Mies ja synttärilahjat

Mä en saa niitä kotitalouslahjojakaan..
Parempi se on kuule ostaa vaan itse itselle jotain mieluista! sekin piristää!
Olen jo vuosikaudet ostanut itselleni ruusun ja miehen udellessa, keneltä se on, hymähdän vain...

ei sulle kuitenkaan mikään lahja kelpaa, joten parempi kun ostaa urheilusukkia joka joulu..

Näytä sille yhtä kultakauppaa, ja sano että tuolta haet sen lahjan ja piste!

on siitä kiinni, mitä saa synttärilahjaksi, kantsii tehdä jotain itsetuntoa vahvistavaa. esim kilpaurheilu opettaa, ettei aina voi voittaa.

... ymmärrän jotenkin sinua, että tuollaiset "yhteislahjat" kenkuttaa!
Nehän ovat tavallaan koko perheen lahjoja.
Mies on ajatellut jollain tapaa itsekin hyötyvänsä lahjoista. Hän ei halua ostaa omasta mielestään "turhaa".
Hän on kuin vanhanaikainen isä tai äiti, joka ostaa lapselleen villapöksyt ja lapaset joululahjaksi.

Sinuna minä kuitenkin unohtaisin koko syntymäpäivät, jos miehellä ei kertakaikkiaan leikkaa yläpäässä tämän asian suhteen.
Mitä jos ostaisit itse itsellesi jonkin kivan, henkilökohtaisen lahjan ja tekisit sen ihan näyttävästi. Koru, kirja, hajuvesi ym. Et todellakaan salaisi sitä, mitä ostit itsellesi. Ehkä joku kiva viikonloppureissu kylpylään parhaan ystävättären kanssa.

Kun mies huomaa, että arvostat ja hoidat itseäsi, ehkä hän tajuaa keittokirjojensa ja raha-arpojensa typeryyden. Typeriä ne ei sinänsä ole, mutta vaimolle lahjoina annettuina aika itsekkäitä.

Ei meillä osteta syntymäpäivälahjoja ollenkaan. Synttärit on meidän kummankin mielestä lähinnä lapsille tärkeä juhla. Meillä kummallakin on ihania lapsuusmuistoja suurista syntymäpäväjuhlista, kun serkut ja koulukaverit tulivat päiväksi lahjat kainalossa juhlimaan ja leikkimään. Nyt oman syntymäpäivän juhliminen tuntuisi vähän hassulta ja lapselliselta. Pöyreitä vuosia voisi jotenkin juhlistaa, mutta toisaalta... miksi?

Ehkä sinun miehesi on vähän näillä samoilla raiteilla kuin me, eikä siten ymmärrä miten tärkeä päivä syntymäpäivä sinulle on.

Nimenomaan ostaa vaimolle vaikka keilapallon jos itse innostuu keilaamisesta.

Sääli ettei arvoista ole tullut voittoa; veikkaan että jo yksikin voitto jolla olisit voinut hemmotella vain ja ainoastaan itseäsi olisi jäänyt viimeiseksi arpa-lahjaksesi.

Ellet ole innokas kokkaamaan niin keittokirjan ostaminen on jo loukkaavaa (etenkin jos kyseessä on jokin 'hyvää kotiruokaa'-perusteos) kun kumminkin osaat ruokaa laittaa.
Samoin imuri on ihan ihme keksintö lahjaksi; mitä se mies kuvittelee? jotta imurointi on niinkuin 'naisten formula-kisat'? Surinaa, pörinää, vauhti päällä ja siinäpä rouvalla viihdettä moneksi vuodeksi?

Ei hyvänen aika...jos miehesi on neandertaalinen jäänne niin raahaa se ulos päänsisäisestä luolastaan ja väännä rautalangasta. Jos taas miehen asenne on se että kaikki 'naisten jutut' ovat huuhaata joihin ei euroakaan sijoiteta niin sitten et osta sille miehelle yhtään mitään, mitä hän haluaa ja kiellät vielä arpojenkin oston 'huru-ukkojen huuhaana', johon ei yksikään järkevä mies alennu.

Sinulle pitää ostaa oikeanlainen lahja, jotta tunnet itsesi tärkeäksi?

Olen kieltänyt miestäni ostamaan minulle lahjoja. En kaipaa ympärilleni hänen ostamiaan lahjoja syntymäpäivisin tai jouluisin, hän riittää minulle itsessään lahjaksi oikein hyvin.

Minäkään en osta miehelleni lahjoja. Aluksi hän ei meinannut ymmärtää tällaista "lahjattomuutta", kun oli lapsuuden perheessään tottunut, että lahjoja on oltava. Varsinkin äitinsä ja siskonsa ovat kieli pitkällä lahjojen perässä.. Vuosien kuluessa hän kuitenkin on sisäistänyt pointtini ja kaikki on siltä osin kunnossa.

