Nyt oon niin kyllästynyt tähän ainaseen taistelemiseen ja selviämiseen vaan sen takia et muut ryssi samalla mun elämän kun omansa, jo ennen ku mulla oli edes omaa tahtoa, eipä siihen päälle paljon auta omat inhimmilliset virheet tilannetta!
Mun tarina on tää;
-Kotona vanhemman riiteli ja etäiset koko ajan
-Perheväkivaltaa (isä-äiti-isoveli), alkoholi
--->minä ja äiti karkuun äidin miesystävän luo
-isän ja äidin ero
-minä ja äiti muutettiin salaa äidin miehen luo
---> kylällä puhuttiin äidistä huorana
---> musta tuli pikku huora niin kyläl kuin sukulaisillekin
---> sukuuskonlahkossa (pitäneet kaikkia tekojani syntisinä vauvasta asti)
- äiti ja isäpuoli naimisiin vain vuosi eron jälkeen
---> mun ja äidin välit etääntyi, en saa sanoa mitään pahaa hänen miehestään
- veli tekee itsemurhan
---> isä ja äiti syyttelevät toisiaan, minä joudun väliin
- kaiken yllä mainitun summa on mielipide että olen huora ja hullu, niinkuin sen koko perhekin
---> jutut levisi omalla paikkakunnalla 2 muuhun naapuri kuntaan
----> jäin ilman kavereita sosiaalisuudestani huolimatta pahimmassa murrosiässä
---> Vieläkin ilman kavereita, kiusaamista ja syrjintää osa pyytänyt anteeksi, mutta kukaan ei edelleen halua ystävystyä
-äitini (ja isäpuoleni) välit etäiset, johtuen isäpuolesta
--> kaikki aina vaatimassa jotain, ja suututaan jos en kerkeä auttaa tai suutun vähän jostain, mun tunteisiin ei oikeutta
-Koulun käynti ollut vaikeaa siitä asti kun veljen kuoleman jälkeen puhkesi reuma, väsymys ylivoimainen jo kaupassa käynnin jälkeen en jaksa tehdä mitään
Ja moneenko näistä asioista olen voinut vaikuttaa? en paljon paskaakaan mihinkään. En kaipaa mitään jumalan sanaa tähän tai etten voi päättää kohtalostani. Kun väsyn tähän teen juuri niin kuin itsestäni tuntuu. Ketään joka ymmätää?
Mun tarina on tää;
-Kotona vanhemman riiteli ja etäiset koko ajan
-Perheväkivaltaa (isä-äiti-isoveli), alkoholi
--->minä ja äiti karkuun äidin miesystävän luo
-isän ja äidin ero
-minä ja äiti muutettiin salaa äidin miehen luo
---> kylällä puhuttiin äidistä huorana
---> musta tuli pikku huora niin kyläl kuin sukulaisillekin
---> sukuuskonlahkossa (pitäneet kaikkia tekojani syntisinä vauvasta asti)
- äiti ja isäpuoli naimisiin vain vuosi eron jälkeen
---> mun ja äidin välit etääntyi, en saa sanoa mitään pahaa hänen miehestään
- veli tekee itsemurhan
---> isä ja äiti syyttelevät toisiaan, minä joudun väliin
- kaiken yllä mainitun summa on mielipide että olen huora ja hullu, niinkuin sen koko perhekin
---> jutut levisi omalla paikkakunnalla 2 muuhun naapuri kuntaan
----> jäin ilman kavereita sosiaalisuudestani huolimatta pahimmassa murrosiässä
---> Vieläkin ilman kavereita, kiusaamista ja syrjintää osa pyytänyt anteeksi, mutta kukaan ei edelleen halua ystävystyä
-äitini (ja isäpuoleni) välit etäiset, johtuen isäpuolesta
--> kaikki aina vaatimassa jotain, ja suututaan jos en kerkeä auttaa tai suutun vähän jostain, mun tunteisiin ei oikeutta
-Koulun käynti ollut vaikeaa siitä asti kun veljen kuoleman jälkeen puhkesi reuma, väsymys ylivoimainen jo kaupassa käynnin jälkeen en jaksa tehdä mitään
Ja moneenko näistä asioista olen voinut vaikuttaa? en paljon paskaakaan mihinkään. En kaipaa mitään jumalan sanaa tähän tai etten voi päättää kohtalostani. Kun väsyn tähän teen juuri niin kuin itsestäni tuntuu. Ketään joka ymmätää?
