Minulla on 9-viikkoinen urospentu, joka on osoittautunut olemaan melko dominoiva. Sisällä saattaa innostua etenkin leikkiessä puremaan käsiä jalkoja. Välillä auttaa ihan kielto ja lelun tarjoaminen, ja jos tämä ei ole auttanut, niin olemme laittaneet pennun toiseen huoneeseen hetkeksi. Tämän jälkeen on saanut liittyä mukaan joukkoon taas, ja onkin aina rauhoittunut näin.
Eri asia onkin sitten ulkona. On innostunut kävyistä ja kun en haluaisi sen niillä leikkivän, ettei vain saisi nieltyä tms niitä. Se tietää, ettei käpyjä saisi ottaa, joten lähtee karkuun kun sillä on käpy suussa. En halua perässä juosta, ettei luule sitä leikiksi, joten yritän saada koiran pysähtymään ja menen sitten sen luokse. Tästä käpyjen jahtaamisesta kuitenkin aina innostuu sitten myös puremaan ja jopa murisemaan. Jos pentu taas on valjaisa, niin sen saa kyllä pidettyä erosa kävyistä, mutta silloin saattaa äristä sille, kun pitelee sitä valjaissa paikoillaan. Ärinä ei siis ole mitään pientä, vaan yleensä yltyy hyökkäilemään minua kohti ja murisee. Ei se kovaa yritä purra, mutta yrittää dominoida.
Olen kokeillut pennun paikallaan pitämistä, silmiin tuijottamista ja sille murahtelua. Nämä kaikki kuitenkin tuntuvat saavan sen yltymään - murisee kahta kauheammin ja usein alkaa myös hakkumaan ja "karjumaan/kiljumaan". Pureminen yltyy ja sitä on todella vaikea pitää paikoillaan ilman, että saa osumia - vaikka onkin pieni vielä. En haluaisi ottaa pentua kovin ottein, mutta haluan ehdottomasti, että se tietää minun olevan lauman johtaja.
Kaipaisin siis neuvoja tähän, että miten saisin pennun ns. alistumaan. Näitä todellisia riehumisia tulee onneksi vain pari kertaa päivässä ja muulloin yleensä auttaakin ihan vain kieltäminen. Muuten onkin sitten aivan ihana pentu ja tuntuu olevan muutoin kiltti ja oppivainen.
Dominoiva pentu
14
4346
Vastaukset
- OSTA KOIRAKIRJA
Normaali pentu käyttää suutaan, se tutkii maailmaa, suu on koiran kädet. SE ON 9 VK! Se on n 1v asti pentu! Et voi moneen aikaan vielä vaatia siltä yhtään mitään, etkä varsinkaan jos käytät noin ala-arvoisia menetlmiä. Luuletko koirasi luottavan, haluavan totella sinua, kun käyttäydyt noin lapsellisesti.
Kasvattaja neuvoisi tatausti miellelläään, kun kuulisi millaiseen hulljen huoneeseen koiransa on joutunut.
9 VK IKÄISTÄ EI ALISTETA! - Huoh..
9 viikkonen ja puhut jo dominoimisesta? Ei jeesus, joillekkin ihmisille ei koiria pitäisi antaa. Tuon ikäiselle se on leikkimistä, ja vieläpä alistat sitä?! Ei voi muuta sanoa kuin että ei jeesus sentään.
Jos nyt noit alistusjutut ja dominointijutut jätettäis ja mentäis sinne koirapuolelle...
Jos se nappula saa hepulikohtauksia,"iltaraivareita" ym.niin otetaan se vaan kunnolla syliin, vaikka maassa istuen ja pidetään sopivan tiukasti,ja kun rupeaa rauhoittumaan,niin rauhallisesti kehutaan ja sitten pois.Ihan kaikella ystävyydellä,ilman murinoita ja pärinöitä...