Antaa vaimolleen vaikka kunnon seksi älahjaksi ja itse ainakin ostelen vaikka laivaristeilyjä ja hotelliviikonloppuja syntymäpäiviksi ja sinne voi mennä koko perhe tai puolisot keskenään.
Ravintolaillallinen kunnon viineineen on myös hyvä lahja puolisolle tai muuta vastaavaa. Toi pölynimuri on kyllä vihonviimeinen esine mitä voi lahjaksi antaa ja niin edelleen. Itse miehenä toivoisin että joku ostaisi vaikka vuoden kuntosalikortin lahjaksi niin pääsisi kerrankin ilmaiseksi salille kun niihin muuten menee noin 300€ vuodessa.

Jo on kumma jos vielä tuossa iässä pitää odottaa ja toivoa jotain syntymäpäivä lahjoja. Nehän ne ovatkin tärkeinpiä asioita elämässä ja parisuhteessa.

MIKÄÄN ELÄMÄSSÄ EI OLE NIIN KALLIS KUIN NAINEN. ONNEKSI ON KEKSITTY PARISUHTEEN HALUAVAT MIEHET.:)

Miehesi on vain tavan käytännön ihminen ja hän ostaa sitä mitä itse arvostaa, eikä ymmärrä että sinä toivot muuta.
Exäni osti minulle joululahjaksi silityslaudan, sipulisilppurin ja taikinapyörän... :D Puhelimessa kerroin ystävälleni mitä olen saanut, hänen sitä kysyessä ja kehuessa kultasormustaan minkä itse oli saanut.. Exäni kuuli tämän ja tuohtui kovasti että mitä minä sellaista menen kertomaan... Sanoin etten ihan valehdellakaan viitsi... :D Tämän jälkeen hän osti minulle kyllä sormuksiakin ja koruja...

Mutta ymmärsin exäni ajatuksen, hän toivoi aina lahjaksi työkaluja tms. käytännöllistä, joten toimi siten samalla tavalla suuntaani. Tajuamatta että olin romanttinen ja toivoin jotain henkilökohtaisempaa.
Sinun pitää kertoa asia miehellesi, ei se sitä tajua, ellet sano. Hämmentyy vain kun olet loukkaantunut.. :)

Kyllä mies ostaa naiselle henkilökohtaisia lahjoja ja antaa rakkauden osoituksia jos hän naistansa rakastaa.

On ihan pelkkää paskapuhetta etteikö joku osaisi ottaa naistansa huomioon jos niin haluaa.

Edellinen tyttöystäväni valitti jatkuvasti kaikesta mm. huomion puutteesta ja ihan aiheesta. En todellakaan välittänyt hänestä vaikken sitä silloin tajunnut.

Nykyistä tyttöystävääni rakastan todella syvästi ja hänestä myös näkyy tyytyväisyys hänen saamaansa huomioon.

Itse loukkaannuin seurusteluaikana nykyiseen mieheeni kun sain joululahjaksi sauvasekottimen (tokikaan en sitä hänelle kertonut), kaikenlisäksi asuin silloin vanhempieni helmoissa vielä, että edes tarvista ei ollut... Nykyisin hyvä jos edes muistaa syntymäpäivääni, äitienpäivää, joulua...

Oletko kertonut miehelle myös mitä toivoisit lahjaksi vai vaan mitä et halua lahjaksi? Jos et, kannattaisi varmaan ennen seuraavaa juhlapäivää vähän vihjailla tai sanoa ihan suoraan :)

Se on, ystäväni, miehen luonto.

Hän tahtoo niitä arpoja, joten hän ostaa niitä sinulle.

Todennäköisesti jälleen kerran unohti, joten kävi lähimmällä ärrällä pikapikaa.

Hän ostaa imurin ja keittokirjan, koska todennäköisesti äitinsä on saanut niitä lahjaksi. Ei siksi, että hoidat kotia liian huonosti tai teet huonoa / aina samaa ruokaa.

Älä ota siitä stressiä. Se ei 100% varmuudella ole minkäänlaista kettuilua, vaan miehistä ajattelun puutetta.

Mutta, ensi kerralla kun lähestyy joku merkkipäivä jota haluat juhlistaa, vie miehesi kävelylle ja mieleisesi kaupan vieressä näytä tuote, katso kultsia silmiin ja sano, että tuo olisi todella kiva lahja (laita tähän päivämäärä ja merkkipäivän laatu). Jos ei älyä siitä (ja kuitenkin lompakossa riittää sisältöä), niin suuremmalta mielipahalta vältyt ostamalla lahjasi itse. Voit vielä kääriyttää sen nättiin pakettiin ja avata sen vasta h-hetkellä. Jos käy kuitenkin onni ja mies tajuaa vihjeen, toista sama parilla kerralla. Lisäksi (jos uskallat) voit lisätä miehesi kännykän kalenteriin oman päiväsi kohdalle muistutuksen ja hälyttämään vaikka pari päivää aikaisemmin sellaisena aikana kun et itse ole kotona. Muistutuksen voi myös laittaa toistamaan joka vuosi.

