Olen luterilaisesta kirkosta aikoinaan liittynyt ortodoksiseen. Nyt minua on alkanut vaivata 1. synnintunnustukseni. Siinä oli paineita, koska tunnustinhan yli 30 vuoden ajalta syntejä, nimittäin koko siltä ajalta kun en ollut ortodoksina elänyt! Luulin sen sujuvan parhaiten niin, että vältän pitkät tarinoinnit ja luetteloin synnit
- huorinteko
- kateus
- juoppous
- mässäys
- valehtelu
- epäusko
jne. jne. Tein siis näin.
Mutta nyt monien vuosien jälkeen olen alkanutkin ajatella, että olisiko pitänyt tunnustaa toisella lailla? Yksilöidä nuo synnit, eli missä tilanteessa siis tein huorin, miten, kenen kanssa. Ja Täsmentää myös valehtelu-osuutta. Ja muita syntejä.
Nyt tuntuu kuin ei se 1. synninpäästö olisikaan ollut todellinen! Onko näin ajatteleminen normaalia? Toisaalta jotkut sanovat että on väärin muistella vanhoja syntejä. En kuitenkaan voi estää ajatuksiani.
Toisaalta jos olisi PITÄNYT tarkentaa syntejä, niin olisihan pappi kai esittänyt jotain kysymyksiä niistä?
Mitä ajatella?
- huorinteko
- kateus
- juoppous
- mässäys
- valehtelu
- epäusko
jne. jne. Tein siis näin.
Mutta nyt monien vuosien jälkeen olen alkanutkin ajatella, että olisiko pitänyt tunnustaa toisella lailla? Yksilöidä nuo synnit, eli missä tilanteessa siis tein huorin, miten, kenen kanssa. Ja Täsmentää myös valehtelu-osuutta. Ja muita syntejä.
Nyt tuntuu kuin ei se 1. synninpäästö olisikaan ollut todellinen! Onko näin ajatteleminen normaalia? Toisaalta jotkut sanovat että on väärin muistella vanhoja syntejä. En kuitenkaan voi estää ajatuksiani.
Toisaalta jos olisi PITÄNYT tarkentaa syntejä, niin olisihan pappi kai esittänyt jotain kysymyksiä niistä?
Mitä ajatella?
Vastaukset 10
Vanhimmat
On aika turhaa lähteä katumaan katumustaan. Et saa tehtyä tekemättömäksi. Voithan kertoa seuraavaan Katumuksen sakramenttiin osallistuessasi mahdolliset virheesi. Vaikea on muuttaa itseään jo eletyn elämän osalta.
"Voithan kertoa seuraavaan Katumuksen sakramenttiin osallistuessasi mahdolliset virheesi."
eikö juuri silloin muistele niitä vanhoja, eli toimii väärin.
että voit kertoa rippi-isällesi tuntevasi syyllisyyttä siitä, että etä yksilöinyt näitä tekojasi. Hän silloin varmaan joko kysyy jotain niihin liittyvää tai sitten ei! Jospa nyt yrittäisit luottaa Jumalaan ja rippi-isääsi!
vastaväite, miten siis pitäisi menetellä, että osaat toimia oikein kaikkien sääntöjen mukaan, vaikka ortodoksisuus ei mikään lakiuskonto olekaan.
Ehdotan, että teet nyt ihan ensin jonkin synnin, huoraat esimerkiksi jonkin filmitähden kanssa unissasi ja menet sitten tunnustamaan sen. Voit kertoa papille myös filmitähden nimen, jos hän on oikein tunnettu, pappikin saattaa tuntea hänet ja ymmärtää heti tilanteesi paljon paremmin. Eiköhän se sillä lutviudu ihan sopivasti, sinä vain tunnut olevan nyt jonkinlaisessa pattitilanteessa.
"Ehdotan, että teet nyt ihan ensin jonkin synnin, huoraat esimerkiksi jonkin filmitähden kanssa unissasi .."
Mitä hittoa, tunnustaa joku UNI vai???? mitä järkeä siinä on, tunnustaako ihmiset yleensä unensa papille? Eikö kannattaisi keskittyä oikeisiin synteihin, ei unilleenm mitään kukaan voi.. kai..
tunnustaa kenen kanssa teit syntiä? Nimeltä mainiten kenen kanssa huorasit, nimeltä mainiten kenen kanssa kävit varkaissa jne.
Olen ymmärtänyt, että synnintunnustuksella tunnustamme omat syntimme, emme toisten. Siksi pidän sopimattomana kertoa, että kävin Masan kanssa varkaissa. Riittää kun kerron varastaneeni. Masan vastuulle jää tunnustaa omat syntinsä.
Voihan esim. huoraamisen synnin yksilöinti tarkoittaa sitä, että kertoo yksityiskohtia.. mainitsematta rikoskumppanin nimeä! Esim. voisi kertoa että olin avioliiton ulkopuolisessa suhteessa, joka kesti 3 kk.. ja että tapailimme hotelleissa? Se on jo yksilöimistä kertomatta kuitenkaan petikaverin NIMEÄ.
Tai voi kertoa, että varastin vuosina 88-91. Semmoista..
Mutta mitä alkuperäiseen tulee, niin hänenä antaisin asian olla. Ensimmäinen synnintunnustus juuri liittyneelle ortodoksille on monesti vaikea. Ei välttämättä edes tiedä kuinka sen tekisi ja tunnustettavaa oikeasti voi olla paljon iästä ja elämäntilanteesta riippuen. Eli mielestäni on siis ymmärrettävää, jos joku sortuukin "luettelemaan" synnit vähän mekaanisesti. Sitten myöhemmin ortodoksina eläessään voi synnintunnustuksella kertoa enemmän ja tarkemmin, kun ei ole vuosikymmenten juttuja kerrottavanaan.
antaisin asian olla. Onhan se synnintunnustuksen vastaanottanut pappi silloin aikanaan myös lukenut synninpäästön. Asian pitäisi siis olla selvä.
yksilöidä, kyllä pappi pyytää lisätietoja, jos niitä tarvitaan. Hän on lukenut synninpäästörukouksen, joten noista synneistä sinun ei enää kannata huolehtia.
Ole synnintunnustusta vaan se on Katumuksen sakramentti. Siis se on yksi sakramenteistamme. Antakaan tämän kerjun avaajan tehdä sen, mitä hän kokee oikeaksi. Hänhän tässä katuu.