"Vyötä nyt kupeesi kuin mies; minä kysyn sinulta, opeta sinä minua.
Sinäkö teet tyhjäksi minun oikeuteni, tuomitset minut syylliseksi, ollaksesi itse oikeassa?
Tahi onko sinun käsivartesi niinkuin Jumalan, ja voitko korottaa äänesi jylinän niinkuin hän?
Kaunistaudu kunnialla ja korkeudella, pukeudu loistoon ja kirkkauteen.
Anna vihasi kiivastuksen purkautua, ja masenna katseellasi kaikki ylpeät.
Nöyryytä katseellasi kaikki ylpeät, ja muserra jumalattomat siihen paikkaan.
Kätke heidät tomuun kaikki tyynni, sulje heidän kasvonsa salaiseen kätköön.
Silloin minäkin ylistän sinua, kun oikea kätesi on hankkinut sinulle voiton.
Katso Behemotia, jonka minä loin niinkuin sinutkin; se syö ruohoa niinkuin raavas.
Katso, sen voima on lanteissa, sen väkevyys vatsalihaksissa.
Se ojentaa jäykäksi häntänsä kuin setripuun, sen reisijänteet ovat lujiksi punotut.
Sen luut ovat niinkuin vaskiputket, sen nikamat niinkuin raudasta taotut.
Se on Jumalan töiden esikoinen; sen luoja ojentaa sille miekan.
Sille kantavat satonsa vuoret, joilla kaikki metsän eläimet leikitsevät.
Lootuspensaiden alla se makaa, ruovikon ja rämeen kätkössä.
Lootuspensaat peittävät sen varjoonsa, puron pajut ympäröivät sitä.
Jos virta hätyyttää, ei se säikähdy, se on huoleton, kuohukoon vaikka itse Jordan sen kitaan.
Kukapa kävisi kiinni sen silmiin, lävistäisi heittoaseella sen turvan?
Voitko onkia koukulla Leviatanin ja siimaan kietoa sen kielen?
Voitko kiinnittää kaislaköyden sen kuonoon ja väkäraudalla lävistää siltä posken?
Rukoileeko se sinua paljon, tahi puhutteleeko se sinua lempeästi?
Sinäkö teet tyhjäksi minun oikeuteni, tuomitset minut syylliseksi, ollaksesi itse oikeassa?
Tahi onko sinun käsivartesi niinkuin Jumalan, ja voitko korottaa äänesi jylinän niinkuin hän?
Kaunistaudu kunnialla ja korkeudella, pukeudu loistoon ja kirkkauteen.
Anna vihasi kiivastuksen purkautua, ja masenna katseellasi kaikki ylpeät.
Nöyryytä katseellasi kaikki ylpeät, ja muserra jumalattomat siihen paikkaan.
Kätke heidät tomuun kaikki tyynni, sulje heidän kasvonsa salaiseen kätköön.
Silloin minäkin ylistän sinua, kun oikea kätesi on hankkinut sinulle voiton.
Katso Behemotia, jonka minä loin niinkuin sinutkin; se syö ruohoa niinkuin raavas.
Katso, sen voima on lanteissa, sen väkevyys vatsalihaksissa.
Se ojentaa jäykäksi häntänsä kuin setripuun, sen reisijänteet ovat lujiksi punotut.
Sen luut ovat niinkuin vaskiputket, sen nikamat niinkuin raudasta taotut.
Se on Jumalan töiden esikoinen; sen luoja ojentaa sille miekan.
Sille kantavat satonsa vuoret, joilla kaikki metsän eläimet leikitsevät.
Lootuspensaiden alla se makaa, ruovikon ja rämeen kätkössä.
Lootuspensaat peittävät sen varjoonsa, puron pajut ympäröivät sitä.
Jos virta hätyyttää, ei se säikähdy, se on huoleton, kuohukoon vaikka itse Jordan sen kitaan.
