Koska kristillisen kasteen oikea ymmärtäminen edellyttää myös ajanlaskumme alun tienoon kastehistorian tuntemusta, teen uuden aloituksen. Edellisessä aloituksessani proselyyttikaste sekoitettiin Johanneksen kasteeseen mikä on aivan eri asia. Johannes kastoi juutalaisia parannuksen kasteella mutta proselyyttikasteella kastettiin pakanoita jotka kääntyivät juutalaisuuteen.
Proselyyttikasteen käyttöönoton ajankohta on epävarma ja kiistanalainen tutkimuksen keskuudessa. Ei ole täyttä varmuutta siitä, oliko proselyyttikaste käytössä ennen vuosia 65-70 jKr. juutalaisuudessa. Mutta joka tapauksessa juutalaiset tekivät lähetystyötä ja käännynnäiset kastettiin. Juutalaisuuteen kääntynyt pakana sai täydet seurakuntalaisen oikeudet, kun antoi ympärileikata ja kastaa itsensä ja suoritti uhrin. Tämä proselyytti- eli käännynnäiskaste tehtiin koko perheelle, myös pienille lapsille ja se oli kertakaikkinen kaste. Vaikka historiallinen ajoitus on epävarmaa, on silti olemassa kiintoisa analogia proselyyttikasteen ja uusitestamentillisen kristillisen kasteen välillä. Molemmat kasteet oli tarkoitettu koko perheelle.
Apostolien teoissa ja Paavalin 1. korinttolaiskirjeessä kerrotaan kokonaisten perhekuntien kastamisesta - ketään perheessä ei siis rajattu pois. Perheet olivat siihen aikaan suuria, joten olisi kovin epätodennäköistä, että noissa perheissä ei olisi ollut pieniä lapsia (Apt. 10:47;16:15, 31-33; 1 Kor.1:16).
"(15) ja hänet [Lyydia] ja hänen perhekuntansa kastettiin. Hän sanoi sitten meille: "Jos kerran pidätte minua Herraan uskovana, tulkaa kotiini ja jääkää vieraikseni." Hän vaatimalla vaati meitä tulemaan....
(31-33) Hän vei heidät ulos ja kysyi: "Herrat! Mitä minun on tehtävä, että pelastuisin?" He vastasivat:
"Usko Herraan Jeesukseen, niin pelastut, sinä ja sinun perhekuntasi...ja hänet ja hänen perhekuntansa kastettiin heti."-Apt.16:31-33
Juutalaisethan olivat, kuten yllä on sanottu, tottuneet ikivanhastaan siihen että pienet lapsetkin otettiin Jumalan liittoon. Niinpä oli luonnollista, että pakanuudesta kääntyneiden koko perhe pieniä lapsia myöten kastettiin. Kristillisen uskon juuret ja tausta on VT:ssa ja juutalaisuudessa. Historiallista taustaa vasten oli siten "oletusarvo", että pienet lapsetkin otetaan Jumalan liittoon ja pelastuksen osallisuuteen ja tämä Jumalan liittoon ottaminen tapahtuu ulkoisen merkin, armonvälineen kautta. Jos tähän käytäntöön olisi uuden liiton myötä tullut sellainen radikaali muutos, että lapsia ei tarvitse tai saa ottaa Jumalan valtakuntaan, vaan vasta joskus esim. 12-14 vuotiaina tai aikuisina, niin olisi ollut odotettavissa, että UT:ssa olisi kielletty kastamasta lapsia. Lapsien asemasta olisi varmasti herännyt kysymyksiä, joihin apostolien olisi pitänyt ottaa kantaa. Mutta missään koko UT:ssa ei esiinny kiistoja lapsien asemasta eikä lasten pelastuksen tarpeesta tai lasten kastamisesta.
Pitäisi myös muistaa, että Jeesuksen ja apostolien aikaan ei eletty modernissa individualistisessa, yksilöä korostavassa kulttuurissa, vaan kollektiivisessa ja patriarkaalisessa yhteiskunnassa: kun perheenpäänä oleva mies kääntyy uuteen uskoon, seuraa hänen koko perheensä lapsia ja orjia myöten perheen päätä. Ei siinä käyty kyselemään kenenkään yksilöllisiä "ratkaisun tekoja". Merkille pantavaa on myöskasteen ja julistetun evankeliumin sanan välitön yhteys: kaste tehtiin heti ensimmäisen evankeliumin saarnan jälkeen,eikä vasta pitkän opettamisjakson jälkeen. Ei kasteen edellytykseksi asetettu UT:ssa tiettyä ymmärryksen määrää tai tietomäärän hallintaa.
