Hähää, narahditpa lukemaan esipuhetta! Ja jotta lukisit sitä lisää, mainitsen, että kirjan seksikkäimmät osat luetellaan hiukan jäljempänä.
”Syvältä, syvältä on kaiken olemus; kuka voi sen löytää?” Tähän voidaan ki-teyttää huuhaan henki. Kyseessä on väännelmä mietelauseesta, joka alkaa ”Syvällä, syvällä”. Pelkkä vääntely ei tietenkään ole huuhaata, ainakaan hy-vää huuhaata, vaan siinä pitää olla jokin idea – sekopäinen idea. Joskus siinä voi nähdä ovelaa viisautta: eikö alkuperäinen mietelause ole yhtä hölmö kuin sen väännelmä ja lisäksi tyhjän mahtipontinen? Mutta huuhaaseen kätketty viisaus on aina lukijan silmäkulmassa.
”Huuhaa” on suomen kielen kauneimpia sanoja ja mahdoton kääntää muille kielille. Sen soisi leviävän lainasanana muihin kieliin, kuten ”sauna”, ”sisu” ja ”rapakivi” ovat levinneet.
Huuhaaksi sanotaan usein tieteenä tai muuten vakavasti esitettyjä oppeja ja näkemyksiä, kuten astrologiaa, skientologiaa, homeopatiaa, hypnoosia ja mannerliikuntojen ”teoriaa”. Sellaisesta tämä kirja yrittää pysytellä kauka-na, sillä huuhaan esittäminen vakavassa mielessä on mautonta. Sitä paitsi kannattaa muistaa, mitä Schopenhauer sanoi totuuden hyväksymisen vai-heista: jokaiselle totuudelle ensin nauretaan, sitten sitä vastaan taistellaan ja lopuksi sitä pidetään itsestään selvänä. (Tämä usein esitetty sitaatti on huuhaata, sillä ei Schopenhauer mitään sellaista sanonut; ks. hakusanaa Si-taatit.) Tarkkaavainen lukija saattaakin huomata edellä mainitusta listasta jonkin asian, jota on pidetty huuhaana mutta ei pidetä enää.
Parasta huuhaata syntyy siellä, missä ihmiset antautuvat puhumaan tai kir-joittamaan huuhaata huuhaan vuoksi ja huuhaana. Tällöin on vakavien asioiden puhuminen ja yleensä asian puhuminen kiellettyä. Toisaalta huu-haan kirjoittaminen on taito, jota useimmat eivät ole oppineet, ja niinpä useimmat ihmiset kirjoittavat parasta huuhaataan silloin, kun luulevat kir-joittavansa asiaa.
Hyvä huuhaa on irrottelua, narriksi heittäytymistä ja sekoilua. Useinkin se alkaa ainakin näennäisesti järkevästi mutta päätyy järjettömyyteen. Toi-saalta yhdentekevän järjettömyyden alta voi pilkistää jotain merkityksellis-tä ja järjellistä, jota ei ehkä olisi voitu muuten esittää.
Laatuhuuhaa sisältää ovelia viittauksia niin paljon, että fiksuimmaltakin jää yleensä oivaltamatta – ainakin ensi lukemalla – jokin pieni osa huuhaan maukkaimmasta sisällöstä. Niinpä ei pidä huolestua, jos sinusta tuntuu, että tämän kirjan jossain kohdassa on viittaus, jota et ymmärrä, tai että kohta on
”Syvältä, syvältä on kaiken olemus; kuka voi sen löytää?” Tähän voidaan ki-teyttää huuhaan henki. Kyseessä on väännelmä mietelauseesta, joka alkaa ”Syvällä, syvällä”. Pelkkä vääntely ei tietenkään ole huuhaata, ainakaan hy-vää huuhaata, vaan siinä pitää olla jokin idea – sekopäinen idea. Joskus siinä voi nähdä ovelaa viisautta: eikö alkuperäinen mietelause ole yhtä hölmö kuin sen väännelmä ja lisäksi tyhjän mahtipontinen? Mutta huuhaaseen kätketty viisaus on aina lukijan silmäkulmassa.
”Huuhaa” on suomen kielen kauneimpia sanoja ja mahdoton kääntää muille kielille. Sen soisi leviävän lainasanana muihin kieliin, kuten ”sauna”, ”sisu” ja ”rapakivi” ovat levinneet.
Huuhaaksi sanotaan usein tieteenä tai muuten vakavasti esitettyjä oppeja ja näkemyksiä, kuten astrologiaa, skientologiaa, homeopatiaa, hypnoosia ja mannerliikuntojen ”teoriaa”. Sellaisesta tämä kirja yrittää pysytellä kauka-na, sillä huuhaan esittäminen vakavassa mielessä on mautonta. Sitä paitsi kannattaa muistaa, mitä Schopenhauer sanoi totuuden hyväksymisen vai-heista: jokaiselle totuudelle ensin nauretaan, sitten sitä vastaan taistellaan ja lopuksi sitä pidetään itsestään selvänä. (Tämä usein esitetty sitaatti on huuhaata, sillä ei Schopenhauer mitään sellaista sanonut; ks. hakusanaa Si-taatit.) Tarkkaavainen lukija saattaakin huomata edellä mainitusta listasta jonkin asian, jota on pidetty huuhaana mutta ei pidetä enää.
Parasta huuhaata syntyy siellä, missä ihmiset antautuvat puhumaan tai kir-joittamaan huuhaata huuhaan vuoksi ja huuhaana. Tällöin on vakavien asioiden puhuminen ja yleensä asian puhuminen kiellettyä. Toisaalta huu-haan kirjoittaminen on taito, jota useimmat eivät ole oppineet, ja niinpä useimmat ihmiset kirjoittavat parasta huuhaataan silloin, kun luulevat kir-joittavansa asiaa.
Hyvä huuhaa on irrottelua, narriksi heittäytymistä ja sekoilua. Useinkin se alkaa ainakin näennäisesti järkevästi mutta päätyy järjettömyyteen. Toi-saalta yhdentekevän järjettömyyden alta voi pilkistää jotain merkityksellis-tä ja järjellistä, jota ei ehkä olisi voitu muuten esittää.
Laatuhuuhaa sisältää ovelia viittauksia niin paljon, että fiksuimmaltakin jää yleensä oivaltamatta – ainakin ensi lukemalla – jokin pieni osa huuhaan maukkaimmasta sisällöstä. Niinpä ei pidä huolestua, jos sinusta tuntuu, että tämän kirjan jossain kohdassa on viittaus, jota et ymmärrä, tai että kohta on
Vastaukset 2
Vanhimmat
-kuvattu huuhaan oikea olemus. ,-))
-Ten points...
Narriksi heittäytyä pitää osata ;)