Vastaukset 15
Vanhimmat
ainaskin ymmärrän!! Paskaa tullut niskaan koko ikäni!!
Eräänä päivänä vaan päätin, että en anna sitä valtaa kiusaajilleni, että romahdan/tapan itseni!!!
Päätin jätää kaikki inhotukset taakseni ja soin heille vain sääliä!! Minua TE ette murra!!! Ei ole helppo valinta, mutta kannatti!! Paskat toisten juoruista ja pahansuopuudesta!! Minä elän - ja just niin kuin sattuu huvittamaan - en ole tilivelvollinen vainoojilleni!!!! Arpia jäi, mutta niissä on elämisen maku!!!!
Ota elämä haltuusi!!!!
VOIMIA, YSTÄVÄ!!!!
Hyvä ja asiallinen kirjoitus edellisellä kirjoittajalla. Kaikkea ei tarvitse sietää kenenkään !
erilaisissa tilanteissa tarvitaan erilaisia keinoja taistella ja selvitä arjesta.
"Eräänä päivänä vaan päätin, että en anna sitä valtaa kiusaajilleni, että romahdan/tapan itseni!!! "
tuo olikuin minun suusta...
joskus vaan tuntuu et ois mukava antaa samalla mitalla takaisin ja ehkä jopa hieman enemmänkin...
Hei
Kosto meiningissä on aina riitatilanteessa toisia vastaan. Tuskin vastapuolikaan hyväksyy kostoasi vaan vastaa siihen taas vielä "enemmänkin". Olisiko se vahvan itsetunnon kasvattamista ja sitä muuta vahvuutta jos koettasit olla välittämättä. Romahtaminen ja muut "tekemiset" olisivat niin väärin sinua itseäsi kohtaan. Joka päivä aika kuluu ja elämä lyhenee. Koeta toimia oikin ja hyvin niin olet aina vahvempi niin se onnellisempikin elämä vielä koittaa. Voimia sinulle.
Heipat
Kun katsoin listaasi niin voin hyvin todeta, että hyvä ja kiltti tyttö on nyt joutunut pahojen läheisten ympäröimäksi. Kun toimit ja teet oikein niin olet aina voittaja ja väärintekijät häviäjiä. Toivottavsti löydät hyviä ystäviä jotka tukevat sinua vaikeuksissa. Kaikki tuskin muuttuu kerralla paremmaksi mutta ota suunta parempaan. Perättömiin ja asiattomiin juttuihin ei kannata ottaa minkäänlaista kantaa jos itse tiedät miten asiat ovat. Voi hyvin ja kohti parempaa.
parempaan, jos ei tiedä missä se on???
No. Tuleen ei saa koskaan jäädä makaamaan. Jokainen meistä tuntee ja tietää omissa ja toisten tekemisissä hyvän ja huonon "suunnan". Pitää koettaa tehdä muutoksia asioissa mitkä eivät toimi. Ei kukaan voi tietää tulevaisuuteen, että mikä siellä odottaa. Aina voi kuitenkin kokeilla toimia toisin ja jos huomaa suunnan olevan väärä niin sitten vaan uusia keinoja kokeilemaan vaihtaa suuntaa. Suunta voi olla myös asenne. Hyvään suuntaan toivottaen.
Heti kun vaan voit, niin muuta kauas pois niitten kaikkien ihmisten luota, pois sieltä kylältä. Aloita oma elämäsi, ilman menneisyyttä.