Sitten vaan yleisesti se vanha kaava,opetetaan asiat kunnolla kaikkiin tilanteisiin,palkitaan ja motivoidaan,tarvittaessa myös vaaditaan.Rauhallisesti ja määrätietoisesti.Opetetaan kielto ja tarvittaessa käytetään,mutta pääpanostus nimenomaan oikeaan ohjaaminen.
Ja sitten paljon kivaa yhteistä toimintaa ja sopivasti lepoa ja rauhoittumista.
Siitä se sitten lähtee paremmille urille :)
Enkä kannata myöskään mitään arestijuttuja.Koira kun joutuu muutenkin välillä oleman yksin ja erossa laumastaan,niin tuskin on tarkoitus,että se kokee ne rangaistukseksi...- *nauraa*
haha taas nää ns "koiraihmiset" tulee jakamaan mielipiteitään ! :D naurettavaa kun joku pyytää neuvoa niin heti ollaan haukkumassa huonoksi koiran omistajaksi ym !
Mielestäni opetat koiran täysin oikein,joitakin puutteita on mutta tekemällä oppii!! Jos koira puree, tarjoa lelu vastineeksi tai jos tuhoaa paikkoja, esim puree sohvaa, kiellä ja anna koiran oma lelu.
Mutta koiraa ei rangaistukseksi saisi laittaa toiseen huoneeseen, kun opetat olemaan yksin, voi olla vaikeaa juuri sen takia kun on laitettu rangaistukseksi toiseen huoneeseen.
Ihmisten pitäisi oppia neuvomaan toisia paremmin eikä heti käydä päälle kuin hyeena ! - kivienkantaja
*nauraa* kirjoitti:
haha taas nää ns "koiraihmiset" tulee jakamaan mielipiteitään ! :D naurettavaa kun joku pyytää neuvoa niin heti ollaan haukkumassa huonoksi koiran omistajaksi ym !
Mielestäni opetat koiran täysin oikein,joitakin puutteita on mutta tekemällä oppii!! Jos koira puree, tarjoa lelu vastineeksi tai jos tuhoaa paikkoja, esim puree sohvaa, kiellä ja anna koiran oma lelu.
Mutta koiraa ei rangaistukseksi saisi laittaa toiseen huoneeseen, kun opetat olemaan yksin, voi olla vaikeaa juuri sen takia kun on laitettu rangaistukseksi toiseen huoneeseen.
Ihmisten pitäisi oppia neuvomaan toisia paremmin eikä heti käydä päälle kuin hyeena !Mitäs naurettavaa esim. molossin vastauksessa oli? Valitettava totuus on, että jos 9-viikkoisesta pennusta alkaa kuvittelemaan dominointeja, niin naurettavuus ei ole nettipalstan vastaajassa, joka siitä mainitsee... Ja totuus on myös, että koiranpentu ei ole harjoituskappale, joten jotain perusjuttuja pitäisi olla luettuna tai muuten opiskeltuna hanskassa silloin, kun pentu tulee taloon. Jos niitä ei ole kauheasti pohtinut, vaan alkaa leikkimään johtajuusleikkejä pikkupennun kanssa, niin ei se ihan hirveän hyvää kuvaa omistajasta anna. Puhumattakaan, että voi aiheuttaa isojakin vaurioita esim. luottamusrintamalla.
Aloittajan aiheeseen totean, että kaikki pennut eivät pure, mutta joidenkin kanssa meinaa puolestaan "keittää" kärsivällisemmälläkin omistajalla. Se vaan on hyväksyttävä, että pikkupentu ei vielä osaa yhtään mitään, mitä sille ei ole opetettu. Ja mitä ei ole opetettu rauhallisesti ja asiallisesti, pysyy päässä heikoimmin. Lohdutuksena voin sanoa, että jokainen tervepäinen pentu rauhoittuu tuosta suurelta osin omia aikojaankin parissa kuukaudessa. Hampaiden vaihtumisen aikaan ollaan jo paljon säyseämpiä, ainakin siihen saakka, kun tulee murkkuikä. Mutta se tietysti edellyttää, että pennulle on tarjottu paljon positiivisia virikkeitä, mm. käytetty tunteja ja taas tunteja kauniin käytöksen opetteluun. On kuitenkin turha kuvitella, että pikkupentu oppisi olemaan purematta millään taikakonstilla. Päinvastoin se saattaa heittäytyä entistä enemmän puolustuskannalle, jos keinot ovat liian järeitä.
