varautunutta, mutta pehmeästä tehdään varautunut helposti kun sitä käsitellään kuin kovempaa ja silloin käsissä ei ole todellakaan mikään unelmalemmikki tai harrastuskaveri.
Osaisiko joku selittää?
23
413
Vastaukset
- 2 urosta
Itse en pidä ollenkaan pahana (aina) sitä, että koira on pehmeä. Tai kova. Kyse on silloin ohjaajan kyvyistä lukea koiraansa ja toimia sen mukaan. Ikävä kyllä todella harva näin osaa tehdä ja harmillisen moni on hankkinut koiran mu...an jatkeeksi tai kauneussyitä eli täysin väärin perustein.
Niin kovan kuin phemeänkin koiran kanssa pystyy toimimaan ja elämään erinomaisen hyvin, jos vain omistaja viitsisi edes vähän paneutua rotuunsa ja koulutusmetodeihin.- perheen isä
"Yleensä tämä mitään pelkäämätön koira on ohjaajansa ensimmäinen."
Usein voi johtua siitä, että ensimmäiseen koiraan suhtaudutaan usein varsin luonnollisesti ja toisessa tulee jo opittua taakkaa (tietoa ja muuta)ja tämä luonnollinen suhtautuminen jää, kun suhtaudutaan koiriin samalla tavalla ei yksilöinä.
Samoin yksilöidään (nimetään) käytös väärän ymmärryksen perusteella ja toteutetaan sen mukainen ohjaus koiraan. Loppujen lopuksi kärjistettynä aran ja ylirohkean koiran käyttäytymisen perusta on samankaltainen, ja usein heijastaa omistajaansa. Joskus myös hyvin epävarma ihminen peittää tämän kovalla käytöksellä. (ylikorostunut)
Minusta vahva ja kovapäinen koira on tasainen tilanteessa kuin tilanteessa. Vietit/tekeminen tulee esille silloin kun sitä tarvitaan tai vaaditaan. Periksi antamaton tekemisessään ei sen ulkopuolella.
"Itsellä on kova ja pehmeä koira ja ylistän ylikaiken pehmeää koiraa, aivan unelma lemmikki ja harrastuskoira, lukee minua kuin avointa kirjaa ja tottelee pelkällä ajatuksen voimalla."
Voisi olla tälläinen.
Sitten on erikseen myös eri rodut ja niiden omistajien odotukset niistä jääden huomioimatta yksilöominaisuudet ja sen mahdolliset erityistarpeet. - perheen isä
perheen isä kirjoitti:
"Yleensä tämä mitään pelkäämätön koira on ohjaajansa ensimmäinen."
Usein voi johtua siitä, että ensimmäiseen koiraan suhtaudutaan usein varsin luonnollisesti ja toisessa tulee jo opittua taakkaa (tietoa ja muuta)ja tämä luonnollinen suhtautuminen jää, kun suhtaudutaan koiriin samalla tavalla ei yksilöinä.
Samoin yksilöidään (nimetään) käytös väärän ymmärryksen perusteella ja toteutetaan sen mukainen ohjaus koiraan. Loppujen lopuksi kärjistettynä aran ja ylirohkean koiran käyttäytymisen perusta on samankaltainen, ja usein heijastaa omistajaansa. Joskus myös hyvin epävarma ihminen peittää tämän kovalla käytöksellä. (ylikorostunut)
Minusta vahva ja kovapäinen koira on tasainen tilanteessa kuin tilanteessa. Vietit/tekeminen tulee esille silloin kun sitä tarvitaan tai vaaditaan. Periksi antamaton tekemisessään ei sen ulkopuolella.
"Itsellä on kova ja pehmeä koira ja ylistän ylikaiken pehmeää koiraa, aivan unelma lemmikki ja harrastuskoira, lukee minua kuin avointa kirjaa ja tottelee pelkällä ajatuksen voimalla."
Voisi olla tälläinen.
Sitten on erikseen myös eri rodut ja niiden omistajien odotukset niistä jääden huomioimatta yksilöominaisuudet ja sen mahdolliset erityistarpeet.ns. hyökkäävän tai kovankoiran käytös voi olla ylikorostunutta arkuutta.
- ...
perheen isä kirjoitti:
"Yleensä tämä mitään pelkäämätön koira on ohjaajansa ensimmäinen."
Usein voi johtua siitä, että ensimmäiseen koiraan suhtaudutaan usein varsin luonnollisesti ja toisessa tulee jo opittua taakkaa (tietoa ja muuta)ja tämä luonnollinen suhtautuminen jää, kun suhtaudutaan koiriin samalla tavalla ei yksilöinä.
Samoin yksilöidään (nimetään) käytös väärän ymmärryksen perusteella ja toteutetaan sen mukainen ohjaus koiraan. Loppujen lopuksi kärjistettynä aran ja ylirohkean koiran käyttäytymisen perusta on samankaltainen, ja usein heijastaa omistajaansa. Joskus myös hyvin epävarma ihminen peittää tämän kovalla käytöksellä. (ylikorostunut)
Minusta vahva ja kovapäinen koira on tasainen tilanteessa kuin tilanteessa. Vietit/tekeminen tulee esille silloin kun sitä tarvitaan tai vaaditaan. Periksi antamaton tekemisessään ei sen ulkopuolella.
"Itsellä on kova ja pehmeä koira ja ylistän ylikaiken pehmeää koiraa, aivan unelma lemmikki ja harrastuskoira, lukee minua kuin avointa kirjaa ja tottelee pelkällä ajatuksen voimalla."
Voisi olla tälläinen.
Sitten on erikseen myös eri rodut ja niiden omistajien odotukset niistä jääden huomioimatta yksilöominaisuudet ja sen mahdolliset erityistarpeet.Suurimman ongelman koiran koulutuksessa minusta aiheuttaa tahkoaminen, siis temppujen opettaminen toistamalla toistamalla ja toistamalla.
Ok, kova koira tarvitsee toistoja, paljon toistoja oppiakseen asioita. Kovalle koiralle ympäristö ja sen luomat paineet ovat melko yhdentekeviä, se siis kestää toistoja, kun se palkitaan aina oikean suorituksen jälkeen se jaksaa tehdä samaa asiaa kymmeniä kertoja putkeenkin.
Mutta ihminen ei tarvitse oppiakseen toistoja niin paljoa. Ihminen turhautuu toistamiseen. Toistaminen johtaa lähes poikkeuksetta siihen, että pääsee voimasanoja suusta ja tunnelma ei ole enää hyvä. Istu, istu, istu, istu, istu, istu, istu nyt jo perkele...
Kun tahkoamista harrastetaan pehmeän koiran kanssa, niin ei hyvä tule. Pehmeä koira oppi kerrasta mitä istu tarkoitttaa, muutaman kerran vielä tekee sen, sitten kun ihminen tuskastuu, niin koira lukee heti ilmaston. Koira turhautuu, se alkaa pälyilemään ympärille, olisiko jotain kiinnostavampaa, tämä istumaan tahkoaminen ei ole hauskaa enää. Ihminen tulkitsee, että noin; tässäpä minulla on kova koira, kun ei vieläkään osaa istua, vaikka on jo sitä usein opeteltu. Eli koska kova koira oppii vain toistoilla, niin lisätään pökköä pesään toistetaan vielä enemmän, koira tuskastuu vielä enemmän ja lopulta ihminen pääsee kertomaan, että tässä on niin luupää-kova koira että ei osaa istua vieläkään vaikka tuhat toistoa ollaan tehty ja koira vain tulkitsee tilannetta, jonka se kokee kaikkea muuta kuin motivoivaksi...
