http://www.iltalehti.fi/uutiset/2010082512233247_uu.shtml
Tuli vaan mieleen tästä ko nettiotsikosta, missä lapsen hyväksikäytöstä ehdollista saanut vapaan suunnan saarnaaja pääsi takaisin töihin, että on sitä seksuaalista vääristymää joka puolella, jopa meidän omissa piireissä. Mun mielestä on ihan sama mikä on syynä tähän saarnaajan käytökseen, itse selitti sitä työstressillä. Joka tapauksessa tuntuu et uskovat ei osaa tässäkään suhtautua oikein koko tilanteeseen, missä tahansa muussa työpaikassa missä tällaista tehnyt ihminen pääsisi vielä lasten kanssa tekemisiin, saa potkut. Mutta kun on kyse kirkkokunnasta, niin tavallaan annetaan viesti, et hei tee syntiä mut pääset takas omalle paikalles kun kadut kotona tarpeeks. Mun mielestä vaan lapseen kajoaminen on niin oksettava teko, etten voisi käydä enää ko paikassa tilaisuuksissa, jos asianomaisina olis mulle läheisiä.
Monesti meissä uskovissa on se vika, et esim. seksuaalinen hyväksikäyttö vaietaan, koska se on tabu ja paras olla hiljaa ettei kulissit hajoo, eihän seurakunnissa voi olla tätä ilmiötä, kun vaelletaan puhtaasti. Mä olen jo aika päiviä sitten riisunut tältä osin vaaleanpunaiset rillit silmiltäni, kun oon nähny, kuullu ja lukenu vaikka mitä. Toki saarnajakin on vaan ihminen, ihmettelen vaan miten tälläinen ihminen voi kuitenki vaan jatkaa julistamista, vaikka omassa elämässä on asiat pahasti pielessä. Ja riittääkö se oikeesti ihmisille, et toinen katuu ehdollisen ajan ja tää hyväksikäytön kokenut joutuu kenties käymään samassa kirkossa hyväksikäyttäjänsä kanssa...
Mä tiedän kyllä, että on olemassa anteeksianto ja siihen meidän kaikkien pitäisi pyrkiä. On vaan asioita, mitä ei voi unohtaa ja jos fyysisesti voi pahoin esim. jonkun ihmisen tai tilanteen edessä, niin se on vaan elimistön tapa kertoa et varo. Onko oikein et tämä ihminen pääsi näin vähällä ja vielä takas entiseen paikkaansa? Jos mun alalla sekaantuu lapsiin, niin ei tartte töihin palata, se on vissi juttu... Mun mielestä myös kirkoissa pitäis siirtää ko ihminen kaikista tehtävistään pois. Ei se riitä, et ei tee töitä lasten ja nuorten parissa. Ihan sama jos lastentarhassa pedofiili siirretään kokiksi keittiöön, kun se ei saa tehdä enää töitä lasten kanssa, kaikki varmaan tajuaa et yhtälö toimii tosi hyvin...
Voin kuulostaa nyt aika tiukalta tässä tekstissä ja haluan herättää keskustelua. Mä en ole itse äiti (vielä) mut jos joku tekis vastaavaa mun tuntemalle lapselle, niin mussa heräis takulla pieni tiikeri puolustamaan. Lapsi on aina heikompi aikuisen rinnalla ja entistä pahemmaksi tän tekee se, et saarnaaja puhuu kauniisti Jumalasta ja samainen ihminen saattaa käpälöidä yksityisistä paikoista, kun saa siihen tilaisuuden. Mun oikeustaju ei riitä ymmärtämään et vanhimmistokin hyväksyi tän ihmisen takas töihin, se antaa viestin et asiaa vähätellään.
Toivottavasti tää lapsi on saanu tarpeeksi kriisiapua ja saanu myös sanoa suoraan miltä kaikki on tuntunu ilman et kukaan hyssyttelee hiljaiseksi. Meissä uskovissa kun on sekin vika, et pelätään mitä tapahtuu jos toinen suuttuu kunnolla ja näyttää tunteensa ihan raadollisesti. Tällä lapsella on oikeus olla vihainen, peloissaan, kokea ahdistusta, ihan mitä tahansa ajatuksia ja aikuisen on annettava sille tilaa, myös seurakunnan. Mä toivon niin sydämestäni et tää tyttö pääsee pikkuhiljaa takas jaloilleen ja pärjää elämässään, hyväksikäyttö tuhoaa niin paljon niin pitkäksi aikaa.
