RUOTSALAISET VAPAAEHTOISET SOTILAAT KANNAKSEN 1944 TAISTELUIDEN TEHOKKAIMPIA SOTILAITA!?
HEILLÄ OLI HYVÄ MORAALI JA HIENOT VARUSTEET!
NÄIN VÄITTI ERÄS VANHEMPI SWEDU, JONKA TAPASIN RAVINTOLASSA!
NIIN!
HEILLÄ OLI HYVÄ MORAALI JA HIENOT VARUSTEET!
NÄIN VÄITTI ERÄS VANHEMPI SWEDU, JONKA TAPASIN RAVINTOLASSA!
NIIN!
Vastaukset 15
Vanhimmat
ihan hyviä sotilaita, mutta niitä oli vaan todella vähän, että ei siitä ruotsalaisten kannata paljon kehuskella. Jaa, että ihan parhaita...
..että jatkosotaan osallistuu lauma keltanokkia, joilla ei ole minkäänlaista sotakokemusta ja silti pesevät kaikki sellaisetkin joilla on sotakokemuksia jo vuodesta 1917. Sinänsä varmaan saisit samantyyppisen vastaukset jos menisit kysymään perus-ressuvarusmieheltä että mikä on kaikkein kovin joukko-osasto. Minä vähän luulen että hän väittäisi sen olevan juuri se missä itse suoritti palveluksen.
Vai että hyviä. HA!
Montako riikinruotsalaista sai edes rautaristin? Taitaa luku olla alle viisi.
Mikään kyllä eu tälläista osoita, esim. heimopataljoonaan kuului paljon enempi miehiä ja se koostui pääasiassa Virolaisista ja Inkeriläisistä.
Kyllä niillä taisi olla sellainen "suojatyöpaikka" rintamalla, kuten oli talvisodassakin.
Se oli itseasiassa Mannerheimin määräys.
>HEILLÄ OLI HYVÄ MORAALI JA HIENOT VARUSTEET!<
Moraalista antaa hyvän kuvan Orvar Nilssonin kirja Suomen asiasta tuli omani. Siinä hän ihmetteli että ei yksi komppania mitään mahda, jos koko pataljoona juoksee! Vapaaehtoinen on osoittanut moraalinsa jo ilmoittautuessaan vapaaehtoiseksi. Näistä Riikinruotsalaisista monet oli jo Talvisodan vapaaehtoisia. Nämä oli miehiä Suomen-hurreihin verrattuna ja kaikki kunnia Nilssonin porukallei.
Varusteet ruotsalaisilla vapaaehtoisilla oli tietääkseni suomalaisia.
Miksi suomalaiset Er.P 14 ja ja II/JR 48 eivät olleet noin kutistuneet jatkuvissa taisteluissa kuin paljon puhuttu II/JR 13, jossa ruotsalaisten vapaaehtoiskomppania taisteli?
On eri asia verrata vaikkapa JR48:n tekemisiä kun se oli ollut remmissä taisteluiden alusta eli 9.6 alkaen.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/6338889#comment-33333419
http://keskustelu.suomi24.fi/node/6338889
Ruotsinkielisten yksiköiden ”pieneksi kutistuminen” ei johtunut pelkistä taistelutappioista, vaan selustaan poistuneista miehistä. Vasta viisi päivää rintamalla olleet tuoreet pataljoonat olivat kutistuneet noin sataan mieheen... Sitä ennen ne olivat olleet selustan varustelutöissä Syvärillä ja matkalla sieltä Kannakselle.
Miksi suomalaiset Er.P 14 ja ja II JR 48 eivät olleet noin kutistuneet, vaikka ne olivat olleet taisteluissa jo yhtä mittaa 18 vuorokautta?
Tuossa II/JR 13 porukassa nyt ainakaan ei ollut ainesta mainetekoihin tai peräti ylennystä Talin tiikereiksi saakka. Jarl Gallenin kirjassa Tre bataljoner, vuodelta 1949, se Tiikeri nimitys kerrotaan.
Hurrien rustaukset voi jättää omaan arvoonsa. Nämä on ne samat tyypit jotka väittää että hurrit oli loistavimpia Narvassa vaikka siellä ei ollut kuin KUUSI hurria.
Samat ovat myös kateellisia siitä että suomalaiset pärjäsi SS-divisioona Wikingissä muita pohjoismaalaisia paremmin.
Antoipahan Ruotsin kunkku Åkelle kultaa ja mirhamia, koska Ruotsin vapaaehtoisetkin oli näyttävästi mukana filmissä.
Stefan Forssin propagandistinen teksti Etuilijan edessä ja Tali-Ihantala 1944 elokuvien käsikirjoituksina?
