Miksi ottaa isokoira?

riannna

Miksi ihmiset ottavat isoja koiria?
Tuntuu, että se on se ''legendaarinen'' egon kohottaja!
Itse käyn paljon lenkillä kaverin koiran kaa; paljon tulee eri rotuisia koiria vastaan - yksi asia mikä pisti silmään; ISOT KOIRAT!
En syytä koiraa, mutta mua ketuttaa suuresti kun ihminen/ihmiset ottavat ison koiran ja lenkillä sei pysy hyppysissä! Erräänkin kerran tullut iso tanskandoggiuros ( 90cm) vastaan, omistaja joutuu pitämään kaksin käsin kiinni ja rääkyy koiralle kuin mielenvikanen kun koiralta alkaa suu vaahdota, räyhään remmissä ja yrittää päästä toisen luo! :o
Samaa nähny muutaman rotikan, dobberi ym. omistajan kanssa!

MIKSI ETTE KOULUTA ISOA KOIRAANNE?!

90

1435

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • ....................

      samaa voisin kysyä teiltä pikkukoiran omistajat miksi ette kouluta pieniä koirianne eiköhän se ole teidän piireissä enemmän ongelma kun isoissa.....

      • grrhhh

        "samaa voisin kysyä teiltä pikkukoiran omistajat miksi ette kouluta pieniä koirianne eiköhän se ole teidän piireissä enemmän ongelma kun isoissa..... "

        Ongelma tuskin on siinä että ylipäätään koulutetaanko vai ei - kyse on ennenkaikkea ihmisten turvallisuudesta, samoin ihmisten omistamien koirien turvallisuudesta. Täysin eri asia pureeko sua(tai dogiasi) kouluttamaton tai piloille"koulutettu" chihuahua vai raivohullu tanskandoggi.

        Jotain suhteellisuudentajua, saanko pyytää...


      • ei kuuntele omistaja
        grrhhh kirjoitti:

        "samaa voisin kysyä teiltä pikkukoiran omistajat miksi ette kouluta pieniä koirianne eiköhän se ole teidän piireissä enemmän ongelma kun isoissa..... "

        Ongelma tuskin on siinä että ylipäätään koulutetaanko vai ei - kyse on ennenkaikkea ihmisten turvallisuudesta, samoin ihmisten omistamien koirien turvallisuudesta. Täysin eri asia pureeko sua(tai dogiasi) kouluttamaton tai piloille"koulutettu" chihuahua vai raivohullu tanskandoggi.

        Jotain suhteellisuudentajua, saanko pyytää...

        murisee kaikelle mikä liikkuu, näykkii pieniä lapsia "koska ovat uhkaavan kokoisia". Pikkukoira on tyhmä, ei sitä voi opettaa kuten isoa. Sanoohan sen jo pelkkä aivojen koko.


      • viisas tipsu
        ei kuuntele omistaja kirjoitti:

        murisee kaikelle mikä liikkuu, näykkii pieniä lapsia "koska ovat uhkaavan kokoisia". Pikkukoira on tyhmä, ei sitä voi opettaa kuten isoa. Sanoohan sen jo pelkkä aivojen koko.

        minun tiibetinspanielini on paljon viisaampi kuin moni iso koira. Ymmärtää kaiken mitä sille puhun


      • 20+18
        viisas tipsu kirjoitti:

        minun tiibetinspanielini on paljon viisaampi kuin moni iso koira. Ymmärtää kaiken mitä sille puhun

        Voi herranjumala, "Ymmärtää kaiken mitä sille puhun". Juu, mäkin puhun mun herätyskellolle, ja usko pois vaan, se ymmärtää kaiken! ... Puhuppa kerran sille kuinka tyhmä se on ja ettei ymmärrä mitään sillä äänensävyllä ja tee samat eleet kuin olisit antamassa koiralle pian ruokaa, luulen että se heiluttaa vain iloisesti häntäänsä ja katsoo söpöllä katseellaan... Tiibetinspanielit, just noita räkyttäviä pikkupiskejä joita tältä alueelta löytyy kolminkappalein...


      • viisas tipsu
        20+18 kirjoitti:

        Voi herranjumala, "Ymmärtää kaiken mitä sille puhun". Juu, mäkin puhun mun herätyskellolle, ja usko pois vaan, se ymmärtää kaiken! ... Puhuppa kerran sille kuinka tyhmä se on ja ettei ymmärrä mitään sillä äänensävyllä ja tee samat eleet kuin olisit antamassa koiralle pian ruokaa, luulen että se heiluttaa vain iloisesti häntäänsä ja katsoo söpöllä katseellaan... Tiibetinspanielit, just noita räkyttäviä pikkupiskejä joita tältä alueelta löytyy kolminkappalein...

        Ja on paljon viisaampi kuin moni iso koira. Ei myöskään räkytä turhia. Älyttömän viisas koira, ollut pennusta asti


      • viisas tipsu
        20+18 kirjoitti:

        Voi herranjumala, "Ymmärtää kaiken mitä sille puhun". Juu, mäkin puhun mun herätyskellolle, ja usko pois vaan, se ymmärtää kaiken! ... Puhuppa kerran sille kuinka tyhmä se on ja ettei ymmärrä mitään sillä äänensävyllä ja tee samat eleet kuin olisit antamassa koiralle pian ruokaa, luulen että se heiluttaa vain iloisesti häntäänsä ja katsoo söpöllä katseellaan... Tiibetinspanielit, just noita räkyttäviä pikkupiskejä joita tältä alueelta löytyy kolminkappalein...

        Se kyllä ymmärtäisi ja rupeaisi heiluttamaan häntäänsä ja olemaan sellainen kuin olisi jotakin tehnyt joten sitä en tee. Ja joo koirani ymmärtää jos sanon vaikka suihkuun. Mitä se tarkoittaa. Se menee silloin suihkuun ilman että tarvitsee muuta tehdä kuin sanoa sana suihku ym ym. pienestä asti höristeli korviaan aina kun puhuin ja opetteli ymmärtämään. Todella viisas koira.


    • joopajoo_

      Mun mielestä koira kun koira pitää kouluttaa kunnolla, mutta huonosti koulutettu ja vihainen iso koira aiheuttaa enemmän vahinkoa kun pieni koira... Sitä tuskin voi kukaan kieltää että rotikka pystyy vahingoittamaan enemmän ihmistä ja muita koiria kun chihu...
      Ja onko koira aina huonosti koulutettu ja ongelmainen jos se joskus haukkuu muille koirille? Enkä nyt tarkota mitään "suu vaahdossa" haukkumista kaikille, vaan jos esim pimeellä tuntematon koira tulee vastaan.

    • pikkuhirmut

      Aivan >>sairaankin>> pieniä, kuten chihuahuoita. Pikkuiset koirathan ovat kauheita räksyttäjiä !

      Isot koirat tulevat ainakin lasten kanssa hyvin toimeen. Pienet koirat taas joutuvat lasten seurassa heti litistetyksi, jos vaikkapa konttaava lapsi vahingossa kierähtää selälteen koiran päälle. Mitä isompi koira, sitä heikommiksi ja vaivattomammiksi se pienet lapset tuntee.

    • ISO VIHA

      ainakin on isokoira, syy on se, että kun se puree ihmistä, sen myös huomaa.

      • ehkei

        sitten tosiasiassa sulla ei ole koiraa lainkaan. Nimittäin kyllä sen pienenkin pureman huomaa. Kokeile vaikka härnätä mäykkyä, niin huomaat...

        ;D


    • :)

      Moni ei osaa ajatella realistisesti asioita, sitä vaan jotenkin kuvittelee, että pystyy kyllä kouluttamaan, kun oikein haluaa. Noh, tietyssä iässä melkein rodun kuin rodun kanssa saa neuvotella käytöshommien kanssa, mutta jos vielä kolmevuotias koira ei pysy hanskassa muuta kuin voiman avulla (koosta riippumatta), niin onhan se hiukan outoa.

      Jokaisella rodulla on varmasti etunsa ja hyvät puolensa, niitä ei vain aina sivullinen näe. On ihan helppoa ajatella, että tietyillä roduilla ei ole arvoa, jos itse ei niitä arvosta. On kuitenkin niin, että asiat pitäisi laittaa mittasuhteisiinsa. Itselläni on kokemusta monenkokoisista. Pienin koiristamme on ollut ylivoimaisesti kaikkeinhaastavin koulutettava (säkä alle 35cm). Muistan vieläkin, miten meinasi usko aikanaan loppua :) Siitä ajasta mentiin vain jollain sitkeydellä yli, ja nyt, noin yhdeksän vuotta myöhemmin jaksaa jo hymyillä. Koira on ollut todellinen helmi ja uskollinen kaveri kaikkeen mahdolliseen. Edelleenkin, vaikka vuosia alkaa jo olemaan, se ei näy missään- Ei ole laiskistunut, ei sairas, ei murheita. Ihmiset eivät tahdo uskoa koiran ikää sen kuullessaan. Eikä se kyllä minustakaan vaikuta ikäiseltään lainkaan, kiitos periksiantamattoman luonteenlaadun, oloisen ja toimeliaan elämän, sekä vankan terveyden. Olen kuitenkin miettinyt joskus, olisiko pentua tullut edes otettua, jos olisi tiennyt ennalta, millaista se pahin vaihe oli.

      Nyt on taas isompikin koira, ja on ollut erittäin helppo koulia. Mutta ymmärrän nyt hiukan paremmin niitä, joiden koirat eivät aina niin hyvin käyttäydykään. Isot tai pienet. Eikä aina se ikäkään, vaan koiran historia. Toki, koko on hyvä ottaa huomioon, Mutta yksikään isommista koiristamme ei ole ollut yhtä hankala pideltävä kuin tämä pieni oli pahimpina aikoinaan. Edes se ongelmakoira, josta myös tuli vielä oikein hyvä lemmikki ja harrastuskoira.

      Voimalla ei kuitenkaan koiraa hallita, erityisesti isompaa, vaan kyllä kyse on ihan muusta. Mutta ymmärrystä löytyy ainakin minulta. Huono käytös ei ole täysin tuomittua, se voi olla hyvinkin ohimenevä ilmiö. Toisilla se vaan menee ohi nopeammin kuin toisilla. Ystäväni manailee monesti nuoren suurehkon koiransa käytöstä. Olen lohduttanut niin, että toimeliaan ja työtä tekevän koiranhan olette halunneetkin, ja jästipäisyyskin voi olla suuri etu silloin kun sitkeyttä vaaditaan. Koulutusvaihe on työläämpi, mutta kyllä se jatkossa sitkeys palkitaan.

      Eli viestini pointti on se, että ei tuomita heti ensi vilkaisulla yhtäkään koirakkoa.

    • hankittu....

      että tykkää älykkäistä koirista, isot koirat kun ovat tutkitusti paljon älykkäimpiä kuin pikkukoirat. Toiseksi koiran voi hankkia muutenkin kuin pelkän lenkittelyn vuoksim koiraa hakiessaa pitää miettiä paljon eri seikkoja mitä tahtoo koiraltaa, yksi niistä monista on vain se että mitä tekee lenkillä "vetääkö".

      Minusta jos tahtoo pikkukoiran mikä on jalostettu ihan päin vittua, muistakaa nyt että koirat on lähtöisin susista... :D huh huh mitä ihminen onkaan saanut aikaan, ostakaa kissoja jos haluatte kissan kokoisia koiria.
      On väärin hankkia koiraa vaan ajetellen että on helppoa hoitaa yms yms potkia keittiöstä vaan jaloilla pois kun on tiellä.... Koira hankitaan koirana, ihmisen parhaana ystävänä, jos ei koiraa halua hankkikaa aito kissa.

      • kahden koiran omista

        Ihan kiinnostaisi perehtyä, miten voit väittää isojen olevan tutkitusti jotenkin paljonkin älykkäämpiä kuin pienet koirat. Samalla voisit avata, mitä tarkoitat älykkyydellä tässä yhteydessä.

        Pienikokoinen koira on kätevämpi, on oma vankkumaton mielipiteeni, jos ei sitä isoa varsinaisesti mihinkään tarvitse. Lähtien vaikkapa siitä, minkäkokoisen auton tarvitsee, turkinhoidon tarpeeseen, suhteessa pienempiin ylläpitokustannuksiin jne. Koko ei todellakaan kerro yhtään mitään käyttöominaisuuksista, vain siitä, mihin tarkoitukseen ne on jalostettu (esim. luolakoirat, seurakoirat ym). Paimenkoirissa on pienehköjäkin rotuja, ja ihan toimivat tarkoituksessaan.

        Sama pätee tietenkin isoihinkin koiriin, niillä on vaan monilla runsaasti painolastia mm. terveyspuolella. Ja itseäni kyllä mietityttää myöskin monilla hyvin alhaiset keski-iät.


        Ja miksi en ota kissaa, vaikka meillä onkin pieni (noin. 6,5 kiloinen) koira. Ihan siksi, että en voi olla kissan kanssa samojen seinien sisällä juuri lainkaan. Lyhyt vierailu kyllä käy, mutta pidempi oleskelu aiheuttaa terveysongelmia. Eikä kyllä kissa aja lainkaan samaa asiaa kuin koira, se ei halua lenkkeillä kanssani tuntikausia päivässä ym. Toinen koiramme on ollut aina keskikokoinen, tälläkin hetkellä on uusi Käyttökoira kasvamassa. Aika näyttää tuleeko meille enää ihan noin pientä koiraa, mutta jos löydämme rodun, jolla samoja (luonteen)piirteitä olisi paljon yhtä helposti hoidettavassa koirassa, niin harkitsemme asiaa vakavasti.

        Jään odottamaan lähteitäsi väitteillesi. Älykkyyttäkin on niin monenlaista. Palveluhalu ei ole varsinaisesti älykkyyttä. Päinvastoin, on olemassa rotuja, mitkä tekisivät melkein mitä vaan ahneuksissaan :) Näitä koiria on yleensä helppo kouluttaa, mutta älykkyydestä tässä ei varsinaisesti ole kyse.


      • teinieini
        kahden koiran omista kirjoitti:

        Ihan kiinnostaisi perehtyä, miten voit väittää isojen olevan tutkitusti jotenkin paljonkin älykkäämpiä kuin pienet koirat. Samalla voisit avata, mitä tarkoitat älykkyydellä tässä yhteydessä.

        Pienikokoinen koira on kätevämpi, on oma vankkumaton mielipiteeni, jos ei sitä isoa varsinaisesti mihinkään tarvitse. Lähtien vaikkapa siitä, minkäkokoisen auton tarvitsee, turkinhoidon tarpeeseen, suhteessa pienempiin ylläpitokustannuksiin jne. Koko ei todellakaan kerro yhtään mitään käyttöominaisuuksista, vain siitä, mihin tarkoitukseen ne on jalostettu (esim. luolakoirat, seurakoirat ym). Paimenkoirissa on pienehköjäkin rotuja, ja ihan toimivat tarkoituksessaan.

        Sama pätee tietenkin isoihinkin koiriin, niillä on vaan monilla runsaasti painolastia mm. terveyspuolella. Ja itseäni kyllä mietityttää myöskin monilla hyvin alhaiset keski-iät.


        Ja miksi en ota kissaa, vaikka meillä onkin pieni (noin. 6,5 kiloinen) koira. Ihan siksi, että en voi olla kissan kanssa samojen seinien sisällä juuri lainkaan. Lyhyt vierailu kyllä käy, mutta pidempi oleskelu aiheuttaa terveysongelmia. Eikä kyllä kissa aja lainkaan samaa asiaa kuin koira, se ei halua lenkkeillä kanssani tuntikausia päivässä ym. Toinen koiramme on ollut aina keskikokoinen, tälläkin hetkellä on uusi Käyttökoira kasvamassa. Aika näyttää tuleeko meille enää ihan noin pientä koiraa, mutta jos löydämme rodun, jolla samoja (luonteen)piirteitä olisi paljon yhtä helposti hoidettavassa koirassa, niin harkitsemme asiaa vakavasti.

        Jään odottamaan lähteitäsi väitteillesi. Älykkyyttäkin on niin monenlaista. Palveluhalu ei ole varsinaisesti älykkyyttä. Päinvastoin, on olemassa rotuja, mitkä tekisivät melkein mitä vaan ahneuksissaan :) Näitä koiria on yleensä helppo kouluttaa, mutta älykkyydestä tässä ei varsinaisesti ole kyse.

        Älä kiusaa teiniä. Teinillä on ollut huisa koira elämys ja jännä päivä.


      • kato vittu googlesta
        kahden koiran omista kirjoitti:

        Ihan kiinnostaisi perehtyä, miten voit väittää isojen olevan tutkitusti jotenkin paljonkin älykkäämpiä kuin pienet koirat. Samalla voisit avata, mitä tarkoitat älykkyydellä tässä yhteydessä.

