Moisquito koneethan tehtiin pääosin koivusta ja balsasta valmistetusta erikoisvanerista. Mistä läski possu Winston SuurSil sai raaka-aineet sodan aikana vai oliko varastossa?
Toivon todella että eivät käyttäneet Suomesta joskus 1930-luvulla saamaansa puutavaraa noiden Göringin kadehtimies paskakoneiden valmistukseen.
Toivon todella että eivät käyttäneet Suomesta joskus 1930-luvulla saamaansa puutavaraa noiden Göringin kadehtimies paskakoneiden valmistukseen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Siis Mosquiton. Ja itse epäilen että varastossa oli runssasti Suomesta ja Ruotsista tuota puutavaraa joilla noiden koneiden tuotanto valmistettiin.
"paskakoneiden" Tarkenna.
De Havilland D.H.98 Mosquito oli toisen maailmansodan aikainen brittiläinen kaksimoottorinen sotilaslentokone.
Mosquitoa valmistettiin lukuisina eri malleina ja sitä käytettiin muun muassa päivä- ja yöhävittäjänä, hävittäjäpommittajana, pommittajana ja tiedustelukoneena. Se oli erinomainen lentokone ja suoriutui useimmista tehtävistä erittäin hyvin.
Mosquiton rakenteen erikoisuus oli, että se oli valmistettu pääosin vanerista; syynä oli sodan aikainen alumiinipula. Koneeseen käytettiin koivusta ja balsasta tehtyä erikoisvaneria, joka oli kevyempää ja vahvempaa kuin normaali vaneri. Varsin edistyksellisessä menetelmässä rungon puolikkaat valmistettiin liimaamalla erikoisen tyhjiömuotin päällä ja varusteltiin koneen järjestelmillä ennen yhteenliittämistä; tällainen runkovalmistus voitiin hajauttaa jopa kalustetehtaisiin.
Parasta Mosquitossa oli sen suorituskyky; kone oli erittäin nopea, eikä se pommikoneena toimiessaan tarvinnut omasuoja-aseistusta, koska se pystyi karistamaan nopeudellaan vihollishävittäjät kannoiltaan. Toimiessaan yösaattohävittäjänä pommikoneille, sillä oli myös nopeutensa ansiosta etulyöntiasema hitaampiin saksalaisiin yöhävittäjiin. Luftwaffen johtoa ärsytti Mosquitojen häirintäoperaatiot ja niitä varten varattiin hävittäjälaivueita, mutta tuloksetta, ja ne lähetettiin takaisin itärintamalle.
Moottoreina koneessa oli Rolls-Royce Merlin-V12-moottorit.
...sai nopeudellaan moskiiton kiinni.
Me-262 ja "Uhu". Moskiitonmetsästämiseen tarvittiin kaksipaikkainen kone, kun jonkun piti lentää ja toisen lukea tutkan ruutua.
Yöhävittäjät olivat kiusallisia, sillä niitä ei nähnyt eikä kuullut. Yöllä piti ajaa tutkan avulla aivan lähelle vihollista. Lentäjä näki usein kohteen vasta omien aseidensa suuliekkien valossa. Viholliselle ei jäänyt aikaa juuri puolustautua. Britit käyttivät silloin rohkeaa syöksykierrettä, joka karisti vainoojan. Jos jo osumia saanut Lancaster sen kesti, pakoon päästiin, -ainakin sillä kertaa.
Yöhävittäjälentäjä Peter Spoden kertoo, että yöhävittäjien keskuudessa oli yleinen tapa, että ammutaan siipiin. Ammutaan bensatankit tuleen ja moottorit rikki. Se riittää koneen tuhoon, mutta miehistö ehtii hypätä.
Yhden kerran Spoden kertoo ampuneensa raivon vallassa suoraan runkoon, tehden Lancasterin sisäosista kimpoilevien luotien ym. sälän täyttämän helvetin. Spoden teki sen jouduttuaan itse alasammutuksi, ja hän on katunut tätä tekoaan siitä lähtien.
Sodan jälkeen Spodenilla oli onni tavata itse alasampumansa pommikoneen eloonjääneet Saksassa. Britit matkustivat Spodenin kanssa sille paikkakunnalle, jossa yhteenotto tapahtui, tai siis paikkakunnan yläpuolella. Käytiin katsomassa maahansyöksyssä kuolleiden brittien haudat ja mentiin paikalliseen kirkkoon. Britit huomasivat pommitusten siviiliuhrien nimitaulun. Se miltei täytti yhden seinän kirkossa. "Me emme tienneet..." sanoivat järkyttyneet britit. Kelpaako tämä lause? Kelpaako se kaikilta?