Nyt olet varmasti oppinut paljon kun olet nähnyt niin läheltä miten ihmiset tekevät typeriä virheitä, varmaankaan et niitä virheitä itse toista omassa elämässäsi. Voit elää vapaana ja oikein.
-
http://masennus.nettisivu.org
oikein vastannut.
Olen yksi tälläinen pois muuttanut kauaksi rajantaa. Olen saanut elää ihanan elämän. Saanut paljon ystäviä. Olen saanut oppia toisen kielen suomen rinnalle. Olen unohtanut kaiken kärsimäni pahan.
Ei helppoa irtautua noista kuvioista, vaikka miten jalosti oppisi ajattelemaan. Mutta mitään ei saa silläkään että alistuu uhriksi eikä ota itselleen oikeutta ja vastuuta omaan elämään. irtautuminen kaikesta antaa uuden alun. Sekin helpommin sanottu kuin tehty. Jokainen kaipaa juuriaan ja sukua ja perhettä ja mennyttä jollain tapaa raameikseen. Mutta laitettava vaakakuppiin, mikä itselle on tärkeä. Tärkeämpi. Sitä elää kuitenkin täällä ennenkaikkea itseään varten. On oikeus muokata elämäänsä sellaiseksi jossa on onnellisempi, tasapainoisempi, eikä ole toisten sylkykuppi ja tallattavana. Uudessa ympäristössä voi ehkä saada takaisin sen ihmisarvonsa joka itselle kuuluu. Tällä hetkellä ja menneinä vuosina yhteisö ympärilläsi on ollut sairasta. Se on sairastuttanut sinutkin. Voit tervehtyä henkisesti jos teet irtioton ja jätät kaiken.
Suosittelen kirjaa Ben Furman "Ei koskaan liian myöhäistä saada onnellinen lapsuus" Sieltä löysin lohdun lailla näkemyksen myös sille etten tahdo syyttää ankeaa lapsuuttani kaikesta, enkä paaluta itseäni kiinni niihin vääryyksiin ja jää sen uhriksi, vaan irrotan narut ja jätän ne taakse jollain tapaa ja yritän kulkea kohti valoa ja uutta ja hyvää. Tahdon viihtyä itseni kanssa ja olla itselleni hyvä ja armollinen. Vaikeasta lapsuudesta ja nuoruudesta jää arpiakin, mutta kaikenkaikkiaan kirjassakin todetaan, että tällaiset värisevät sielut ovat aikuisuudessa yleensä huomaavaisempia ja ymmärtäväisempiä ja solidaarisempia ja hyväksyvämpiä kuin muut. Vaikeudet omalla tavallaan pehmentävät ihmistä inhimillisemmäksi toisille. Kaunopuheista ehkä, mutta tottakin. On hyvä jos sinne asti pääsee, mutta joskus jotkut jäävät katkeruuden vyyhtiin, joka kyllä pilaa elämän. Itse tiedän ettei ne ole asioita joita voi vain päättää tehdä tai tuntea. Ei tunteita voi määrätä tai ohjata, vaikka päättäisi ryhtyä tietynlaiseksi ihmiseksi. Mutta pohtien ja ymmärtäen syitä ja seurauksia voi ne vaikuttaa välillisesti aitoihin tunteisiimme ja huomaamme jossain kohti olevamme voittajia. Pitää antaa itselleen aikaa ja olla armollinen.
On hyvä merkki, että olet selvästi murrosvaiheessa asian kanssa. Olet sen tiedostanut ja jäsentänyt ja selvästi kapinoit sitä vastaan, etkä halua jämähtää tilanteeseen. Olen aika valmis muutokselle. Onnea matkaan. Tule onnelliseksi.
muuttaisin pois ja olisin mahdollisimman vähän sukuni kanssa tekemisissä- miksi ihmeessä olla, kun ne aiheuttaa vain pahaa mieltä. Ei kannata olla sellaisten ihmisen ympäröimänä, jotka pilaa elämän. Mulla itellä kesti kauan tajuta, ettei tarvi sietää, vaikka on sukulainen.