Muuten, niistä kävyistä. Koirasi saattaa olla kaikkea kanniskelevaa tyyppiä. Oma pentuni kantoi pieniä kiviä, jotka se oppi nopeasti sylkäisemään käskystä pois, vain napatakseen heti uuden mieluisan kannettavan, kun emännän silmä vältti. Niistä se siirtyi isompiin kiviin leukojen vahvistuessa, nyt 5-kuukautisena tapa on jäänyt kokonaan pois. Miksi kieltää koiralta ulkona jotain, mikä todennäköisesti ei aiheuta sille vaaraa? Yksi vaihtoehto olisi antaa pennun kantaa tai järsiä niitä käpyjä isäntäväen lähettyvillä, jolloin hätiin pääsee paljon nopeammin kuin silloin, jos pentu tietää juosta aarteensa kanssa pakoon (ja nielaista sen hätäpäissään). Jos pentu pistää kävyt kokonaan muhennokseksi, voi ne siinä vaiheessa ottaa pois ja antaa sen etsiä itselleen uuden aarteen, jota se kokonsa puolesta ei saa heti nielaistua. Jos pennun antaa puuhata mieluisia juttuja valvotusti, eivät toisten asioiden kieltämisetkään tunnu siitä niin ikäviltä, koska kaikkea hauskaa ei kielletä. - ap
kivienkantaja kirjoitti:
Mitäs naurettavaa esim. molossin vastauksessa oli? Valitettava totuus on, että jos 9-viikkoisesta pennusta alkaa kuvittelemaan dominointeja, niin naurettavuus ei ole nettipalstan vastaajassa, joka siitä mainitsee... Ja totuus on myös, että koiranpentu ei ole harjoituskappale, joten jotain perusjuttuja pitäisi olla luettuna tai muuten opiskeltuna hanskassa silloin, kun pentu tulee taloon. Jos niitä ei ole kauheasti pohtinut, vaan alkaa leikkimään johtajuusleikkejä pikkupennun kanssa, niin ei se ihan hirveän hyvää kuvaa omistajasta anna. Puhumattakaan, että voi aiheuttaa isojakin vaurioita esim. luottamusrintamalla.
Aloittajan aiheeseen totean, että kaikki pennut eivät pure, mutta joidenkin kanssa meinaa puolestaan "keittää" kärsivällisemmälläkin omistajalla. Se vaan on hyväksyttävä, että pikkupentu ei vielä osaa yhtään mitään, mitä sille ei ole opetettu. Ja mitä ei ole opetettu rauhallisesti ja asiallisesti, pysyy päässä heikoimmin. Lohdutuksena voin sanoa, että jokainen tervepäinen pentu rauhoittuu tuosta suurelta osin omia aikojaankin parissa kuukaudessa. Hampaiden vaihtumisen aikaan ollaan jo paljon säyseämpiä, ainakin siihen saakka, kun tulee murkkuikä. Mutta se tietysti edellyttää, että pennulle on tarjottu paljon positiivisia virikkeitä, mm. käytetty tunteja ja taas tunteja kauniin käytöksen opetteluun. On kuitenkin turha kuvitella, että pikkupentu oppisi olemaan purematta millään taikakonstilla. Päinvastoin se saattaa heittäytyä entistä enemmän puolustuskannalle, jos keinot ovat liian järeitä.