No SUPERKONEIDEN! Senkö anglofiili halusi kuulla!?
Pojilla oli paha virhe lähteä testaamaan länttä ilmasodassa. Olivat liian tohkeissaan Ranskan voitosta koska Ranska oli pärjännyt ensimmäisessä ilmasodassa mahtavasti mutta 1940 sen ilmavoimista ei ollut juuri mitään vastusta Luftwaffelle. Totaalinen romahdus.
Ai britti paskat eivät tienneet pommittavansa siviilejä?
Sen vaan sanon että paha virhe oli Saksalta ja Japanilta lähteä haastamaan. Vaikka Brewster oli paska niin kyllä jenkit rakensivat koneita jotka pistivät luun kurkkuun Yamamotolta.
Keksivät terroripommituksen.
...brittien terroritaktiikoiden kehittelyn 1920-luvulla.
Saksan varustelusuunniteliin ei edes kuulunut aluepommituksiin hyvin soveltuvan kaluston rakentaminen. Luftwaffe kykeni taktisiin pommituksiin pistemaaleja vastaan. Pommimatto- ja palopommi-taktiikoita ei Saksassa kehitelty, kun ei nähty siihen mitään syytä.
Espanjassa pommittivat pikkaisen siviilejä vuonna 1937. No mitäs sitten. Brittien ja ryssien piti tietysti heti matkia teutoneja.
Tais olla saksalaisten rakkaat ystävät italialaiset jotka vuonna 1911 Turkin kanssaan käymässä sodassa keksivät että hei pommejaha myö voiaa puottoo ilimast!
Siitä sitten kehiteltiin ajatus että niitä ilmapommituksia voidaan käyttää myös siviilikohteisiin.
Harris tosin oli kyllä siviiliväestöön kohdistetun pommituksen pioneeri. Vei sen täysin uudelle tasolle!
Vuoden 1939 puolellahan siviilien pommituksiahan suorittivat lähinnä Saksa Puolassa ja Neuvostoliitto Suomessa. Kyllä se homma tästä lähti ja sittemmin karkasi mopo lapasesta melkein kaikilla osapuolilla.
Italia ha Saksa olivat sodassa keskenään v.1914-18.
Tämä sinun "rakkaat yshtävät" on kömpelö yritys leikkiä vaikutelmilla. Häpeä.
Ensimmäisen pommikoneen keksivät kyllä venäläiset. Ilja Muromets oli kyseisen koneen nimi. Italialaiset keksivät pommien pudottamisen ilmasta. Bulgarialaiset keksivät pommies pudottamisen siviilien niskaan.
Simeon Petrov pudotti turkkilaiseen rautatieasemaan pari pommia. Edirneä pommittivat bulgarialaiset ilmasta. Näiltä siis saksalaiset oppivat.
Eivät olleet sodassa vuonna 1911 eikä toisessa ottelussa joka alkoi 1939.
Mussolinin koneet ne pommitti rajusti Etiopiaa. Afrikkalaisia alkuasukkaita pommittivat 1930-luvun alussa vitun italialaiset pelkurit. Tästä Göring ja Hitler kiihottui.
Neuvostoliitto oli todellakin Idässä ensimmäinen joka kokeili ilmapommituksia siviilejä vastaan. Luftwaffekin sai apua neuvostoliittolaiselta radioasemalta Minskissä kun pommitti Varsovaan.
Saksalaiset suorittivat ensimmäisen pommituksen siviilejä vastaan vuonna 1917.
Mitkähän ovat sinun motiivisi puolustella sakuja? Germanofilia?
...hävittäjiä sodan aikana.
Myrsky,
Pyörremyrsky,
Humu.
Nämä jäivät kuriositeeteiksi, mutta osoittivat että täällä saadaan jotain kalustoa ilmaan siinäkin tapauksessa ettei koneita saada muualta.
Itseasiassa suomalaisvalmisteista lentokonefaneria testattiin jo 20-luvulla kun valmistettiin prototyyppihävittäjät Haukka I ja II. Ne olivat jo valmistusajankohtanaan tehottomia aikansa ilmasotavaatimuksiin, mutta olisivat sarjavalmistukseen päästyään kyenneet olemaan 30-luvun alkuun päteviä harjoitushävittäjiä.