        Pienikokoinen koira on kätevämpi, on oma vankkumaton mielipiteeni, jos ei sitä isoa varsinaisesti mihinkään tarvitse. Lähtien vaikkapa siitä, minkäkokoisen auton tarvitsee, turkinhoidon tarpeeseen, suhteessa pienempiin ylläpitokustannuksiin jne. Koko ei todellakaan kerro yhtään mitään käyttöominaisuuksista, vain siitä, mihin tarkoitukseen ne on jalostettu (esim. luolakoirat, seurakoirat ym). Paimenkoirissa on pienehköjäkin rotuja, ja ihan toimivat tarkoituksessaan.

        Sama pätee tietenkin isoihinkin koiriin, niillä on vaan monilla runsaasti painolastia mm. terveyspuolella. Ja itseäni kyllä mietityttää myöskin monilla hyvin alhaiset keski-iät.


        Ja miksi en ota kissaa, vaikka meillä onkin pieni (noin. 6,5 kiloinen) koira. Ihan siksi, että en voi olla kissan kanssa samojen seinien sisällä juuri lainkaan. Lyhyt vierailu kyllä käy, mutta pidempi oleskelu aiheuttaa terveysongelmia. Eikä kyllä kissa aja lainkaan samaa asiaa kuin koira, se ei halua lenkkeillä kanssani tuntikausia päivässä ym. Toinen koiramme on ollut aina keskikokoinen, tälläkin hetkellä on uusi Käyttökoira kasvamassa. Aika näyttää tuleeko meille enää ihan noin pientä koiraa, mutta jos löydämme rodun, jolla samoja (luonteen)piirteitä olisi paljon yhtä helposti hoidettavassa koirassa, niin harkitsemme asiaa vakavasti.

        Jään odottamaan lähteitäsi väitteillesi. Älykkyyttäkin on niin monenlaista. Palveluhalu ei ole varsinaisesti älykkyyttä. Päinvastoin, on olemassa rotuja, mitkä tekisivät melkein mitä vaan ahneuksissaan :) Näitä koiria on yleensä helppo kouluttaa, mutta älykkyydestä tässä ei varsinaisesti ole kyse.

        sielä on jos jotain juttua... Sekä on myös TUTKITTUA että MITÄ ISOMMAT AIVOT SEN JÄRKEVÄMPI/VIISAAMPIA NÄMÄ OVAT... Niin yksinkertaista mutta totta.


      • älykkyys "
        kato vittu googlesta kirjoitti:

        sielä on jos jotain juttua... Sekä on myös TUTKITTUA että MITÄ ISOMMAT AIVOT SEN JÄRKEVÄMPI/VIISAAMPIA NÄMÄ OVAT... Niin yksinkertaista mutta totta.

        Tuosta järkevyydestä ja viisaudesta nyt en sanoisi mitään aivojen koon perusteella. Mutta älykkyyttä on kyllä suuriaivoisilla enemmän.


      • koska omistat
        älykkyys " kirjoitti:

        Tuosta järkevyydestä ja viisaudesta nyt en sanoisi mitään aivojen koon perusteella. Mutta älykkyyttä on kyllä suuriaivoisilla enemmän.

        pienen koiran, tai sitten sinulla itsellä on pienet aivot. kvg niin löytyy jos jotai älykkyydestä, isommat aivot reuraa AINA älyn mukana.


      • eli koska omistat!
        koska omistat kirjoitti:

        pienen koiran, tai sitten sinulla itsellä on pienet aivot. kvg niin löytyy jos jotai älykkyydestä, isommat aivot reuraa AINA älyn mukana.

        Ei ollut tarkotus loukata... Oon vaan suorasanainen ja vahvat mielipiteet :D Sr...


      • .................
        koska omistat kirjoitti:

        pienen koiran, tai sitten sinulla itsellä on pienet aivot. kvg niin löytyy jos jotai älykkyydestä, isommat aivot reuraa AINA älyn mukana.

        Edelleenkin peräänkuulutan sitä älyn määritelmää. Ihmiselläkin on isot aivot, ja vain murto-osa niistä hyötykäytössä, joten pelkkä koko ei riitä perusteeksi. Oppimiskyky ja -halu on ainakin meillä pienellä ollut ihan toista luokkaa kuin isommilla. Se ratkaisee itselleen eteen tulevia ongelmia aktiivisesti, meillä isommat ovat odottaneet passiivisemmin, että joku ihmisistä tulee ja auttaa. Vaikka kyseessä on hyvinkin "älykkäänä" pidetty palveluskoirarotu. Koti, ympäristö ja kasvatus olleet yhtäläisiä, mutta luonne-eroja on.

        Tämä pieni koira esimerkiksi osaa katsoa mallia, se aukoo ovia ja kansia, jos lelu menee sohvan alle, ja siihen ei yletä, niin se on käyttänyt jopa työvälinettä, eli yritti ylettää siihen kepin avulla. Sen saman, jolla itsekin sohvanalusia tyhjentelen, kun en halua painavia kalusteita nostella. Sitä ennen se oli kokeillut yltää sekä etu, että takajaloillaan. Ja kokeili, mahtuuko se sohvan mahallaan, kun ei sopinut, niin kokeili selällään sinne mennä. Tämä vain yksi esimerkki. Samanlaisia tarinoita olen kuullut ja nähnyt monien muidenkin "pieniaivoisten" koirien omistajalta.

        Itse siis määrittelen tarkoittamaani älykkyyttä nimenomaan spontaanien tapausten kautta, ja nimenomaan koiran oman toiminnan järkevyyttä. En niinkään ihmisen opettamien taitojen kautta, vaan koiran omien ongelmanratkaisukykyjen pohjalta.


        Palvelualttius on toki hyvä piirre, mutta ei se koiraa viisaaksi tee, että se makupalan toivossa tekee, mitä pyydetään.


      • Eipäiväätaas
        älykkyys " kirjoitti:

        Tuosta järkevyydestä ja viisaudesta nyt en sanoisi mitään aivojen koon perusteella. Mutta älykkyyttä on kyllä suuriaivoisilla enemmän.

        Ai että koiran koon mukaan katsotaan sen älykkyys? Ei hyvä *piip* sentään. Jos nyt ymmärsin oikein..
        Bordercollie on pienempi kuin bernahrdilainen, bortsu on yksi viisaimmista koirista. Kääpiövillakoira on myös erittäin viisas.

        Siis mikä ihmisiä vaivaa?

        Itse pidän kaikenkokoisista koirista. Suorastaan vihaan rotu ja koko syrjintää. En ymmärrä..

        Te jotka halveksitte tietyn kokoisia koiria, pidättekö itseänne eläinrakkaina? Hmm..

        Koiran älykkyys EI riipu koosta. Aivojen koko pitää suhteuttaa koiran kroppaan. Älyhoi miksi lähdit lomalle.


      • oppii paljon
        ................. kirjoitti:

        Edelleenkin peräänkuulutan sitä älyn määritelmää. Ihmiselläkin on isot aivot, ja vain murto-osa niistä hyötykäytössä, joten pelkkä koko ei riitä perusteeksi. Oppimiskyky ja -halu on ainakin meillä pienellä ollut ihan toista luokkaa kuin isommilla. Se ratkaisee itselleen eteen tulevia ongelmia aktiivisesti, meillä isommat ovat odottaneet passiivisemmin, että joku ihmisistä tulee ja auttaa. Vaikka kyseessä on hyvinkin "älykkäänä" pidetty palveluskoirarotu. Koti, ympäristö ja kasvatus olleet yhtäläisiä, mutta luonne-eroja on.

        Tämä pieni koira esimerkiksi osaa katsoa mallia, se aukoo ovia ja kansia, jos lelu menee sohvan alle, ja siihen ei yletä, niin se on käyttänyt jopa työvälinettä, eli yritti ylettää siihen kepin avulla. Sen saman, jolla itsekin sohvanalusia tyhjentelen, kun en halua painavia kalusteita nostella. Sitä ennen se oli kokeillut yltää sekä etu, että takajaloillaan. Ja kokeili, mahtuuko se sohvan mahallaan, kun ei sopinut, niin kokeili selällään sinne mennä. Tämä vain yksi esimerkki. Samanlaisia tarinoita olen kuullut ja nähnyt monien muidenkin "pieniaivoisten" koirien omistajalta.

        Itse siis määrittelen tarkoittamaani älykkyyttä nimenomaan spontaanien tapausten kautta, ja nimenomaan koiran oman toiminnan järkevyyttä. En niinkään ihmisen opettamien taitojen kautta, vaan koiran omien ongelmanratkaisukykyjen pohjalta.


        Palvelualttius on toki hyvä piirre, mutta ei se koiraa viisaaksi tee, että se makupalan toivossa tekee, mitä pyydetään.

        nopeammin, pikkukoirat räksöttää jatkuvasti, adhd ylivilkkaita, itseppäisiä ja rauhattomia... Jäävät vähä niinku pentu tasolle. Isot on rauhallisia ja osaa ottaa lungisti, tietää esimerkiksi että kun joku kolahtaa et ihan normaalia, pikkokoira kusee ja paskantaa alleen et hirviö tulee, huonoja oppimaan, voi olla minussa kouluttajassakin vikaa mutta kummasti samat menetelmät uppoaa heti isompiin... Se nyt vaan on niin kuin sanoin, ei ne tyhmiä ole mutta isot ovat vielä fiksumpia. Älyn kehityksen huomaa varhaisessa vaiheessa eroten pikkukoiriin, jotka kasvavat isommiksi oppivat monta viikkoa ennemmin esimerkiksi sisä siisteiksI. yLEENSÄ EI TARVI KU SAADA KERRAN KIINNI ITSE TEOSTA JA VIEDÄ PIHALLE, NÄISSÄ ASIOISSA PIENEMMÄT TAAS TUNTUU OLEVAN TOLKUTTOMAN TYHMIÄ. Oho kaps lukko vahingos päällä, en jaksa pyyhkiä ja kirjottaa uudestaa :D

        Se on minun mielipide ja tosiaan voit googlettaa löytyy monenlaisia brain juttuja, isommat aivot saa kehitettyä paljon pidemmälle kuin pienet.

        Miksi edes on pikkukoiria? Miksei ne voi olla kissoja? Miksi ihmisen pitää saada kissan näköinen koira? Onko se tervettä jalostella ja onko se ihan sallittua, tervettä, normaalia?

        Eli porukoilla on näitä maastonakkeja ollut paljon, minullakin yksi heidän pentueesta, sen jälkeen aloin vaatimaan jotai ja ostin ison koiran.


      • 14+2=16
        kahden koiran omista kirjoitti:

        Ihan kiinnostaisi perehtyä, miten voit väittää isojen olevan tutkitusti jotenkin paljonkin älykkäämpiä kuin pienet koirat. Samalla voisit avata, mitä tarkoitat älykkyydellä tässä yhteydessä.

        Pienikokoinen koira on kätevämpi, on oma vankkumaton mielipiteeni, jos ei sitä isoa varsinaisesti mihinkään tarvitse. Lähtien vaikkapa siitä, minkäkokoisen auton tarvitsee, turkinhoidon tarpeeseen, suhteessa pienempiin ylläpitokustannuksiin jne. Koko ei todellakaan kerro yhtään mitään käyttöominaisuuksista, vain siitä, mihin tarkoitukseen ne on jalostettu (esim. luolakoirat, seurakoirat ym). Paimenkoirissa on pienehköjäkin rotuja, ja ihan toimivat tarkoituksessaan.

        Sama pätee tietenkin isoihinkin koiriin, niillä on vaan monilla runsaasti painolastia mm. terveyspuolella. Ja itseäni kyllä mietityttää myöskin monilla hyvin alhaiset keski-iät.


        Ja miksi en ota kissaa, vaikka meillä onkin pieni (noin. 6,5 kiloinen) koira. Ihan siksi, että en voi olla kissan kanssa samojen seinien sisällä juuri lainkaan. Lyhyt vierailu kyllä käy, mutta pidempi oleskelu aiheuttaa terveysongelmia. Eikä kyllä kissa aja lainkaan samaa asiaa kuin koira, se ei halua lenkkeillä kanssani tuntikausia päivässä ym. Toinen koiramme on ollut aina keskikokoinen, tälläkin hetkellä on uusi Käyttökoira kasvamassa. Aika näyttää tuleeko meille enää ihan noin pientä koiraa, mutta jos löydämme rodun, jolla samoja (luonteen)piirteitä olisi paljon yhtä helposti hoidettavassa koirassa, niin harkitsemme asiaa vakavasti.

        Jään odottamaan lähteitäsi väitteillesi. Älykkyyttäkin on niin monenlaista. Palveluhalu ei ole varsinaisesti älykkyyttä. Päinvastoin, on olemassa rotuja, mitkä tekisivät melkein mitä vaan ahneuksissaan :) Näitä koiria on yleensä helppo kouluttaa, mutta älykkyydestä tässä ei varsinaisesti ole kyse.

        "Sama pätee tietenkin isoihinkin koiriin, niillä on vaan monilla runsaasti painolastia mm. terveyspuolella"
        Kuuleppa, khyllä niillä ylipieniksi jalostetuilla pikkupiskeillä on enemmän terveysongelmia kuin normaalikokoisella koiralla, jonka jalkoja ei ole jalostettu aivan järkyttävän lyhyiksi vartaloon nähden, tai epäsuoriksi, polvet vääriksi jne... Ottaisitpa ison koiran, niin älyäisit miten paljon iso koira on ihan oikeasti älykkäämpi kuin pienempi. Meiltä löytyy kaksi koiraa, toinen pieni, ja toinen iso. Voin sanoa että kun tuon omaks sain tuon ison, niin tajuaa kuinka avuton se pienempi on. Pienen koiran taktiikka: Mitä outoa tai erikoista ikinä tuleekin vastaan, räkytä. Jossei mitään tapahdu, räkytä. Vaikka tapahtuisikin, räkytä. Räkytä ihan vain periaatteesta, helppo vastaus kaikkeen, räkytä. Räkyttämisellä hoituu kaikki, räkytä, sinun ei tarvitse kohdata todellisuutta eikä vastata muiden turvallisuudesta räkyttämällä. Mitä enemmän ja kovempaa ja korkeammalta räkytät, sitä parempi. Mummot ja mammat ihastelee "Voi hellanlettas ompa siinä suloinen pikku koira joka ei osaa muuta tehdä kuin räkyttä voi jestas sentään onpa suloista, näättekö, se ei tee mitään muuta kuin räkyttää! Oikeastaan ilmiömäistä!"


      • heh heh
        14+2=16 kirjoitti:

        "Sama pätee tietenkin isoihinkin koiriin, niillä on vaan monilla runsaasti painolastia mm. terveyspuolella"
        Kuuleppa, khyllä niillä ylipieniksi jalostetuilla pikkupiskeillä on enemmän terveysongelmia kuin normaalikokoisella koiralla, jonka jalkoja ei ole jalostettu aivan järkyttävän lyhyiksi vartaloon nähden, tai epäsuoriksi, polvet vääriksi jne... Ottaisitpa ison koiran, niin älyäisit miten paljon iso koira on ihan oikeasti älykkäämpi kuin pienempi. Meiltä löytyy kaksi koiraa, toinen pieni, ja toinen iso. Voin sanoa että kun tuon omaks sain tuon ison, niin tajuaa kuinka avuton se pienempi on. Pienen koiran taktiikka: Mitä outoa tai erikoista ikinä tuleekin vastaan, räkytä. Jossei mitään tapahdu, räkytä. Vaikka tapahtuisikin, räkytä. Räkytä ihan vain periaatteesta, helppo vastaus kaikkeen, räkytä. Räkyttämisellä hoituu kaikki, räkytä, sinun ei tarvitse kohdata todellisuutta eikä vastata muiden turvallisuudesta räkyttämällä. Mitä enemmän ja kovempaa ja korkeammalta räkytät, sitä parempi. Mummot ja mammat ihastelee "Voi hellanlettas ompa siinä suloinen pikku koira joka ei osaa muuta tehdä kuin räkyttä voi jestas sentään onpa suloista, näättekö, se ei tee mitään muuta kuin räkyttää! Oikeastaan ilmiömäistä!"

        Mistä päättelit, ettei minulla olisi ollut isompiakin. Ihan on perheessämme ollut yksi suuri, keskikokoisia, sekä se yksi pienempi. Joka on oikea työmyyrä sekä energinen pakkaus. Mutta siis huom. Vain yksi pieni meillä, uusinkin on huomattavasti suuremmaksi taas kasvava.

        Valitan, ei osunut heittosi :) Koiran älykkyys ei ole todellakaan koosta kiinni.


      • Hyvät naurut!
        ................. kirjoitti:

        Edelleenkin peräänkuulutan sitä älyn määritelmää. Ihmiselläkin on isot aivot, ja vain murto-osa niistä hyötykäytössä, joten pelkkä koko ei riitä perusteeksi. Oppimiskyky ja -halu on ainakin meillä pienellä ollut ihan toista luokkaa kuin isommilla. Se ratkaisee itselleen eteen tulevia ongelmia aktiivisesti, meillä isommat ovat odottaneet passiivisemmin, että joku ihmisistä tulee ja auttaa. Vaikka kyseessä on hyvinkin "älykkäänä" pidetty palveluskoirarotu. Koti, ympäristö ja kasvatus olleet yhtäläisiä, mutta luonne-eroja on.