Olen itse ollut mieheni kanssa kymmenen vuotta yhdessä ja neljäntenä vuonna vasta muisti syntymäpäiväni. :)

Yksi asia jäi mietityttämään, ostatko sinä miehellesi mieluisia lahjoja...? Moni nainen valittaa että mies ostaa kamalaa kuraa lahjaksi, mutta sitten itse sortuu bokserit/sukkapari -lahjaan.

Voi,voi. Itse olisin tyytyväinen -varsinkin raha-arpoihin. Meillä ei muisteta edes hääpäivää, joten hemmottelen itse itseäni.

Täytin 50-vuotta vuosi sitten, silloinen poikaystäväni ähelsi kylpyhuoneessa, asentaen viemäriveden poistoputkea, vannasta viemäriin..olin hommassa mukana ja iloinen saadessani vannani takaisin, joka kylppärirempan yhteydessä uhattiin poistaa. Saatuaan homman valmiiksi, hän ylpeänä ilmoitti, että siinä oli syntymäpäivälahja häneltä minulle..Onnea Kulta!! Oli kuulema kauan miettinyt, mitä antaisi..olen laittanut vahingon kiertämään, mutta joka kerta, vannassa käytyäni, muistan hänen ylpeän ilmeensä, vuosisadan lahjavalinnastaan..

Jos mies ei osaa ostaa lahjoa, mikset kerro hänelle mitä haluat lahjaksi?
Muutenkin aina ihmettelen niitä naisia, jotka valittavat, että JOKA VUOSI mies unohtaa synttärin/hääpäivän/juhla. Eikö sitä miestä voi muistuttaa, että juhla on viikon päästä ja vaikka edellisenä aamuna sanoa, että ihanaa, kun huomenna on hääpäivä tai laittaa hänen kännyyn muistutuksen. Jos sittenkään tajua, niin sitten suuttua.
Sama, jos joka vuosi ostaa huonon lahjan, niin sitten sanoo, että minä haluan syntymäpäivä lahjaksi kaulakorun.
Mitä itse ostat miehelle lahjaksi? ostatko jotain mistä mies oikeasti tykkää vai uuden solmioneulan, josta mies ajattelee, että: "onhan minulla tuo vanhakin ollut 20 vuotta ja ihan hyvä, miksei vaimo ostanut uutta terää tuohon pöyrösahaan, vaikka juuri viime viikolla sanoin vanhan olevan ihan lopussa."
Itse kyllä sanon joku vuosi, kun juhla lähestyy, että mitä haluaisin, tai jos ei ole mitään tarpeellista tai mitä haluan , niin sanon, että osta mitä vaan, enkä pety jos saan sukkia tai arpoja.

Eikö mies muutenkaan välitä sinusta vai miksi nuo lahjat aiheuttavat tuollaisen kriisin? Olisi minustakin aika kauheaa, jos ainoa merkki siitä, että olen tärkeä ja minun mies minut tuntee, olisi syntymäpäivälahjat. Miehen tapa ilmaista tuollaista välittämistä voi olla joku paljon arkisempi kuin lahjat, vaikka se, että hän ostaa kaupasta aina mansikkajogurttia, joka on sinun suosikkia, eikä omaa suosikkia banaania, koska sinä et siitä tykkää. Tai pitää sinun autosi aina huollettuna ja hyvässä kunnossa, ettet jää tien päälle. Katso arkisia asioita, älä yhtä päivää vuodessa välittämisen merkkinä.

villasukat jalkaan, mummun perintöpiisamiturkki ja juustovoileipä.. siinä on muutes hyvät lahjat!

Muistakaa sitten kaikki naiset, että kun esitätte lahjatoiveita miehelle, älkää sanoko inhoamaanne asiaa viimeisenä. Mies nimittäin muistaa (jos muistaa) vain sen viimeisen sanan.

Äitini kaipasi vähän luxusta silkkiyöpaidan muodossa. Siis ei oikeata silkkiä, vaan jotain sellaista kiiltävää kangasta. Hän oli kyllästynyt trikoisiin paituleihin. Äitini sanoi isälle:

"Mä haluaisin sellaisen vähän hienomman yöpaidan, ettei tällä kertaa mitään Nansoa"

Ja mitä äitini sai? Synttäripaketista kuoriutui Nanson trikooyöpaita. Sama juttu oli käynyt eräälle tutulleni, joka oli toivonut punaisia ruusuja, ja viimeisiksi sanoikseen sanonut inhoavansa keltaisia. Aivan oikein, keltaisia ruusuja sai.

tässä surkein lahja jonka olen mieheltäni koskaan saanut :(
http://s1.fi.gladiatus.com/game/c.php?uid=68918

Lahjoilla ei tee mitään. Pelleilyä koko lahjatouhu. Jokainen ostaa itse sitä mitä tarvitsee.