Muuten, niistä kävyistä. Koirasi saattaa olla kaikkea kanniskelevaa tyyppiä. Oma pentuni kantoi pieniä kiviä, jotka se oppi nopeasti sylkäisemään käskystä pois, vain napatakseen heti uuden mieluisan kannettavan, kun emännän silmä vältti. Niistä se siirtyi isompiin kiviin leukojen vahvistuessa, nyt 5-kuukautisena tapa on jäänyt kokonaan pois. Miksi kieltää koiralta ulkona jotain, mikä todennäköisesti ei aiheuta sille vaaraa? Yksi vaihtoehto olisi antaa pennun kantaa tai järsiä niitä käpyjä isäntäväen lähettyvillä, jolloin hätiin pääsee paljon nopeammin kuin silloin, jos pentu tietää juosta aarteensa kanssa pakoon (ja nielaista sen hätäpäissään). Jos pentu pistää kävyt kokonaan muhennokseksi, voi ne siinä vaiheessa ottaa pois ja antaa sen etsiä itselleen uuden aarteen, jota se kokonsa puolesta ei saa heti nielaistua. Jos pennun antaa puuhata mieluisia juttuja valvotusti, eivät toisten asioiden kieltämisetkään tunnu siitä niin ikäviltä, koska kaikkea hauskaa ei kielletä.vastauksestasi "kivienkantaja"! Kerroit omasta pennuistasi, joka kantoi kiviä. Antamasi neuvot tuntuivat hyviltä. Tosiaan olen samaa mieltä, ettei minun kannata jahdaten yrittää saadakaan niitä käpyjä pois suusta. Minua on vain niin kovasti varoiteltu kävyistä, mutta tosiaan valvonnassa varmasit uskaltaisi antaa olla kävyt suussa. Uskonkin, että kävyistäkin suurin mielenkiinto häviää, kun emme kiinnitä huomiota siihen, kun se niitä kantelee.
- kivienkantaja
ap kirjoitti:
vastauksestasi "kivienkantaja"! Kerroit omasta pennuistasi, joka kantoi kiviä. Antamasi neuvot tuntuivat hyviltä. Tosiaan olen samaa mieltä, ettei minun kannata jahdaten yrittää saadakaan niitä käpyjä pois suusta. Minua on vain niin kovasti varoiteltu kävyistä, mutta tosiaan valvonnassa varmasit uskaltaisi antaa olla kävyt suussa. Uskonkin, että kävyistäkin suurin mielenkiinto häviää, kun emme kiinnitä huomiota siihen, kun se niitä kantelee.
Juu, jahtaamalla tuskin saat pentua kiinni, ellei ole erityisen huonojuoksuista rotua. Omaani ei kannata edes kuvitella ottavansa kiinni juoksemalla. Ymmärrän huolesi, että kävyt ja muut jutut pelottavat. Niin ne pelottivat itseänikin, vaikka kyseessä ei suinkaan ole ensimmäinen koiranpentuni! On kylläkin villikompaa sorttia. Mutta kummasti vaan selvittiin pahimman pikkupentuvaiheen ohi tälläkin kerralla.
Totuta pentu siihen, että tarvittaessa aarteet on saatava suusta pois. Alkuun se aiheuttaa todennäköisesti muutaman hampaanreiän käsiisi... jos pentu on kanssasi eri mieltä. Aina pätevä keino on tietysti lahjonta, eli nami vaihtokaupaksi, jos pentu luovuttaa aarteensa suosilla. Mutta siihen saakka, kunnes EI-käsky menee jakeluun pysyvästi, pitää vaaralliset jutut pystyä ottamaan suusta pois käsin, jos ei pentu niitä muuten luovuta. Vaarallisempia kuin kävyt ovat kuitenkin monet ihmisen luontoon heittämät asiat, kuten lasinpalaset, naulat, suoranaiset myrkky"namit", joita ajoittain valitettavasti esiintyy jne. Ja tietysti ihan luonnon omat vaarat, kuten tuntemattomat sienet ja kasvit. Koiranpennun mielikuvitus on ehtymätön. Pidä silmällä, mitä pentu puuhaa, mutta älä kiellä kaikkea omaakivaa, niin niihin ei tule kielletyn hedelmän makua.