"Minusta vahva ja kovapäinen koira on tasainen tilanteessa kuin tilanteessa."
Hyvin sanottu. Kovaa koiraa ei paljon tuulet ja tyrskyt heilauta, se toimii hyvin paljon samoin kuin aina jokaisessa tilanteessa. Omien koirien kohdalla hyvä esimerkki on tilanne, jossa koirat ovat ulkona keskenään. Alkaa kuulua rähinää pusikosta, josta tietää, että siellä yhteistuumin jotain jahtaillaan. Koska en anna koirien jahtailla mitään, menen kuistille karjumaan, en todellakaan mitenkään ystävälliseen sävyyn. Pehmeä koira tulee metsästä ja livahtaa pikaisesti ovesta sisään ja painuu paikoilleen nukkumaan, lukee siis minua, nyt ei kannata tuon kanssa alkaa yhtään mitään. Kova koira tulee metsästä samoin kuin aina muulloinkin kun sitä kutsutaan; "Kutsuit, no niin aletaan leikki, minäpä haen pallon ja tuon kepin ja heilutan häntää, aletaan jo leikkiminen..." Se ei siis tajua lainkaan, että jos olen äkäinen, niin minua ei mahdollisesti silloin leikitytä, koska sille on aivan sama, ei se tajua että olisin äkäinen, sille luoksetulo kutsusta vain merkitsee sitä, että nyt aletaan leikki...
"Vietit/tekeminen tulee esille silloin kun sitä tarvitaan tai vaaditaan. "
Puhuit tuossa kovasta koirasta. Minulla taas vahvempi vietti ja työskentely tarmokkuus on pehmeällä koiralla, johtuu rotuominaisuuksista muutoin, kova on noutaja, pehmeä belgianpaimen.
Kovuudesta ja pehmeydestä näkee vaikka minkälaisia variaatioita. Itseänikin oikein huvitti kun koirieni luonnetestien tuloksia tarkastelee, se hyökkäävä ja terävä koira on pehmeä ja lupsakka on kova. Jotenkin kun puhekielessä koiran kovuus ja pehmeys on vääntyneet kuvaamaan koiran hyökkäävyyttä tai tervävyyttä, niin melkein itse puhun mieluminen koiran tyhmyydestä ja viisaudesta, kun puhun siitä mitä luonnetesteillä mitataan koiran pehmeytenä ja kovuutena, se pehmeä oppii kerrasta, kun toinen ei ota oppiakseen millään. Itse luonnetesti tilanteessakin meillä kova koira olisi ollut valmis pötkimään pakoon sen säikähdyttänyttä asiaa (hyvin noutajamaisesti), kun taas pehmeä koira puolustautui hyökkäämällä (hyvin belgimäisesti). Ero niissä kuitenkin oli se, joka määritti niiden kovuuden ja pehmeyden, että hyökkäävä koira jo varustautui uuteen hyökkäykseen saman nurkan tullessa lähistölle, se siis varautui jo valmiiksi, kun toinen ei edes muistanut koskaan aiemmin käyneensäkään tässä samassa paikassa, jossa se vasta säikäytettiin perinpohjaisesti ja meni ihan samalla innolla kun menisi ihan minne tahansa. - eriävää mielipidettä
... kirjoitti:
Suurimman ongelman koiran koulutuksessa minusta aiheuttaa tahkoaminen, siis temppujen opettaminen toistamalla toistamalla ja toistamalla.
Ok, kova koira tarvitsee toistoja, paljon toistoja oppiakseen asioita. Kovalle koiralle ympäristö ja sen luomat paineet ovat melko yhdentekeviä, se siis kestää toistoja, kun se palkitaan aina oikean suorituksen jälkeen se jaksaa tehdä samaa asiaa kymmeniä kertoja putkeenkin.
Mutta ihminen ei tarvitse oppiakseen toistoja niin paljoa. Ihminen turhautuu toistamiseen. Toistaminen johtaa lähes poikkeuksetta siihen, että pääsee voimasanoja suusta ja tunnelma ei ole enää hyvä. Istu, istu, istu, istu, istu, istu, istu nyt jo perkele...
Kun tahkoamista harrastetaan pehmeän koiran kanssa, niin ei hyvä tule. Pehmeä koira oppi kerrasta mitä istu tarkoitttaa, muutaman kerran vielä tekee sen, sitten kun ihminen tuskastuu, niin koira lukee heti ilmaston. Koira turhautuu, se alkaa pälyilemään ympärille, olisiko jotain kiinnostavampaa, tämä istumaan tahkoaminen ei ole hauskaa enää. Ihminen tulkitsee, että noin; tässäpä minulla on kova koira, kun ei vieläkään osaa istua, vaikka on jo sitä usein opeteltu. Eli koska kova koira oppii vain toistoilla, niin lisätään pökköä pesään toistetaan vielä enemmän, koira tuskastuu vielä enemmän ja lopulta ihminen pääsee kertomaan, että tässä on niin luupää-kova koira että ei osaa istua vieläkään vaikka tuhat toistoa ollaan tehty ja koira vain tulkitsee tilannetta, jonka se kokee kaikkea muuta kuin motivoivaksi...
"Minusta vahva ja kovapäinen koira on tasainen tilanteessa kuin tilanteessa."
Hyvin sanottu. Kovaa koiraa ei paljon tuulet ja tyrskyt heilauta, se toimii hyvin paljon samoin kuin aina jokaisessa tilanteessa. Omien koirien kohdalla hyvä esimerkki on tilanne, jossa koirat ovat ulkona keskenään. Alkaa kuulua rähinää pusikosta, josta tietää, että siellä yhteistuumin jotain jahtaillaan. Koska en anna koirien jahtailla mitään, menen kuistille karjumaan, en todellakaan mitenkään ystävälliseen sävyyn. Pehmeä koira tulee metsästä ja livahtaa pikaisesti ovesta sisään ja painuu paikoilleen nukkumaan, lukee siis minua, nyt ei kannata tuon kanssa alkaa yhtään mitään. Kova koira tulee metsästä samoin kuin aina muulloinkin kun sitä kutsutaan; "Kutsuit, no niin aletaan leikki, minäpä haen pallon ja tuon kepin ja heilutan häntää, aletaan jo leikkiminen..." Se ei siis tajua lainkaan, että jos olen äkäinen, niin minua ei mahdollisesti silloin leikitytä, koska sille on aivan sama, ei se tajua että olisin äkäinen, sille luoksetulo kutsusta vain merkitsee sitä, että nyt aletaan leikki...
"Vietit/tekeminen tulee esille silloin kun sitä tarvitaan tai vaaditaan. "
Puhuit tuossa kovasta koirasta. Minulla taas vahvempi vietti ja työskentely tarmokkuus on pehmeällä koiralla, johtuu rotuominaisuuksista muutoin, kova on noutaja, pehmeä belgianpaimen.