Hyvää huomenta
Kaikki ongelmat eivät poistu pois muuttamalla. Maisemat vaihtuvat mutta entä sitten kun kohtaat siellä uudessa paikassa taas ilkeitä ihmisiä sillä niitä vaan sattuu olemaan ihan joka paikassa? Olisiko oman asenteen muutoksesta apua suhtautua niihin ilkeisiin ihmisiin? Jos kostat ja annat vähän enemmänkin siellä uudessa paikassa niin voitkin olla vieraiden kynsissä vieläkin pahemmassa pulassa kuin sukulaistesi keskuudessa. Vahvista itsetuntoasi ja toimi kaikessa mahdollisimman oikein niin sinuun on vaikea päästä kiinni. Ja jos joku nimittää sinua vaikkapa skootteriksi niin tiedä silloin, että mikä olet. Ei hölmöjen kanssa kannata alkaa väittelemään siitä, että oletkin fiksu nuori nainen. Pärjäile.
Ymmärrän Turvamiehenkin pointin, mutta vaikeahan täällä kenenkään on ehdottomia ohjeita antaa kun emme tiedä miten alkuperäinen kirjoittaja itse käyttäytyy. Ehkä hän käyttäytyykin jo kuten Turvamies toivoo tai ohjeistaa. Minua itseäni ärsyttää että aina heitetään tuo asenne ohjeeksi. Asenne on tärkeä, mutta se ei aina riitä jos ympärillä on asenteettomia ihmisiä enemmän kuin voisi kuvitella. Ei ole oikein että toiset jyrää ja yhden pitää jaksaa vuodesta toiseen asenteella. Jaksamisella ja sietokyvyllä on rajansa. Jokainen tietää missä raja menee. Jossain vaiheessa. Kukaan ei halua hajota ja kadottaa itseään täysin jyräävien ihmisten alle. Ja todellakin on ihmisiä joiden kanssa ei selviä henkisesti terveenä ellei ota etäisyyttää tai kokonaan irtiottoa pysyvästi. Esimerkkinä vaikka narsistinen lähiomainen voi tuhota nuoren ja nuoren aikuisen ja aikuisen itsetunnon täysin. Joskus asennetta on sekin, että pelastaa itsensä masennukselta, itsetuholta, itsetunnon tuhoutumiselta jne ottamalla ja lähtemällä ympyröistä joissa kiusataan, piinataan, halveksitaan, väheksytään ym.
Jos samaan tilanteeseen joutuu useammin, eri ihmisryhmien kanssa, sitten on kyllä syytä katsoa peiliin ja kysellä itseltään, voisko itse kenties tehdä jotain toisin. Silloin on turha paeta sillä vastassa on aina sama ongelma ellei itse tutkaile itseään ja koeta kohdata ongelmansa ja muuttua.
Hei
Upeasti kirjoitit ja on totta, että kenenkään kynnysmatoksi ei kannata ryhtyä. Niin moni on kynnysmattona avioliitossaan, työpaikallaankin ja vaikkapa "ystävien" keskuudessa. Itsetunnon loppuminen voi viedä itsetuhoon. Kun katsoin kirjoitusta ensimmäisestä viestistä niin en löytänyt mitään vikaa kirjoittajasta itsestään ja siksi päättelinkin, että hän osaa jo tonttinsa hoitaa. Ilmeisesti viestin alkuperäinen kirjoittaja vaihtaa välillä nimimerkkiä ja se sotkee keskustelua. Minun neuvoja ja ohjeita ei kannata ihan tosissaan ottaa. Itsekin hyvin repaleisena tätä elämää vaellan. Koetan kuitenkin etsiä voimia epäkohtieni kantamiseksi kun muuttokaan ei auta. En palaa enää tälle palstalle joten kaikkea hyvää teille kaikille ja luottakaa, että paremmat ajat on vielä edessäpäin. Joskus se luottamus katoaa mutta pitää tietää, että sekin on olemassa.