Olit pohtinut dominoivuutta. Sitä ei tosiaan pysty noin pienestä vielä sanomaan. Jos vertaan omaan kivienkanniskelijaani, joka siis on olevinaan aika kovapäistä sorttia, niin sen käytös tuossa iässä oli hyvin samanlaista kuin sinunkin pentusi käytös. Nyt jo näkee, että kyseessä on enemmänkin vain äänekäs ärmättäjä, joka tosipaikan tullen ei ole dominoiva.
Edelleen tulee molossin mainitsemia iltaraivareita (on sillä monta muutakin raivariaihetta valikoimassa...), mutta vähemmän kuin aikaisemmin. Eikä niihin enää liity samanlaista päsmäröintiä, näyttää enemmänkin olevan pullistelija, jonka tohinoilla kumminkaan ei ole katetta. Jonkun sortin puolipehmo sieltä on kuoriutumassa... Meillä raivareista selvittiin kiljahduksilla "AIH", ja ne tulivat ihan aiheesta! Lisäksi sovellettiin ärähdyksiä, leluntarjoamisia ja tilanteesta muualle poistumisia. Tilanteen mukaan. Ja tiedostettiin, että pikkupentuvaiheessa ei ole oikoteitä, jos kärttypelle pentu sattuu olemaan kyseessä. Tohinaraivarissa voi tuntua pennulla olevan "piuhat irti", eli mikään ei mene jakeluun eikä voikaan mennä, koska on kuin yhteys ulkomaailmaan olisi poikki... On vain pysyttävä rauhallisena ja laskettava päiviä, että kyllä se siitä asettuu... Niin kuin asettuukin aikaa myöten.
- gbsvfdasvaZ
tuossa tapauksessa, päinvastoin. Sinähän olet jo huutanut pennulle muutenkin. Siinä ajassa, kun saat pennun mukaasi ja kävelet eristyshuoneeseen, on kulunut jo muutama minutti. Pentu ei muista, se ei tiedä miksi se eristetään. Se yhdistää vain sinut epämiellyttäväksi henkilöksi, koska syyttä suotta eristät. Tai jos koira sattuu katsomaan sinua silmiin ja silä hetkellä suljet sen eristykseen, se luulee että eristät sen silmiin katsomisesta.
Ajattele asioita koiran kantilta, älä itsesi, muuten teet pelkkää vahinkoa. Koirasi usko sinuun on kohta täysin mennyttä. Se kuulostaa ihan normaalilta pennulta. Älä pilaa sitä.
Kannatta todellakin lukea pennun kasvamisesta ja koiran kouluttamisesta. Älä usko koirapuistotutuilta kuulemiasi juttuja. Asiat riippuvat aina monesta, mm rodusta, koiran luonteesta (9 vk ikäisestä ei voi sanoa onko se dominoiva, vaikka olisikin tuollaiset menetelmät eivät olisi oikeita), omistajan käytöksestä, koiran terveydestä ja historiasta yms yms.- ap
Dominoivia piirteitä näkyy, vaikkakin kuten sanoittekin, eihän sitä vielä tuosta voi sanoa. Tarkoitan vain, että on ajoittain hankala. Tiedän senkin hyvin, että tämänlainen käyttäytyminen kuuluukin pennulle, eikä täydykään voida kitkeä kokonaan pois.
Ongelma minulla siis on se, että kun pentu puree kovaa ja se jättää jälkiä, niin eihän tällaistakaan voi vai katsoa sivusta ja vaikea seistä paikallaan, kun se jyystää nilkkaa. Toki yritän aina keksiä sille puremisen sijaan jotain tekemistä antamalla esimerkiksi lelun. Usein tämä auttaakin ja se unohtaa puremisen. Aina kuitenkaan ei. Haluaisinkin siis nyt lähinnä keinon saada sen rauhoittumaan sen verran, että me selviämme ilman suurempia haavoja.