Stefan Forssin juttu "Vaiettu voitto" on kirjoitettu nähtävästi 1994, jolloin Matti Koskimaan Viipurinlahden taisteluita käsitellyt teos ei ollut vielä ilmestynyt. Suotta Forss Koskimaata moittii vaikenemisesta Tienhaaran suhteen. Veitsen terällä -kirjassa Viipurin Tienhaaran taistelu on mainittu varmasti ihan oikeassa suhteessa verrattuna vaikkapa Talin-Ihantalan, Vuosalmen tai Nietjärven ja Ilomantsin taisteluihin. Kyseessähän oli lähinnä pelkkä tykistön torjuntatataistelu ja Koskimaa tykistön miehenä kyllä tiesi mitä kirjoitti!
Samanlainen kuvaus kuin tuo Forssin "päin pakokauhua" löytyy Stig Hästön kirjasta ja heti tulee mieleen epäilys propagandistisesta tekstistä. Huvittavaa on Forssin kuvaus JR 61:n saapumisesta Tienhaaran maastoon. Se kun näyttää pohjautuvan suoraan Stig Hästö:n kirjaan Syreenit kukkivat vielä. Muistoja ja tunnelmia Viipurissa kesällä 1944. Hästön kirjassa olevat kuvaukset taas muistuttaa paljolti Lauri Jäntin kirjojen kuvausta kirjassa Kannaksen suurtaisteluissa kesällä 1944.
Hästön kirjan taistelukuvaukset ovat kuin suoraan Jäntin kirjasta. Kummallista on tuon kirjan kerronta esim. Kuuterselästä, josta ei oikeastaan mainita muuta kuin JP 3:n perääntyminen. Sen sijaan Hästö pyörittelee kaiken aikaa JR 61:n vaiheita ja tapahtumia, vaikka ko. yksikkö oli hänelle täysin vieras! Hästö kun oli JP 3:n komentajan, Hynnisen, adjutantti. Hän sai siipeensä 28.6.1944 Aniskalan suunnalla ja oli lopun aikaa sotasairaalassa.
Hästö Stig H. Syreenit kukkivat vielä - muistoja ja tunnelmia Viipurissa kesäkuussa 1944
wsoy, 1989, 173 s.
Helsingin valtatie tukittiin Tienhaarassa
"Kirjoittaja on laatinut artikkelin kuunianosoitukseksi JR 61:n veteraaneille ja heidän edesmenneelle komentajalleen."
SAL 8/94
http://www.etulinjanedessa.fi/forss.pdf
"Vaiettu voitto"
"...ovat maamme nykyiset sotahistorioitsijat yleensä vaienneet Tienhaaraan taistelusta."
http://fi.wikipedia.org/wiki/Matti_Koskimaa
Matti Koskimaa: Veitsen terällä. Vetäytyminen Länsi-Kannakselta ja Talin-Ihantalan suurtaistelu kesällä 1944 (1993)
Matti Koskimaa: Torjuntavoitto Viipurinlahdella kesällä 1944 (1996)
Tappioista kerrotaan näin kirjassa Torjuntavoitto Viipurinlahdella kesällä 1944, s. 43:
JR 61 menetti 24-25.6.1944 kaatuneina 5 ja haavottuneina 97 miestä. Vielä 26.-27.6 JR 61 kärsi huomattavia tappioita vihollisen tykistön ja heittimistön tulessa. Se menetti kaatuneina 4 ja haavoittuneina 103 miestä. Tienhaaran niemen kiivaimman taisteluvaiheen 22.-27.6. aikana JR 61 menetti kaatuneina 46 ja haavoittuneina 350 miestä. Tämän jälkeen taistelut Tiehaaran niemellä laantuivat. JR 61 vaihdettiin taakse elokuun alussa, muistaakseni 5.8.1944
http://www.mil.fi/ruotuvaki/?action=read_page&pid=105&aid=1725
"Mies elokuvan takana on Maanpuolustuskorkeakoulun dosentti Stefan Forss. Sekä elokuvan idea että sen käsikirjoitus ovat Forssin käsialaa."
"Karjalan kannaksen torjuntavoitosta kertova Tali-Ihantala 1944 saa ensi-iltansa 7. joulukuuta. Mies elokuvan takana on Maanpuolustuskorkeakoulun dosentti Stefan Forss. Sekä elokuvan idea että sen käsikirjoitus ovat Forssin käsialaa. - Hanke käynnistyi talvella 1999, kun Stefan Forss jäi miettimään, miksi Suomessa ei ollut tehty yhtään sotaelokuvaa puhtaasti dokumentaariselta pohjalta."
