John Taylor teoksessaan "Mustat aukot" kirjoittaa!
"Maapallolla ihmiset ovat kaikista elolliaista olennoista saavuttaneet korkeimman älyllisen tason. Merkittävää lienee, että tämä kyky on saavutettu käyttämällä siihen tarvittavia osatekijöitä maqhdollisimman taloudellisesti. Eri tasoilla on edetty aineportattain, ja eniten käytettyjä alkuaineita tässä luomistapahtumassa ovat olleet luonnon tarjoamista 92 mahdollisuudestaq hiili, vety, typpi ja fosfori, joista hiilellä on keskeinen osa.
Kehitys on jatkunut kahtena jättiläismolekyylien typpinä, jotka kaikki rakentuvat noista kuudesta alkuaineesta: proteiineina ja nukkeliinihappoina. Näillä on taas monta muotoa, mutta ne kaikki ovat periaatteessa toistensa muunnelmia tai laajentumia. Nämä molekyylit ovat sitten soveltuneet kahdentyyppisten solujen aikaansaamiseen, joista toisilla on ympäristöstään poikkeava sähköjännite ja jotka myös kuljettamaan sähkövirtaa.
Viimeeksi mainittu ominaisuus on nmahdollistanut eläinten älykkyyden kehittymisen, joka ominaisuus sitten on saavuttanut ihmisessä huippunsa. Ihmisessä "sijaintikohteena" ovat aivot, jotka koostuvat kymmenestä tuhannesta miljardista reagointikykyisestä eli eksitoituvasta aivosolusta. Tämän suunnattoman solujoukon keskinäisten yhteyksien verkko puolestaan on niin suunnattoman monimutkainen, että se yhä edelleen on käsityskykymme ulkopuolella.
Kuitenkin eräitä mentaalien toimintojen yleispiirteitä on hiljalleen alettu ymmärtää. Kuolemattomuus ajatus on nykyään aivan olennainen: kuolematon sielu on näin ollen erotettava ruumiista. Tämä ajatus tavataan etenkinj varhaisilla kreikkalaisilla ajattelijoilla, mm: Platonilla, ja siten monet uskonnotnovat sen omaksuneet oppiinsa peruskäsityksenä. Jumalaan yhdistymisen tietä ihminen voi laajentaa tietämystään maailmasta, vieläpä saavuttaa kuoilemattomuuden - jos hän käyttäytyy hyvin. Sielu on siis ikuinen pyörivässä, sykkivässä maailman kaikkeudessa.
"Maapallolla ihmiset ovat kaikista elolliaista olennoista saavuttaneet korkeimman älyllisen tason. Merkittävää lienee, että tämä kyky on saavutettu käyttämällä siihen tarvittavia osatekijöitä maqhdollisimman taloudellisesti. Eri tasoilla on edetty aineportattain, ja eniten käytettyjä alkuaineita tässä luomistapahtumassa ovat olleet luonnon tarjoamista 92 mahdollisuudestaq hiili, vety, typpi ja fosfori, joista hiilellä on keskeinen osa.
Kehitys on jatkunut kahtena jättiläismolekyylien typpinä, jotka kaikki rakentuvat noista kuudesta alkuaineesta: proteiineina ja nukkeliinihappoina. Näillä on taas monta muotoa, mutta ne kaikki ovat periaatteessa toistensa muunnelmia tai laajentumia. Nämä molekyylit ovat sitten soveltuneet kahdentyyppisten solujen aikaansaamiseen, joista toisilla on ympäristöstään poikkeava sähköjännite ja jotka myös kuljettamaan sähkövirtaa.
Viimeeksi mainittu ominaisuus on nmahdollistanut eläinten älykkyyden kehittymisen, joka ominaisuus sitten on saavuttanut ihmisessä huippunsa. Ihmisessä "sijaintikohteena" ovat aivot, jotka koostuvat kymmenestä tuhannesta miljardista reagointikykyisestä eli eksitoituvasta aivosolusta. Tämän suunnattoman solujoukon keskinäisten yhteyksien verkko puolestaan on niin suunnattoman monimutkainen, että se yhä edelleen on käsityskykymme ulkopuolella.
Kuitenkin eräitä mentaalien toimintojen yleispiirteitä on hiljalleen alettu ymmärtää. Kuolemattomuus ajatus on nykyään aivan olennainen: kuolematon sielu on näin ollen erotettava ruumiista. Tämä ajatus tavataan etenkinj varhaisilla kreikkalaisilla ajattelijoilla, mm: Platonilla, ja siten monet uskonnotnovat sen omaksuneet oppiinsa peruskäsityksenä. Jumalaan yhdistymisen tietä ihminen voi laajentaa tietämystään maailmasta, vieläpä saavuttaa kuoilemattomuuden - jos hän käyttäytyy hyvin. Sielu on siis ikuinen pyörivässä, sykkivässä maailman kaikkeudessa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
platonismi on harhaoppia, jota Adventtikirkossa onneksi ei uskota.
"(jatkoa). Fyysisen ympäristömme ymmärtämisessä on tällä vuosituhannella ja etenkin viimeisinä vuosikymmeninä kehitytty vieläkin hämmästyttävämmin. Ihminen on jo selittänyt materian käyttäytymistä pienimmässä mittakaavassa kuin edes 30-40 vuotta sitten voitiin edes pitää mahdollisena. Ihminen on jo hyvin pitkälle rakentanut mallia koko maakaikkeudenilman käyttäytymisestä nykyisten havaintojen rajoille, eli miljardien valovuosien päähän. Tämä malli perustuu atomien ja niiden osasten ominaisuuksiin.