Kukapa kävisi kiinni sen silmiin, lävistäisi heittoaseella sen turvan?
Voitko onkia koukulla Leviatanin ja siimaan kietoa sen kielen?
Voitko kiinnittää kaislaköyden sen kuonoon ja väkäraudalla lävistää siltä posken?
Rukoileeko se sinua paljon, tahi puhutteleeko se sinua lempeästi?
Vastaukset 2
Vanhimmat
"Kuka olet sinä, joka taitamattomilla puheilla pimennät minun aivoitukseni?
Vyötä nyt kupeesi kuin mies; minä kysyn sinulta, opeta sinä minua.
Missä olit silloin, kun minä maan perustin? Ilmoita se, jos ymmärryksesi riittää.
Kuka on määrännyt sen mitat - tottapa sen tiedät - tahi kuka on vetänyt mittanuoran sen ylitse?
Mihin upotettiin sen perustukset, tahi kuka laski sen kulmakiven,
kun aamutähdet kaikki iloitsivat ja kaikki Jumalan pojat riemuitsivat?
Ja kuka sulki ovilla meren, kun se puhkesi ja kohdusta lähti,
kun minä panin sille pilven vaatteeksi ja synkeyden kapaloksi,
kun minä rakensin sille rajani, asetin sille teljet ja ovet
ja sanoin: 'Tähän asti saat tulla, mutta edemmäksi et; tässä täytyy sinun ylväiden aaltojesi asettua'?
Oletko eläissäsi käskenyt päivän koittaa tahi osoittanut aamuruskolle paikkansa,
että se tarttuisi maan liepeisiin ja pudistaisi jumalattomat siitä pois?
Silloin se muuttuu niinkuin savi sinetin alla, ja kaikki tulee kuin vaatetettuna esille;
jumalattomilta riistetään heidän valonsa, ja kohonnut käsivarsi murskataan.
Oletko astunut alas meren lähdesuonille asti ja kulkenut syvyyden kuilut?
Ovatko kuoleman portit sinulle paljastuneet, oletko nähnyt pimeyden portit?
Käsitätkö, kuinka avara maa on? Ilmoita se, jos kaiken tämän tiedät.
Mikä on tie sinne, kussa asuu valo, ja missä on pimeyden asuinsija,
että saattaisit sen alueellensa ja tuntisit polut sen majalle?
"Tahtooko vikoilija riidellä Kaikkivaltiasta vastaan? Jumalan syyttäjä vastatkoon tähän!"
Silloin Job vastasi Herralle ja sanoi:
"Katso, minä olen siihen liian halpa; mitäpä sinulle vastaisin? Panen käteni suulleni; kerran minä olen puhunut, enkä enää mitään virka, kahdesti, enkä enää sitä tee."
"Minä tiedän, että sinä voit kaikki ja ettei mikään päätöksesi ole sinulle mahdoton toteuttaa.
'Kuka peittää minun aivoitukseni taitamattomasti?' Siis on niin: minä puhuin ymmärtämättömästi, asioista, jotka ovat ylen ihmeelliset minun käsittää.
Kuule siis, niin minä puhun; minä kysyn, opeta sinä minua.
Korvakuulolta vain olin sinusta kuullut, mutta nyt on silmäni sinut nähnyt.
Sentähden minä peruutan puheeni ja kadun tomussa ja tuhassa."
Ja Herra siunasi Jobin elämän loppupuolta vielä enemmän kuin sen alkua, niin että hän sai neljätoista tuhatta lammasta, kuusi tuhatta kamelia, tuhat härkäparia ja tuhat aasintammaa.
Ja hän sai seitsemän poikaa ja kolme tytärtä.
Ensimmäiselle hän antoi nimen Jemima, toiselle nimen Kesia ja kolmannelle nimen Keren-Happuk.
Eikä ollut koko maassa niin kauniita naisia kuin Jobin tyttäret; ja heidän isänsä antoi heille perintöosan heidän veljiensä rinnalla.