"Aluksi yhteydenotot valuivat hukkaan, mutta keväällä ohjaaja Åke Lindman tarttui ajatukseen vakavissaan. Se oli silkkaa uhkapeliä, sillä Forss oli käsikirjoittajana puhdas untuvikko, jonka kirjalliset ansiot rajoittuivat lähinnä tieteellisten tutkimusraporttien laatimiseen. Lindman päätti tuoda vanhan työtoverinsa, käsikirjoittaja Benedict Zilliacuksen mukaan projektiin.
- Työnjako oli sellainen, että minun tehtävänäni oli luoda ainekset tapahtumille ja Benedict sai vastata repliikeistä. Ihantalan sotaveteraanina hän kykeni eläytymään sen ajan kielenkäyttöön, johon taas minulla ei ollut lainkaan tuntumaa."
Huvittava ukko kun käyttää nuoruutensa aikaisia kuvia jutuissaan.
http://www.hs.fi/haku/?haku=Stefan Forss
Parempia ne taisi olla kuin suomalaiset österpotsi-heimoveljensä.
Kerrotko milloi nämä vapaaehtoiset taistelivat 1944. Räkänokat kyllä tappelivat Hangossa mutta KOSKAAN ei ollut aitoja riikinruotsalaisia kuin joku 10-20 näisttä kesä n 1944 taisteluissa Suomessa ja Baltiassa.
SS-divisioona Nordkin koostui lähinnä saksalaisisa ja norjalaisista. Ei siinä ollut kuin mu7utama juuttipelle ja hurri.
Mitä vittua selitätä! Ei siellä ollut ruotsalaisia vapaaehtoisia vaan pelkkiä suomenruotsalaisia. Ketnties väittäjä oli humalassa?
Marttisen porukka oli tehokas mutta ei tehokkain.
palvelivat JR 13:n II P:ssa. Heitä oli vajaa 40. Kyllä he kyviä ja kokeneita sotilaita olivat.
> Heitä oli vain vajaa 40. Kyllä he kyviä ja kokeneita sotilaita olivat.<
Riikinruotsalaiset palvelivat JR 13:n II P:ssa ja heitä oli kesällä 1944 yksi komppania ja lopulta vain noin 40 jäljellä. Kesän 1944 tappiot oli kaatuneina muistaakseni hieman yli 20 ja haavoittuneita oli sitäkin enemmän eli useita kymmeniä. Tarkat lukemat löytyy Orvar Nilssonin kirjasta ja toki muualtakin eli tuosta kirjasta:
Gallen Jarl: Tre bataljoner - Infanteriregementet 13 på Karelska näset sommaren 1944
Söderströms, 1949, 371 s., 1. painos
Olen lukenut aika tarkkaan heidän vaiheistaan. Tuossa "edustuksellisessa" ruotsalaispataljoonassa ehti kaikkiaan palvelemaan noin 1200 ruotsalaista vapaaehtoista Jatkosodan aikana. Heillä oli eri mittaisia sopimuksia puolesta vuodesta ylöspäin. Osa jäi haavoituttuaan toipumislomaltaan palaamatta ja se on jopa minustakin ihan ymmärrettävää.
Jatkosodan alussa oli Hangon mottia vartioimassa huomattavasti isompi vapaaehtoisjoukko yhdessä suomalaisten kanssa. Kuitenkin tästä porukasta vain melko pieni osa jäi sotimaan Suomeen.
tanskalaisineen kotiutettiin 1941 lopulla. Pieni osa eli vajaa komppania jäi jatkamaan palvelusta JR 13:ssa. Joukossa oli muutama tanskalainen. Kesällä -44 oli jäljellä tiedustelujoukkue ja reilun joukkueen verran yhdessä kiväärikomppaniassa.
Ruotsalaisia oli kaikkian 1 694 ja tanskalaisia 404.Omassa pataljoonassa palveli 912 ruotsalaista. 17.D:n yksiköissä heitä oli 508. Lisäksi oli pieniä määriä tykistössä, ilmatorjunnassa ja laivastossa. Autojoukoissa palveli 170 ja panssarivaunukorjaamolla noin 100. Lääkintähenkilöstöä oli 210.
Suomessa ei ollut ruotsalaisia vapaaehtoisia -44. Josko lie ollut Lapissa, sakujen seassa, mutta ei etelämpänä.
Olet trolli vaan, hih haa.
kaikki nämä ketjut missä käsitellään suomen tai riikinruotsalaisten sotatoimia. Ne keräävät aina ympärillensä kaikkein heikoimman ja olemattomalla itsetunnolla varustetun kaunaisen roskasakin ympärilleen. Jopa sellainen havainto on tullut vastaan, että näillä peräkammaripojilla on kerrasta toiseen toistuvat sanasta sanaan samanlaiset vakioidut vastaukset jotka sopivat vastaukseksi joka paikkaan täysin riippumatta varsinaisesta aiheesta.