Kirjoitinkin, että miten saisin pennun NIIN SANOTUSTI alistumaan. Kirjoitin myös, etten halua kovia otteita käyttää - en fyysisesti enkä henkisesti - näin pienelle pennulle. Eli tokihan en halua sen alistuvan minulle käyttämällä tällaisia otteita ja sitten pelkäävän minua. Haluan antaa sen käyttäytyä pentumaisesti ja olla pentu, kuten se vielä pitkään onkin. Tiedän sen, ettei vielä pitkään aikaan voi olettaa eikä vaatiakaan pennulta "aikuismaista" käytöstä. Ei millään keinoilla. Kaipasinkin nimenomaan neuvoja miten pentu saisi olla mahdollisimman pentumainen, mutta niin, ettei meilläkään olisi koko ajan hampaat kiinni kovasti jossain. Ja kuten sanoinkin - usein tämän energian suuntaaminen esimerkiksi leluun auttaa! Kerran pari päivässä tulee kuitenkin hetki, jolloin se ei auta, vaan se vain ja ainoastaan hyökkäilee käsiin, jalkoihin, kasvoihin yms. Ja näihin hetkiin kaipaisin siis neuvoja. Pitäisikö siis vain yrittää olla välittämättä tästä. Syliin otan myös usein rauhoittumaan. Tällöin usein rauhoittuukin, mutta toisinaan taas tämäkään ei tunnu auttavan, sillä riehunta jatkuu heti, kun se pääsee alas ja sylissäkin yrittää tähdätä hampaillaan kasvoihin ja käsiin.
Kaipaisin siin tähän asiallisia neuvoja. Miten te muut olette tässä asiassa pentujen kanssa toimineet? Tiedän kyllä, että tämä on normaalia käytöstä pennulta, mutta miten tämän asian kanssa pärjää jos puree suht kovaa? Tavoitteenani siis on vielä toistaiseksi lähinnä selvitä itse näistä pennun touhuista. Ei saattaa koiraa hämilleen tai varsinaisesti alistumaan. Pentu saa meillä kyllä olla pentumainen. ap kirjoitti:
Dominoivia piirteitä näkyy, vaikkakin kuten sanoittekin, eihän sitä vielä tuosta voi sanoa. Tarkoitan vain, että on ajoittain hankala. Tiedän senkin hyvin, että tämänlainen käyttäytyminen kuuluukin pennulle, eikä täydykään voida kitkeä kokonaan pois.
Ongelma minulla siis on se, että kun pentu puree kovaa ja se jättää jälkiä, niin eihän tällaistakaan voi vai katsoa sivusta ja vaikea seistä paikallaan, kun se jyystää nilkkaa. Toki yritän aina keksiä sille puremisen sijaan jotain tekemistä antamalla esimerkiksi lelun. Usein tämä auttaakin ja se unohtaa puremisen. Aina kuitenkaan ei. Haluaisinkin siis nyt lähinnä keinon saada sen rauhoittumaan sen verran, että me selviämme ilman suurempia haavoja.
Kirjoitinkin, että miten saisin pennun NIIN SANOTUSTI alistumaan. Kirjoitin myös, etten halua kovia otteita käyttää - en fyysisesti enkä henkisesti - näin pienelle pennulle. Eli tokihan en halua sen alistuvan minulle käyttämällä tällaisia otteita ja sitten pelkäävän minua. Haluan antaa sen käyttäytyä pentumaisesti ja olla pentu, kuten se vielä pitkään onkin. Tiedän sen, ettei vielä pitkään aikaan voi olettaa eikä vaatiakaan pennulta "aikuismaista" käytöstä. Ei millään keinoilla. Kaipasinkin nimenomaan neuvoja miten pentu saisi olla mahdollisimman pentumainen, mutta niin, ettei meilläkään olisi koko ajan hampaat kiinni kovasti jossain. Ja kuten sanoinkin - usein tämän energian suuntaaminen esimerkiksi leluun auttaa! Kerran pari päivässä tulee kuitenkin hetki, jolloin se ei auta, vaan se vain ja ainoastaan hyökkäilee käsiin, jalkoihin, kasvoihin yms. Ja näihin hetkiin kaipaisin siis neuvoja. Pitäisikö siis vain yrittää olla välittämättä tästä. Syliin otan myös usein rauhoittumaan. Tällöin usein rauhoittuukin, mutta toisinaan taas tämäkään ei tunnu auttavan, sillä riehunta jatkuu heti, kun se pääsee alas ja sylissäkin yrittää tähdätä hampaillaan kasvoihin ja käsiin.