Ostaisin itselleni jonkun hemaisevan kauniin yöpaidan tai alusvaatteet, tai jonkun muun vaikka korulahjan minkä olisin itse valinnut, pistäisin lähetin tuomaan ne mulle syntymäpäivänä niin että ukko on varmasti kotona (tai sitten vaihtoehtoisesti kertoisin että sain paketin töissä). Sitten siinä lukisi jotakuinkin näin, että "maailman ihanimmalle naiselle, hyvää syntymäpäivää t.salainen ihailijasi" Tietenkään et tietäisi kuka se ihailija on, mutta kun kerran moiset vaatteet on lähetetty niin aiot ne pitää. Herää toki epäily siitä, että oletko ollut uskoton, niin tarvittaessa voit todistaa ostaneesi ne itse..Tai sitten tylysti ostaisin itselleni lahjoja jotka haluan ja avaisin ne mieheni edessä suureen ääneen ihmetellen, että kuka kerrankin osasi ostaa juuri sitä mitä minä halusin!!

Miehet ei ylipäätään tiedä naisista yhtään mitään, joten älkää odottako että ne osaisi lukea teidän ajatuksianne. Jos mies ei osaa ajatella, niin osta itsellesi lahja minkä haluat. Turha vanhalle koiralle on uusia temppuja opettaa. Mies ajattelee kuin mies, ja mieshän tunnetusti itse haluaa nimenomaan jotain käytännöllistä. Eihän se tietysti olisi haitannut, jos olisit niistä arvoista oikeasti voittanut suuren summan rahaa.. :)

Ei aikuinen ihminen lahjoja tarvitse, ainakaan sellainen joka ei sitten voi etukäteen kertoa millaisia ne pitäisi olla, miesrukka ostaa sulle joka synttäriksi jotain ja sinä vaan kitiset. Olisi ehkä parempi että etsit mieleisemmän miehen, miehesi onneksi se koituisi.

No eihän toi mitään,olisin onnellinen jos saisin vaikka arpoja lahjaksi,mutta kun tulee kottikärrystä pistolapioon......
No ovathan ne tärkeitä ja käyttöön tarkoitettuja mutta,,,,,
Olkaamme onnellisia ajatushan se on pääasia,miehilläkin.

Eiköhän se ajatus oo tärkein ja mun mielestä tollaset muijat jotka ei oo mihinkään tyytyväisiä sais painua sinne mistä on tullutkin.Meillä muija on tyytyväinen ku saa rakkauden osoituksia eikä mitään saatanan lahjoja.

vähän matkaa eteenpäin noita juttuja ja ajattelin, että huh. Tuli mieleen , että mitähän sinä ostat miehellesi lahjoiksi. Vastaisitko. Kiinnostaisi kovasti.

Kuten itse sanoit. Ajatus on tärkein. Myönnän toki, että parin euron arpa on jo toisen aliarvioimista, mutta kuitenkin... Oletko esittänyt tarpeeksi selkeästi, mitä haluaisit lahjaksi sen sijaan, että kerrot, mitä et halua? Lahjan ostaminen toiselle ei ole aina helppoa. Valitan me miehet emme osaa lukea ajatuksia niin hyvin, että tietäisimme, mitä te naiset haluatte lahjaksi aina. Tähän väliin vedotaan varmaan siihen, että pitkässä suhteessa pitäisi tuntea toinen jo niin hyvin, että osaa ostaa tälle lahjan. Valitettavasti tilanne ei välttämättä ole näin yksinkertainen. Mies voi tietää naisen kiinnostuksen kohteen, mutta ei esimerkiksi siltikään osaa ostaa tähän kiinnostuksen kohteeseen liittyvää lahjaa, koska: A naisella on jo kaikkea tähän liittyvää, tai B Mies ei itse ymmärrä tätä kiinnostusta sen syvällisemmin. Yksinkertaisinta on, että kerrotaan mitä halutaan lahjaksi. Toki voi luottaa yllätyksiin, mutta siinä on aina riskinsä pettyä.