Kovuudesta ja pehmeydestä näkee vaikka minkälaisia variaatioita. Itseänikin oikein huvitti kun koirieni luonnetestien tuloksia tarkastelee, se hyökkäävä ja terävä koira on pehmeä ja lupsakka on kova. Jotenkin kun puhekielessä koiran kovuus ja pehmeys on vääntyneet kuvaamaan koiran hyökkäävyyttä tai tervävyyttä, niin melkein itse puhun mieluminen koiran tyhmyydestä ja viisaudesta, kun puhun siitä mitä luonnetesteillä mitataan koiran pehmeytenä ja kovuutena, se pehmeä oppii kerrasta, kun toinen ei ota oppiakseen millään. Itse luonnetesti tilanteessakin meillä kova koira olisi ollut valmis pötkimään pakoon sen säikähdyttänyttä asiaa (hyvin noutajamaisesti), kun taas pehmeä koira puolustautui hyökkäämällä (hyvin belgimäisesti). Ero niissä kuitenkin oli se, joka määritti niiden kovuuden ja pehmeyden, että hyökkäävä koira jo varustautui uuteen hyökkäykseen saman nurkan tullessa lähistölle, se siis varautui jo valmiiksi, kun toinen ei edes muistanut koskaan aiemmin käyneensäkään tässä samassa paikassa, jossa se vasta säikäytettiin perinpohjaisesti ja meni ihan samalla innolla kun menisi ihan minne tahansa."Ero niissä kuitenkin oli se, joka määritti niiden kovuuden ja pehmeyden, että hyökkäävä koira jo varustautui uuteen hyökkäykseen saman nurkan tullessa lähistölle, se siis varautui jo valmiiksi, kun toinen ei edes muistanut koskaan aiemmin käyneensäkään tässä samassa paikassa, jossa se vasta säikäytettiin perinpohjaisesti ja meni ihan samalla innolla kun menisi ihan minne tahansa."
Öööö...? En olisi ihan noin suoraviivainen. Pitäisi tietää ko testin osa-alueista enemmän. Entä, jos se toinenkin koira silti muisti, mutta ei vain välittänyt, ei antanut sen häiritä menoaan, koska ei kokenut ko pelkoa kuitenkaan sen arvoisena eli piti hermonsa kasassa? - perheen isä
eriävää mielipidettä kirjoitti:
"Ero niissä kuitenkin oli se, joka määritti niiden kovuuden ja pehmeyden, että hyökkäävä koira jo varustautui uuteen hyökkäykseen saman nurkan tullessa lähistölle, se siis varautui jo valmiiksi, kun toinen ei edes muistanut koskaan aiemmin käyneensäkään tässä samassa paikassa, jossa se vasta säikäytettiin perinpohjaisesti ja meni ihan samalla innolla kun menisi ihan minne tahansa."
Öööö...? En olisi ihan noin suoraviivainen. Pitäisi tietää ko testin osa-alueista enemmän. Entä, jos se toinenkin koira silti muisti, mutta ei vain välittänyt, ei antanut sen häiritä menoaan, koska ei kokenut ko pelkoa kuitenkaan sen arvoisena eli piti hermonsa kasassa?"menen kuistille karjumaan, en todellakaan mitenkään ystävälliseen sävyyn. Pehmeä koira tulee metsästä ja livahtaa pikaisesti ovesta sisään"..no:1
"Kova koira tulee metsästä samoin kuin aina muulloinkin kun sitä kutsutaan; "Kutsuit, no niin aletaan leikki, minäpä haen pallon ja tuon kepin ja heilutan häntää, aletaan jo leikkiminen...""...no:2
Minusta menee päinvastoin. Hyvä hermoinen/kovapäinen koira käyttäytyy juuri noin. Uskaltaa tulla ja ottaa vastaan mahdolliset seuraukset tai osaa välttää ne mainitsemallasi tavalla.
Arka ja epävarma taas ei, ja keksii/yrittää keksiä keinon välttääkseen tilanteen -epävarmuuttaan.
Tämä vahvistaa asian...."se hyökkäävä ja terävä koira on pehmeä ja lupsakka on kova." ja toinen
"kun taas pehmeä koira puolustautui hyökkäämällä"
Näissä mainitsemassasi tilanteissa nämä pehmeät ja kovat luonteet mitataan.
Mutta tämä oli vain oma näkemykseni, sen tarkemmin asiaa tietämättä. ... kirjoitti:
Suurimman ongelman koiran koulutuksessa minusta aiheuttaa tahkoaminen, siis temppujen opettaminen toistamalla toistamalla ja toistamalla.
Ok, kova koira tarvitsee toistoja, paljon toistoja oppiakseen asioita. Kovalle koiralle ympäristö ja sen luomat paineet ovat melko yhdentekeviä, se siis kestää toistoja, kun se palkitaan aina oikean suorituksen jälkeen se jaksaa tehdä samaa asiaa kymmeniä kertoja putkeenkin.
Mutta ihminen ei tarvitse oppiakseen toistoja niin paljoa. Ihminen turhautuu toistamiseen. Toistaminen johtaa lähes poikkeuksetta siihen, että pääsee voimasanoja suusta ja tunnelma ei ole enää hyvä. Istu, istu, istu, istu, istu, istu, istu nyt jo perkele...
Kun tahkoamista harrastetaan pehmeän koiran kanssa, niin ei hyvä tule. Pehmeä koira oppi kerrasta mitä istu tarkoitttaa, muutaman kerran vielä tekee sen, sitten kun ihminen tuskastuu, niin koira lukee heti ilmaston. Koira turhautuu, se alkaa pälyilemään ympärille, olisiko jotain kiinnostavampaa, tämä istumaan tahkoaminen ei ole hauskaa enää. Ihminen tulkitsee, että noin; tässäpä minulla on kova koira, kun ei vieläkään osaa istua, vaikka on jo sitä usein opeteltu. Eli koska kova koira oppii vain toistoilla, niin lisätään pökköä pesään toistetaan vielä enemmän, koira tuskastuu vielä enemmän ja lopulta ihminen pääsee kertomaan, että tässä on niin luupää-kova koira että ei osaa istua vieläkään vaikka tuhat toistoa ollaan tehty ja koira vain tulkitsee tilannetta, jonka se kokee kaikkea muuta kuin motivoivaksi...
"Minusta vahva ja kovapäinen koira on tasainen tilanteessa kuin tilanteessa."
Hyvin sanottu. Kovaa koiraa ei paljon tuulet ja tyrskyt heilauta, se toimii hyvin paljon samoin kuin aina jokaisessa tilanteessa. Omien koirien kohdalla hyvä esimerkki on tilanne, jossa koirat ovat ulkona keskenään. Alkaa kuulua rähinää pusikosta, josta tietää, että siellä yhteistuumin jotain jahtaillaan. Koska en anna koirien jahtailla mitään, menen kuistille karjumaan, en todellakaan mitenkään ystävälliseen sävyyn. Pehmeä koira tulee metsästä ja livahtaa pikaisesti ovesta sisään ja painuu paikoilleen nukkumaan, lukee siis minua, nyt ei kannata tuon kanssa alkaa yhtään mitään. Kova koira tulee metsästä samoin kuin aina muulloinkin kun sitä kutsutaan; "Kutsuit, no niin aletaan leikki, minäpä haen pallon ja tuon kepin ja heilutan häntää, aletaan jo leikkiminen..." Se ei siis tajua lainkaan, että jos olen äkäinen, niin minua ei mahdollisesti silloin leikitytä, koska sille on aivan sama, ei se tajua että olisin äkäinen, sille luoksetulo kutsusta vain merkitsee sitä, että nyt aletaan leikki...
"Vietit/tekeminen tulee esille silloin kun sitä tarvitaan tai vaaditaan. "
Puhuit tuossa kovasta koirasta. Minulla taas vahvempi vietti ja työskentely tarmokkuus on pehmeällä koiralla, johtuu rotuominaisuuksista muutoin, kova on noutaja, pehmeä belgianpaimen.