        Tämä pieni koira esimerkiksi osaa katsoa mallia, se aukoo ovia ja kansia, jos lelu menee sohvan alle, ja siihen ei yletä, niin se on käyttänyt jopa työvälinettä, eli yritti ylettää siihen kepin avulla. Sen saman, jolla itsekin sohvanalusia tyhjentelen, kun en halua painavia kalusteita nostella. Sitä ennen se oli kokeillut yltää sekä etu, että takajaloillaan. Ja kokeili, mahtuuko se sohvan mahallaan, kun ei sopinut, niin kokeili selällään sinne mennä. Tämä vain yksi esimerkki. Samanlaisia tarinoita olen kuullut ja nähnyt monien muidenkin "pieniaivoisten" koirien omistajalta.

        Itse siis määrittelen tarkoittamaani älykkyyttä nimenomaan spontaanien tapausten kautta, ja nimenomaan koiran oman toiminnan järkevyyttä. En niinkään ihmisen opettamien taitojen kautta, vaan koiran omien ongelmanratkaisukykyjen pohjalta.


        Palvelualttius on toki hyvä piirre, mutta ei se koiraa viisaaksi tee, että se makupalan toivossa tekee, mitä pyydetään.

        "Ihmiselläkin on isot aivot, ja vain murto-osa niistä hyötykäytössä,.." Hah! Sulla ehkä on vain murto-osa aivoista käytössäs!
        Kyllä koko aivot on käytössä normaalilla ihmisellä, otahan asioista selvää.
        Kyllä naurattaa.. XDDD


      • naureskele vaan...
        Hyvät naurut! kirjoitti:

        "Ihmiselläkin on isot aivot, ja vain murto-osa niistä hyötykäytössä,.." Hah! Sulla ehkä on vain murto-osa aivoista käytössäs!
        Kyllä koko aivot on käytössä normaalilla ihmisellä, otahan asioista selvää.
        Kyllä naurattaa.. XDDD

        Jos esimerkiksi saat aivovamman, niin kovalla harjoittelulla aivota alkavat käyttämään "uusia" alueita. Samoin suurehkojen synnyinvaurioidenkin kanssa, tiedän lapsen, jolta on noin 30 prosenttia "tuhoutunutta", mutta eipä vaan näy oppimisvaikeuksina, eikä millään lailla ulospäin. Ihmisen aivot eivät ole kokonaan "hyötykäytössä", ei itsellänikään siis. En sano, että ne ovat tarpeettomia ne ylimääräiset hermotukset ja solut, mutta moni tyhjäkäynnillä. Ainakin hyvänä varakapasiteettina.


      • pyhä yksinkertaisuus
        naureskele vaan... kirjoitti:

        Jos esimerkiksi saat aivovamman, niin kovalla harjoittelulla aivota alkavat käyttämään "uusia" alueita. Samoin suurehkojen synnyinvaurioidenkin kanssa, tiedän lapsen, jolta on noin 30 prosenttia "tuhoutunutta", mutta eipä vaan näy oppimisvaikeuksina, eikä millään lailla ulospäin. Ihmisen aivot eivät ole kokonaan "hyötykäytössä", ei itsellänikään siis. En sano, että ne ovat tarpeettomia ne ylimääräiset hermotukset ja solut, mutta moni tyhjäkäynnillä. Ainakin hyvänä varakapasiteettina.

        Tarpeettomia hermosoluja ei ole, vaan kuvaamasi kaltaisissa tilanteissa aivot pystyvät muokkaamaan eri hermosolukkoa toimimaan myös uusissa tehtävissä.


    • wilderness wolf

      No katoppa ku isot koirat saattaa olla joillekkin jonkunlainen turva . Ja sitäpaitsi useat tykkää enemmän isoista kuin pienistä

      • fdghj.k

        ei aina isot koirat on tappanut perheen lapsia ja omistajia ;))

        schäfer, bullmastiffi etc

        ja isosta villakoirasta, colliesta, nöffistä, labbiksesta, berhardilaisesta, kultsusta etc ei kovin paljon turvaa oo..ei se koko aina tee kunnon vahtikoiraa. :)

        mielestäni pieni on valpas kätevä koira mutta jos otan ison pitää sillä olla ns. "munaa" ei mikään isokokoinen fifi.


      • otatko
        fdghj.k kirjoitti:

        ei aina isot koirat on tappanut perheen lapsia ja omistajia ;))

        schäfer, bullmastiffi etc

        ja isosta villakoirasta, colliesta, nöffistä, labbiksesta, berhardilaisesta, kultsusta etc ei kovin paljon turvaa oo..ei se koko aina tee kunnon vahtikoiraa. :)

        mielestäni pieni on valpas kätevä koira mutta jos otan ison pitää sillä olla ns. "munaa" ei mikään isokokoinen fifi.

        "mielestäni pieni on valpas kätevä koira mutta jos otan ison pitää sillä olla ns. "munaa" ei mikään isokokoinen fifi. "

        ...sen siis "sen" jatkeeksi, vai? ;)


      • fgrthju
        otatko kirjoitti:

        "mielestäni pieni on valpas kätevä koira mutta jos otan ison pitää sillä olla ns. "munaa" ei mikään isokokoinen fifi. "

        ...sen siis "sen" jatkeeksi, vai? ;)

        heh totta kai ..kummallakin omansa..en ymmärrä miksi ottaa iso koira jossa ei ole kunnon luonnetta sama silloin ottaako pienen saman tien..kultsu, ja muut isot villakoirat etc on vain isokokoisia fifejä..itseasiassa isoissa harvemmin on myöskään kunnon vahtikoiria kuten esim sakemannit rotikat dobberit.

        minusta on ihan sama kuka minkäkin ottaa..mutta kyllä koiran luonne ratkaisee ja mieluummin pikkufifi kuin iso jos fifiin on päädyttävä ja isolla on jo oltava kunnon tempperamenttia ja vahtikoiraominaisuutta..ettei ole vain hihnan koriste...decoree. ;))


      • isot & lapset
        fgrthju kirjoitti:

        heh totta kai ..kummallakin omansa..en ymmärrä miksi ottaa iso koira jossa ei ole kunnon luonnetta sama silloin ottaako pienen saman tien..kultsu, ja muut isot villakoirat etc on vain isokokoisia fifejä..itseasiassa isoissa harvemmin on myöskään kunnon vahtikoiria kuten esim sakemannit rotikat dobberit.

        minusta on ihan sama kuka minkäkin ottaa..mutta kyllä koiran luonne ratkaisee ja mieluummin pikkufifi kuin iso jos fifiin on päädyttävä ja isolla on jo oltava kunnon tempperamenttia ja vahtikoiraominaisuutta..ettei ole vain hihnan koriste...decoree. ;))

        Isot koirat tulevat ainakin lasten kanssa hyvin toimeen. Pienet koirat taas joutuvat lasten seurassa helposti litistetyksi, jos vaikkapa konttaava lapsi vahingossa kierähtää selälteen koiran päälle. Mitä isompi koira, sitä heikommiksi ja vaivattomammiksi se pienet lapset tuntee.

        Etelävenäläiset, bernhardilaiset, nöffit, kaukkarit, mastiffit, airedalenterrierit, bullterrierit, akitat, malamuutit, vihikoirat, saksanseisojat, kiharakarvaisetnoutajat, irlanninsusikoirat ym. isot koirat pystyvät kokonsa ja rakenteensa puolesta ottamaan lapset paljon rennompina kuin sheltit, schipperket, kääpiösnautserit, kääpiöpinserit, westiet, jackrussellinterrierit, mäykyt, shibat, koikkarit, cavat, chihuahuat, papillonit, italianvinttikoirat ym.


      • isot & lapset
        isot & lapset kirjoitti:

        Isot koirat tulevat ainakin lasten kanssa hyvin toimeen. Pienet koirat taas joutuvat lasten seurassa helposti litistetyksi, jos vaikkapa konttaava lapsi vahingossa kierähtää selälteen koiran päälle. Mitä isompi koira, sitä heikommiksi ja vaivattomammiksi se pienet lapset tuntee.

        Etelävenäläiset, bernhardilaiset, nöffit, kaukkarit, mastiffit, airedalenterrierit, bullterrierit, akitat, malamuutit, vihikoirat, saksanseisojat, kiharakarvaisetnoutajat, irlanninsusikoirat ym. isot koirat pystyvät kokonsa ja rakenteensa puolesta ottamaan lapset paljon rennompina kuin sheltit, schipperket, kääpiösnautserit, kääpiöpinserit, westiet, jackrussellinterrierit, mäykyt, shibat, koikkarit, cavat, chihuahuat, papillonit, italianvinttikoirat ym.

        Moni koiraharrastuslaji tai koirien käyttömuoto vaatii koiralta kokoa, kuten esimerkiksi vesipelastus ja kärryjen vetäminen.


      • nellie35
        isot & lapset kirjoitti:

        Moni koiraharrastuslaji tai koirien käyttömuoto vaatii koiralta kokoa, kuten esimerkiksi vesipelastus ja kärryjen vetäminen.

        tai pientä kokoa kuten pikkupaimenkoirat, spanielit, terrierit ja moni pieni menee myös pelastuskoirina huumekoirina avustajakoirina etc.

        ja (jotkut pientenkin) isompien lasten seuralaisena..lapsille pitää sanoa miten koiran kanssa eletään ei ne saa riekkua edes isojen koirien päällä. Ja lapsia ei pidä jättää valvomatta koiran kanssa.

        ei vaadi niin paljon ruokaa, kakat helpompi kerätä usein isot läjät jätetään maahan, hyvä kuljettaa yleisillä kulkuneuvoilla, soveltuu moneen, on huumoritajuisempia hauskempia yleensä kuin isommat, pienen kanssa pärjää helpommalla..pienemmät lenkit.

        jokaisen kannattaa olla realistinen mihinkä resurssit riittää ja jaksaako jatkuvaa lenkkeilyä niin paljon kuin aktiivisemmat rodut vaatii. Noloa katsella kun se onkin omistaja jota viedään kuin pässiä narussa tai on suuria pitovaikeuksia jopa aggressioita joita ei hallita tai annetaan ajanpuutteen vuoksi pois..etc harkintaa rodun valintaan.


      • rottmamma
        nellie35 kirjoitti:

        tai pientä kokoa kuten pikkupaimenkoirat, spanielit, terrierit ja moni pieni menee myös pelastuskoirina huumekoirina avustajakoirina etc.

        ja (jotkut pientenkin) isompien lasten seuralaisena..lapsille pitää sanoa miten koiran kanssa eletään ei ne saa riekkua edes isojen koirien päällä. Ja lapsia ei pidä jättää valvomatta koiran kanssa.

        ei vaadi niin paljon ruokaa, kakat helpompi kerätä usein isot läjät jätetään maahan, hyvä kuljettaa yleisillä kulkuneuvoilla, soveltuu moneen, on huumoritajuisempia hauskempia yleensä kuin isommat, pienen kanssa pärjää helpommalla..pienemmät lenkit.

        jokaisen kannattaa olla realistinen mihinkä resurssit riittää ja jaksaako jatkuvaa lenkkeilyä niin paljon kuin aktiivisemmat rodut vaatii. Noloa katsella kun se onkin omistaja jota viedään kuin pässiä narussa tai on suuria pitovaikeuksia jopa aggressioita joita ei hallita tai annetaan ajanpuutteen vuoksi pois..etc harkintaa rodun valintaan.

        Harrastan vesipelastusta ja vetohiihtoa jälki-ja haku harrastuksen lisäksi. Vepessä pieni koira ei pärjää, ei myöskään vetohiihdossa ahkion edessä. Meillä rotikka sopii kaikkiin näihin vallan mainiosti. Ja on muuten hemmetin hyvä luonteinen, ei rähjää toisille ja tottelee hyvin. Rakastaa lapsia yli kaiken.
        Näyttelyissä kun jotkut pienet koirat rähjää sille, tää heiluttelee vaan häntää "siinäpä rähiset".
        Kaverilla on kääpiöpinseri uros, kusee vielä aikuisena sisälle. Koiran pissi haisee sisällä kokoajan.
        Ja kerran koiramme lehdessä oli juttua, että joillakin kääpiöroduilla on ongelmia sisäsiisteyden kanssa. Mulla se sisäsiisteys ja arkitoittelevaisuus hyvä luonne on ne tärkeimmät. Sitten vasta tulee muu tiptop osaaminen koetilanteissa.


      • "koiran"
        fgrthju kirjoitti:

        heh totta kai ..kummallakin omansa..en ymmärrä miksi ottaa iso koira jossa ei ole kunnon luonnetta sama silloin ottaako pienen saman tien..kultsu, ja muut isot villakoirat etc on vain isokokoisia fifejä..itseasiassa isoissa harvemmin on myöskään kunnon vahtikoiria kuten esim sakemannit rotikat dobberit.

        minusta on ihan sama kuka minkäkin ottaa..mutta kyllä koiran luonne ratkaisee ja mieluummin pikkufifi kuin iso jos fifiin on päädyttävä ja isolla on jo oltava kunnon tempperamenttia ja vahtikoiraominaisuutta..ettei ole vain hihnan koriste...decoree. ;))

        tahtoo niin eikö se kissa olisi parempi vaihtoehto? Miksi koiran ja kissan sekoitus mikä on jalostettu sudesta, sekä on tautinen sekasikiö?


      • nellie35
        rottmamma kirjoitti:

        Harrastan vesipelastusta ja vetohiihtoa jälki-ja haku harrastuksen lisäksi. Vepessä pieni koira ei pärjää, ei myöskään vetohiihdossa ahkion edessä. Meillä rotikka sopii kaikkiin näihin vallan mainiosti. Ja on muuten hemmetin hyvä luonteinen, ei rähjää toisille ja tottelee hyvin. Rakastaa lapsia yli kaiken.
        Näyttelyissä kun jotkut pienet koirat rähjää sille, tää heiluttelee vaan häntää "siinäpä rähiset".
        Kaverilla on kääpiöpinseri uros, kusee vielä aikuisena sisälle. Koiran pissi haisee sisällä kokoajan.
        Ja kerran koiramme lehdessä oli juttua, että joillakin kääpiöroduilla on ongelmia sisäsiisteyden kanssa. Mulla se sisäsiisteys ja arkitoittelevaisuus hyvä luonne on ne tärkeimmät. Sitten vasta tulee muu tiptop osaaminen koetilanteissa.

        niinpä joillakin aivan mineillä voi olla siisteysongelmia johtuen omistajasta ja pienestä rakostakin tai muista lääketieteellisistä syistä mutta harvinaista samoin voi sanoa sakemanneilla ja rotikoilla usein ongelmia aggressioiden kanssa jopa tappamiseen asti..mutta yleistäminen on turhaa..omistajassa usein syy..ja joskus kyllä perimässäkin..tuntuu että saman rodun sisällä on melkoista variaatioita luonteissa riippuen linjoista. joskus rotikoissakin on aivan nöfferöitä ja sitten aivan kovia koiria..sama sakemanneilla ja toki muillakin roduilla. Yksi yksilö ei ole koko rotu.

        Itseäni kyllä miellyttää sporttisemmat malinoisit mutta rotikan ulkonäön tankkimaisuus ei kiitos vaikka varmaan ihan mukava koira siinä missä muutkin. Tiesitkö että rotikalla on ainoa isoista roduista joka omaa toisen kääpiökasvuisuutta aiheuttavan geenin..varsinaiseen miniin vaaditaan kuitenkin kaksi geeniä.(Lohi geenitutkijan artikkeli) jotenkin hauskaa rotikka on ainoa iso pieni koira.;)

        roduilla on kaikilla omat tarkoitusperät ja pienet on minusta kätevämpiä itselleni joka olen omannut sekä ison että pienen..harrastan luolakokeita ja siihen ei käyne rotikka jää luolan suulle tukoksi. ;)


      • rottmama
        nellie35 kirjoitti:

        niinpä joillakin aivan mineillä voi olla siisteysongelmia johtuen omistajasta ja pienestä rakostakin tai muista lääketieteellisistä syistä mutta harvinaista samoin voi sanoa sakemanneilla ja rotikoilla usein ongelmia aggressioiden kanssa jopa tappamiseen asti..mutta yleistäminen on turhaa..omistajassa usein syy..ja joskus kyllä perimässäkin..tuntuu että saman rodun sisällä on melkoista variaatioita luonteissa riippuen linjoista. joskus rotikoissakin on aivan nöfferöitä ja sitten aivan kovia koiria..sama sakemanneilla ja toki muillakin roduilla. Yksi yksilö ei ole koko rotu.

        Itseäni kyllä miellyttää sporttisemmat malinoisit mutta rotikan ulkonäön tankkimaisuus ei kiitos vaikka varmaan ihan mukava koira siinä missä muutkin. Tiesitkö että rotikalla on ainoa isoista roduista joka omaa toisen kääpiökasvuisuutta aiheuttavan geenin..varsinaiseen miniin vaaditaan kuitenkin kaksi geeniä.(Lohi geenitutkijan artikkeli) jotenkin hauskaa rotikka on ainoa iso pieni koira.;)

        roduilla on kaikilla omat tarkoitusperät ja pienet on minusta kätevämpiä itselleni joka olen omannut sekä ison että pienen..harrastan luolakokeita ja siihen ei käyne rotikka jää luolan suulle tukoksi. ;)

        Olen samaa mieltä, että jokainen ostaa harrastukseen sopivan koiran Nellie 35.
        En veisi luolaan rotikkaa, enkä venettä hakemaan vesiltä pikku fifiä.

