Täällä on sanotu yhdeksi uskontoriipuuvuden tunnusmerkkiksi ns. musta-valkoinen-ajatelu, jonka mukaan on olemassa ero oikean ja väärän/hyvän-pahan välilä. Tälläistä ei saisi uskonnossa ilmeisesti olla.
Minusta on kuitenkin perusteetonta leimat tämä ajatelu uskontoriipuvuuden tiliin, koska jokaisella ihmisellä yksilönä ja ihmisjoukolla yhteisesti on jonkilainen ajatus oikean-väärän- vastakainasetelma. Se joka kieltää tämän ei ole rehellinen joko itselleen tai ainakaan toisille.
Esimerkiksi yhteiskunnan lait on säädety siltä pohjalta, että se mitä pidetään vääränä on kielletty. Esimerkiksi varastamisesta on säädety rangaistus, koska sitä pidetään vääränä tekona. On olemassa muitakin esimerkkejä.
Tästä seuraakin kysymys: Miksi uskonto ei saisi sisältää hyvä-paha-erotelua. Uskonnon yksi voiman lähde on sen sisältämässä moraalissa. Ja jotta uskonto voisi yleensä sisältää moraaliarvoja, se edellyttä hyvän ja pahan olemassaoloa sekä moraalisesti, että hengellisesti tarkasteltuna.
Uskonnon ero yhteiskuntaan nähden on se, että ensiksi mainitu uskoo persoonallisen Pahan olemassaoloon Jumalan vastakohtana, kun yhteiskunnalla ei ole minkäänlaista kantaa sen enempää Paholaisen kuin Jumalankaan olemassaoloon. Jopa kaikein alkeisimmissa uskonnoissa uskotaan hyviin ja pahoihin henkiin jossakin muodossa, joten se ei ole kristinuskon yksinoikeus.
Minusta on kuitenkin perusteetonta leimat tämä ajatelu uskontoriipuvuuden tiliin, koska jokaisella ihmisellä yksilönä ja ihmisjoukolla yhteisesti on jonkilainen ajatus oikean-väärän- vastakainasetelma. Se joka kieltää tämän ei ole rehellinen joko itselleen tai ainakaan toisille.
Esimerkiksi yhteiskunnan lait on säädety siltä pohjalta, että se mitä pidetään vääränä on kielletty. Esimerkiksi varastamisesta on säädety rangaistus, koska sitä pidetään vääränä tekona. On olemassa muitakin esimerkkejä.
Tästä seuraakin kysymys: Miksi uskonto ei saisi sisältää hyvä-paha-erotelua. Uskonnon yksi voiman lähde on sen sisältämässä moraalissa. Ja jotta uskonto voisi yleensä sisältää moraaliarvoja, se edellyttä hyvän ja pahan olemassaoloa sekä moraalisesti, että hengellisesti tarkasteltuna.
Uskonnon ero yhteiskuntaan nähden on se, että ensiksi mainitu uskoo persoonallisen Pahan olemassaoloon Jumalan vastakohtana, kun yhteiskunnalla ei ole minkäänlaista kantaa sen enempää Paholaisen kuin Jumalankaan olemassaoloon. Jopa kaikein alkeisimmissa uskonnoissa uskotaan hyviin ja pahoihin henkiin jossakin muodossa, joten se ei ole kristinuskon yksinoikeus.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ensinäkin mitä on moraali? Moraali on kulloisessakin kulttuurissa vallalla oleva käsitys soveliaista toimintatavoista. Moraalilla on loppujen lopuksi hyvin vähän tekemistä uskonnon kanssa, vaikka monet uskonnot moraalin yrittävätkin omia. Ihmiskunnalla ei ole yhtä yhtenäistä moraalikäsitystä vaan moraalikäsitykset poikkeavat toisistaan merkittävästi kulttuurikohtaisesti. Näin ollen mikään uskonto ei voi määritellä yhtä ainoaa oikeaa moraalia tai jaotella kaikkia asioita globaalisti yksioikoisesti hyväksi tai pahaksi.
Uskontoriippuvaisen musta-valkoinen ajattelu, jossa hän omista lähtökohdistaan määrittelee vain oman toimintansa hyväksi ja kaiken sellaisen ulkopuolisen joka poikkeaa hänen käsityksistään pahaksi, on ongelmallinen. Tälläinen henkilö on irtaantunut todellisuudesta eikä osaa elää ympäröivän yhteiskunnan kanssa sopusoinnussa vaan ajautuu konflikteihin tuomitessaan ulkopuoliset ihmiset pahoiksi kykenemättä suvaitsemaan omista käsityksistään poikkeavia henkilöitä.
Kyse on mielestäni ennemminkin siitä kuinka henkilö suvaitsee erilaisuutta ympärillään ilman pakottavaa tarvetta arvostella ja tuomita ympärillään olevia ihmisiä.
Jokaisella uskonnolla/lahkolla on omat sääntönsä, mikä on moraalista.
Sinusta siis kaikilla moraalittomilla uskonnoilla on moraali? Nokkela huomio, sanoisin...