Kovuudesta ja pehmeydestä näkee vaikka minkälaisia variaatioita. Itseänikin oikein huvitti kun koirieni luonnetestien tuloksia tarkastelee, se hyökkäävä ja terävä koira on pehmeä ja lupsakka on kova. Jotenkin kun puhekielessä koiran kovuus ja pehmeys on vääntyneet kuvaamaan koiran hyökkäävyyttä tai tervävyyttä, niin melkein itse puhun mieluminen koiran tyhmyydestä ja viisaudesta, kun puhun siitä mitä luonnetesteillä mitataan koiran pehmeytenä ja kovuutena, se pehmeä oppii kerrasta, kun toinen ei ota oppiakseen millään. Itse luonnetesti tilanteessakin meillä kova koira olisi ollut valmis pötkimään pakoon sen säikähdyttänyttä asiaa (hyvin noutajamaisesti), kun taas pehmeä koira puolustautui hyökkäämällä (hyvin belgimäisesti). Ero niissä kuitenkin oli se, joka määritti niiden kovuuden ja pehmeyden, että hyökkäävä koira jo varustautui uuteen hyökkäykseen saman nurkan tullessa lähistölle, se siis varautui jo valmiiksi, kun toinen ei edes muistanut koskaan aiemmin käyneensäkään tässä samassa paikassa, jossa se vasta säikäytettiin perinpohjaisesti ja meni ihan samalla innolla kun menisi ihan minne tahansa."Kova koira tarvitsee...
Ei yhä edelleen minun mielestäni.Vaan siihen vaikuttaa nimenomaan "halukkuus" tehdä töitä ihmisen kanssa ja yleinen työskentelyhalukkuus,kuin myös vaikuttaa,onko se missä määrin koiralle luonteenomaista (rodullisesti).
Oppimisella siinä ei ole mitään tekemistä.Eli kova ei ole sen "tyhmempi",jos tätä sanaa halutaan käyttää.
Samoin pehmeä kestää toistoja,tai sitten ei,siihen samoin vaikuttaa nimenomaan sisäinen motivoitumisen "taso".
Tuosta olen samaa mieltä,että pehmeä saattaa turhautua helpommin,mutta se lähtee enemmänkin omistajan käyttäytymisestä.Eli se vaikuttaa koiraan.Varsinkin,jos siihen yhdistyy ohjaajaherkkyys.Tosin sitä voi löytyä kovalta,mutta ei samoissa määrin.Turhautuminen tulee lähinnä esiin,kun tarkastellaan myös koiran työskentelyhalukkuutta(ja nimenomaiseen liittyen,johon vaikuttaa siis taas myös rodulliset piirteet).Mitä korkeampi,sen enemmän toistoja,mitä heikompi,sen vähemmän toistoja kestää.
Tuosta muuten tehtiin kerran pieni testi eräässä alan asiantuntijan vetämässä klikkerijutussa(kun asiaa sivuuttiin),ihan itseasiassa omasta pyynnöstäni :D
"Minusta vahva ja kovapäinen..." Niin voi olla myös pehmeä.Eli taas tullaan siihen,miten on muut osa-alueet,ja noh,miksei joskus minkäasteinen pehmeys.Tosin siinäkin tullaan taas muihin osa-alueihin.
" Omien koirien..." Ja tässä samoin,että myöskin ne muut piirteet ratkaisee,rotuominaisuudetkin vaikuttaa ja miten koira on ohjeistettu ylipäätään ym.
Luonnetestissähän aika hyvin määritellään kovuus ja pehmeys ;)
En taaskaan puhuisi (edes testiä ajatellen) tyhmyydestä tai viisaudesta.
Ja kuten esimerkissä mainitsit,jopa tasen rotuominaisuudet voi vaikuttaa,miten koira ilmentää...
Ja kuten luonetestissä,kuin normielämässä,niin ne muut osa-alueet vaikuttaa toosi suuresti.
Ja testissä myös vaikuttaa paineistus,jolloin käyttäytyminen sen alla nimenomaan tulee näkyviin.
Toisin sanoen,kun kovuutta testissä määritellään myös sillä,miten nopeaan koira ottaa kontaktia sen pelästyttäneeseen kohteeseen ja halua ottaa siitä selvän,niin siinäkin voi olla eroa normielämässä,jossa tapahtuneessa koira ei välttämättä ole samanlaisen paineistuksen alla kuin testissä.
Mutta ylipäätään koulutuksessa,sopivat eväät ja sopivassa määrin annosteltuna hommat yksiö nimenomaan huomioiden.Mutta rotuominaisuudet olisi hyväksi tietää,koska sieltä pitkälti tulee myös realiteetit asiaan liittyen.- ...
eriävää mielipidettä kirjoitti:
"Ero niissä kuitenkin oli se, joka määritti niiden kovuuden ja pehmeyden, että hyökkäävä koira jo varustautui uuteen hyökkäykseen saman nurkan tullessa lähistölle, se siis varautui jo valmiiksi, kun toinen ei edes muistanut koskaan aiemmin käyneensäkään tässä samassa paikassa, jossa se vasta säikäytettiin perinpohjaisesti ja meni ihan samalla innolla kun menisi ihan minne tahansa."
Öööö...? En olisi ihan noin suoraviivainen. Pitäisi tietää ko testin osa-alueista enemmän. Entä, jos se toinenkin koira silti muisti, mutta ei vain välittänyt, ei antanut sen häiritä menoaan, koska ei kokenut ko pelkoa kuitenkaan sen arvoisena eli piti hermonsa kasassa?Laita googleen luonnetesti, niin löydät varmasti kuvauksen kyseisistä osa-alueista. Jos et, niin tässä pieni yhtenveto. Luonnetestin kovuus-pehmeys osio: Ohjaaja ja koira kulkevat ohi nurkan tai jonkun tietyn paikan ja koira säikäytetään tynnyrillä, ohjaaja ja koira jatkavat matkaa, ohjaaja ei saa reakoida tynnyriin. Jonkun ajan päästä ohjaaja ja koira lähestyvät jälleen samaa nurkkaa ja koiran luonteesta tässä katsotaan nyt sitä, onko koira varautunut paikkaa lähestyttäessä. Koiraa ei säikäytetä uudelleen.
Jos toinen koira musiti, niin juuri se on merkki sen kovuudesta, että se ei välittänyt paskan vertaa, se ei oppinut kerrasta sitä, että tähän paikkaan liittyy epämiellyttävä tuntemus (ja koira siis todella säikähti, kuten kuuluikin). Pehmeä koira välittää siitä, että sille on tullut kokemus tästä paikasta. Jos koira katsotaan pelokkaaksi tai arkaksi, niin luonnetestin tätäkään osiota ei tietenkään tehdä koiralle; pelokasta koiraa ei ole syytä pelotella. Oma pehmeäkin siis ei pelännyt paikkaa, vaan se valmistautui jo valmiiksi tarvittaessa hyökkäämään sen nurkalta tulevan kolisevan möykyn päälle, se siis oppi kerrasta, että tällä nurkalla tapahtuu tällaista. - ...
perheen isä kirjoitti:
"menen kuistille karjumaan, en todellakaan mitenkään ystävälliseen sävyyn. Pehmeä koira tulee metsästä ja livahtaa pikaisesti ovesta sisään"..no:1
"Kova koira tulee metsästä samoin kuin aina muulloinkin kun sitä kutsutaan; "Kutsuit, no niin aletaan leikki, minäpä haen pallon ja tuon kepin ja heilutan häntää, aletaan jo leikkiminen...""...no:2
Minusta menee päinvastoin. Hyvä hermoinen/kovapäinen koira käyttäytyy juuri noin. Uskaltaa tulla ja ottaa vastaan mahdolliset seuraukset tai osaa välttää ne mainitsemallasi tavalla.