        Selitinkin tässä lähinnä viestiketjun aloittajalle, "miksi ostaa isokoira". Miten siis "haistan" tekstistäsi, kuin olisit vetänyt palkokasvin nenään, lukiessa minun tekstiä :)

        Totta, suurissa koirissa on aggressiivisiä siinä kuin pienissä koirissa. Suuri tekee vain suuremmat tuhot suuttuessa. Eilen kääpiöpinseri puraisi rotikkaa, mitä siitä? Vahinkoa ei tullut, eikä koirani saanut traumoja. Mutta, jos samalla tavalla rotikkani olisi purrut pinseriä, olisimmeko koristaneet iltalehden etusivua " puri kuoliaaksi kääpiökoiran".
        Kumman luonne ko. tapauksessa olisi ollut huonompi? Rotikan, vaikka molemma olisi purreet samalla tavalla suhteessa samalla voimalla.

        Rotikoilla ongelmia aggressiivisuuden kanssa.. hmm. Tilastojen mukaan maailman puremistapauksista 5% on rottweilereiden ja niistä 98% urosten tekosia. Samassa kirjassa todetaan tutkimusten valossa, että lapsia eniten näykkii pienet terrierit, pomeranian, kääpiösnautseri. Ok.. jos rottweiler "näykkäisee", se on paljon jälkeä aikaan saava puraisu. Kun pomeranian näykkäisee, ei siitä juuri sairalaan mennä ensiapua hakemaan. Jos mennään, ei se silti korista iltalehden otsikoita.

        Koirien koulutuksia vetäneenä ja mätsäri tuomarina olleena, voin sanoa, ettei minua pelota ollenkaan kurkistaa suuren koiran suuhun, mutta pienen kyllä. Muutaman kerran pieni koira on yrittänyt purra, suuri ei koskaan.

        Rotikan rakenteesta, suomessa kehissä ei juuri tankkimaisia rotikoita näe :) Ne tankit taitaa asustaa ameriikan puolella. Aika sporttisia monet suomalaiset kasvatit ovat, osa aivan omaan makuuni jo liian sporttisia. Rotikan kun ei tule muistuttaa belgiä ulkonäöltään, ei myöskään mastiffia.

        En olekaan vielä nähnytkään ainuttakaan kääpiö rotikkaa (on varmaan ihastuttavan näköinen), mutta kääpiö sakuja olen nähnyt kaksi. Aikuisena 1v oli noin 8vk ikäisen sakun kokoinen. Tässä yhden kääpiö saksanpaimenkoiran sivut http://koti.mbnet.fi/buchts/sivut/Sukutaulu.htm

        Siis hieno tuo tutkimus, jos kääpiöitä ei muista löydy ;)

        Oma "kääpiöni" on hyvin suuri vahva luustoinen rotikka narttu.. säkä 63cm ja painoa n. 45kg :) Tervepäinen rotikka ei pure vieraita, olematta kuitenkaan nössö. Eikä opetettu tapa vastaantulevia koiria, olematta nössö.

        Pidän myös pienistä koirista, sellaisista jotka on osattu kasvattaa/kouluttaa kivaksi koiraksi. Voisin jopa itse ottaa pienen koiran, pienen suuren koiran. Harmi, että niin moni jättää kouluttamatta ja näin tulee kuva kurittomista kääpiöistä.


      • nellie35
        rottmama kirjoitti:

        Olen samaa mieltä, että jokainen ostaa harrastukseen sopivan koiran Nellie 35.
        En veisi luolaan rotikkaa, enkä venettä hakemaan vesiltä pikku fifiä.

        Selitinkin tässä lähinnä viestiketjun aloittajalle, "miksi ostaa isokoira". Miten siis "haistan" tekstistäsi, kuin olisit vetänyt palkokasvin nenään, lukiessa minun tekstiä :)

        Totta, suurissa koirissa on aggressiivisiä siinä kuin pienissä koirissa. Suuri tekee vain suuremmat tuhot suuttuessa. Eilen kääpiöpinseri puraisi rotikkaa, mitä siitä? Vahinkoa ei tullut, eikä koirani saanut traumoja. Mutta, jos samalla tavalla rotikkani olisi purrut pinseriä, olisimmeko koristaneet iltalehden etusivua " puri kuoliaaksi kääpiökoiran".
        Kumman luonne ko. tapauksessa olisi ollut huonompi? Rotikan, vaikka molemma olisi purreet samalla tavalla suhteessa samalla voimalla.

        Rotikoilla ongelmia aggressiivisuuden kanssa.. hmm. Tilastojen mukaan maailman puremistapauksista 5% on rottweilereiden ja niistä 98% urosten tekosia. Samassa kirjassa todetaan tutkimusten valossa, että lapsia eniten näykkii pienet terrierit, pomeranian, kääpiösnautseri. Ok.. jos rottweiler "näykkäisee", se on paljon jälkeä aikaan saava puraisu. Kun pomeranian näykkäisee, ei siitä juuri sairalaan mennä ensiapua hakemaan. Jos mennään, ei se silti korista iltalehden otsikoita.

        Koirien koulutuksia vetäneenä ja mätsäri tuomarina olleena, voin sanoa, ettei minua pelota ollenkaan kurkistaa suuren koiran suuhun, mutta pienen kyllä. Muutaman kerran pieni koira on yrittänyt purra, suuri ei koskaan.

        Rotikan rakenteesta, suomessa kehissä ei juuri tankkimaisia rotikoita näe :) Ne tankit taitaa asustaa ameriikan puolella. Aika sporttisia monet suomalaiset kasvatit ovat, osa aivan omaan makuuni jo liian sporttisia. Rotikan kun ei tule muistuttaa belgiä ulkonäöltään, ei myöskään mastiffia.

        En olekaan vielä nähnytkään ainuttakaan kääpiö rotikkaa (on varmaan ihastuttavan näköinen), mutta kääpiö sakuja olen nähnyt kaksi. Aikuisena 1v oli noin 8vk ikäisen sakun kokoinen. Tässä yhden kääpiö saksanpaimenkoiran sivut http://koti.mbnet.fi/buchts/sivut/Sukutaulu.htm

        Siis hieno tuo tutkimus, jos kääpiöitä ei muista löydy ;)

        Oma "kääpiöni" on hyvin suuri vahva luustoinen rotikka narttu.. säkä 63cm ja painoa n. 45kg :) Tervepäinen rotikka ei pure vieraita, olematta kuitenkaan nössö. Eikä opetettu tapa vastaantulevia koiria, olematta nössö.

        Pidän myös pienistä koirista, sellaisista jotka on osattu kasvattaa/kouluttaa kivaksi koiraksi. Voisin jopa itse ottaa pienen koiran, pienen suuren koiran. Harmi, että niin moni jättää kouluttamatta ja näin tulee kuva kurittomista kääpiöistä.

        Myönnän herneen nenässäni ja mietinkin miksi puolustaudun omaanhan niin ison ennen ja nykyisin seitsenkiloisia käyttökoiria..inhoan asennetta että vain isot on käyttöön ja tarvittavaan toimintaan ja olen lopun kyllästynyt tähän fifittelyihin ja asenteesi paistaa läpi..omaani ei julkisesti ole otettu fifinä vaikka pieni onkin päinvastoin. Mutta puolustushaluni herää lähinnä näiden hauskojen minien puolesta..jotka ovat täysiverisiä koiria siinä missä rotikatkin. vain koko erona. toki harrastukseen oikean kokoinen koira eli vetoon iso vaikka löysin tälläisen :)
        http://www.sathy.fi/
        taakanveto ennätys 2009 amerikankääpiöterrieri 61 kg


        ja kääpiöpinserit yleensä on haastavia koirakokemusta vaativa erittäin aktiivinen rotu.

        eiköhän nuo perheen lapsen tai omistajan tyttöystävän tappaminen ole jo kuitenkin hiukkasen pahempi kuin pienen koiran näykintä.

        olen samaa mieltä en ota hernettä nenääni isojen suhteen kunhan ne on koulutettu ja sen omistaja on opetellut koirien eleitä..mutta kieltämättä huvittaa kun meet joskus ohitse isojen koirien niin ne yritetään sitoa äkkiä puuhun tai sitten omistajaa viedään narussa tai hypitään äkkiä ojan yli toiselle puolelle tietä..hm..joskus tämä seitsenkiloiseni on ajanut sinun koirasi kokoisia mehtään.. ;)
        ja sitten on nämä namilla kouluttajat oma lukunsa..hohhoijaa.


      • rottismama
        nellie35 kirjoitti:

        Myönnän herneen nenässäni ja mietinkin miksi puolustaudun omaanhan niin ison ennen ja nykyisin seitsenkiloisia käyttökoiria..inhoan asennetta että vain isot on käyttöön ja tarvittavaan toimintaan ja olen lopun kyllästynyt tähän fifittelyihin ja asenteesi paistaa läpi..omaani ei julkisesti ole otettu fifinä vaikka pieni onkin päinvastoin. Mutta puolustushaluni herää lähinnä näiden hauskojen minien puolesta..jotka ovat täysiverisiä koiria siinä missä rotikatkin. vain koko erona. toki harrastukseen oikean kokoinen koira eli vetoon iso vaikka löysin tälläisen :)
        http://www.sathy.fi/
        taakanveto ennätys 2009 amerikankääpiöterrieri 61 kg


        ja kääpiöpinserit yleensä on haastavia koirakokemusta vaativa erittäin aktiivinen rotu.

        eiköhän nuo perheen lapsen tai omistajan tyttöystävän tappaminen ole jo kuitenkin hiukkasen pahempi kuin pienen koiran näykintä.

        olen samaa mieltä en ota hernettä nenääni isojen suhteen kunhan ne on koulutettu ja sen omistaja on opetellut koirien eleitä..mutta kieltämättä huvittaa kun meet joskus ohitse isojen koirien niin ne yritetään sitoa äkkiä puuhun tai sitten omistajaa viedään narussa tai hypitään äkkiä ojan yli toiselle puolelle tietä..hm..joskus tämä seitsenkiloiseni on ajanut sinun koirasi kokoisia mehtään.. ;)
        ja sitten on nämä namilla kouluttajat oma lukunsa..hohhoijaa.

        Suomen paras palveluskoirien kouluttaja Miia Skogster ei tuomitse nakeilla kouluttamista. >Päinvastoin, joillekin se sopii ja sen avulla voi päästä huipulle, jopa mestaruustasolle. Mm. Skogster itse ruokkii pennun kädestä noin 1v ikään saakka, vaatien aina pennulta jotain.. ruokakuppi ei ole käytössä ollenkaan. Skogsterin koira on ainoana koirana maailmassa saanut pk-tottiksesta 100p. Hän luennoi paljon koirankouluttamisesta ulkomailla ja suomessa.

        Harrastuskoiran kouluttamista helpottaa, jos sekä saalistusleikki, että syöminen on koiralle tärkeää.Näin koira saadaan työskentelemään tehtävien parissa, jotka toimintoina koiralle ovat yhdentekeviä. Ajokoirahan saa palkan jo itse toiminnasta, pupun ajamisesta. Luolakoira ketun saalistamisesta. Mutta palveluskoira ei saa "palkkaa" esim. käskystä "eteen" ja "maahan".

        Oman palkkauksessa käytän nakkia ja patukkaa. Ruualla saadaan aikaan rauhallista työskentelyä ja patukalla viettivireessä vilkasta työskentelyä. Mm. luoksetulo opeteltiin pentuna nakilla, nyt vauhtia liikkeeseen saadaan patukalla. Mutta, esim. rottweiler ei ole saalistusviettinen vaan puolustusviettinen koira. Sitä ei ole jalostettu saalistamaan

        Eikö tärkeintä ole lajityypillinen palkitseminen? Kuin kouluttamatta jättäminen, jos mikään ei onnistu ilman nakkia?

        Hiukka vielä lajieroista.. esim. rottweiler ei ole saalistuviettinen koira, vaan puolustusviettinen. Sitä ei ole jalostettu saalistamaan saalista, vaan puolustamaan omaisuutta.

        Ja kuinka monta ihmistä rottweiler on suomessa tappanut? Ei kovin montaa 1-2?. Kukaan ei tiedä, mitä ko. tapauksissa tapahtui, oliko koiria koulutettu virheellisesti vai oliko lainkaan. USA:n tapahtumat voi jättää omaan varjoon, koska siellä aggressiivisuus on HOT ja koirat usein väärissä käsissä. Mm. USA:n saku on aggressiivisempi kuin saksalainen saku.

        Miten usein ne suomessa sankarikoira tittelin saaneet sakut, rotikat jne jää varjoon, kun nostetaan esille se yksi hurja huonosti kasvatettu yksilö.


      • nellie35
        rottismama kirjoitti:

        Suomen paras palveluskoirien kouluttaja Miia Skogster ei tuomitse nakeilla kouluttamista. >Päinvastoin, joillekin se sopii ja sen avulla voi päästä huipulle, jopa mestaruustasolle. Mm. Skogster itse ruokkii pennun kädestä noin 1v ikään saakka, vaatien aina pennulta jotain.. ruokakuppi ei ole käytössä ollenkaan. Skogsterin koira on ainoana koirana maailmassa saanut pk-tottiksesta 100p. Hän luennoi paljon koirankouluttamisesta ulkomailla ja suomessa.

        Harrastuskoiran kouluttamista helpottaa, jos sekä saalistusleikki, että syöminen on koiralle tärkeää.Näin koira saadaan työskentelemään tehtävien parissa, jotka toimintoina koiralle ovat yhdentekeviä. Ajokoirahan saa palkan jo itse toiminnasta, pupun ajamisesta. Luolakoira ketun saalistamisesta. Mutta palveluskoira ei saa "palkkaa" esim. käskystä "eteen" ja "maahan".

        Oman palkkauksessa käytän nakkia ja patukkaa. Ruualla saadaan aikaan rauhallista työskentelyä ja patukalla viettivireessä vilkasta työskentelyä. Mm. luoksetulo opeteltiin pentuna nakilla, nyt vauhtia liikkeeseen saadaan patukalla. Mutta, esim. rottweiler ei ole saalistusviettinen vaan puolustusviettinen koira. Sitä ei ole jalostettu saalistamaan

        Eikö tärkeintä ole lajityypillinen palkitseminen? Kuin kouluttamatta jättäminen, jos mikään ei onnistu ilman nakkia?

        Hiukka vielä lajieroista.. esim. rottweiler ei ole saalistuviettinen koira, vaan puolustusviettinen. Sitä ei ole jalostettu saalistamaan saalista, vaan puolustamaan omaisuutta.

        Ja kuinka monta ihmistä rottweiler on suomessa tappanut? Ei kovin montaa 1-2?. Kukaan ei tiedä, mitä ko. tapauksissa tapahtui, oliko koiria koulutettu virheellisesti vai oliko lainkaan. USA:n tapahtumat voi jättää omaan varjoon, koska siellä aggressiivisuus on HOT ja koirat usein väärissä käsissä. Mm. USA:n saku on aggressiivisempi kuin saksalainen saku.

        Miten usein ne suomessa sankarikoira tittelin saaneet sakut, rotikat jne jää varjoon, kun nostetaan esille se yksi hurja huonosti kasvatettu yksilö.

        namikoulutuksesta niin mielestäni seon hyvä silloin kuin opetetaan jotain uutta koulutuksessa ei käytöksen korjaamiseen. Koirapsykologia auttaa silloin paremmin.
        Ja en ymmärrä että miksi niin monesti ihmiset ei kouluta perusasioita jo pennusta pikku hiljaa eikä vasta sitten kun koira on täyskasvuinen ja kokoinen ja vaikeammin hallittavissa. Ohittamistilanteet on monesti suoraan sanoen joidenkin isojen koirien kohdalla surkuhupaisaa.. :(

        kyllä se vaikuttaa aina puremisen vakavuus. Tikit on eri asia kuin henkipatto.


      • rottismama
        nellie35 kirjoitti:

        namikoulutuksesta niin mielestäni seon hyvä silloin kuin opetetaan jotain uutta koulutuksessa ei käytöksen korjaamiseen. Koirapsykologia auttaa silloin paremmin.
        Ja en ymmärrä että miksi niin monesti ihmiset ei kouluta perusasioita jo pennusta pikku hiljaa eikä vasta sitten kun koira on täyskasvuinen ja kokoinen ja vaikeammin hallittavissa. Ohittamistilanteet on monesti suoraan sanoen joidenkin isojen koirien kohdalla surkuhupaisaa.. :(

        kyllä se vaikuttaa aina puremisen vakavuus. Tikit on eri asia kuin henkipatto.