Myrsy olisi ollut lento-ominaisuuksiltaan vielä 1942 hyvä toisen linjan hävittäjä, mutta tuotannon viivästyminen ja liimauksen krooniset ongelmat aikaansaivat sen, että vain muutama ehti ottaa osaa sotatoimiin ja kykeni tasapäiseen taisteluun Lagg-3:n kanssa.
Pyörremyrsky olisi ollut hyvä täydennys hävittäjäilmavoimillemme, jos liimausongelmat olisi saatu ratkaistua, sarjatuotantovalmius olisi saavutettu jo 1943 ja saksalaiset olisivat toimittaneet kylliksi moottoreita tai meillä olisi ollut itsellämme edes jonkinlainen valmius tuottaa tehokkaita hävittäjämoottoreita. Kone oli nousukyvyltään ja ketteryydeltään G-sarjan Messerschmittiä parempi, nopeudeltaan aavistuksen verran hitaampi.
Humu jäi sekin prototyyppiasteelle. Sillä ei olisi ollut mitään jakoa ilmataistelussa, mutta reservilentäjien lentotaitojen ylläpitäjänä ja kehittäjänäkin sekä tiedustelukoneena se olisi voinut jos ei menestyä niin olla eräin rajoituksin käyttökelpoinen.
Suomessa oli suunnitelmia rakentaa kotimainen versio Mosquitosta käyttäen hyväksi alasammuttujen koneiden rakennetietoja. Tämä hanke olisi edetessään todennäköisesti kärsinyt liimausongelmista, hyvien moottorien puutteesta ja tuotantokapasiteettimme rajallisuudesta.Toteutuessaan onnistuneesti ko. hanke olisi kaiketi tuottanut kourallisen PE-2:n seuraajia nopeana 2-moottorisena tiedustelukoneena ja ehkä laivueenverran monikäyttöisiä hävittäjäpommittajia, jotka kesällä -44 olisivat olleet arvokas lisä, mitä Ilmavoimien suorituskykyyn tulee.
Niin, toisen maailmansodan kokemusten perusteella puukoneiden valmistuksessa se oleellisin tuotantotekijä huipputuotteiden valmistuksessa ei suinkaan ollut puusepän- ja sahateollisuus, vaan nimenomaan kemianteollisuus. Saksalaiset, venäläiset ja britit osasivat puun liimaamisen taidon suomalaisten puurakenteiden levitessä päreiksi vähänkään kovemmassa vauhdissa. Liimoja täällä ei osattu eikä puusepänteollisuus täällä metsien maassa kumma kyllä koskaan ole ollut tekniikaltaan tai innovaatioiltaan kovin kummoista. Suomessa tehtiin ja tehdään bulkkia, sellua ja paperia, muuta ei juuri osata eikä osaamisen kehittämiseen panosteta.
Ja mitäs puukoneita venäläiset ja saksalaiset sitten rakensivat?
että aika monet NL:n lentokoneet olivat enemmän tai vähemmän puurakenteisia, lukuunottamatta aivan sodan lopussa ilmaantuneita malleja. Tyypillinen rakenne oli metalliputkirunko päällystettynä kankaalla tai vanerilla ja puurakenteinen siipi. LaGG-3 , La-5 ja Yak-1 oivia esimerkkejä tästä rakenteesta.
Saksan hävittäjistä sekä FW190 että Me109 olivat kokometallirakenteisia, pommikoneissa ja muissa virityksissä puurakenteita käytettiin ilmeisesti jonkin verran.
Mutta kun alumiini-pula iski todenteolla, niin esimerkiksi Me 109K:ssa oli uudeelleensuunniteltu puurakenteinen peräsin.
Jopa Sturmovikissa (Il-2) oli yleensä puinen siipi alumiinisen ollessa sodan jälkiosan harvinaista herkkua. Myös myöhempien valmistuserien Me 109- ja FW 190 -koneiden perärakenteissa ja pyrstössä käytettiin puuta, FW 190:ssa jopa puista potkuria!
MYös Heinkel He-162-suihkuhävittäjä oli pääosin puurakenteinen, juurikin siitä syystä että alumiinia oli huonosti saatavilla. Nopeus oli jo yli 900 km/h, mutta suuri osa operatiiviseen toimintaan ehtineistä koneista menetettiin rakenteiden pettäessä.