Ruotsin hallitus kannatti turman jälkeen Estonian nostamista, mutta muutti sitten päätöstään.
Estonian kuolinuhreista suurin osa, yli 500, oli ruotsalaisia. Se, että sadat voivat kadota hetkessä eikä omaisille jää edes hautaa, on ollut Ruotsissa vieläkin vaikeampaa hyväksyä kuin Virossa, joka menetti turmassa yli 280 kansalaistaan. Näissä olosuhteissa on ollut kasvupohjaa myös salaliittoteorioille, joiden mukaan Estonia ei uponnut vahingossa.
Viron ja Suomen hallitukset olivat alusta asti sitä mieltä, ettei Estoniaa tai sen mukaan merenpohjaan painuneita ollut syytä nostaa, vaan hylystä tuli tehdä heidän hautamuistomerkkinsä. Ruotsissa, Virossa ja Suomessa säädettiin vuonna 1995 laki, joka kieltää alueelle sukeltamisen rangaistuksen uhalla.
Ruotsissa kuitenkin etenkin uhrien omaiset painostivat hallitusta voimakkaasti hylyn ja ruumiiden nostamiseen. Kuusi kymmenestä halusi mahdollisuuden saada omaisensa kotimaan multiin. Samalla kannalle asettui vielä neljä vuotta myöhemmin työryhmä, joka pohti onnettomuuden jälkihoitoa.
250 ruotsalaisuhrin omaisia edustavan järjestön johtaja Lennart Berglund ilmoitti aivan uppoamisen kymmenvuotispäivän alla, että järjestö on rangaistuksesta välittämättä valmis lähettämään sukeltajia hylkyyn. Berglund myös vaatii edelleen ruumiiden nostamista.
Ruotsin hallitus kannatti turman jälkeen Estonian nostamista, mutta muutti sitten päätöstään. Vaihtoehtona aiottiin kattaa hylky betonilla, mitä varten alueen merenpohjaa jo alettiin vahvistaa, mutta työ osoittautui mahdottomaksi.
Estonian kuolinuhreista suurin osa, yli 500, oli ruotsalaisia. Se, että sadat voivat kadota hetkessä eikä omaisille jää edes hautaa, on ollut Ruotsissa vieläkin vaikeampaa hyväksyä kuin Virossa, joka menetti turmassa yli 280 kansalaistaan. Näissä olosuhteissa on ollut kasvupohjaa myös salaliittoteorioille, joiden mukaan Estonia ei uponnut vahingossa.
Viron ja Suomen hallitukset olivat alusta asti sitä mieltä, ettei Estoniaa tai sen mukaan merenpohjaan painuneita ollut syytä nostaa, vaan hylystä tuli tehdä heidän hautamuistomerkkinsä. Ruotsissa, Virossa ja Suomessa säädettiin vuonna 1995 laki, joka kieltää alueelle sukeltamisen rangaistuksen uhalla.
Ruotsissa kuitenkin etenkin uhrien omaiset painostivat hallitusta voimakkaasti hylyn ja ruumiiden nostamiseen. Kuusi kymmenestä halusi mahdollisuuden saada omaisensa kotimaan multiin. Samalla kannalle asettui vielä neljä vuotta myöhemmin työryhmä, joka pohti onnettomuuden jälkihoitoa.
250 ruotsalaisuhrin omaisia edustavan järjestön johtaja Lennart Berglund ilmoitti aivan uppoamisen kymmenvuotispäivän alla, että järjestö on rangaistuksesta välittämättä valmis lähettämään sukeltajia hylkyyn. Berglund myös vaatii edelleen ruumiiden nostamista.