Arka ja epävarma taas ei, ja keksii/yrittää keksiä keinon välttääkseen tilanteen -epävarmuuttaan.
Tämä vahvistaa asian...."se hyökkäävä ja terävä koira on pehmeä ja lupsakka on kova." ja toinen
"kun taas pehmeä koira puolustautui hyökkäämällä"
Näissä mainitsemassasi tilanteissa nämä pehmeät ja kovat luonteet mitataan.
Mutta tämä oli vain oma näkemykseni, sen tarkemmin asiaa tietämättä....kuvastavat vain koiran oppimiskykyä, ei arkuutta tai pelokkuutta.
Pehmeästä koirasta tosin saa helpommin aran tai pelokkaan, kun se oppii jo kerrasta epämiellyttävätki asiat, sama miksi se on niin helposti koulutettavissa niellyttävillä asioilla. Kovan koiran pelokkaaksi tekeminen vaatii useamman toiston tai sitten yhden tarpeeksi traumaattisen kokemuksen.Auton tönäisemiseksi joutuminen on yksi tarpeeksi vahva kokemus joka riittää varmasti jo kerrasta opettamaan kovapäisimmänkin koiran. - ...
molossi kirjoitti:
"Kova koira tarvitsee...
Ei yhä edelleen minun mielestäni.Vaan siihen vaikuttaa nimenomaan "halukkuus" tehdä töitä ihmisen kanssa ja yleinen työskentelyhalukkuus,kuin myös vaikuttaa,onko se missä määrin koiralle luonteenomaista (rodullisesti).
Oppimisella siinä ei ole mitään tekemistä.Eli kova ei ole sen "tyhmempi",jos tätä sanaa halutaan käyttää.
Samoin pehmeä kestää toistoja,tai sitten ei,siihen samoin vaikuttaa nimenomaan sisäinen motivoitumisen "taso".
Tuosta olen samaa mieltä,että pehmeä saattaa turhautua helpommin,mutta se lähtee enemmänkin omistajan käyttäytymisestä.Eli se vaikuttaa koiraan.Varsinkin,jos siihen yhdistyy ohjaajaherkkyys.Tosin sitä voi löytyä kovalta,mutta ei samoissa määrin.Turhautuminen tulee lähinnä esiin,kun tarkastellaan myös koiran työskentelyhalukkuutta(ja nimenomaiseen liittyen,johon vaikuttaa siis taas myös rodulliset piirteet).Mitä korkeampi,sen enemmän toistoja,mitä heikompi,sen vähemmän toistoja kestää.
Tuosta muuten tehtiin kerran pieni testi eräässä alan asiantuntijan vetämässä klikkerijutussa(kun asiaa sivuuttiin),ihan itseasiassa omasta pyynnöstäni :D
"Minusta vahva ja kovapäinen..." Niin voi olla myös pehmeä.Eli taas tullaan siihen,miten on muut osa-alueet,ja noh,miksei joskus minkäasteinen pehmeys.Tosin siinäkin tullaan taas muihin osa-alueihin.
" Omien koirien..." Ja tässä samoin,että myöskin ne muut piirteet ratkaisee,rotuominaisuudetkin vaikuttaa ja miten koira on ohjeistettu ylipäätään ym.
Luonnetestissähän aika hyvin määritellään kovuus ja pehmeys ;)
En taaskaan puhuisi (edes testiä ajatellen) tyhmyydestä tai viisaudesta.
Ja kuten esimerkissä mainitsit,jopa tasen rotuominaisuudet voi vaikuttaa,miten koira ilmentää...
Ja kuten luonetestissä,kuin normielämässä,niin ne muut osa-alueet vaikuttaa toosi suuresti.
Ja testissä myös vaikuttaa paineistus,jolloin käyttäytyminen sen alla nimenomaan tulee näkyviin.
Toisin sanoen,kun kovuutta testissä määritellään myös sillä,miten nopeaan koira ottaa kontaktia sen pelästyttäneeseen kohteeseen ja halua ottaa siitä selvän,niin siinäkin voi olla eroa normielämässä,jossa tapahtuneessa koira ei välttämättä ole samanlaisen paineistuksen alla kuin testissä.
Mutta ylipäätään koulutuksessa,sopivat eväät ja sopivassa määrin annosteltuna hommat yksiö nimenomaan huomioiden.Mutta rotuominaisuudet olisi hyväksi tietää,koska sieltä pitkälti tulee myös realiteetit asiaan liittyen....nyt tarkastamassa taas tämä.
Luonnetesti: Osa-alueet: Kovuus
"Kovuudella tarkoitetaan koiran taipumusta muistaa sille epämiellyttäviä (ja muitakin) kokemuksia ja välttää niiden kohtaamista uudelleen. Tämä ominaisuus on ratkaisevassa asemassa koiran käyttäytymisen ilmenemiseen. Perimältään pehmeän koiran näkyvä käyttäytyminen muuttuu etenkin sen elämän alkuvaiheessa paljonkin kokemuksien perusteella, kun taas kova koira ei anna näiden vaikuttaa käytökseensä.
Luonnetestissä koiran kovuutta tarkkaillaan koko testin ajan, ja lisäksi sille on oma erikoiskokeensa: Ohjaajan kanssa kulkeva koira pelästytetään esimerkiksi kulman takaa äkkiä sen eteen avatun sateenvarjon avulla. Koiraa ei päästetä selvittämään mitä tapahtui, vaan ohjaaja vie sen pois paikalta heti varjon avautumisen jälkeen. Hetken päästä ohjaaja palaa koiran kanssa tapahtumapaikalle. Pehmeä koira ei tule vapaa-ehtoisesti uudelleen paikalle, vaan tarvitsee houkuttelemista - kova koira puolestaan ei muista tapahtunutta, vaan kulkee reippaasti uudelleen tapahtumapaikalle."
Palveluskoiraliiton sivuilta lainaus.
Temperamentti, hermorakenne, toimintakyky (työskentely), terävyys, puolustushalu, hyökkäyshalu testataan erikseen. Ja silloin puhutaan niistä, esimerkiksi koiran temperamentista. Kovuudessa siis testataan vain koiran kykyä muistaa (oppimiseksi kutsutaan myös toiselta termiltään) asioita kokemuksiensa perusteella. ... kirjoitti:
...nyt tarkastamassa taas tämä.
Luonnetesti: Osa-alueet: Kovuus
"Kovuudella tarkoitetaan koiran taipumusta muistaa sille epämiellyttäviä (ja muitakin) kokemuksia ja välttää niiden kohtaamista uudelleen. Tämä ominaisuus on ratkaisevassa asemassa koiran käyttäytymisen ilmenemiseen. Perimältään pehmeän koiran näkyvä käyttäytyminen muuttuu etenkin sen elämän alkuvaiheessa paljonkin kokemuksien perusteella, kun taas kova koira ei anna näiden vaikuttaa käytökseensä.
Luonnetestissä koiran kovuutta tarkkaillaan koko testin ajan, ja lisäksi sille on oma erikoiskokeensa: Ohjaajan kanssa kulkeva koira pelästytetään esimerkiksi kulman takaa äkkiä sen eteen avatun sateenvarjon avulla. Koiraa ei päästetä selvittämään mitä tapahtui, vaan ohjaaja vie sen pois paikalta heti varjon avautumisen jälkeen. Hetken päästä ohjaaja palaa koiran kanssa tapahtumapaikalle. Pehmeä koira ei tule vapaa-ehtoisesti uudelleen paikalle, vaan tarvitsee houkuttelemista - kova koira puolestaan ei muista tapahtunutta, vaan kulkee reippaasti uudelleen tapahtumapaikalle."