Hyvin pienten mittasuhteiden maailmankaikkeus on osaittautunut keskeisen tärkeäksi hyvin suurten mittasuhteiden mittasuhteiden maailmankaikkeuden ymmärtämisessä. Tottakai ymmärrämme nyt aineen perusominaisuudet, jos tunnemme perushiukkaset, niiden avulla nämä voimat ovat kaikki aineellisen eli massallisten kappaleiden välillä vallitseva gravitaatio, (vetovoima), siis kaikkien sähkövarauksellisten kappaleiden välillä vallitseva sähkömagneettinen voima, ydinvoima, joka pitää ytimen protonit ja neotronit toisissaan kiinni ja siten ytimen koossa, sekä lopuksi voima, joka saa uraanin tapaiset raskaat atomit hajaantumaan radioaktiivista tietä.
Etäisin Aurinkomme planeetta, Pluto, on auringosta noin kuuden miljardin kilometrin päässä ja lähimpään tähteen, Proxina Centauriin, on yli 6000 kertaa niin pitkä matka. tallaiset tähtitieteelliset etäisyydet voidaan parhaiten ilmaista käyttämällä etäisyyden mittana sitä aikaa, joka käsittämättömällä 300 000 km/s nopeudella kiitävältä valolta menee niiden matkojen taittamiseen. Valon nopeudella matka meiltä Proxima Centauriin kestää noin nelja vuotta. Linnunradan keskustasta valo tulee maapallolle 30 000 vuodessa. Linnunrataa lähin galaksi on noin 200 000 valovuoden päässä. Ja kaukaisempien oletetaan olevan ainakin viiden miljardin valovuoden päässä. Kilometreissä ilmaistuna se on luku, jossa on 22 nollaa!
Siksi me saamme tuntea olevamme kovin kovin pieniä eläviä "hiukkasis" kaikkeuden helmassa. Ihmisen kirjoittama historia on kestänyt joitakin vuosituhansia ja lajimme, Homo sapiensin, noin sata tuhatta vuotta, mutta aurinko on ollut olemassa viisi miljardia vuotta ja galaksimme noin kymmenen miljardia vuotta
Viimeisin kehitys tieteellisen tutkimuksen puolelta on antanut meille oikeuden suurempaan toiveikkuuteen siitä, että roolimme ihmisenä on ehkä hivenen tärkeämpi kuin mihin mihin mitätön fyysinen kokomme viittaa. Ainoa puolellamme oleva tekijä on henkemme - eikä älymme - ja se ei suinkaan ole vähän. Ihminen on ainoa niin älykäs maanpäällinen laji, että se on voinut kehittää kielen ja kirjoitustaidon ja siten mahdollistanut esi-isiemme viisauden hyväksikäytön. Tähän siis perustuu viimevuosituhannen tieteellinen valaankumous, joka on tehnyt meistä lopulta planeettamme Telluksen hallitsevan lajin, ja oman itsemme tarkemman tutkimuksen, etenkin ajattelutoimintojemme tutkimuksen.
Vaikka ihmisen kehon nykyään yleismaailmallisesti katsotaan periytyneen alemmista eläimistä, niin hänen mielensä ei katsota kuuluvan samaan ryhmään. Eräät etevimmistä tämän seikan tutkijoista eivät hyväksy käsitystä, jonka mukaan mieli ja henki ovat vain hyödyllinen aivojen kehitystulos ja siten henkiset tapahtumat määriteltävissä tässä monimutkaisessa elimessä tapahtuvien fysikaallisten tapahtumien perusteella. Kuitenkin optimisti voi ottaa vain sen kannan, että juuri aivot ovat avain mielen ratkaisuun.
Tämä alkaa tuntua sitä järkevämmältä, mitä enemmän mentaalisten prosessien niiden kaikkien piirteiden mielikuvituksellisen monimutkainen valvonta hiljakseen tulla selville.
Kun ajattelemme seksuaalisesti poikkeavia, sekä pakon omaisesti aggeresiivisten ja uhkapelurien äärinmäisiä, antisosiaalisia toimintojakin voidaan jo nykyään parantaa aivoleikkauksin tai käyttämällä sopivia lääkkeitä. Unia ja muita nukkumatilan vaiheita, pelkoa, menneiden muistamista ja kokonaista mielteiden joukkoa pystytään nykyään tehokkaasti valvomaan lähettämällä aivoihin sopiviin kohtiin sähkövirtoja.
Tämä mielen hallinnan kehittyvä kyky ja sitä seuraava vapaan tahdon supistuminen ymmärretään jo suunnattomien ongelmien aiheuttajaksi tulevassa yhteiskunnassa; sen nähdään ulottuvan jo vaikutuksensa rikoslakeihimme. Mutta tämä on vielä vain alkua. Ei ole mitään ilmeistä tekijää, joka estäisi, että aivojen fyysinen kontrolli mielen avulla pysähtyisi tähän Optimistinen toive on se että ihminen käyttää älyäänJärkeään/ymmärrystään itsensä tuntuvaan parantamiseen.