Kaipaisin siin tähän asiallisia neuvoja. Miten te muut olette tässä asiassa pentujen kanssa toimineet? Tiedän kyllä, että tämä on normaalia käytöstä pennulta, mutta miten tämän asian kanssa pärjää jos puree suht kovaa? Tavoitteenani siis on vielä toistaiseksi lähinnä selvitä itse näistä pennun touhuista. Ei saattaa koiraa hämilleen tai varsinaisesti alistumaan. Pentu saa meillä kyllä olla pentumainen.Kun sitä sylitystä käytetään rauhoittamiseen,niin eipä se heti tajua,mikä homman nimi on.Varsinkin jos on sitkeä ja taistelunhaluinen penikka.
Jos se alkaa uudelleen kiihtymään tuhatta ja sataa,niin otetaan uudelleen.Alussa niin monta kertaa,kun tarve vaatii.Ja se pidetään siellä sylissä niin vaan kiinni,ettei se osu tai hanskat käteen.- flkdhfclwehcflewj
molossi kirjoitti:
Kun sitä sylitystä käytetään rauhoittamiseen,niin eipä se heti tajua,mikä homman nimi on.Varsinkin jos on sitkeä ja taistelunhaluinen penikka.
Jos se alkaa uudelleen kiihtymään tuhatta ja sataa,niin otetaan uudelleen.Alussa niin monta kertaa,kun tarve vaatii.Ja se pidetään siellä sylissä niin vaan kiinni,ettei se osu tai hanskat käteen.Monessa asiassa ystävä hyvä tulee koiran kanssa takapakkia, niin se vain on. Varaudu siihen ja hyväksy se tai luovuta koira takaisin, jos et sitä ymmärrä. Perusasia. Mieti miten kauan ihmislapselle opetetaan asioita, jotkut ei 20-v osaa vielä. Koirasi 9 vk! Kerran opetettua on aina vahvistettava läpi koiran elämän.
Lue nyt ihmeessä koiran kasvukirjoja! - ap
molossi kirjoitti:
Kun sitä sylitystä käytetään rauhoittamiseen,niin eipä se heti tajua,mikä homman nimi on.Varsinkin jos on sitkeä ja taistelunhaluinen penikka.
Jos se alkaa uudelleen kiihtymään tuhatta ja sataa,niin otetaan uudelleen.Alussa niin monta kertaa,kun tarve vaatii.Ja se pidetään siellä sylissä niin vaan kiinni,ettei se osu tai hanskat käteen.Nyt olen tosiaan tehnyt näin, että otan syliin rauhoittumaan ja jo mahdollisimman pian, kun alkaa kiihtyä liikaa. Tokihan saa leikkiä, mutta kun näen, että alkaa mennä nimenomaan ylikierroksille, niin otan jo syliin. Ja on rauhoittunut siten hienosti! Olen tosiaan pitänyt sylissä vaikka alkuun yrittääkin purra - nopeasti jo sitten jäi pureminen pois, ja rauhoittui. Eli tämä konsti tuntuu hyvältä ja sopivalta meille.
- ap
ap kirjoitti:
Nyt olen tosiaan tehnyt näin, että otan syliin rauhoittumaan ja jo mahdollisimman pian, kun alkaa kiihtyä liikaa. Tokihan saa leikkiä, mutta kun näen, että alkaa mennä nimenomaan ylikierroksille, niin otan jo syliin. Ja on rauhoittunut siten hienosti! Olen tosiaan pitänyt sylissä vaikka alkuun yrittääkin purra - nopeasti jo sitten jäi pureminen pois, ja rauhoittui. Eli tämä konsti tuntuu hyvältä ja sopivalta meille.
