Liitän tähän aiemman vastaukseni itsemurhaa pohtineelle henkilölle, vähän erilainen näkökulma itsemurhaan:
Itsemurha ja itsekkyys samassa yhteydessä puhuttaessa on mun mielestä vaikea todeta kenenkään tilantees mitään ajatusta oikeaksi.. Mielestäni itsekkyys liitetään turhankin usein (nimenomaan jyrkästi) itsemurhaan ja taas toisaalta pidän itsekin sitä jollain lailla itsekkäänä tekona.
Mielestäni kummassakin on jotain perää, luulen että tapauksessa kui tapauksessa. Mutta pistää niin vihaksi lukea aina tälläsiä tekstejä "tekopirteistä" ja ihmisistä joil ei muka oikeita ongelmia. Ei kukaan voi ikinä tietää mitä kenenkin elämäs on! sen jos minkä olen oppinut, et se asia ei näy päälle ja jokaisella on jotain. Sinänsä totta kuitenkin et ihmiset kokee asiat erilailla, toiset rankemmin ja toiset vähemmän, mut vaikka minun veljeni on tehnyt itsemurhan, olen kokenut perheväkivallat, avioerot, uskonlahko yms. Niin pidätkö minua tekopirteänä tai asioita kokemattomana vain siksi että olen päättänyt jatkaa elämääni? Helppoa se ei totisesti ole ollut, mut silti kannattanut.
Itsemurha ja itsekkyys samassa yhteydessä puhuttaessa on mun mielestä vaikea todeta kenenkään tilantees mitään ajatusta oikeaksi.. Mielestäni itsekkyys liitetään turhankin usein (nimenomaan jyrkästi) itsemurhaan ja taas toisaalta pidän itsekin sitä jollain lailla itsekkäänä tekona.
Mielestäni kummassakin on jotain perää, luulen että tapauksessa kui tapauksessa. Mutta pistää niin vihaksi lukea aina tälläsiä tekstejä "tekopirteistä" ja ihmisistä joil ei muka oikeita ongelmia. Ei kukaan voi ikinä tietää mitä kenenkin elämäs on! sen jos minkä olen oppinut, et se asia ei näy päälle ja jokaisella on jotain. Sinänsä totta kuitenkin et ihmiset kokee asiat erilailla, toiset rankemmin ja toiset vähemmän, mut vaikka minun veljeni on tehnyt itsemurhan, olen kokenut perheväkivallat, avioerot, uskonlahko yms. Niin pidätkö minua tekopirteänä tai asioita kokemattomana vain siksi että olen päättänyt jatkaa elämääni? Helppoa se ei totisesti ole ollut, mut silti kannattanut.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mielestäni puheet itsemurhan itsekkyydestä ovat täysin absurdeja. Jokainen on oman elämänsä johtaja, mitä ihminen päättää elämällään tehdä ei kuulu mitenkään kenellekään muulle. Itsemurhan leimaaminen itsekkääksi on itsessään itsekästä. Siihen siis sisältyy ajatus, että minä olen niin tärkeä, että tuon toisen täytyy olla olemassa minun takiani, ettei minulle tulisi paha mieli. Minun tuntemukseni ovat niin tärkeitä, että ne ylittävät toisen oikeuden määrätä omasta elämästään. Vaikka toisella olisi kuinka paha olla, hänen täytyy kärsiä koska minä tahdon niin.
Jokainen päättäköön omasta elämästään, tai oman elämänsä, miten kukin parhaaksi katsoo. Tietysti elämänsä päätökseen tullut voi myös lavastaa itsemurhan onnettomuudeksi, mikäli epäilee, että se helpottaisi jonkun muun elämää. Mutta vaikkei näin tehtäisikään, on väärin ajatella omistavansa määräysoikeuden mihinkään muuhun elämään kuin omaansa.
niin mun mielestä, kuten yritin aiemmassakin tekstissäni yritin tuoda ilmi on ihan yhtä itsekästä tehdä itsemurha (kun mul on niin paha olla, ja vaikeutan sit muidenkin elämää ihan oikeutetusti koska kyse on mun elämästä yksin) kuin ihmiset jotka pitävät itsemurhaa itsekkäänä tekona/positiiviset pellet yms.. (ei tuo voi lopettaa elämäänsä, vähätellään tuskaa, koska mun elämä vaikeutuu sit ja on paha mieli)
Eli ihan yhtä syyllisiä jotenkin molemmat :D joten koko käsitettä ei mielestäni aiheeseen tulisi liittää, ainakaan niin yleisesti
En oikein tuota ylempää kantaa silti ymmärrä, eihän kukaan voi olla vastuussa niistä ajatuksista tai tuntemuksista, joita jonkun toisen päässä liikkuu, ainoastaan omistaan. Jos muiden elämä vaikeutuu, niin se on heidän oma valintansa eikä itsemurhan tehnyt voi siihen vaikuttaa. Se, että joku ei kykene hallitsemaan epämiellyttäviä tuntemuksiaan ei ole mikään syy kahlita omaa päätöksentekoaan. Itsemurhan tekemättä jättminen tällaisesta syystä on suorastaan vastenmielisen huomioonottavaista, ja luultavasti juuri se luonteenpiirre on ihmisen ylipäätään ajanut itsemurhaa pohtimaan.
Jokainen on vastuussa vain ja ainoastaan omista teoistaan ja omista ajatuksistaan. Jos alkaa vangitsemaan itseään muiden ajatuksilla, se on loputon suo.
periaatteessa joo, jokainen on vastuussa omista tunnoistaan /ajatuksistaan yms. mutta eihän tuotakaan asiaa (kuten mitään muutakaan) voi katsoa noin mustavalkoisesti, sillä ympäristö ja muut ihmiset vaikuttavat aina meidän elämäämme, oli sitten oma mielemme kuinka terve (itsemme suhteen) tahansa.
esimerkkinä, minun on ollut vaikea saada ystäviä veljeni kuoleman jälkeen levinneiden huhujen jälkeen, vaikka olen kuinka sosiaalinen, muualla päin ystävysihmisiin heti ja saanutkin sydänystäviä koska heillä ei ole ollut ennekkoluuloja joilla tuomita minut ja menneisyyteni heti.
Eli voiko sanoa että on omaa syytäni pelkästään etten saa ystäviä paikkakunnaltani ja kärsin siksi usein yksinäisyydestä? Kuulostais aika rankalta tuomiolta kelle tahansa ihmiselle.
Kiva että aihe herättää keskustelua kuitenkin :) sil olen itse ainakin sitä mieltä että näillä palstoilla tuntuvat kaikki aina itse tietävänsä oikeat ratkaisut, kun mun mielestä tälläsiin asioihin ei edes voi olla sellaisia.
että kärsit yksinäisyydestä sen takia, koska veljesi kuolemasta liikkuu joitain huhuja? Tuskin... Mahtaakohan johtua jostain muusta, tai sitten et edes ole yksinäisempi kuin me muut ihmiset. Kyllä kaikki ihmiset on joskus yksinäisiä vaikka ois kuinka ystäviä.