Palveluskoiraliiton sivuilta lainaus.
Temperamentti, hermorakenne, toimintakyky (työskentely), terävyys, puolustushalu, hyökkäyshalu testataan erikseen. Ja silloin puhutaan niistä, esimerkiksi koiran temperamentista. Kovuudessa siis testataan vain koiran kykyä muistaa (oppimiseksi kutsutaan myös toiselta termiltään) asioita kokemuksiensa perusteella.En nyt ihan ymmärtänyt pointtia,mutta tulihan yhden osa-alueen esittely...
"Tempperamentti..." Mainitaan mm.mitkä on millekin erikoiskokeet ja mitä nimenomaan tarkkaillaan myös kokonaisuutena (koko testi).
Vielä kovuudesta.Eräässä yhteydessä tuomari selitti videolla esiintyneitten kahden koiran eroa mm.räminätynnyrin jälkeen.Toinen otti oitis kontaktia ,kun mahdollisuus tuli eli pyrki heti aiheuttajan selvittämään.Toinen taas ihan toisin päin,joka siis meni pehmeälle.
Käsiteltiin myös saman pistemäärän saaneita koiria,jotka olivat aivan kuitenkin erilaisia.Eli tässä tultiin nimenomaan eri osa-alueitten vaikutukseen loppupaketissa.
Hyvä esimerkki kahdesta eri koirasta myös käytiin läpi,eli pehmeä,huono toimintakyky ja taisteluhalu, (kyseisessä "sessiossa" pitävä tuomari määritteli nämä yhdessä mm.hyvin tärkeäksi jalostuskoirille),koira normielämässä myös heikonlainen.Sitten toinen,pehmeä,MUTTA erittäin hyvä toimintakyky ja taisteluhalu,ja ko.erittäin itsevarma ja helppo koira koko ikänsä.
Eli tuossa taas jotain,että kaikki katsotaan,varsinkin tietyt asiat kokonaisuutena.Normaalielämässä koira on siis täysi paketti,ja tietyt ominaisuudet joko tukee tai huonontaa,riippuen minkäasteisia ne on.
Oppiminen (kyky oppia) ja muistaminen on yhä edelleen mielestäni kaksi eri asiaa.Kovuudessa tulee nimenomaan tuo muistaminen,ja se,miten siihen tapahtuneeseen suhtautuu,miten muistikuva vaikuttaa.
Pehmeä koira-"viisas"-helppo oppia ja helppo kouluttaa ja sitten toisinpäin...Eipä nyt ihan niin.
Ja itseasiassa,tunnettu vanha juttu,"kova koira antaa ohjaajan virheet paremmin anteekisi,pehmeä välttämättä taas ei".
Sanotaan,että pehmeää koiraa on helpompi,verrattuna kovaan,kouluttaa.Saattaapi ollakkin (kunhan taas muistetaan muittenkin vaikutus,rotuominaisuudet mm.),mutta enpä sanoisi,yhä edelleen,että on kyse tyhmyydestä tai viisaudesta,kun paljon noissa asioissa lähtee nimenomaan halusta tehdä ja toimia,joka taas tulee jalostuksesta ja käyttötarkoituksesta.
Ensinnäkin,varautunut ja pelokas on kaksi eri asiaa.Ja varautuneisuudenkin voi käsittää eri tavalla,ja se saattaa ilmetäkkin niin.Minulla on ollut yksi varautunut koira,joka ilmeni lähinnä suhteessa vieraisiin ihmisiin.
Helppo tapaus siinä mielessä,että suhtautuminen oli tyypillnen varautuneen koiran plusmiinusnolla.
Ei siinä mitään pahaa ole,mutta riippuen,miten paljon,tai miten ominaisuudet ilmenee,varsinkin pelokkuus,niin se voi muodostua niin taakaksi omistajalle,kuin koiralle.
Luonnossa elävästä koirasta ei mielestäni voi puhua tai verrata,koska sellaista ei ole,kun puhutaan jalostetuista.
Ihmisten käsitteethännyt ylipäätään menee helposti puuroksi ja velleiksi.Jo pelkästään siinä,että jos on kyse itsepäinen,itsenäinen,vähemmän miellyttämishaluinen,joka ei olekkaan ihan helppo käsitellä,niin oitis saatetaan puhua kovasta koirasta.Eikä sillä ole mitään tekemistä asian kanssa.Samoin,jos ei taitoja itsellä riitä,syystä tai toisesta,ja koiraa ei hanskaa,koira käyttäytyy huonosti,niin taas puhutaan kovasta...
Yhtä lailla kova tai pehmeä saattaa rätistä muille,siihen vaikuttaa niin moni muu asia nimenomaan,ja hyvin pitkälti se narun toinen pää,joka myös ominaisuuksia kontrolloi.
Koulutuksessa yksilö huomioidaan toki,mutta niin olisi hyvä myös tietää rotuominaisuudet.Sillä ne vaikuttaa paljon.Eli koulutettavuuden kannalta hyvä tietää,mitkä on vahvuudet,ja mitkä heikkoudet.Ja tuo puoli määrää käytännössä kaikkein eniten eli karkeasti sanoen koulutettavuus.Ei niinkään jokin luonteenpiirre.
"Miksi ihmeessä..." Jaa-a.Vaikea sanoa.Miksi jotkut myös haluavat katsoa yleisestikkin omaa koiraa vaaleanpunaisten lasien läpi,ja esim.puutteet menee selittelyksi.Mene ja tiedä...
"Itsellä on..." Kumpikin voi olla unelma.Rippuu nimenomaan muista luonteen osa-alueista,niiden vahvuuksista.
Ei mistään yksittäisestä piirteestä.
Juu,ja pehmeä ei tosiaan ole sama kuin varautunut,mutta pehmeä voi olla varautunut.Mutta niin voi olla kovakin.- kiire aikataulu
Tunnen kyllä luonnetestin. Tarkoitin, että pitäisi tietää miten luonnetesti meni osa-alueittain juuri sinun koirallasi. Ja ennenkaikkea pitäisi nähdä se videolta, sekä tietää tuomari.
"Jos toinen koira musiti, niin juuri se on merkki sen kovuudesta, että se ei välittänyt paskan vertaa, se ei oppinut kerrasta sitä, että tähän paikkaan liittyy epämiellyttävä tuntemus (ja koira siis todella säikähti, kuten kuuluikin)."
Olen kyllä yhä hieman erimieltä. Miten niin koira ei oppinut kerrasta? Se saattoi muistaa ja oppia, mutta ei ehkä välittänyt ko asiasta.
"Pehmeä koira välittää siitä, että sille on tullut kokemus tästä paikasta. Jos koira katsotaan pelokkaaksi tai arkaksi, niin luonnetestin tätäkään osiota ei tietenkään tehdä koiralle; pelokasta koiraa ei ole syytä pelotella. Oma pehmeäkin siis ei pelännyt paikkaa, vaan se valmistautui jo valmiiksi tarvittaessa hyökkäämään sen nurkalta tulevan kolisevan möykyn päälle, se siis oppi kerrasta, että tällä nurkalla tapahtuu tällaista."
En nyt ehdi alkaa vänkäämään enempää, mutta minusta vähän sekoitat asioita. - ...