        "Ohittamistilanteet on monesti suoraan sanoen joidenkin isojen koirien kohdalla surkuhupaisaa.. :( "

        Aivan kuten joidenkin pienien koirien ohitustilanteet ovat surkuhupaisia :) Eli voiko yleistää suuntaan tai toiseen? Arvaa kuinka moni pieni rähisijä me on ohitettu.. eikä omistaja mahda koiralleen mitään.

        Oma rotikka ei lenkillä, eikä näyttelyissä, ei koulutuksessa rähise eikä vedä.
        Se on suuri ja itsevarma, heiluttaa häntää rähisijöille. Omaa puolustushalukkuutta ja tilanteessa on tullut minun ja uhkan väliin.


      • rottismama
        nellie35 kirjoitti:

        namikoulutuksesta niin mielestäni seon hyvä silloin kuin opetetaan jotain uutta koulutuksessa ei käytöksen korjaamiseen. Koirapsykologia auttaa silloin paremmin.
        Ja en ymmärrä että miksi niin monesti ihmiset ei kouluta perusasioita jo pennusta pikku hiljaa eikä vasta sitten kun koira on täyskasvuinen ja kokoinen ja vaikeammin hallittavissa. Ohittamistilanteet on monesti suoraan sanoen joidenkin isojen koirien kohdalla surkuhupaisaa.. :(

        kyllä se vaikuttaa aina puremisen vakavuus. Tikit on eri asia kuin henkipatto.

        Koirapsykologia ei sulje kouluttamista ja makupaloja pois =D


      • nellie35
        rottismama kirjoitti:

        "Ohittamistilanteet on monesti suoraan sanoen joidenkin isojen koirien kohdalla surkuhupaisaa.. :( "

        Aivan kuten joidenkin pienien koirien ohitustilanteet ovat surkuhupaisia :) Eli voiko yleistää suuntaan tai toiseen? Arvaa kuinka moni pieni rähisijä me on ohitettu.. eikä omistaja mahda koiralleen mitään.

        Oma rotikka ei lenkillä, eikä näyttelyissä, ei koulutuksessa rähise eikä vedä.
        Se on suuri ja itsevarma, heiluttaa häntää rähisijöille. Omaa puolustushalukkuutta ja tilanteessa on tullut minun ja uhkan väliin.

        kyllä ne isommat on surkuhupaisempia (plus vaarallisempia hallitsemattomana varsinkin pienille koirille)..ne kun vetävät emäntiä ja isäntiään perässä, ne sidotaan äkkiä puuhun tai hypitään ojien ylitse tai aletaan katsomaan kelloa milloin uskaltaa lähteä lenkille ettei muut ole samaan aikaan..kouluttamattoman pienen kanssa ihminen voi vaikka vain seistä ja odottaa että muut menee ohi.

        moni ottaa ison ja ei mieti koulutusta tai kuinka pitkiä lenkkejä pitää mennä.


      • fdggggggggggg
        rottismama kirjoitti:

        Koirapsykologia ei sulje kouluttamista ja makupaloja pois =D

        et taida ymmärtää mikä ero on koirapsykologialla ja koiran koulutuksella.

        ...taidat olla tyyppiä joka lahjoo lapsensakin aina karkein jotta on kiltisti. ;)


      • rottismama
        fdggggggggggg kirjoitti:

        et taida ymmärtää mikä ero on koirapsykologialla ja koiran koulutuksella.

        ...taidat olla tyyppiä joka lahjoo lapsensakin aina karkein jotta on kiltisti. ;)

        fdggggggggggggg
        Sinä et taida tietää mitä on psykologia :)
        Psykologia tulee sanoista "henki, sielu ja mieli". Psykologia tutkii ja selittää toimintaa. Toiminta kattaa kaiken mielen toiminnan ajattelusta ja oppimisesta aina tahtoon ja tunteisiin.

        Toiminalla on aina tiettyjä seurauksia, jota voi positiiisesti vahvistaa, jättää huomioimatta tai antaa negatiivinen palaute.

        Kun toiminnan ja sen seurauksen syy-yhteys lisää toimintaa, kutsumme sitä positiiviseksi vahvistamiseksi ja näin ollaan koulutuksessa makupalojen kera, vai mitä :)

        Ja kun oletan, ettet ymmärtänyt niin esimerkki: Ruuan antaminen nälkäiselle pennulle on positiivinen vahviste. Pennun näkökulmasta kaikki sellainen toiminta lisääntyy, joka on silloin tuottanut ruokaa. Jos se oli jotain ruuan antajan näkökulmasta epämiellyttävää (esim. vasten hyppimien) ruuan antamisen yhteydessä. Ruokakupin poistaminen on negatiivinen rangaistus (miellyttävä asia poistetaan koiran ympäriltä). Kun hyppiminen lakkaa, pentu saa ruuan (positiivinen vahviste). Syy-yhteys hyppimisen lopettaminen, pentu saa ruokaa.

        Ja miten lapset ja koirat ei ole toisiinsa verrattavissa :) Lapsilla on rajat, jotka tuo turvallisuutta.


      • selitätkö?
        rottismama kirjoitti:

        fdggggggggggggg
        Sinä et taida tietää mitä on psykologia :)
        Psykologia tulee sanoista "henki, sielu ja mieli". Psykologia tutkii ja selittää toimintaa. Toiminta kattaa kaiken mielen toiminnan ajattelusta ja oppimisesta aina tahtoon ja tunteisiin.

        Toiminalla on aina tiettyjä seurauksia, jota voi positiiisesti vahvistaa, jättää huomioimatta tai antaa negatiivinen palaute.

        Kun toiminnan ja sen seurauksen syy-yhteys lisää toimintaa, kutsumme sitä positiiviseksi vahvistamiseksi ja näin ollaan koulutuksessa makupalojen kera, vai mitä :)

        Ja kun oletan, ettet ymmärtänyt niin esimerkki: Ruuan antaminen nälkäiselle pennulle on positiivinen vahviste. Pennun näkökulmasta kaikki sellainen toiminta lisääntyy, joka on silloin tuottanut ruokaa. Jos se oli jotain ruuan antajan näkökulmasta epämiellyttävää (esim. vasten hyppimien) ruuan antamisen yhteydessä. Ruokakupin poistaminen on negatiivinen rangaistus (miellyttävä asia poistetaan koiran ympäriltä). Kun hyppiminen lakkaa, pentu saa ruuan (positiivinen vahviste). Syy-yhteys hyppimisen lopettaminen, pentu saa ruokaa.

        Ja miten lapset ja koirat ei ole toisiinsa verrattavissa :) Lapsilla on rajat, jotka tuo turvallisuutta.

        "Ja kun oletan, ettet ymmärtänyt niin esimerkki: Ruuan antaminen nälkäiselle pennulle on positiivinen vahviste. Pennun näkökulmasta kaikki sellainen toiminta lisääntyy, joka on silloin tuottanut ruokaa. Jos se oli jotain ruuan antajan näkökulmasta epämiellyttävää (esim. vasten hyppimien) ruuan antamisen yhteydessä. Ruokakupin poistaminen on negatiivinen rangaistus (miellyttävä asia poistetaan koiran ympäriltä). Kun hyppiminen lakkaa, pentu saa ruuan (positiivinen vahviste). Syy-yhteys hyppimisen lopettaminen, pentu saa ruokaa"

        Voisitko nyt valaista lisää, sillä minäkään en ymmärtänyt. Siis hurtta hyppii ulkona vasten joko minua tai jotakuta muuta, ja sinä ehdotat että kotona otetaan ruokakuppi pois? Jotenkin tuntuu että sulla on aika erikoinen käsitys koiran aikakäsitteestä ja syy-seuraussuhteiden ymmärtämisestä. Omien empiiristen tutkimusteni mukaan koiran tulevaisuus ulottuu noin 10 sekunnin päähän ja se on maksimi.


      • perheen isä
        selitätkö? kirjoitti:

        "Ja kun oletan, ettet ymmärtänyt niin esimerkki: Ruuan antaminen nälkäiselle pennulle on positiivinen vahviste. Pennun näkökulmasta kaikki sellainen toiminta lisääntyy, joka on silloin tuottanut ruokaa. Jos se oli jotain ruuan antajan näkökulmasta epämiellyttävää (esim. vasten hyppimien) ruuan antamisen yhteydessä. Ruokakupin poistaminen on negatiivinen rangaistus (miellyttävä asia poistetaan koiran ympäriltä). Kun hyppiminen lakkaa, pentu saa ruuan (positiivinen vahviste). Syy-yhteys hyppimisen lopettaminen, pentu saa ruokaa"

        Voisitko nyt valaista lisää, sillä minäkään en ymmärtänyt. Siis hurtta hyppii ulkona vasten joko minua tai jotakuta muuta, ja sinä ehdotat että kotona otetaan ruokakuppi pois? Jotenkin tuntuu että sulla on aika erikoinen käsitys koiran aikakäsitteestä ja syy-seuraussuhteiden ymmärtämisestä. Omien empiiristen tutkimusteni mukaan koiran tulevaisuus ulottuu noin 10 sekunnin päähän ja se on maksimi.

        Kyllä ajatuksen, mutta en käytäntöä. Meillä on aivan sama, jos koira riekkuu ruokailussa tai ulos menossa tai vastaavissa tilanteissa., niin silloin käytäntö on sama, eli se minkä koira muistaa ja osaa. eli -Istu-paikka. Siihen jää riekkumiset, eikä ole vaikeaa koirallekaan ja hyvin toimii.


      • rottismama
        selitätkö? kirjoitti:

        "Ja kun oletan, ettet ymmärtänyt niin esimerkki: Ruuan antaminen nälkäiselle pennulle on positiivinen vahviste. Pennun näkökulmasta kaikki sellainen toiminta lisääntyy, joka on silloin tuottanut ruokaa. Jos se oli jotain ruuan antajan näkökulmasta epämiellyttävää (esim. vasten hyppimien) ruuan antamisen yhteydessä. Ruokakupin poistaminen on negatiivinen rangaistus (miellyttävä asia poistetaan koiran ympäriltä). Kun hyppiminen lakkaa, pentu saa ruuan (positiivinen vahviste). Syy-yhteys hyppimisen lopettaminen, pentu saa ruokaa"

        Voisitko nyt valaista lisää, sillä minäkään en ymmärtänyt. Siis hurtta hyppii ulkona vasten joko minua tai jotakuta muuta, ja sinä ehdotat että kotona otetaan ruokakuppi pois? Jotenkin tuntuu että sulla on aika erikoinen käsitys koiran aikakäsitteestä ja syy-seuraussuhteiden ymmärtämisestä. Omien empiiristen tutkimusteni mukaan koiran tulevaisuus ulottuu noin 10 sekunnin päähän ja se on maksimi.

        Missä kirjoitin, että pentu hyppii ulkona vasten =) En missään!
        Vaan jos pentu hyppii ruokaa antaessa vasten. Se oli esimerkki. Anteeksi kun en tajunnut antaa samalla esimerkkiä siitä, jos pentu hyppii ulkona vasten (hakee huomiota).

        Eikö se ole itsestään selvyys, että palkka, vahviste on tultava viipymättä .Huom. olen kouluttanut koiria 20v, kilpaillut sekä pk-että tokokokeissa eli ihan outo ja tuntematon käsite koiran kouluttaminen minulle ei ole. Tokossa edustimme jopa SM-kokeissa joukuettamme.

        Sinulle esimerkki, jossa pentu hyppii vasten ulkona :)

        Ulkona positiivinen vahviste voi olla kehuminen ja rapsutukset, kun koira käyttäytyy toivotulla tavalla. Negatiivinen vahviste olla huomioimatta pentua, huomata vasta kun käyttäytyy kunnolla (ei hypi vasten). Vasten hyppimällä pentu hakee huomiota, sitä se ei saa, jos hypii. Kun pentu käyttäytyy toivotulla tavalla, se saa palkan (olkoon se ulkona se huomio, sisällä ruokaa antaessa ruokakippo jne).

        Tässä psykologian kiemuroita koiran koulutuksessa :)


      • rottismama
        rottismama kirjoitti:

        Missä kirjoitin, että pentu hyppii ulkona vasten =) En missään!
        Vaan jos pentu hyppii ruokaa antaessa vasten. Se oli esimerkki. Anteeksi kun en tajunnut antaa samalla esimerkkiä siitä, jos pentu hyppii ulkona vasten (hakee huomiota).

        Eikö se ole itsestään selvyys, että palkka, vahviste on tultava viipymättä .Huom. olen kouluttanut koiria 20v, kilpaillut sekä pk-että tokokokeissa eli ihan outo ja tuntematon käsite koiran kouluttaminen minulle ei ole. Tokossa edustimme jopa SM-kokeissa joukuettamme.

        Sinulle esimerkki, jossa pentu hyppii vasten ulkona :)

        Ulkona positiivinen vahviste voi olla kehuminen ja rapsutukset, kun koira käyttäytyy toivotulla tavalla. Negatiivinen vahviste olla huomioimatta pentua, huomata vasta kun käyttäytyy kunnolla (ei hypi vasten). Vasten hyppimällä pentu hakee huomiota, sitä se ei saa, jos hypii. Kun pentu käyttäytyy toivotulla tavalla, se saa palkan (olkoon se ulkona se huomio, sisällä ruokaa antaessa ruokakippo jne).

        Tässä psykologian kiemuroita koiran koulutuksessa :)

        Perheen isä, esimerkeissäni oli pentu, jolle sana "paikka" on vieras käsite.

        Mutta, jos pentu osaa jo käskystä istua ja pysyä paikoillaan, saa pentu sen jälkeen palkan (kehu, nakki, lelu), silloin palkka on positiivinen vahviste.


      • perheen isä
        rottismama kirjoitti:

        Perheen isä, esimerkeissäni oli pentu, jolle sana "paikka" on vieras käsite.

        Mutta, jos pentu osaa jo käskystä istua ja pysyä paikoillaan, saa pentu sen jälkeen palkan (kehu, nakki, lelu), silloin palkka on positiivinen vahviste.

        okei.


      • ghgjkl
        rottismama kirjoitti:

        fdggggggggggggg
        Sinä et taida tietää mitä on psykologia :)
        Psykologia tulee sanoista "henki, sielu ja mieli". Psykologia tutkii ja selittää toimintaa. Toiminta kattaa kaiken mielen toiminnan ajattelusta ja oppimisesta aina tahtoon ja tunteisiin.

        Toiminalla on aina tiettyjä seurauksia, jota voi positiiisesti vahvistaa, jättää huomioimatta tai antaa negatiivinen palaute.

        Kun toiminnan ja sen seurauksen syy-yhteys lisää toimintaa, kutsumme sitä positiiviseksi vahvistamiseksi ja näin ollaan koulutuksessa makupalojen kera, vai mitä :)

        Ja kun oletan, ettet ymmärtänyt niin esimerkki: Ruuan antaminen nälkäiselle pennulle on positiivinen vahviste. Pennun näkökulmasta kaikki sellainen toiminta lisääntyy, joka on silloin tuottanut ruokaa. Jos se oli jotain ruuan antajan näkökulmasta epämiellyttävää (esim. vasten hyppimien) ruuan antamisen yhteydessä. Ruokakupin poistaminen on negatiivinen rangaistus (miellyttävä asia poistetaan koiran ympäriltä). Kun hyppiminen lakkaa, pentu saa ruuan (positiivinen vahviste). Syy-yhteys hyppimisen lopettaminen, pentu saa ruokaa.

        Ja miten lapset ja koirat ei ole toisiinsa verrattavissa :) Lapsilla on rajat, jotka tuo turvallisuutta.

        sinulla on sivuraiteet menossa ..tuo on nyt perusasiaa ei sen kummempaa sinun ehkä kannattaa kuitenkin perehtyä paremmin koirapsykologiaan..et oikein tunnu tajuavan normaalin temppujen opettamista(ajoitus, palkkio) ja psykologian keinoja(koiran käyttäytymismallit koulutuksessa ja niiden hyödyntäminen, rauhoittumis yms. koirien eleet). Palkkiot on turhia esim kun opetetaan laumakäyttäytymistä tai vaikkapa ohittamiset ja johtajuudet.


      • ghgjkl kirjoitti:

        sinulla on sivuraiteet menossa ..tuo on nyt perusasiaa ei sen kummempaa sinun ehkä kannattaa kuitenkin perehtyä paremmin koirapsykologiaan..et oikein tunnu tajuavan normaalin temppujen opettamista(ajoitus, palkkio) ja psykologian keinoja(koiran käyttäytymismallit koulutuksessa ja niiden hyödyntäminen, rauhoittumis yms. koirien eleet). Palkkiot on turhia esim kun opetetaan laumakäyttäytymistä tai vaikkapa ohittamiset ja johtajuudet.

        Ihan samoin niin peruskasvatuksessa käytetään oppimispsykologiaa,kuin kouluttamisessa.
        Kuka sitten miten sen haluaakin soveltaa...
        Muttta perusperiaate oppimispsykologiassa on sama.Positiivinen vahvistaa.Ja motivointi (positiivinen) on positiivista.
        Eli miten positiivinen vahvistaminen,motivointi, on turhaa mainitsemissasi ?


