Veljeni kuoli hieman päälle 40 vuotiaana.Kuolemasta tulee syyskuun viimeinen päivä kaksi vuotta.
Hän ampui itsensä, vaikka oli vahva kuin honkapuu eläessään ja aina auttamassa minuakin,pikkusiskoa jos apua tarvitsin.
Työpaikalla oli kovia paineita ja nukkuminen veljeltä loppui lähes kokonaan.
Lääkäri määräsi rauhoittavia ja unilääkkeitä,mutta kierre työn ja uupumuksen ympärillä oli jo liian syvä.
Minulle veljeni kertoi huonosta olostaan ja tunteesta kuin olisi nurkkaan ahdistettu rotta.
Nyt kun kaksi vuotta on kohta mennyt ovat olleet raskaita aikoja koko lähipiirille.
Ja usein..joka päivä ajattelen häntä ja mietin, että minunn olisi pitänyt pystyä häntä auttamaan enemmän.
Ei ikävä ole kadonnut ja voiko olla niin että vasta nyt alan ymmärtää koko tapahtunutta?
Ikävä on kova parasta ystävää ja veljeä.
Hän ampui itsensä, vaikka oli vahva kuin honkapuu eläessään ja aina auttamassa minuakin,pikkusiskoa jos apua tarvitsin.
Työpaikalla oli kovia paineita ja nukkuminen veljeltä loppui lähes kokonaan.
Lääkäri määräsi rauhoittavia ja unilääkkeitä,mutta kierre työn ja uupumuksen ympärillä oli jo liian syvä.
Minulle veljeni kertoi huonosta olostaan ja tunteesta kuin olisi nurkkaan ahdistettu rotta.
Nyt kun kaksi vuotta on kohta mennyt ovat olleet raskaita aikoja koko lähipiirille.
Ja usein..joka päivä ajattelen häntä ja mietin, että minunn olisi pitänyt pystyä häntä auttamaan enemmän.
Ei ikävä ole kadonnut ja voiko olla niin että vasta nyt alan ymmärtää koko tapahtunutta?
Ikävä on kova parasta ystävää ja veljeä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Todella ikävä tapahtuma. Voimia sinulle ja läheisillesi. Onko paikkakunnallasi sururyhmää? Vertaistuesta saattaisi olla apua, jos tapahtuma tuntuu ylivoimaiselta kestää.