Ehdottomasti olen varautunut, että takapakkia tulee monissa opituissa asioissa, kuten esimerkiksi sisäsiisteydessä. En myöskään oleta, että koira oppisi asiat heti - eikä varsinkaan vielä näin pienenä. Koirastani en ole luopumassa, enkä näe siihen mitään tarvetta, vaikka täällä siihen suuntaan vihjaillaankin. Millään tavalla en ole pentua kovasti käsitellyt - kokeillut olen tuota pennulle ärähtämistä, mutta sitäkin vain kokeillut. Tätä ärähdystä tai kiljahdusta suositeltiin useissa lähteissä, joita luin, mutta vaikutti meidän tapauksessa ehkä enemmänkin vievän pennun hämilleen, joten jätin sen.
Koirakirjoja (esim. Tuire Kaimion) olen lukenut paljonkin ja netistä olen selaillut sivustoja, joilla koirankouluttajat antavat neuvoja mm. tällaisiin tilanteisiin. Näissäkin on juuri sanottu, että tämä käytös on täysin normaalia pennulle, eikä sitä edes tulisi yrittää saada kokonaan pois. Sitä en siis yritäkään/haluakaan. Kaipasin vain tapaa saada tilanne hieman rauhoittumaan silloin kuin alkaa pentu riehaantumaan liikaa. Tämä syliin ottaminen on nyt tuntunut osoittautuvan meille sopivaksi - pentu siis rauhoittuu. Kiitos siis kaikille neuvoja antaneille!
Me jatkamme siis elämää pentumme kanssa tätä keinoa pahimmissa riehumiskohtauksissa käyttäen. Muulloin pentumme saa kyllä käyttäytyä pennun tavoin, eikä sitä siitä tulla rankaisemaan! ap kirjoitti:
Nyt olen tosiaan tehnyt näin, että otan syliin rauhoittumaan ja jo mahdollisimman pian, kun alkaa kiihtyä liikaa. Tokihan saa leikkiä, mutta kun näen, että alkaa mennä nimenomaan ylikierroksille, niin otan jo syliin. Ja on rauhoittunut siten hienosti! Olen tosiaan pitänyt sylissä vaikka alkuun yrittääkin purra - nopeasti jo sitten jäi pureminen pois, ja rauhoittui. Eli tämä konsti tuntuu hyvältä ja sopivalta meille.
No nih,hyvä juttu :)
Minulla aikoinaan kovin kaahottaja,joka pahimmat hepulit veti illalla,eikä malttanut millään rauhoittua nukkumaan,meni sylityksessä,kun siihen oppi,niin taju kankaalle,että uni tuli.
Kaikkeen sitä joutuu,kun nukuttamaan ylivilkasta koiraakin :D
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1721147
Anteeksipyynnöstä
Uskotko anteeksipyynnön voimaan? Mikä tekee anteeksipyynnöstä vaikeaa? Onko se mielestäsi joskus turhaa, joko pyytäjän132867- 84793
- 51738
Voisin jopa maksaa että saisin nähdä sut mies
Miten helvetissä joku voi olla tollanen kotihiiri. Edes mä en ole noin paha ku sä! Miten sua voi ikinä edes nähdä ?37561Olisitko oikeasti valmis rikkomaan
Perheesi? En haluaisi sitä, mutta ne on teidän välisiä asioita. Voin olla sinulle vain kaverikin… ei paineita. Minä kesk55549Stubb munasi - Suomessa kuuluu liputtaa Suomen lipulla
Presidentinlinnan ja Mäntyniemen salkoihin nostettiin sateenkaariliput lauantaina. Suurin osa kansasta ei varmasti pidä296538Martinan tarve valehdella.
Miksiköhän Martina valehtelee niin paljon,onko hän tietoinen siitä että valheistaan jää useimmiten kiinni? Esimerkkinä t216500- 50494
Pakkomielle
Tahdon pyytää anteeksi, että olen kaivannut sinua kaikki nämä vuodet ja olet ollut minulle pakkomielle. Nyt on aika pääs45492