      • nellie35 kirjoitti:

        namikoulutuksesta niin mielestäni seon hyvä silloin kuin opetetaan jotain uutta koulutuksessa ei käytöksen korjaamiseen. Koirapsykologia auttaa silloin paremmin.
        Ja en ymmärrä että miksi niin monesti ihmiset ei kouluta perusasioita jo pennusta pikku hiljaa eikä vasta sitten kun koira on täyskasvuinen ja kokoinen ja vaikeammin hallittavissa. Ohittamistilanteet on monesti suoraan sanoen joidenkin isojen koirien kohdalla surkuhupaisaa.. :(

        kyllä se vaikuttaa aina puremisen vakavuus. Tikit on eri asia kuin henkipatto.

        Käytöksen korjaaminen on ensinnäkin yksilöllinen juttu.Ainakin pitäisi...
        Myöskin siinä on hyvin eri tapoja toimia,ja jos ei putkiaivoilla halua mennä,niin asioissa kykenee jopa soveltamaan eri juttuja ja valitsemaan niistä yhteissumman ;D

        Ei tarvi siis mennä mustavalkoisesti tässäkään...

        Tietty ensin pitäis kysyä,mikä on namikoulutus ja kuka sen määrittelee mitenkin, mutta jos nyt uskallan olettaa,että puhutaan ruualla motivoinnista,vahvistamisesta ym.niin mikä tekee sen huonoksi käytöksen korjaamisen yhteydessä? Jos koirapsykologia tekee sen paremmin,niin mitä sanalla koirapsykologia tässä yhteydessä tarkoitetaan,ja miksi voi sanoa "että tekee paremmin" ?


      • perheen isä
        molossi kirjoitti:

        Käytöksen korjaaminen on ensinnäkin yksilöllinen juttu.Ainakin pitäisi...
        Myöskin siinä on hyvin eri tapoja toimia,ja jos ei putkiaivoilla halua mennä,niin asioissa kykenee jopa soveltamaan eri juttuja ja valitsemaan niistä yhteissumman ;D

        Ei tarvi siis mennä mustavalkoisesti tässäkään...

        Tietty ensin pitäis kysyä,mikä on namikoulutus ja kuka sen määrittelee mitenkin, mutta jos nyt uskallan olettaa,että puhutaan ruualla motivoinnista,vahvistamisesta ym.niin mikä tekee sen huonoksi käytöksen korjaamisen yhteydessä? Jos koirapsykologia tekee sen paremmin,niin mitä sanalla koirapsykologia tässä yhteydessä tarkoitetaan,ja miksi voi sanoa "että tekee paremmin" ?

        enkä osaa vastata ={


      • perheen isä kirjoitti:

        enkä osaa vastata ={

        ;D


      • rottismama
        molossi kirjoitti:

        Ihan samoin niin peruskasvatuksessa käytetään oppimispsykologiaa,kuin kouluttamisessa.
        Kuka sitten miten sen haluaakin soveltaa...
        Muttta perusperiaate oppimispsykologiassa on sama.Positiivinen vahvistaa.Ja motivointi (positiivinen) on positiivista.
        Eli miten positiivinen vahvistaminen,motivointi, on turhaa mainitsemissasi ?

        Molossi vastasikin puolestani, kiitos. Eikä tekstiisi ole lisäämistä, asian ydin tuli selvästi esille. Peesaan tekstiäsi täysin :)


      • rottismama
        molossi kirjoitti:

        ;D

        Ja itsessään kouluttaminen on jo kaapin paikan näyttämistä koiralle. Kun pennusta saakka peruskouluttaa koiraa, se tuskin tule kyseenalaistamaan, kuka on pomo. Mm. kunnon kontaktiharjoittelu luo pohjaa sille, ettei koira räyhää vastaantuleville, psykologiaa ;)


      • perheen isä
        rottismama kirjoitti:

        Ja itsessään kouluttaminen on jo kaapin paikan näyttämistä koiralle. Kun pennusta saakka peruskouluttaa koiraa, se tuskin tule kyseenalaistamaan, kuka on pomo. Mm. kunnon kontaktiharjoittelu luo pohjaa sille, ettei koira räyhää vastaantuleville, psykologiaa ;)

        Varsinkin tavoitteellinen koulutus.


      • fdgjh
        molossi kirjoitti:

        Ihan samoin niin peruskasvatuksessa käytetään oppimispsykologiaa,kuin kouluttamisessa.
        Kuka sitten miten sen haluaakin soveltaa...
        Muttta perusperiaate oppimispsykologiassa on sama.Positiivinen vahvistaa.Ja motivointi (positiivinen) on positiivista.
        Eli miten positiivinen vahvistaminen,motivointi, on turhaa mainitsemissasi ?

        tämä on hieman vaikeata selostaa teille kun on vain tekstittelyä ja oletuksia..kukaan ei ole tyrmännyt positiivista palautetta ei tietenkään se on peruspsykologiaa kun puhutaan varsinaisesta koirapsykologiasta ei käytetä ihmispsykologiaa eikä opeteta niinkään temppuja vaan korjataan käytöstä..ja tällöin puhutaan koiran eleistä joita hyödynnetään ja koirapsykologiasta johon kuuluu esim johtajuus..tai miten saa aran koiran "lukosta" pois, rauhoittumiseleet etc..eli hyvin laaja kategoria josta pitäisi puhua livenä eikä tuhlata aikaa kirjoittamiseen koska on loputonta selvittelyä miten asiat ymmärretään.

        ytimekkäästi temput on eri asia..

        esimerkki käytän johtajuutta arjessa ja toiselle koiralla rauhoittumiseleitä. Muuten olen opettanut myös temppuja makupaloin eli tokon avoliikkeet. ;)
        hyödynnän vain hieman eri asioita kun selvitän koiralleni mitä haluan siltä..makupaloin koulutuksessa ja koirapsykologiaa johtajuus yms. kun korjaan käytöstä. Stillwell opettaa tempuin ja miller taas koirapsykologiaa..


      • rottismama
        fdgjh kirjoitti:

        tämä on hieman vaikeata selostaa teille kun on vain tekstittelyä ja oletuksia..kukaan ei ole tyrmännyt positiivista palautetta ei tietenkään se on peruspsykologiaa kun puhutaan varsinaisesta koirapsykologiasta ei käytetä ihmispsykologiaa eikä opeteta niinkään temppuja vaan korjataan käytöstä..ja tällöin puhutaan koiran eleistä joita hyödynnetään ja koirapsykologiasta johon kuuluu esim johtajuus..tai miten saa aran koiran "lukosta" pois, rauhoittumiseleet etc..eli hyvin laaja kategoria josta pitäisi puhua livenä eikä tuhlata aikaa kirjoittamiseen koska on loputonta selvittelyä miten asiat ymmärretään.

        ytimekkäästi temput on eri asia..

        esimerkki käytän johtajuutta arjessa ja toiselle koiralla rauhoittumiseleitä. Muuten olen opettanut myös temppuja makupaloin eli tokon avoliikkeet. ;)
        hyödynnän vain hieman eri asioita kun selvitän koiralleni mitä haluan siltä..makupaloin koulutuksessa ja koirapsykologiaa johtajuus yms. kun korjaan käytöstä. Stillwell opettaa tempuin ja miller taas koirapsykologiaa..

        Mutta voimme palata taas positiiviseen vahvistamiseen, koska kahdesta "pahasta" koira valitsee palkitsevamman. Kun rauhoitat koiraa, se kokee sen palkitsevana ja näin on positiivinen vahviste koiralle, sen sijaan että se on rauhaton ja saa negatiivisen vahvisteen.

        Ja nämä ei ole vain tekstittelyä, vaan ihan perusasiaa koiran kouluttamisessa :D

        Saalisviettikoulutuksessa ohjaajan tehtävä on tuottaa molemmat ääripäät 0-10. 0 on rauhallisuus ja 10 vietti äärimmillään. Saalisviettikoulutukseen kuuluu se, että pennulle opetetaan rauhoittuminen, silitelemällä ja rauhallisella puheella.

        palaan antamaan esimerkin, kun ehdin :) kiirettä pukkaa...


      • fdgjh kirjoitti:

        tämä on hieman vaikeata selostaa teille kun on vain tekstittelyä ja oletuksia..kukaan ei ole tyrmännyt positiivista palautetta ei tietenkään se on peruspsykologiaa kun puhutaan varsinaisesta koirapsykologiasta ei käytetä ihmispsykologiaa eikä opeteta niinkään temppuja vaan korjataan käytöstä..ja tällöin puhutaan koiran eleistä joita hyödynnetään ja koirapsykologiasta johon kuuluu esim johtajuus..tai miten saa aran koiran "lukosta" pois, rauhoittumiseleet etc..eli hyvin laaja kategoria josta pitäisi puhua livenä eikä tuhlata aikaa kirjoittamiseen koska on loputonta selvittelyä miten asiat ymmärretään.

        ytimekkäästi temput on eri asia..

        esimerkki käytän johtajuutta arjessa ja toiselle koiralla rauhoittumiseleitä. Muuten olen opettanut myös temppuja makupaloin eli tokon avoliikkeet. ;)
        hyödynnän vain hieman eri asioita kun selvitän koiralleni mitä haluan siltä..makupaloin koulutuksessa ja koirapsykologiaa johtajuus yms. kun korjaan käytöstä. Stillwell opettaa tempuin ja miller taas koirapsykologiaa..

        Noh,mielipiteen arvo on ihan erilainen,oli mitä oli,kun sen myös perustelee,eikä vaan laita jotain heittoa ;)
        Monesti heitoista tulee vaan sellainen olo,että on vähänkuin kopsattu jostain,eikä välttämättä ole mitään omaa ajattelua tai kokemusta asiasta.

        Eiköhän siihen koirapsykologiaan kuitenkin kuulu myös oppimisprosessi.Jossa siis positiivinen ja positiivinen motivointi lisää oppimishalukkuuttakin.Joten tätä vasten yhä mielelläni lukisin,miten ruualla motivoiminen ei ole hyväksi...
        Samoin,kun työstetään ongelmakoiria,tai korjataan käytöstä,niin siinä hyödynnetään oppimista.Tai ainakin minun käsittääkseni käytöksen korjaamiseen kuuluu uuden opettelu ;)
        Toisin sanoen,kaikessa koiralle opettamisessa taitaapi olla kyse oppimispsykologiasta (lajityypillisestä),joka taas on ihan myös sitä "koirapsykologiaa"myös ;)

        Ai niin,minusta tottelevaisuuskoulutus ei ole temppuja.Se tukee,ja alkuperäinen idea on,jos sen kunnolla tehdään,peruskasvatusta,ja useat liikkeethän on ihan sitä peruskasvatuksen.Harrastuksena ne viedään vaan esim.halutessa koetasolle,eli mahdollisen täsmälliseen suoritukseen.Ja siellähän sitten ei enää pelkät ajatukset temppujen tekemisestä riitä...
        Hauskinta on,että tokosta puhuttaessa,ne ihmiset,jotka ei ole koskaan kouluttaneet koetasolle ja mittauttaneet sitä,pitää sitä temppuiluna :D.Kannattaisi niiden kokeilla,onnistuuko siellä temppuajatuksella pelkästään ;D


      • perheen isä
        molossi kirjoitti:

        Noh,mielipiteen arvo on ihan erilainen,oli mitä oli,kun sen myös perustelee,eikä vaan laita jotain heittoa ;)
        Monesti heitoista tulee vaan sellainen olo,että on vähänkuin kopsattu jostain,eikä välttämättä ole mitään omaa ajattelua tai kokemusta asiasta.

        Eiköhän siihen koirapsykologiaan kuitenkin kuulu myös oppimisprosessi.Jossa siis positiivinen ja positiivinen motivointi lisää oppimishalukkuuttakin.Joten tätä vasten yhä mielelläni lukisin,miten ruualla motivoiminen ei ole hyväksi...
        Samoin,kun työstetään ongelmakoiria,tai korjataan käytöstä,niin siinä hyödynnetään oppimista.Tai ainakin minun käsittääkseni käytöksen korjaamiseen kuuluu uuden opettelu ;)
        Toisin sanoen,kaikessa koiralle opettamisessa taitaapi olla kyse oppimispsykologiasta (lajityypillisestä),joka taas on ihan myös sitä "koirapsykologiaa"myös ;)

        Ai niin,minusta tottelevaisuuskoulutus ei ole temppuja.Se tukee,ja alkuperäinen idea on,jos sen kunnolla tehdään,peruskasvatusta,ja useat liikkeethän on ihan sitä peruskasvatuksen.Harrastuksena ne viedään vaan esim.halutessa koetasolle,eli mahdollisen täsmälliseen suoritukseen.Ja siellähän sitten ei enää pelkät ajatukset temppujen tekemisestä riitä...
        Hauskinta on,että tokosta puhuttaessa,ne ihmiset,jotka ei ole koskaan kouluttaneet koetasolle ja mittauttaneet sitä,pitää sitä temppuiluna :D.Kannattaisi niiden kokeilla,onnistuuko siellä temppuajatuksella pelkästään ;D

        "Hauskinta on,että tokosta puhuttaessa,ne ihmiset,jotka ei ole koskaan kouluttaneet koetasolle.. "

        Niimpä. Kokeessa kun ei mielestäni mitata vain toisten paremmuutta, vaan lähinnä omaa ja koiran välistä -sen hetkistä yhteistyötä. (toimivuutta)


      • sdtryuioöp
        rottismama kirjoitti:

        Mutta voimme palata taas positiiviseen vahvistamiseen, koska kahdesta "pahasta" koira valitsee palkitsevamman. Kun rauhoitat koiraa, se kokee sen palkitsevana ja näin on positiivinen vahviste koiralle, sen sijaan että se on rauhaton ja saa negatiivisen vahvisteen.

        Ja nämä ei ole vain tekstittelyä, vaan ihan perusasiaa koiran kouluttamisessa :D

        Saalisviettikoulutuksessa ohjaajan tehtävä on tuottaa molemmat ääripäät 0-10. 0 on rauhallisuus ja 10 vietti äärimmillään. Saalisviettikoulutukseen kuuluu se, että pennulle opetetaan rauhoittuminen, silitelemällä ja rauhallisella puheella.

        palaan antamaan esimerkin, kun ehdin :) kiirettä pukkaa...

        kiirettä pukkaa täälläkin pakastin hajosi joten enyt enempää jaksa viäntää kukaan ei ole poistanut positiivista palautetta ja joskus palaute voi olla myös esim ohitustilanteissa selän kääntö kohteelle ja pois meno mikäli koira alkaa riehumaanja kun on rauhallisesti saa palkkion eli nähdä jälleen kohteen ..palautteen ei pidä aina olla namikoulutusta.

        Koirapuistoissa puolestaan vaaditaan aina nollatoleranssia provoon ja provosoitumiseen etc..eli ihan basiciä ilman namuja..lähinnä eleiden tuntemista. johtajuuden ja yhteistoiminnan korostaminen/ innostaminen toimii ilman nameja..positiivinen palaute ei ole aina yhtä kuin namit. Joskus myös vaaditaan. esim jos ratsastat palaute tapahtuu löystäämällä ohjia kun käsky mennyt perille ei sielläkään joka hetki nameja lykätä..sama koiralla nameilla on paikkansa muttei aina joka asiassa.

        koirapsykologia perustuu siihen että hyödynnetään lajityypillistä käyttäytymistä jotta saadaan viesti perille. Ja varsinkin silloin kun kyse ongelmakäytöksestä.

        esim silittäminen väärällä hetkellä ei ole rauhoittumisele vaan voi vahvistaa negatiivista mielentilaa esim jos koira pelkää jotainja menet vahvistamaan sitä.


      • perheen isä kirjoitti:

        "Hauskinta on,että tokosta puhuttaessa,ne ihmiset,jotka ei ole koskaan kouluttaneet koetasolle.. "

        Niimpä. Kokeessa kun ei mielestäni mitata vain toisten paremmuutta, vaan lähinnä omaa ja koiran välistä -sen hetkistä yhteistyötä. (toimivuutta)

        Jos minulta kysytään,niin nimenomaan juuri sitä jälkimmäistä,ja se on se pääjuttu.
        Ihminenhän vaan kilpailuhenkisenä usein haluaa kehittää kaikesta myös kilpailun muitten kanssa.
        Ja tuossa tulee se sudenkuoppa esim.asiaan liittyen.
        Nyt kun monissa koiraharrastuksissa mennään veren maku suussa,niin on mukaan tullut enenevässä määrin,"parhaat välineet,poikii parhaat sijoitukset,paras juttu).
        Ja kun käytännässä tämä alkaa näkyä( on näkynyt),niin helposti saattaa osa jättää hommat väliin,kuin verrataan omia "välineitä" niihin huippuihin.Ja kun ne on jotain ihan muuta,eikä välttämättä lajin sopivimpia ominaisuuksiltaanhuippuja,niin ei edes "kehdata" mennä mittaamaan sitä pääasiaa,mitä mainitsit.Valitettavasti.

        Noh,tuomareille myös näytön paikka siinä,ettei silmät "hämärry" vaan tietyntyyppisiin suorituksiin...