Viimeisenä vielä tällainen asia. Jos lahja ei osu nappiin. Ei siitä saa/ pidä suuttua. Lahjan ostanut osapuoli on sen kuitenkin sinulle tarkoittanut, olkoon lahja kuinka surkea tahansa. Ainakaan suuttumusta ei pidä lahjan ostaneelle näyttää. Itseni ei ainakaan tekisi mieli muistaa jatkossa ihmisiä, jotka suuttuvat siitä, että muistan heitä. Olisi voinut olla huonomminkin. Miehesi olisi voinut unohtaa merkkipäiväsi ;)

eräästä suhteesta naiseen. Jo suhteen alussa ostin hänelle kalliita lahjoja, mutta en saanut koskaan häneltä itse vastaavan arvoisia takaisin? Miksiköhän? Olin tuolloin muuten vielä opiskelijakin ja tiesin, että hänellä olisi ollut rahan puolesta ostaa, mutta ei vaan ostanut. Monesti naiset vasta pihejä ovatkin, varsinkin ne, joilla sitä rahaa on. Enää en tuhlaa rahojani naisten lahjoihin, kiitti, riitti.

Aika paljon kommentteja oli poikinut tämä tarina... En edes jaksanut lukea kaikkia, mutta kerrompa oman kokemukseni samaan asiaan eli unohdettuun syntymä päivään. Olen avioitumispäivänämme miehelleni sanonut että en muuta häneltä vaadi, kuin että muistaa kaksi tärkeää päivää vuodessa; minun syntymäpäiväni ja hääpäivämme. No kuinkas ollakkaan... ei ole muistunut mieleen... Kerran mainitsin kuin ohimennen että eilen oli syntymäpäiväni ja että ostan hänelle muistutukseksi unohtamisesta hänen syntymäpäivänään hänelle isoimman ruusun mitä löydän. Viimeksi hänen syntymäpäivänään sitten ostin sen yhden suuren, kauniin tummanpunaisen ruusun ja toivotin hyvää syntymäpäivää rakkaalleni. :) Voitte muuten kuvitella kuinka hämmentynyt mieheni huomion osoituksesta oli. Sama toistui hääpäivänämme ja taas oli ilme mainio - samana iltana tosin menimme siten yllätyksekseni ulos juhlimaan. Nyt odottelen omaa syntymäpäivääni joka on vuoden vaihteessa... Onkohan viesti mennyt perille. Hienoista muutosta on huomioimisessa ollut ilmassa. Lahjan ei siis tarvitse olla mikään kallis tavara tai lahjakortti tms. Useimmille meistä vaimoihmisistä riittää yleensä se että olemme rakkaimmillemme niin tärkeitä että meidät huomioidaan meille tärkeissä asioissa ja meitä yleensä muistetaan merkkipäivinämme. Mies, ei vaimosi kaipaa välttämättä muuta kuin muistamisen ja senhän voi parhaiten vanhanaikaisesti hoitaa vaikka kukkasin. Jos nainen ei sitä arvosta - ei hän ole huomiota ansainnut. Ja naiset - muistakaa tekin huomioida puolisonne...

miks otatte tollasia juntteja jurpo ukkoja?!

kyllä mä oon ainaki mimmeille ostanu ruusuhoitoja, hajuvesiä, kylpyläreissuja yms.

ei sen lahjan tarvi olla materiaa. illallinen jossakin kunnon raflassa, muutamat drinksut ja sit vaikka koti tai hotskuu veivaa villiä seksiä -thats it!

Mieshän voi "sinulle" ostaa lahjana esim:
- porakoneen
- työkalusarjan
- miesten sukset

Eli lyöda kaksi kärpästä yhdellä iskulla, hoitaa tuo "ajatus on tärkein" ja saada samalla ostetuksi itselleen mitä haluaa ... molemmat voittaa.

Oikeesti ... Ettekö te osaa puhua keskenänne ?

Ei niillä lahjoilla tunteita näytetä, toivottavasti et saa enää mtn, jos et viitsi arvostaa tuon enempää.. Itse en saanut ekaan viiteen vuoteen mtn lahjoja, mutta sitäkin enemmän aikaa, rakkautta ja arvostusta. Sen jälkeen alkoi lahjoja tulemaan kaiken muun hyvän lisäksi ja ihan superlahjoja onkin! Jouluna sain lautapelin, jonka kanssa on viihdytty monet mukavat illat miehen kanssa. Viime vuonna sain synttärilahjaksi hupparin, jollaista olin toivonut pitkään, muttei ollut varaa hommata. Kihloihin mennään ensi kuussa kylpyläreissussa ja lahjaksi saan kuulemma pölynimurin (sormuksen seuraksi). Luksusta, sillä oon saanut siivota harjalla imurin rikkimenon jälkeen! Kaikista hienoin kuitenkin kaikesta miehen antamasta on juuri aika, ymmärrys ja rakkaus. Niitä tosiaan tarvii arjen pyöritykseen, kun kaksi pientä lasta vie muuten kaiken ajan.