Proselyyttikasteen käyttöönoton ajankohta on epävarma ja kiistanalainen tutkimuksen keskuudessa. Ei ole täyttä varmuutta siitä, oliko proselyyttikaste käytössä ennen vuosia 65-70 jKr. juutalaisuudessa. Mutta joka tapauksessa juutalaiset tekivät lähetystyötä ja käännynnäiset kastettiin. Juutalaisuuteen kääntynyt pakana sai täydet seurakuntalaisen oikeudet, kun antoi ympärileikata ja kastaa itsensä ja suoritti uhrin. Tämä proselyytti- eli käännynnäiskaste tehtiin koko perheelle, myös pienille lapsille ja se oli kertakaikkinen kaste. Vaikka historiallinen ajoitus on epävarmaa, on silti olemassa kiintoisa analogia proselyyttikasteen ja uusitestamentillisen kristillisen kasteen välillä. Molemmat kasteet oli tarkoitettu koko perheelle.
Apostolien teoissa ja Paavalin 1. korinttolaiskirjeessä kerrotaan kokonaisten perhekuntien kastamisesta - ketään perheessä ei siis rajattu pois. Perheet olivat siihen aikaan suuria, joten olisi kovin epätodennäköistä, että noissa perheissä ei olisi ollut pieniä lapsia (Apt. 10:47;16:15, 31-33; 1 Kor.1:16).
"(15) ja hänet [Lyydia] ja hänen perhekuntansa kastettiin. Hän sanoi sitten meille: "Jos kerran pidätte minua Herraan uskovana, tulkaa kotiini ja jääkää vieraikseni." Hän vaatimalla vaati meitä tulemaan....
(31-33) Hän vei heidät ulos ja kysyi: "Herrat! Mitä minun on tehtävä, että pelastuisin?" He vastasivat:
"Usko Herraan Jeesukseen, niin pelastut, sinä ja sinun perhekuntasi...ja hänet ja hänen perhekuntansa kastettiin heti."-Apt.16:31-33
Juutalaisethan olivat, kuten yllä on sanottu, tottuneet ikivanhastaan siihen että pienet lapsetkin otettiin Jumalan liittoon. Niinpä oli luonnollista, että pakanuudesta kääntyneiden koko perhe pieniä lapsia myöten kastettiin. Kristillisen uskon juuret ja tausta on VT:ssa ja juutalaisuudessa. Historiallista taustaa vasten oli siten "oletusarvo", että pienet lapsetkin otetaan Jumalan liittoon ja pelastuksen osallisuuteen ja tämä Jumalan liittoon ottaminen tapahtuu ulkoisen merkin, armonvälineen kautta. Jos tähän käytäntöön olisi uuden liiton myötä tullut sellainen radikaali muutos, että lapsia ei tarvitse tai saa ottaa Jumalan valtakuntaan, vaan vasta joskus esim. 12-14 vuotiaina tai aikuisina, niin olisi ollut odotettavissa, että UT:ssa olisi kielletty kastamasta lapsia. Lapsien asemasta olisi varmasti herännyt kysymyksiä, joihin apostolien olisi pitänyt ottaa kantaa. Mutta missään koko UT:ssa ei esiinny kiistoja lapsien asemasta eikä lasten pelastuksen tarpeesta tai lasten kastamisesta.
Pitäisi myös muistaa, että Jeesuksen ja apostolien aikaan ei eletty modernissa individualistisessa, yksilöä korostavassa kulttuurissa, vaan kollektiivisessa ja patriarkaalisessa yhteiskunnassa: kun perheenpäänä oleva mies kääntyy uuteen uskoon, seuraa hänen koko perheensä lapsia ja orjia myöten perheen päätä. Ei siinä käyty kyselemään kenenkään yksilöllisiä "ratkaisun tekoja". Merkille pantavaa on myöskasteen ja julistetun evankeliumin sanan välitön yhteys: kaste tehtiin heti ensimmäisen evankeliumin saarnan jälkeen,eikä vasta pitkän opettamisjakson jälkeen. Ei kasteen edellytykseksi asetettu UT:ssa tiettyä ymmärryksen määrää tai tietomäärän hallintaa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
"hengettömän miehen" kirjoituksista:
"San 26:4
"Älä vastaa tyhmälle hänen hulluutensa mukaan,
ettet olisi hänen kaltainen sinäkin."
"Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan(Tulivat uskoon) ne kastettiin.
Ei hoviherrakaan olisi saanut kastetta jos ei olisi ensin tunnustanut uskoaan sanoen:
"Minä uskon, ettö Jeesus Kristus on Jumalan Poika" (Ap. 8:36-37)