Varauytuneisuus ja pelokkuus on kaksi eriasiaa. Koira on varuillaan, eli se pitää ympärsitöään silmällä ja on valmis reakoimaan pieninkiin vihjeisiin.
Oma pehmeä koirakin on varautunut monissa tilanteissa, josita sillä on epämiellyttäviä kokemuksia, muttei se pelokas ole.
Ihan pikaisesti olen nyt tätä ketjua tutkiskellut ja puurot ja vellit tuntuu olevan sekaisin. Sainkin hyvin vastaukseni ihmetykseeni: Pehmeään koiraan yhdistetään näemmä muutamia asioita: pehmeä koira on pelokas, pehmeä koira ei ole tervävä, pehmeällä koiralla ei ole temperamanttia ja työskentelykin on laimeaa... Niin onhan sellainen aikamoinen koiran kuvatus, eihän kukaan siis tietenkään sellaista koiraa omista, tuskin on olemassakaan ja ne joilla olisi olemassa varmasti häpeävät sen verran, kun koiran kaiki ominaisuudet ovat jotenkin negatiivisia...
Pehmeys on luonneytestissäö negatiivinen asia, sillä luonnetestit on kehitetty koirille, jotka hakevat oikeutta kilpailla pk-lajeissa. Niissä ei voi kisata pehmeällä koiralla kovin menestyksekkäästi, vaan koiran on oltava välittämättä huonosita kokemuksista.
Pehmeä ei ole yhtäkuin varautunut. Mutta jos näen varautuneen koiran niin sen tietää melko varmasti olevan pehmeä. Kovasta koirasta vain on aika hankala tehdä varautunutta, siinä joutuu ihan tekemällä tekemään töitä, että saa koiran epävarmaksi, kun lähtökohtaisesti koirat ovat ympäristöön sopeutuvia olentoja (pehmeän koiran kanssa riittää siis pienikin aksitentti ja se on epävarma tilanteiden suhteen)... Tietenkin vain toivon, ettei kukaan tekemällä tee kovasta koirasta epävarmaa... - ...
kiire aikataulu kirjoitti:
Tunnen kyllä luonnetestin. Tarkoitin, että pitäisi tietää miten luonnetesti meni osa-alueittain juuri sinun koirallasi. Ja ennenkaikkea pitäisi nähdä se videolta, sekä tietää tuomari.
"Jos toinen koira musiti, niin juuri se on merkki sen kovuudesta, että se ei välittänyt paskan vertaa, se ei oppinut kerrasta sitä, että tähän paikkaan liittyy epämiellyttävä tuntemus (ja koira siis todella säikähti, kuten kuuluikin)."
Olen kyllä yhä hieman erimieltä. Miten niin koira ei oppinut kerrasta? Se saattoi muistaa ja oppia, mutta ei ehkä välittänyt ko asiasta.
"Pehmeä koira välittää siitä, että sille on tullut kokemus tästä paikasta. Jos koira katsotaan pelokkaaksi tai arkaksi, niin luonnetestin tätäkään osiota ei tietenkään tehdä koiralle; pelokasta koiraa ei ole syytä pelotella. Oma pehmeäkin siis ei pelännyt paikkaa, vaan se valmistautui jo valmiiksi tarvittaessa hyökkäämään sen nurkalta tulevan kolisevan möykyn päälle, se siis oppi kerrasta, että tällä nurkalla tapahtuu tällaista."
En nyt ehdi alkaa vänkäämään enempää, mutta minusta vähän sekoitat asioita....kuin minä olen pitänyt?
Se siis oppi, että tähän paikkaan liittyy epämiellyttävä tuntemus, mutta se ei välitä siitä? Eli se on jopa niin ääliö, että se tietoisesti hakeutuu paikkoihin joissa se tietää kokevansa jotain epämiellyttävää?
Voi olla, ei se todella miltään välkyltä vaikuta... ... kirjoitti:
Varauytuneisuus ja pelokkuus on kaksi eriasiaa. Koira on varuillaan, eli se pitää ympärsitöään silmällä ja on valmis reakoimaan pieninkiin vihjeisiin.
Oma pehmeä koirakin on varautunut monissa tilanteissa, josita sillä on epämiellyttäviä kokemuksia, muttei se pelokas ole.
Ihan pikaisesti olen nyt tätä ketjua tutkiskellut ja puurot ja vellit tuntuu olevan sekaisin. Sainkin hyvin vastaukseni ihmetykseeni: Pehmeään koiraan yhdistetään näemmä muutamia asioita: pehmeä koira on pelokas, pehmeä koira ei ole tervävä, pehmeällä koiralla ei ole temperamanttia ja työskentelykin on laimeaa... Niin onhan sellainen aikamoinen koiran kuvatus, eihän kukaan siis tietenkään sellaista koiraa omista, tuskin on olemassakaan ja ne joilla olisi olemassa varmasti häpeävät sen verran, kun koiran kaiki ominaisuudet ovat jotenkin negatiivisia...
Pehmeys on luonneytestissäö negatiivinen asia, sillä luonnetestit on kehitetty koirille, jotka hakevat oikeutta kilpailla pk-lajeissa. Niissä ei voi kisata pehmeällä koiralla kovin menestyksekkäästi, vaan koiran on oltava välittämättä huonosita kokemuksista.
Pehmeä ei ole yhtäkuin varautunut. Mutta jos näen varautuneen koiran niin sen tietää melko varmasti olevan pehmeä. Kovasta koirasta vain on aika hankala tehdä varautunutta, siinä joutuu ihan tekemällä tekemään töitä, että saa koiran epävarmaksi, kun lähtökohtaisesti koirat ovat ympäristöön sopeutuvia olentoja (pehmeän koiran kanssa riittää siis pienikin aksitentti ja se on epävarma tilanteiden suhteen)... Tietenkin vain toivon, ettei kukaan tekemällä tee kovasta koirasta epävarmaa...Varautuneisuutta voi olla erilaista.Se voi vaikka kohdentua johonkin "yksittäiseen" esim.ihmisiin.Tosin pidättyväinenhän on aika lähellä samaa.Eli koiran ei tartte olla skarppina välttämättä koko aikaa.Voi olla ihan tilannejuttukin.
Sanoihin suhtaudutaan välillä aika mustavalkoisesti.Ihan kuin pehmeyteen.
Kun pitäisi muistaa,että mitä koira ilmentää,niin se on kaikkien osa-alueitten summa.Pehmeä voi olla aikas kökkö tapaus,tai aivan ihana,ihan samoin kuin kova.Tosin riippuu vähän naruntoisesta päästäkin sitten se loppuhuipennus :D
Ei pehmeys ole luonnetestissä nykymaailmassa huono asia.Tosin riippuu toki minkäasteisesta puhutaan.Se on ihan normaali luonteen mittaus nykypäivänä ihan kaikille roduille,ei niinkään ajatellen pelkästään alkuperäistä tarkoitusta.
Mutta esim.hieman pehmeä on jopa joillain toivottava myös,ja kova ei.
Eli nykyään luonnetestiä käytetään ihan luonneprofilien tekoon,välineiksi kasvattajille (jos vaan haluaa käyttää...),ja nehän tehdään ihan nimenomaan rotutyypillistä tavoitellen,alkuperää ajatellen,mutta myös nykypäivään sopivaksi huomioiden.
On myös rotuja,jotka on pohjimmiltaan varautuneita ja/tai pidättyväisiä.Ja se on siis niille tyypillistä ja katsotaan rodulliseksi.
- Kukkahatuton setä
Oli hieman vaikeuksia löytää varsinaista kysymystä alkuperäisestä viestistä, mutta oliskohan se liittynyt siihen, että miksi omaa koiraa pidetään liian helposti "kovana".