Kävipä kerran edellisessä elämässäni, että suhteen loppu häämötti, mutta ajattelin, että antaa nyt joulun mennä ensin, ettei anopin pasmat mene aivan sekaisin - joulu kun on tärkeä ja sitä valmistellaan jo kauan etukäteen. Päätin lähteä tyylillä ja hankkia varmasti tarpeeseen tulevat lahjakortit, jota mies itse ei ikinä raaskisi ostaa. Jouluaattona miehen ilme oli hmm.. mielenkiintoinen, kun avasi kirjekuoren. Itse sain kilon paketin suklaata. Ihan maukasta vajaan neljän euron kilohinnasta huolimatta!

Ajatus todellakin on tärkein!

Minä en saanut mitään. Etukäteen oli puhetta jutuista, joita voisin tahtoa lahjaksi. No, kunhan tulee miehen synttärit, hommaan hänelle tosi hyvän lahjan. Eiköhän muista ettei itse hommannut minulle mitään.

Mies yrittää parhaansa, ei kelpaa. Voi teitä naasikoita, ainainen rutina.

Huomaa kyllä, että täälläkin nämä natisijat, jotka avautuu et "lahjat ei kuulu aikuisille" ja "osta itse mitä haluat" ja " ihme jos vedät pultit pelkästään lahjan takia" on just niitä miehiä, joiden vaimot ja naiset joka vuosi toivoo että toinen muistaisi, mutta eivät saa mitään, ja jos saavat, saavat just niitä ruohonleikkureita ja keittokirjoja. Te miehet ette ymmärrä naisista yhtään mitään!

Naiset kun ovat sellaisia, että kaipaavat romanttisia eleitä. Ja ylipäänsä arvostavat merkkipäivien muistamista ja huomioimista enemmän kuin miehet. Mistä se sitten tuleekin, ehkä elokuvista...itselleni sellainen malli tuli kotoa, isäni muisti aina kaikki merkkipäivät kukkakimpulla tms, olikin aikamoinen pettymys sitten omassa parisuhteessa ettei hääpäiviä tms huomioida mitenkään. Ja kun se ei vaatisi teiltä paljonkaan aikaa tai rahaa, jos viitsisitte sen verran miettiä kuinka voisi sitä vaimokultaa ilahduttaa. kauppareissulta mukaan ostettu tulppaanikimppu verottaa kukkaroa huimat 6-7euroa. Jos ei ole sitäkään laittaa, kesäaikaan tienvarsilta kerätty päivänkakkara-kimppu voi tuntua naisesta aivan yhtä ihanalta ja herttaiselta teolta. Tai vaikka se että sanot vaimolle, että hoidat lapsia tämän illan, lähdepä sinä merkkipäivän kunniaksi käymään vaikka ystävän kanssa kahvilla. Ne on teille todella pienen vaivannäön päässä, mutta naisellesi niillä voi olla suuri merkitys, suurempi kuin osaat edes kuvitella. Tietenkin on sellaisiakin naisia jotka vaativat niitä kultakoruja ja kalliita lahjoja, mutta epäilen heidän olevan aika harvassa ja itsekin jättäisin sellaisen materialismin omaan arvoonsa.

Mutta jos haluat vaan päästä aina yhtä helpolla, että ne parikin merkkipäivää vuodessa lompsit kodinovesta sisään tyhjin käsin, ja alat mättää sitä vaimon tekemää makaronilaatikkoa, pieraiset ja käyt sohvalle päiväunille muistamatta mitenkään, sehän on sitten sun valintasi. Ei sinulta kukaan voi mitään vaatia. Mutta mieti sitä, että voisiko millään vaikka sen yhden ruusun käydä ostamassa, jos se tekee toisen iloiseksi? Voisiko millään? Voisiko siitä pienestä eleestä seurata itsellesikin jotain hyvää?

Itse olen saanut mieheltäni elämäni surkeimmat lahjat. Jumppapalloja, kodinkoneita, kaikki mahdolliset "älä osta tätä vaimollesi"-vaihtoehdot on nähty. Pari mieleistäkin lahjaa on tullut, pitkän muistuttelun ja aivopesun jälkeen, mutta jätin senkin koska huomasin ettei se tuota itsellenikään mitään mielihyvää kun olen käytännössä itse toivonut ja ostanut ja melkein paketoinutkin lahjan. Siksi en enää viitsi vaivautua, ostan lahjat aina itse, ja mies raapii takapuoltaan siinä sohvalla maatessaan niinku aina ennenkin. Itse olen hänelle ostanut harrastuksiinsa liittyviä lahjoja ja yrittänyt muistaa muulloinkin, esim viemällä työpaikalle joskus kahvileipää yllättäen, laittanut eväslaatikkoon suklaata josta tiedän miehen pitävän ja pienen viestin mukaan, ja niin edelleen.