Tuli vaan mieleen tästä ko nettiotsikosta, missä lapsen hyväksikäytöstä ehdollista saanut vapaan suunnan saarnaaja pääsi takaisin töihin, että on sitä seksuaalista vääristymää joka puolella, jopa meidän omissa piireissä. Mun mielestä on ihan sama mikä on syynä tähän saarnaajan käytökseen, itse selitti sitä työstressillä. Joka tapauksessa tuntuu et uskovat ei osaa tässäkään suhtautua oikein koko tilanteeseen, missä tahansa muussa työpaikassa missä tällaista tehnyt ihminen pääsisi vielä lasten kanssa tekemisiin, saa potkut. Mutta kun on kyse kirkkokunnasta, niin tavallaan annetaan viesti, et hei tee syntiä mut pääset takas omalle paikalles kun kadut kotona tarpeeks. Mun mielestä vaan lapseen kajoaminen on niin oksettava teko, etten voisi käydä enää ko paikassa tilaisuuksissa, jos asianomaisina olis mulle läheisiä.
Monesti meissä uskovissa on se vika, et esim. seksuaalinen hyväksikäyttö vaietaan, koska se on tabu ja paras olla hiljaa ettei kulissit hajoo, eihän seurakunnissa voi olla tätä ilmiötä, kun vaelletaan puhtaasti. Mä olen jo aika päiviä sitten riisunut tältä osin vaaleanpunaiset rillit silmiltäni, kun oon nähny, kuullu ja lukenu vaikka mitä. Toki saarnajakin on vaan ihminen, ihmettelen vaan miten tälläinen ihminen voi kuitenki vaan jatkaa julistamista, vaikka omassa elämässä on asiat pahasti pielessä. Ja riittääkö se oikeesti ihmisille, et toinen katuu ehdollisen ajan ja tää hyväksikäytön kokenut joutuu kenties käymään samassa kirkossa hyväksikäyttäjänsä kanssa...
Mä tiedän kyllä, että on olemassa anteeksianto ja siihen meidän kaikkien pitäisi pyrkiä. On vaan asioita, mitä ei voi unohtaa ja jos fyysisesti voi pahoin esim. jonkun ihmisen tai tilanteen edessä, niin se on vaan elimistön tapa kertoa et varo. Onko oikein et tämä ihminen pääsi näin vähällä ja vielä takas entiseen paikkaansa? Jos mun alalla sekaantuu lapsiin, niin ei tartte töihin palata, se on vissi juttu... Mun mielestä myös kirkoissa pitäis siirtää ko ihminen kaikista tehtävistään pois. Ei se riitä, et ei tee töitä lasten ja nuorten parissa. Ihan sama jos lastentarhassa pedofiili siirretään kokiksi keittiöön, kun se ei saa tehdä enää töitä lasten kanssa, kaikki varmaan tajuaa et yhtälö toimii tosi hyvin...
Voin kuulostaa nyt aika tiukalta tässä tekstissä ja haluan herättää keskustelua. Mä en ole itse äiti (vielä) mut jos joku tekis vastaavaa mun tuntemalle lapselle, niin mussa heräis takulla pieni tiikeri puolustamaan. Lapsi on aina heikompi aikuisen rinnalla ja entistä pahemmaksi tän tekee se, et saarnaaja puhuu kauniisti Jumalasta ja samainen ihminen saattaa käpälöidä yksityisistä paikoista, kun saa siihen tilaisuuden. Mun oikeustaju ei riitä ymmärtämään et vanhimmistokin hyväksyi tän ihmisen takas töihin, se antaa viestin et asiaa vähätellään.
Toivottavasti tää lapsi on saanu tarpeeksi kriisiapua ja saanu myös sanoa suoraan miltä kaikki on tuntunu ilman et kukaan hyssyttelee hiljaiseksi. Meissä uskovissa kun on sekin vika, et pelätään mitä tapahtuu jos toinen suuttuu kunnolla ja näyttää tunteensa ihan raadollisesti. Tällä lapsella on oikeus olla vihainen, peloissaan, kokea ahdistusta, ihan mitä tahansa ajatuksia ja aikuisen on annettava sille tilaa, myös seurakunnan. Mä toivon niin sydämestäni et tää tyttö pääsee pikkuhiljaa takas jaloilleen ja pärjää elämässään, hyväksikäyttö tuhoaa niin paljon niin pitkäksi aikaa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.