Itselläni on tätä nykyä kaksi koiraa (saksanpaimenia) 4 v. narttu ja 3 kk urospentu. Näitä ennen ollut koiria kohta puoli vuosisataa. Tässä on nähty kovat, pehmeät ja siltä väliltä. Ensimmäistä kertaa vasta tämän nykyisen pennun kohdalla sanon, että kyseessä on kovaluontoinen koira oikein isolla K:lla.
Muuten ovat olleet minun skaalallani pääosin jotain kovan ja pehmeän väliltä eli sellaisia keskivertoja, niin sanoakseni. Mielestäni hyvä määritelmä kovalle on, että se toipuu ojennuksesta välittömästi ja pehmeä todella hitaasti. Ei pehmeässä koirassa mitään vikaa ole minun mielestäni, mutta itse pidän enemmän hieman haasteellisemmista tapauksista ja tämä uusin pentu tulee kaikella todennäköisyydellä olemaan "elämäni koira". Upea luonne, nopea oppimaan, rohkea ja vahva, mutta todella kova ja vietikäs.
Miksi sitten ensimmäistä koiraa pidetään kovana? Useimmiten varmaan siksi, että ihminen usein on arka hampaitaan näyttävän koiran edessä ja pitää tätä käytöstä "kovana". Yhden koiran kasvatettuaan sitten ymmärtää, että kaikki koirat hampaansa näyttää :)- perheen isä
"mutta itse pidän enemmän hieman haasteellisemmista tapauksista ja tämä uusin pentu tulee kaikella todennäköisyydellä olemaan "elämäni koira". Upea luonne, nopea oppimaan, rohkea ja vahva, mutta todella kova ja vietikäs...taidat puhua minun koirastani....mutta onneksi olkoon joka tapauksessa. Tiedän tunteen.=}
- erimielinen
perheen isä kirjoitti:
"mutta itse pidän enemmän hieman haasteellisemmista tapauksista ja tämä uusin pentu tulee kaikella todennäköisyydellä olemaan "elämäni koira". Upea luonne, nopea oppimaan, rohkea ja vahva, mutta todella kova ja vietikäs...taidat puhua minun koirastani....mutta onneksi olkoon joka tapauksessa. Tiedän tunteen.=}
"Se siis oppi, että tähän paikkaan liittyy epämiellyttävä tuntemus, mutta se ei välitä siitä? Eli se on jopa niin ääliö, että se tietoisesti hakeutuu paikkoihin joissa se tietää kokevansa jotain epämiellyttävää?"
Miksi se olisi ääliö? Koira, joka huomaa ja oppii, että johonkin paikkaan liittyy epämiellyttävä kokemus ja joka kuitenkin menee sinne/siitä ohitse uudelleen, on minusta sen verran ____hyvähermoinen____, että se pystyy tekemään niin. Ei ääliö tms. - brtgare
erimielinen kirjoitti:
"Se siis oppi, että tähän paikkaan liittyy epämiellyttävä tuntemus, mutta se ei välitä siitä? Eli se on jopa niin ääliö, että se tietoisesti hakeutuu paikkoihin joissa se tietää kokevansa jotain epämiellyttävää?"
Miksi se olisi ääliö? Koira, joka huomaa ja oppii, että johonkin paikkaan liittyy epämiellyttävä kokemus ja joka kuitenkin menee sinne/siitä ohitse uudelleen, on minusta sen verran ____hyvähermoinen____, että se pystyy tekemään niin. Ei ääliö tms.Toki pitäisi nähdä itse miten se koira siellä toimii koko testin läpi. Tällaisten yksittäisten heittojen perusteella on aikalailla hankala sanoa yksittäisestä koirasta juuta tai jaata.
Mutta tuo siis vain yleiskommenttina, ettei se aina ole niin yksiviivaista tuo testin tulkinta ja kun esitit ehdottoman mielipiteen minusta sekoittaen termejä. - ...
Outo pehmeä-kova määritelmä...
Koira on kova ja nopea oppimaan? Kovuus kun koiran luonnetta kuvaamassa merkitsee koiran kykyä muistaa sen kokemia asioita: pehmeä muistaa, kova ei. Muistaminen taas on oppimisen perusedellytyksiä... - ...
erimielinen kirjoitti:
"Se siis oppi, että tähän paikkaan liittyy epämiellyttävä tuntemus, mutta se ei välitä siitä? Eli se on jopa niin ääliö, että se tietoisesti hakeutuu paikkoihin joissa se tietää kokevansa jotain epämiellyttävää?"
Miksi se olisi ääliö? Koira, joka huomaa ja oppii, että johonkin paikkaan liittyy epämiellyttävä kokemus ja joka kuitenkin menee sinne/siitä ohitse uudelleen, on minusta sen verran ____hyvähermoinen____, että se pystyy tekemään niin. Ei ääliö tms....luonnetestissä mitataan myös koirien hermorakenne, se oli molemmilla, kovalla pehmeällä kohdallaan.
... kirjoitti:
Outo pehmeä-kova määritelmä...
Koira on kova ja nopea oppimaan? Kovuus kun koiran luonnetta kuvaamassa merkitsee koiran kykyä muistaa sen kokemia asioita: pehmeä muistaa, kova ei. Muistaminen taas on oppimisen perusedellytyksiä...Saksanpaimenkoira on poliisien suosikki virkakoirana useastakin syystä.Yksi on se,että rotu on nopea ja helppo opettaa.Eli kuten eräs ohjaaja kerran hyvin kuvasi,"oppii nopeasti,heillä kun ei ole aikaa turhia tahkota koirien kanssa"...
Eli tarkoittaako se,että rotu ja virkakoirat on pehmeitä ? Epäilen...
Lähinnä muistaminen kovuudessa on kykyä muistaa (ja hallita) epämiellyttäviä asioita.Ja siinä se nimenomaan näkyy.Tosin taas muistettakoon,että myös luonteen muut osa-alueet vaikuttaa,mitä koira ilmentää.Lähinnä toimintakyky ja taistelutahto.
En siis näe mitään outoa k.hatuttomansedän kuvauksessa koirastaan.Eikä ole ensimmäinen,josta kuulen tai tiedän ;)
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1721167
Anteeksipyynnöstä
Uskotko anteeksipyynnön voimaan? Mikä tekee anteeksipyynnöstä vaikeaa? Onko se mielestäsi joskus turhaa, joko pyytäjän132867- 84803
- 51738
Voisin jopa maksaa että saisin nähdä sut mies
Miten helvetissä joku voi olla tollanen kotihiiri. Edes mä en ole noin paha ku sä! Miten sua voi ikinä edes nähdä ?45609Olisitko oikeasti valmis rikkomaan
Perheesi? En haluaisi sitä, mutta ne on teidän välisiä asioita. Voin olla sinulle vain kaverikin… ei paineita. Minä kesk55559Stubb munasi - Suomessa kuuluu liputtaa Suomen lipulla
Presidentinlinnan ja Mäntyniemen salkoihin nostettiin sateenkaariliput lauantaina. Suurin osa kansasta ei varmasti pidä296548Martinan tarve valehdella.
Miksiköhän Martina valehtelee niin paljon,onko hän tietoinen siitä että valheistaan jää useimmiten kiinni? Esimerkkinä t220519- 50514
Pakkomielle
Tahdon pyytää anteeksi, että olen kaivannut sinua kaikki nämä vuodet ja olet ollut minulle pakkomielle. Nyt on aika pääs45502