Pienen kateuden piston tunnen kyllä sydämessäni kun ystävän mies vie aina kukkia äitienpäivisin, leipoo kakun ja huomioi aina merkkipäivät. Itse en saanut kukkia edes silloin kun makasin sairaalassa ja olin synnyttänyt meidän yhteisen lapsen.

KERRAN olen saanut pyytämättä suklaalevyn, ihan ilman että oli mitään merkkipäivää tms. Tulin siitä aivan säälittävän iloiseksi. Niin että miehet, onko se liikaa pyydetty että joskus muistatte?

sä sentään tulit jotenkin (jotenkuten) huomioiduksi! Mä saan yleensä haukut siitä että mulla on synttärit ja siitä että joku tampiopariskunta jossain joskus on vetänyt rantapallon nenäänsä kun ei huomioitu toistensa synttäreitä.

Tuollaisille prinsessoille, jotka eivät osaa nimetä haluamaansa, ekskursio Ukrainalaiseen bordelliin. Ei naisille kelpaa kuin tähdet taivaalta, jalokivet ja rikkaudet mieheltä. Vuosia suomalaisia ämmiä nähneenä katson mielelläni vierestä, kun islaminuskoiset kouluttavat vaimoja täältä, jos sallitaan.

Nää valitukset lahjoista on sellainen aihepiiri, mitä en yksinkertaisesti ymmärrä. Mitvit? On synttäriä, joulua, vuosipäivää jos jonkinmoista ja karseat odotukset. Entä jos jokainen ostaisi omat lahjansa, voisi olla kivempaa. Ne aineettomat huomionosoitukset ovat niitä tärkeitä.

Ensimmäisessä avioliitossani (ja toistaiseksi ainoassa) kiukuttelin vuosikaudet milloin miehen huonoista lahjaideoista ja milloin kokonaisvaltaisista merkkipäivän unohtamisista. Itse kun olin kovin kohtelias ja muistavainen merkkipäivien suhteen.

Jossain vaiheessa sitten päätin että näen vaivan ja hankin hienon lahjan itse itselleni, ja unohdan miehen merkkipäivän kokonaan. Miehen mielestä se oli hyväkin idea... paitsi taisi hän vähän sitten loukkaantua, kun lähti vieraisiin... ja sai mennä, olin kyl niin täynnä jo sitä jätkää.

Uusi mieskaverini jo ensimmäisenä syksynä ilmoitti, että hän on huono muistamaan merkkipäiviä ja antamaan lahjoja. Oli kuulemma saanut siitä noottia eksältään. Parisuhteissa paljon viisastuneena osasin jo vastata, että sovitaan että kumpikin lahjoo vaan itseään, ja sillä siisti. Miestä on asianlaita vähän ilmeisesti hämmentänyt, mutta aika hyvin tähän on sopeuduttu, nyt jo kuusi vuotta. Ennen pyöreitä synttäreitään mies yritti vähän vouhottaa niistä, mutta ilmoitin, että eikös me sovittu mitä sovittiin; jos sinä katsot asiaksesi laiminlyödä muistamisia, niin sama oikeus on sitten minulla. Lahjon itse itseni ja sillä siisti.

Suosittelen. Saa mieleisensä korut ja matkat ja teatteriliput, eikä ikinä tarvitse olla paha mieli siitä että toinen ei muista minua vaikka minä muistan häntä...

Sano sille, että kiitos lahjasta. Ensi vuonna olisi kiva kun saisin jonkun korun, joka sopisi siihen ja siihen vaatetukseen :) se täydentäisi kivasti ja tietäisin sen olevan omalta kullalta. Naapurin rouvakin oli saanut juuri mieheltään hienon korun, minäkin haluan :D

En lukenut koko ketjua, mutta vastaan silti..

Minä olen elänyt useammankin naisen kanssa parisuhteessa ja aina on lahjaksi tullut villasukkia, suklaata, neule yms helppoa ja yksinkertaista. Ehkä minä ja ketjun aloittaja olemme ihmisiä jotka odottavat liikaa tai sitten emme osaa kertoa tarpeistamme tarpeeksi selvästi.

Hyvä lahja liittyisi mielestäni harrastuksiini, esim uudet lenkkikengät tai pelikonsolille peli jota voisi pelata puolison kanssa yhdessä..

Oma äitini antoi pitkään miehelleen eli isälleni lahjaksi pitkät kalsarit. Sitten ei enää antanut lahjaksi mitään. Odotti kyllä, että itse saa lahjan. Ja senkin yleensä haukkui. Paitsi, jos sai itse valita.

Jospa sanoisit miehellesi mitä haluat lahjaksì? Onko se niin vaikeaa? Onhan kieltämättä vähän tylsä lahja joku raha-arpa ja tuntuu, että ei ole oikein jaksanut nähdä vaivaa, mutta on ollut pakko jotain ostaa.