Ruotsin hallitus kannatti turman jälkeen Estonian nostamista, mutta muutti sitten päätöstään. Vaihtoehtona aiottiin kattaa hylky betonilla, mitä varten alueen merenpohjaa jo alettiin vahvistaa, mutta työ osoittautui mahdottomaksi.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Jäljelle jäi hylyn vartioiminen. Siinäkin on kuitenkin ongelmansa, sillä Estonia upposi kansainväliselle alueelle. Suomen, Ruotsin ja Viron laki hautarauhasta koskee vain näiden kolmen maan kansalaisia tai henkilöitä, jotka aloittavat sukellusmatkansa niiden alueelta. Muihin voidaan vain vedota. Räjähtikö Estonialla? Saksalainen toimittaja Jutta Rabe ja hänen amerikkalainen rahoittajansa Gregg Bemis eivät piitanneet vetoomuksista. Molemmat olivat jo etukäteen vakuuttuneita, ettei Estonian uppoamisesta ollut kerrottu totuutta. Heidän sukellusryhmänsä mukaan aluksesta saadut metallinkappaleet todistivat, että Estonian upotti pommi. Aluksen rungossa olevaa reikää Rabe ja Bemis pitivät räjähdyksen jälkenä. Heidän mielestään alus myös upposi epäilyttävän nopeasti eikä jäänyt kellumaan, kuten olisi voinut olettaa. Rungon täytyi siis olla pahoin räjähdyksen runtelema, he päättelivät. Teoria Estonian tahallisesta upottamisesta on miellyttänyt myös aluksen rakentanutta saksalaista telakkaa. Myös joihinkin uhrien omaisiin se on vedonnut heidän yrittäessään etsiä lopullista syyllistä tuskaansa. Tutkimuskomission mukaan sukellukset ovat kertoneet, että Estonian hylky keulaa lukuun ottamatta on ehjä. Ikkunoita ja ovia tosin rikkoontui veden paineesta, mikä nopeutti kallistumista. Rungossa olevan ainoan reiän aiheutti tutkijoiden mukaan visiirin teräskoukku, joka heilui sisään ja ulos. Pommiteorian komissio tutkitutti Suomen poliisilla, joka otti visiirin sisältä maalinäytteitä. Ne analysoitiin useilla eri tavoilla, joista yksikään ei paljastanut jäännöksiä räjähdysaineista. Teorioiden aineksina ase-, huume- ja ihmiskauppaa Bemis ilmoitti pari vuotta sitten, että 100 000 dollaria Estonian tutkimiseen sai riittää. Hän oli riitaantunut Raben kanssa ja kertoi keskittyvänsä vastedes tutkimaan saksalaisen sukellusveneen vuonna 1915 upottamaa Lusitaniaa, jonka hylkyyn hän oli ostanut yksinoikeuden. Rabe sen sijaan jatkoi Estonian parissa ja tuli niin varmaksi pommiteoriastaan, että tv-dokumenttien ja kirjan jälkeen teki siitä fiktioelokuvan. Käsikirjoittajan mukaan 70 prosenttia myös Itämeren arvoitus ?elokuvasta on faktaa. Viime vuonna valmistunut elokuva esittelee yhden salaliittoteorian: Estonian upotti entisten KGB-agenttien muodostama kansallismielinen ryhmä, joka halusi estää venäläisen aseteknologian päätymisen länteen. Elokuvan mukaan yhdessä Estonian lastina olleista rekoista oli Neuvostoliiton viimeisinä vuosina kehitettyä huippuhienoa aseteknologiaa matkalla Yhdysvaltoihin. Kaupan estääkseen nationalistit upottivat koko laivan. Rabe antaa ymmärtää, että Ruotsin, Viron ja Suomen hallitukset olivat toimineet asekaupassa välikäsinä ja salaavat tänäkin päivänä totuutta vääristelemällä Estonia-tutkimusten tuloksia. Salaliittoteorioita on muitakin. Toisen mukaan Estonia upposi, koska yksi rekoista oli huumelastissa ja kuriirit saivat tietää Ruotsin tullin olevan heidän jäljillään. Niinpä he avasivat keulavisiirin ja yrittivät ajaa rekan myrskyävään mereen. Kolmannen teorian mukaan salakuljettajien lastina oli laittomia siirtolaisia, joista haluttiin eroon. Neljännen mukaan kyse oli rikollisryhmien yhteenotosta. Vain isku ulkoavaruudesta puuttuu, huokasi muuan virolainen meriviranomainen kuulemistaan teorioista. Suurtuho oli monen syyn summa
Tutkimuskomission loppuraportin mukaan selitys siihen, miksi katastrofista tuli niin suuri, on paljon monimutkaisempi, joskaan ei yhtä värikäs. Visiirin lukon rakenne ja aallokko olivat pääsyyt, mutta osasyitä oli monta: autokansi oli avoin tila, miehistö ei ensiminuutteina tajunnut, että visiiri oli kokonaan irti, pelastajat eivät heti tajunneet turmaa suuronnettomuudeksi, ja pelastusjärjestelmät osoittautuivat riittämättömiksi.
Tämä yhdistelmä osoittautui yhtenä syysyönä niin kohtalokkaaksi, että Itämerellä koettiin Euroopan rauhanajan pahin merionnettomuus. Nyt kun kymmenen vuotta on kulunut, turman 852:ta kuolonuhria muistetaan niin Ruotsissa ja Virossa kuin Suomessakin.