      • perheen isä
        molossi kirjoitti:

        Jos minulta kysytään,niin nimenomaan juuri sitä jälkimmäistä,ja se on se pääjuttu.
        Ihminenhän vaan kilpailuhenkisenä usein haluaa kehittää kaikesta myös kilpailun muitten kanssa.
        Ja tuossa tulee se sudenkuoppa esim.asiaan liittyen.
        Nyt kun monissa koiraharrastuksissa mennään veren maku suussa,niin on mukaan tullut enenevässä määrin,"parhaat välineet,poikii parhaat sijoitukset,paras juttu).
        Ja kun käytännässä tämä alkaa näkyä( on näkynyt),niin helposti saattaa osa jättää hommat väliin,kuin verrataan omia "välineitä" niihin huippuihin.Ja kun ne on jotain ihan muuta,eikä välttämättä lajin sopivimpia ominaisuuksiltaanhuippuja,niin ei edes "kehdata" mennä mittaamaan sitä pääasiaa,mitä mainitsit.Valitettavasti.

        Noh,tuomareille myös näytön paikka siinä,ettei silmät "hämärry" vaan tietyntyyppisiin suorituksiin...

        Hyvin kuvattu "välinejutulla".
        Kilpailussa sijoitus mittaa sen, (itselleen) missä mennään omassa asiassa ja mitä ja missä pitäisi petrata omaa tekemistään. Ei verrata muihin.
        Viisas voi myös pohtia, että onko koira kyvykkäämpi kuin ohjaaja. Näin voi myös kehittää itseään ja miettiä osaamisen lisätarvetta, tyyliä ja tapaa.


      • rottismama
        sdtryuioöp kirjoitti:

        kiirettä pukkaa täälläkin pakastin hajosi joten enyt enempää jaksa viäntää kukaan ei ole poistanut positiivista palautetta ja joskus palaute voi olla myös esim ohitustilanteissa selän kääntö kohteelle ja pois meno mikäli koira alkaa riehumaanja kun on rauhallisesti saa palkkion eli nähdä jälleen kohteen ..palautteen ei pidä aina olla namikoulutusta.

        Koirapuistoissa puolestaan vaaditaan aina nollatoleranssia provoon ja provosoitumiseen etc..eli ihan basiciä ilman namuja..lähinnä eleiden tuntemista. johtajuuden ja yhteistoiminnan korostaminen/ innostaminen toimii ilman nameja..positiivinen palaute ei ole aina yhtä kuin namit. Joskus myös vaaditaan. esim jos ratsastat palaute tapahtuu löystäämällä ohjia kun käsky mennyt perille ei sielläkään joka hetki nameja lykätä..sama koiralla nameilla on paikkansa muttei aina joka asiassa.

        koirapsykologia perustuu siihen että hyödynnetään lajityypillistä käyttäytymistä jotta saadaan viesti perille. Ja varsinkin silloin kun kyse ongelmakäytöksestä.

        esim silittäminen väärällä hetkellä ei ole rauhoittumisele vaan voi vahvistaa negatiivista mielentilaa esim jos koira pelkää jotainja menet vahvistamaan sitä.

        Palautteen ei aina pidä olla namikoulutusta. Juu, ei aina, mutta mistä tämä kaikki "nami" kirjoittelu lähti?

        Vastasin nellie 35 tekstiin "ja sitten on nämä namilla kouluttajat oma lukunsa..hohhoijaa".

        Taidat muuten olla nelli35 ;)

        Ja oletko lukenut, mitä olen kirjoittanut? Et vissiin, koska yllä kirjoitin
        aikaisemmin:
        "Ulkona positiivinen vahviste voi olla kehuminen ja rapsutukset, kun koira käyttäytyy toivotulla tavalla. Negatiivinen vahviste olla huomioimatta pentua, huomata vasta kun käyttäytyy kunnolla (ei hypi vasten). Vasten hyppimällä pentu hakee huomiota, sitä se ei saa, jos hypii. Kun pentu käyttäytyy toivotulla tavalla, se saa palkan (olkoon se ulkona se huomio, sisällä ruokaa antaessa ruokakippo jne).

        Nyt sitten toteat, että palautteen ei pidä aina olla namikoulutusta.
        Toteat sen, mitä aiemmin yllä jo kirjoitin =D hienoa, hyvä tyttö!

        Miten kaiken sulle taas suomentaisi.. positiivinen palaute voi olla kehu, patukka jne.. mutta HYVÄ positiivinen palaute koiralle on MYÖS se makupala.. kuten yllä minä kirjoitin ja saman äsken totesit (ei aina se makupala).. johon minä: mutta se VOI olla se makupala.

        Otetaan esimerkki.. SINUN TYYLILLÄ

        A) Sinulla on rähisevä pinseri ja olet menossa kaupasta kotiin. Vastaasi kävelee toinen koiranulkoiluttaja. Sinä käännyt pois päin ja kehut koiraa, kun se lakkaa rähisemästä. Käännyt takaisin yhä lähemmäksi tullutta koiranulkoiluttajaa.. koira rähisee, taas käännyt jne..
        Kurkkiiko koira taakse vai suuntaako se katseensa suoraan eteenpäin, olkoon takana mitä vain? Miksi se koira rähisee, onko se kiihtynyt ja stressaantunut, riittääkö silittely tässä rauhoittamaan koiran(sitä vastaan tulevaa ulkoiluttajaa kun paskat kiinnostaa koirasi rähinä).

        B) Minun tyylillä (otetaan ne makupalat ja koulutus käyttöön). Tiivistä kontaktiharjoittelua pennusta pitäen ja palkkaus niin makupalalla kuin patukalla. Tuo kontaktiharjoitteluhan on koulutuksen A ja O. Koira oppii, kun ottaa kontaktin saa palkan. Kun vastaan tulee koira, koiralle käsky "seuraa", sen myötä koira ottaa kontaktin ohjaajaan ja vastaan tulija ohitetaan käskyn alla. Ennenkuin ehdit kommentoimaan, niin se palkka voi olla myös se lelu siinä koulutusvaiheessa :)

        Meillä tämä on toiminut erittäin hyvin. Koira ei rähise muille ja koirat ohitetaan mallikelpoisesti niin lenkillä, näyttelyissä kuin koirakoulussa.


      • hgyjlöo
        rottismama kirjoitti:

        Palautteen ei aina pidä olla namikoulutusta. Juu, ei aina, mutta mistä tämä kaikki "nami" kirjoittelu lähti?

        Vastasin nellie 35 tekstiin "ja sitten on nämä namilla kouluttajat oma lukunsa..hohhoijaa".

        Taidat muuten olla nelli35 ;)

        Ja oletko lukenut, mitä olen kirjoittanut? Et vissiin, koska yllä kirjoitin
        aikaisemmin:
        "Ulkona positiivinen vahviste voi olla kehuminen ja rapsutukset, kun koira käyttäytyy toivotulla tavalla. Negatiivinen vahviste olla huomioimatta pentua, huomata vasta kun käyttäytyy kunnolla (ei hypi vasten). Vasten hyppimällä pentu hakee huomiota, sitä se ei saa, jos hypii. Kun pentu käyttäytyy toivotulla tavalla, se saa palkan (olkoon se ulkona se huomio, sisällä ruokaa antaessa ruokakippo jne).

        Nyt sitten toteat, että palautteen ei pidä aina olla namikoulutusta.
        Toteat sen, mitä aiemmin yllä jo kirjoitin =D hienoa, hyvä tyttö!

        Miten kaiken sulle taas suomentaisi.. positiivinen palaute voi olla kehu, patukka jne.. mutta HYVÄ positiivinen palaute koiralle on MYÖS se makupala.. kuten yllä minä kirjoitin ja saman äsken totesit (ei aina se makupala).. johon minä: mutta se VOI olla se makupala.

        Otetaan esimerkki.. SINUN TYYLILLÄ

        A) Sinulla on rähisevä pinseri ja olet menossa kaupasta kotiin. Vastaasi kävelee toinen koiranulkoiluttaja. Sinä käännyt pois päin ja kehut koiraa, kun se lakkaa rähisemästä. Käännyt takaisin yhä lähemmäksi tullutta koiranulkoiluttajaa.. koira rähisee, taas käännyt jne..
        Kurkkiiko koira taakse vai suuntaako se katseensa suoraan eteenpäin, olkoon takana mitä vain? Miksi se koira rähisee, onko se kiihtynyt ja stressaantunut, riittääkö silittely tässä rauhoittamaan koiran(sitä vastaan tulevaa ulkoiluttajaa kun paskat kiinnostaa koirasi rähinä).

        B) Minun tyylillä (otetaan ne makupalat ja koulutus käyttöön). Tiivistä kontaktiharjoittelua pennusta pitäen ja palkkaus niin makupalalla kuin patukalla. Tuo kontaktiharjoitteluhan on koulutuksen A ja O. Koira oppii, kun ottaa kontaktin saa palkan. Kun vastaan tulee koira, koiralle käsky "seuraa", sen myötä koira ottaa kontaktin ohjaajaan ja vastaan tulija ohitetaan käskyn alla. Ennenkuin ehdit kommentoimaan, niin se palkka voi olla myös se lelu siinä koulutusvaiheessa :)

        Meillä tämä on toiminut erittäin hyvin. Koira ei rähise muille ja koirat ohitetaan mallikelpoisesti niin lenkillä, näyttelyissä kuin koirakoulussa.

        en jaksanut lukea koko viestiäsi kun hoet samaa perusjuttua mutta en ymmärrä miksi hoet positiivisesta palautteesta se nyt on peruskivi koulutuksessa ja koiran ohjauksessa kukaan ei ole sitä poistanut ei tietenkään. mutta eiköhän lopeteta tähän on jatkettava muihin puuhiin.
        en ole muuten nelli. :)


      • frethgytjk
        perheen isä kirjoitti:

        "Hauskinta on,että tokosta puhuttaessa,ne ihmiset,jotka ei ole koskaan kouluttaneet koetasolle.. "

        Niimpä. Kokeessa kun ei mielestäni mitata vain toisten paremmuutta, vaan lähinnä omaa ja koiran välistä -sen hetkistä yhteistyötä. (toimivuutta)

        erittäin samaa mieltä kanssasi. Nyt on jo joku jyvillä. :)


      • hgyjlöo kirjoitti:

        en jaksanut lukea koko viestiäsi kun hoet samaa perusjuttua mutta en ymmärrä miksi hoet positiivisesta palautteesta se nyt on peruskivi koulutuksessa ja koiran ohjauksessa kukaan ei ole sitä poistanut ei tietenkään. mutta eiköhän lopeteta tähän on jatkettava muihin puuhiin.
        en ole muuten nelli. :)

        Ehkä siksi sitä perusjuttua,että niiden kautta saa pointtia esille,paremmin kuin pelkillä heitoilla ;)
        Eli perustelut kunnolla ja esimerkit tekee asiaa aina selventäväksi.

        "Se nyt on...",niin,mutta miksi sitten sen sanottiin,TAI yhden sen muodon eli ruualla motivointia vahvistavan, olevan jossain toiminnoissa huonoa,tai ei paikallaan ;)

        Siihen kun olisi kiva kuulla niitä perusteluitakin ;)


      • päinvastoin
        nellie35 kirjoitti:

        tai pientä kokoa kuten pikkupaimenkoirat, spanielit, terrierit ja moni pieni menee myös pelastuskoirina huumekoirina avustajakoirina etc.

        ja (jotkut pientenkin) isompien lasten seuralaisena..lapsille pitää sanoa miten koiran kanssa eletään ei ne saa riekkua edes isojen koirien päällä. Ja lapsia ei pidä jättää valvomatta koiran kanssa.

        ei vaadi niin paljon ruokaa, kakat helpompi kerätä usein isot läjät jätetään maahan, hyvä kuljettaa yleisillä kulkuneuvoilla, soveltuu moneen, on huumoritajuisempia hauskempia yleensä kuin isommat, pienen kanssa pärjää helpommalla..pienemmät lenkit.

        jokaisen kannattaa olla realistinen mihinkä resurssit riittää ja jaksaako jatkuvaa lenkkeilyä niin paljon kuin aktiivisemmat rodut vaatii. Noloa katsella kun se onkin omistaja jota viedään kuin pässiä narussa tai on suuria pitovaikeuksia jopa aggressioita joita ei hallita tai annetaan ajanpuutteen vuoksi pois..etc harkintaa rodun valintaan.

        Nellie35 kirjoittaa, että pikkukoiran "kakat helpompi kerätä usein isot läjät jätetään maahan.." Voi, meillä päin juuri päin vastoin, pikkukasoja todella usein jopa keskellä jalkakäytävää, yök.

        Itse tykkään kaiken kokoisista koirista, mutta tyhmistä ja piittaamattomista koiranomistajista en sitten yhtään.


    • vastaus kysymykseen

      Miksi otaa isokoira?

      Siksi kun pelkään pieniä koiria. Minua puri lapsena pienikokoinen koira niin pahasti, että tarvittiin tikkejä. Kävi kiinni takaapäin ja täysin varoittamatta, koiran omistajat näkivät tapahtuman. Koira lopetettiin onneksi pian tapahtuman jälkeen, mutta minuun jäi pelko. Sen koommin en ole tavannut ainuttakaan pienikokoista hyvin käyttäytyvää koiraa, kaikki ovat järestään olleet räksyttäjiä ja vasten hyppijöitä. Hampaat ovat käsittämättömän teräviä. Miksi koiran pitää antaa hyppiä sohvalle? Inhottaa, kun menee kylään jossa on pieniä koiria, ja ei edes sohvalla saa rauhassa istua kun koirat puskee päälle.

      Isojen koirien kanssa ei ole ollut koskaan ongelmia, ne ovat rauhallisia ja hyvin käyttäytyviä. Minulla on tällä hetkellä saksanpaimenkoira, ja se on pienin koira jonka suostun ottamaan. Belggarit ja noutajatkin ovat jo liian pieniä-

      • nellie34

        olipas hauska peruste isolle koiralle :)

        no minua on purrut berhardilainen aikoinaan lapsena kuusi tikkiä..itse en ota berhardilaista kun en niistä välitä mutta olen silittänyt niitä sen jälkeen vaikka pelkään edelleen hieman..ihan sen takia etten niitä enään pelkäisi. Jäi sen verran traumaa siitä.muita rotuja en pelkää..tai oikeastaan laumanvartijat on myös sellaisia että varon. On niin vähäeleisiä etten osaa tulkita niitä.

        ehkä sinun kannattaa yrittää päästä pelostasi pois ihan itsesi vuoksi. Itselläni pelko jäi vain yhteen rotuun ei moneen kuten sinulla. :)


      • vastaus kysymykseen
        nellie34 kirjoitti:

        olipas hauska peruste isolle koiralle :)

        no minua on purrut berhardilainen aikoinaan lapsena kuusi tikkiä..itse en ota berhardilaista kun en niistä välitä mutta olen silittänyt niitä sen jälkeen vaikka pelkään edelleen hieman..ihan sen takia etten niitä enään pelkäisi. Jäi sen verran traumaa siitä.muita rotuja en pelkää..tai oikeastaan laumanvartijat on myös sellaisia että varon. On niin vähäeleisiä etten osaa tulkita niitä.

        ehkä sinun kannattaa yrittää päästä pelostasi pois ihan itsesi vuoksi. Itselläni pelko jäi vain yhteen rotuun ei moneen kuten sinulla. :)

        Tarkennuksena kerrottakoon, että en pelkää pikkukoiria lamaantumiseen asti, vaan voin kyllä silittää ja käsitellä niitä. Tuttavan pikkukoira on ollut minulla hoidossakin. Lapsuuden kauhunhetket on kuitenkin painuneet niin syvälle takaraivoon, että olen kuitenkin aina varuillani kun tuntematon pikkukoira lähestyy räksyttäen, enkä todellakaan voisi kuvitella ottavani pikkukoiraa itselleni.


      • nellie34
        vastaus kysymykseen kirjoitti:

        Tarkennuksena kerrottakoon, että en pelkää pikkukoiria lamaantumiseen asti, vaan voin kyllä silittää ja käsitellä niitä. Tuttavan pikkukoira on ollut minulla hoidossakin. Lapsuuden kauhunhetket on kuitenkin painuneet niin syvälle takaraivoon, että olen kuitenkin aina varuillani kun tuntematon pikkukoira lähestyy räksyttäen, enkä todellakaan voisi kuvitella ottavani pikkukoiraa itselleni.

        enpä usko että sinä omaa koiraasi pelkäisit kuten en minäkään sitä berhardilaista jos sellaiseen joskus päätyisin, olisihan se itse kasvattama ja kyllä se oma on aina luotettava.. :)

        koiria ne on ihan siinä missä isotkin..tärkeintä on ymmärtää eleitä ja olla mahdollisimman rento kohdatessa..niin isoissa kuin pienissäkin koirissa on toisinaan pikkuisen velmuja jos huomaavat että pelkäät tai olet epävarma..kuten tuttuni sakemanni oli epävarmojen ihmisten kohdalla, kokeili rajoja..

        myös hevosissa ilmenee samaa eli täytyy olla rauhallisen varma ja rento eikä viestiä heikkoa energiaa niin saa hyvän vastaanoton eikä tuijota alaspäin keho kaarella koiran yllä minkä varsinkin pieni varsinkin arempi yksilö voi puolestaan kokea uhkana(tämä voi olla syymiksi saat pieniltä haukut). Koirat on aina yksilöitä. Ja ainakin berhardilaisten omistajilta olen kysynyt miten kyseinen yksilö ottaa aremman/heikomman henkilön vastaan..

        paras tapa kohdata on mennä kyykkyyn jolloin ei viesti uhkaa..