Minulla on sittenkin fiksu vaimo. Jo toisen hääpäivämme jälkeen, hän on aina syntymäpäivänään ymmärtänyt
rupsahtaneensa vuoden lisää ja tilannut seuralaispalvelusta hyvitykseksi, puolet nuorempia, kaksinkappalein, minulle seuraksi, siksiaikaa kun hän on käynyt pesemässä anopilla ikkunat ja imuroimassa.

Kiitokset kaikille mielipiteensä kertoneille- teitä onkin monta:)
Synttäreistä on jo kulunut sen verran aikaa, että olen leppynyt ja
pystynyt ehkä ajattelemaan asiaa uudella tavalla.
Joku tuossa mainitsi, että johtuu nuoresta iästäni, että lahjalla
on minulle niin suuri merkitys; no, olen kyllä nelikymppinen ja yhteistä
taivalta on jo reilusti kymmenen vuotta.
Sitten kyseltiin mitä itse annan miehelleni lahjaksi; yleensä jotain
autoaiheista, sillä tykkää niiden kanssa puuhailla, jonkin cd:n tai dvd:n
taikka jonkin kivan tuoksun. En tiedä onko lahja aina ollut mieluinen(tuskin aina),
mutta mieheni ei ole pettymystään näyttänyt. Hillitsee siis itsensä paremmin:)

Tiedän kyllä mistä tuo oma suhtautumiseni kyseiseen lahjaan johtui: meillä on
ollut vaikeaa jo kauan ja jotenkin sitä tyhmänä kuvittelee, että jos saa lahjan,
jolla on tunnearvoa, merkitsee toiselle jotain vielä...Siksi niin suuri pettymys, koska
en pidä rahaa kovin romanttisena.

Nyt siis viisastuneena aion vastaisuudessa ilahduttaa itseäni syntymäpäivänäni jollain
kivalla jutulla, vaikka lasillisella hyvää viiniä!

Kiitos myös niille fiksuille miehille, jotka ovat vastauksensa kirjoittaneet.
Joukkoon tietenkin mahtuu aina muutama "erikoinen", mutta sehän kuuluu asiaan.

Tsemppiä kaikille synttärisankareille, unohdetuille ja jollain tapaa muistetuille.

että miehes vittuillaakseen osti ne arvat, kun harvoin noi poolokauluksiset villapaidat porokuvineen meitä miehiä lämmittää. Itse asiassa ne vasta paskoja lahjoja on.

Kuka täysijärkinen aikuinen ylipäänsä elää saadakseen lahjoja toiselta aikuiselta ihmiseltä? Toisen muistaminen on vapaaehtoista, ei oletusarvoisesti lähtökohtaista.

"En pidä yhtään arpalahjoista- olen sen myös moneen kertaan miehelleni
sanonut, mutta näköjään turhaan..."

Toisin sanoen, "Ostamasi lahja oli paska. Oletan että ostat ilolla minulle ensi vuonna paremman."

Oletatko näin pahan olosi jaettuasi, että miehesi odottaa innolla, että pääsee ostamaan ihanalle puolisolleen ihania lahjoja?

Kerronpa jännän salaisuuden. Puolisolleen kannattaa todellisuudessa olla mukava ja positiivinen, ei vittumainen. Ymmärrän, että nykyään on kovin muodikasta olla miehelle kusipää ja vittumainen. Mutta se ei ole oikein, että hyväksikäyttää miehensä sisäänrakennettua vastakkaisen sukupuolen vittuilunsietomekanismia. Mieskin on näet ihminen, ihmisen rajoittein. Tämä valkenee useimmille itsekkäille, armottoman kylmille suomalaisnaisille vasta kun mies on peruuttamattomasti juoppo.

Etköhän sinä ole jo sen iän ohittanut, kun lahjoja annetaan se kuuluu pikku-tytöille.Yhdet synttärit sine sun tänne ihan sama.

lahjakortti silikonileikkaukseen. Ah siinä lahja joka on varmasti kaikkien osapuolten mieleen

sulla vaan on vitun huono mies. Ostin vaimolle kuukausi sitten synttärilahjaksi uuden auton. avomalli Audi TT. kelpaa ajalla kesällä.

Itse olen 42-vuotias ja vaimo minua 16-vuotta nuorempi. On kanssani luultavasti pelkästään rahan takia, mutta ihan sama. Kohdellaan toisiamme hyvin, vaimo arvostaa kauniita ja kalliita asioita/ elämäntyyliä ja minä hänen täydellistä bikinivartaloa, mallin ulkonäköä ja poikkeuksellisen vilkasta seksiviettiä.
molemmat voittaa,