    • kateus kyseessä ?

      Voithan sinä ottaa jonkin 75-kiloisen koiran peniksenjatkeeksi, mutta me muut saatamme käyttää koiraa vesipelastuksessa, vetotöissä tai muissa raskaissa työ- ja harrastusmuodoissa, joihin tarvitaan koiralta kokoa. Vai perustuuko tää viestis kateuteen egon koosta ?

    • Koiraton-M

      että isoja koiria, jotka voivat olla luonteeltaan ystävällisiä, ja toisaalta arvaamattomia ja agressiivisia.
      Ymmärrän jos maaseudulla ihmiset ottavat vahtikoiriksi isoja rotuja, mutta en ymmärrä miksi johonkin pieneen yksiöön tai kaksioon ängetään joku tanskandoggi..

      • perheen isä

        Niin miksi et ymmärrä.? Eikö koira kokoon katsomatta lepää kotona. Mihin siis tilantarve.


      • fik fik fik

        Ei koiran vahtivietti koosta riipu. Ja hyvin isotkin koirat ovat minun mielestäni sopeutuneet pieniin asuntoihin: lepäävät siellä aivan tyytyväisinä. Koira liikkuu ulkona ja lepää sisällä. Maallakin asuvat koirat tarvitsevat liikuntaa ja aktivointia.


    • 7.7.7

      Miksiköhän? Hmm... Mietinpä tässä 10 sekuntia ja asioita tulvahti valtavasti päähän, miksi iso koira? Meiltä löytyy toyvillakoira, ja pk collie. Villakoira on mieheni koira, collie minun. Ensimmäinen asia miksi iso koira?
      1. Koska se on viisaampi kuin pieni. Isommat aivot, isompi äo. Ei lintukaan ole viisaampi kuin ihminen, miksi? Koska sen aivot ovat samaan luokkaa kuin jollain chihulla.
      2. Isolla koiralla ilmeitä on paaaaljon enemmän. Villakoiran ilmeet: Tavallinen. Vihainen. Anova/kerjäävä (se ilme kun pitää päästä lenkille ja saada ruokaa), muita en keksi. Tavalliseen se yhdistää usein erilaisia hännän asentoja ja tällaisia.
      Collien ilmeet: Tavallinen. Rento. Rauhallinen. Iloinen. Naurava. Surullinen. Katuva. Ihmettelevä. Lohduttava. Omistava. Varoittava. Vihainen. Anova. Kerjäävä. Kekseliäs. Ovela. Virnistys. Ym. Ym. Ym. Ym. Ym. Ym. Niitä on ihan tuhottomasti. Ja pelkällä kasvojen ilmeellä se saa nuo aikaan, ei tarvitse edes häntää tai muuta vartaloa avuksi.
      3. Viisauteen liittyvä, iso koira ihmettelee mitä 2 m x 2 m kivi tekee keskellä tietä. Katselee sitä. Saattaa vähän ärähtää ja suojata omistajaa. Haistelee ja varovasti hiipii lähemmäs, pääsee luokse ja sitten tarkastaa kiven joka puolelta, haistelee ja tutkii onko se vaarallinen. Pieni koira: kiven nähtyään, hirveä räkytys alkaa. Miettimättä yhtään, pitäisikö omistajaa suojella, mikä se edes on, onko se elävä vai kuollut. Räkyttää vain ja räkyttää vielä senkin jälkeen kun kivestä on päästy ohi. Sama tilanne muiden elävien kanssa. En ole koskaan törmännyt lenkillä omistajan kanssa olevaan isoon koiraan, joka haukkuu ja räkyttää kuin hullu jo kaukaa. En koskaan. Välillä tulee vastaan murahduksia, pimeässä pari haukkua. Pikkukoiran taktiikka: räkytetään jo monen sadan metrin päästä niin paljon kuin kurkusta lähtee, sitten kun tullaan vastaan, räkytetään vieläkin ja mennään omistajan jalkojen taakse piiloon, miettimättä sen kummemmin että omistaja jää suojattomaksi.
      4. Siksi, että toiset ihmiset haluaa muutakin kuin sen räkyttävän pikku mopin jalkoihin pyörimään ja rapsuteltavaksi sohvalle. Lenkkikaverin, elämänkumppanin, sellaisen joka juoksee omistajan vierellä viimeiseen asti.
      5. Pikkukoirat ne on just niitä ketkä tarraa käteen kiinni jos kiltisti nostat istuvan koira pois sohvalta, tai edes viereen istuessa. Meidän collikan saa nostettua sohvalta lattialle vaikka nukkuessa, ei tunne uhkaksi sitä että omistaja nappaa syliin ja siirtää lattialle. Miehen villakoiraan jos koskisinkin sen maatessa sohvalla, olisi kädessä kiinni niin että ei otetta irrottaisi vaikka käden nostaisi ilmaan koira mukana, vaikkei olisi aikomustakaan siirtää lattialle, korkeintaan vähän tuupata pyllystä että meneppäs nyt.

      Kaikki nuo mummojen koirat (mm. länsiylämaanterrierit) juuri mummojen ja vanhojen ihmisten käsissä on niitä pikku piskejä, jotka ovat pahimpia räkyttäjiä ja käteen tarraajia...

      • Lassie-fani

        pikkukoirat ei tapa. Iso koira voi huonosti kasvatettuna tai mustasukkaisena saada pahaa jälkeä. varsinki lapsiperheessä alle kouluikäinen on jollekkin rotwailerille, tai bullmastiffille yks suupala..
        pikkukoiralle pärjää pieni lapsikin, mutta kun iso koira suuttuu niin siitä on leikki kaukana..
        on tietysti isoja rotujakin, jotka ovat lapsiystävällisiä. Itsekkin pidin lapsena colliesta ja lassie oli yksi suosikki tv-sarjoitani..


      • xxx-vain
        Lassie-fani kirjoitti:

        pikkukoirat ei tapa. Iso koira voi huonosti kasvatettuna tai mustasukkaisena saada pahaa jälkeä. varsinki lapsiperheessä alle kouluikäinen on jollekkin rotwailerille, tai bullmastiffille yks suupala..
        pikkukoiralle pärjää pieni lapsikin, mutta kun iso koira suuttuu niin siitä on leikki kaukana..
        on tietysti isoja rotujakin, jotka ovat lapsiystävällisiä. Itsekkin pidin lapsena colliesta ja lassie oli yksi suosikki tv-sarjoitani..

        Kaks tanskandoggia.. Rauhallisia mussukoita ovat. Se pää syy isoon koiraan. Pienet rauhattomia elohiiriä,enkä kestäisi katsoa sitä menoa. Mut se joka sitä kaipaa,ottakoon sellaisen. Onneksi maailmassa kaikille jotain.
        ..Niin ja toinen syy.. en halua vilkuilla kokoajan jalkoihi etten vahingossa astu päälle kun häärään..Nämä koirat kyllä huomaa:D Toki yksin maalla asuessani on myös koirissa turva-aspektikin..Vaikka ei kellekkään mitään tekisi,mut kokonsa puolesta pitävät kyllä ei toivotut loitolla.
        --Ja mitä noihin koulutuksiin tulee..Tottahan se,että yleisesti ottaen pienet koirat on huonommin käyttäytyviä koska koulutukseen ei viitsitä panostaa..Pieni vetäminen ei tunnu missään ja pureminenkin tuntuu nipistykseltä(noin karkeasti ilmaistuna)..on koettu.
        Isoa on pakko kouluttaa kunnolla jotta sen kanssa pärjää. Omani olen kunniallisesti hoitanu. Mutta saattavat silti(harvoin) joskus innostua vetämäänkin jotain kiinnostavaa nähdessään. ELÄIMIÄ nekin on eikä koneita. Mutta hallinnassa ovat omani aina olleet silti.


      • lassie-fani

    • mustiss-84

      Itselleni tuli iso kodinvaihtaja-koira sen ollessa vuoden ikäinen. Koira ei osannut ohittaa muita koiria vetämättä ja haukkumatta. Eikä osaa vieläkään.. Nyt käyn yksityistunneilla asian takia ja ehkä se joskus oppii.. Toivottavasti..

      • koulutus kesken

        Aloittajalle ei näköjään ole tullut mieleen, että ne räyhäävät isot koirat saattaisivat olla vielä nuoria koiria, joko ihan pentuja tai hurjia murrosikäisiä. Jos rotu on iso on myös pentukin iso.
        On tosi harvassa niitä, jotka eivät kouluta isoa koiraansa, juuri siksi, kun ne ovat todella hankalia kouluttamattomina. Ja tosi useat pikkukoiran omistajat jättävät koiransa kouluttamatta, kun sen voi napata syliin jos hulluksi menee.

        Itsellä kaksi isoa, toinen jo rauhallinen ja täysin koulutettu aikuinen ja toinen 7kk, pölhöpää, jonka koulutus koko ajan käynnissä. Välillä se tosiaan innoissaan pyrkii morjenstamaan vastaantulevaa koiraa ja silloin on konstit monet, että saan sen aisoihin. Aikuinen koirani katselee tyynesti vierestä, mutta samanlainen riemupelle sekin oli nuorena. Kouluttamalla tiedän saavani tuostä nuoremmastakin hienosti käyttäytyvän ja rauhallisen lenkkikaverin. Mutta se naapurin fifi räkyttää aina vaan, vuodesta toiseen...


      • säälittäviä
        koulutus kesken kirjoitti:

        Aloittajalle ei näköjään ole tullut mieleen, että ne räyhäävät isot koirat saattaisivat olla vielä nuoria koiria, joko ihan pentuja tai hurjia murrosikäisiä. Jos rotu on iso on myös pentukin iso.
        On tosi harvassa niitä, jotka eivät kouluta isoa koiraansa, juuri siksi, kun ne ovat todella hankalia kouluttamattomina. Ja tosi useat pikkukoiran omistajat jättävät koiransa kouluttamatta, kun sen voi napata syliin jos hulluksi menee.

        Itsellä kaksi isoa, toinen jo rauhallinen ja täysin koulutettu aikuinen ja toinen 7kk, pölhöpää, jonka koulutus koko ajan käynnissä. Välillä se tosiaan innoissaan pyrkii morjenstamaan vastaantulevaa koiraa ja silloin on konstit monet, että saan sen aisoihin. Aikuinen koirani katselee tyynesti vierestä, mutta samanlainen riemupelle sekin oli nuorena. Kouluttamalla tiedän saavani tuostä nuoremmastakin hienosti käyttäytyvän ja rauhallisen lenkkikaverin. Mutta se naapurin fifi räkyttää aina vaan, vuodesta toiseen...

        Pikkukoirat räksyttää jo kaukaa enen kuin ollaan edes kohdalla, syöksähtelee fleksin päässä ja uhkailee. Pikkukoirat tärisee ja niiden silmät rähmii. Niiden omistajat pitää niitä leluina eikä ne raukat saa kunnon koiranruokaa eikä koiranelämää. Säälittäviä otuksia.


      • tyttö&hava(t)
        säälittäviä kirjoitti:

        Pikkukoirat räksyttää jo kaukaa enen kuin ollaan edes kohdalla, syöksähtelee fleksin päässä ja uhkailee. Pikkukoirat tärisee ja niiden silmät rähmii. Niiden omistajat pitää niitä leluina eikä ne raukat saa kunnon koiranruokaa eikä koiranelämää. Säälittäviä otuksia.

        Minulla on 2 pientä koiraa, ei tärise, saa ruokaa. Kaikkien koirien silmät rähmii? Ite oot säälittävä, kai sunki silmät rähmii? Katsoo nyt vaikkapa eläinten pelastustiimi - ohjelmaa. Melkein kaikki pelastettavat koirat ovat isoja, samoin löytytarhoilla suomessa ja ulkomailla. Kummatkohan elää surkeaa elämää?


      • etten yleistä
        tyttö&hava(t) kirjoitti:

        Minulla on 2 pientä koiraa, ei tärise, saa ruokaa. Kaikkien koirien silmät rähmii? Ite oot säälittävä, kai sunki silmät rähmii? Katsoo nyt vaikkapa eläinten pelastustiimi - ohjelmaa. Melkein kaikki pelastettavat koirat ovat isoja, samoin löytytarhoilla suomessa ja ulkomailla. Kummatkohan elää surkeaa elämää?

        Mitä hemmettiä nuo hylätyt koiraparat liittyvät siihen, että pikkukoiria pidetään leluina? Niin piellen pointista, ettei kauemmas pääse. Teinit ei osaa pysyä asiassa, vaan sönköttävät turhaa.
        Pidä sinä vaan jatkossakin huolta havoistasi, niin on sitten Suomessa edes kaksi pikkukoiraa, jotka ei tärise.


      • Joopajoo.
        säälittäviä kirjoitti:

        Pikkukoirat räksyttää jo kaukaa enen kuin ollaan edes kohdalla, syöksähtelee fleksin päässä ja uhkailee. Pikkukoirat tärisee ja niiden silmät rähmii. Niiden omistajat pitää niitä leluina eikä ne raukat saa kunnon koiranruokaa eikä koiranelämää. Säälittäviä otuksia.

        Nimim. "säälittäviä"

        Älä yleistä.


      • ihan oikeesti!
        säälittäviä kirjoitti:

        Pikkukoirat räksyttää jo kaukaa enen kuin ollaan edes kohdalla, syöksähtelee fleksin päässä ja uhkailee. Pikkukoirat tärisee ja niiden silmät rähmii. Niiden omistajat pitää niitä leluina eikä ne raukat saa kunnon koiranruokaa eikä koiranelämää. Säälittäviä otuksia.

        Totta, usein näkee ku pikkukoira tärisee säälittävän näköisesti. Kerran koirapuistossa kysyin eräältä pikkusen omistajalta, et mikä hänen koiraansa vaivaa, johon omistaja et, ei sitä mikään vaivaa, se on aina tommonen. Jos minun koirani tärisisi sillä tavoin, veisin sen kyllä oitis eläinlääkäriin. Ei täriseminen ole mitenkään luonnollista! Varmasti joko väärä ruokinta tai sitten koirapuisto oli liian stressaava paikka sille.

        Itse en kamalasti pidä pienistä, mutta oikein koulutettuna kaipa nekin voivat olla kivoja. Onhan niissä monta työkoirarotuakin, kuten mäyräkoira ja terrierit. Kunpa vain omistajat muistaisivat, että ne vaativat paljon virikkeitä ja koulutusta eikä vain hihnan päässä räyhäämistä.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Kuka oli töllöntyön tekijä?

      Ketä on nyt pidätetty? Oliko syy mustasukkaisuus tyttöystävästä tai oliko muita lieventäviä seikkoja? Katuuko tekijä nyt
      Pieksämäki
      50
      5197
    2. Kotikasvatus siitä se lähtee eli missä meni vikaan että lapsesta tuli puukottaja

      Ottakaa muut oppia, normaali kotielämä. Ei liikaa edes hengellisyyttä.
      Pieksämäki
      75
      2980
    3. Vihamielisyys naisia kohtaan on jo yllättävän suuri ongelma

      Esiintyy laajemmassa mittakaavassa, mitä vain tällä palstalla. Mistä tuo ilmiö nyt oikein johtuu, ja saa alkuvoimansa?
      Sinkut
      290
      1494
    4. Odotan sitä hetkeä

      kun nähdään taas. Tiedän, että sinäkin odotat. Kun se päivä koittaa, katseesi hakee minua. Ehkä arkailemme toisiamme väh
      Ikävä
      72
      1153
    5. Olen melko vakuuttunut

      etten tule olemaan koskaan täysin onnellinen ilman sinua. En uskonut, että näin kävisi kenenkään kanssa. Kunnes sain kok
      Ikävä
      78
      1126
    6. Jenkkilahkojen kastekaava

      Jenkkilahkojen yhteinen kastekaava on kirjoitettuna Mormonin Kirjaan, Moroni, luku-8 Pienten lapsien vanhempia uhataan
      Kaste
      139
      1114
    7. Pasi Turunen: Ensimmäisenä Helluntaina ei kastettu sylivauvoja!

      Tänään 31.5.2026 Pasi Turunen noin vastasi soittajan kysymykseen! Raamattu EI KERRO ketä kastettiin
      Kaste
      161
      1085
    8. Leijonat Maailmanmestareita!

      Ihanaa Leijonat, ihanaa!!!
      Maailman menoa
      129
      1072
    9. Mitä ajatuksia miehet, jos..?

      Nainen on 40v eikä ole omia lapsia?
      Ikävä
      171
      1044
    10. Se mies rakastaa minua

      Ja minä rakastan häntä. 😌
      Ikävä
      49
      924
    Aihe