kuukausi sitten veljeni vaimo menehtyi syöpään, kyllä sitä on vaikea hyväksyä, ensin en meinannut millään hyväksyä, miksi näin piti käydä. kuka tietää, miksi piti näin tapahtua ? pienen lapsen äitiiin tuli kamala syöpä ja vei hänet pois lapsensa luota, kamalaa, miten tällästä voi hyväksyä ? siis olen hyväksynyt, mutta hirveää on ajatus että äitiä ei enään ole, lapsi raukka.jotenkin ne kuitenkin koittavat pärjätä, päivän kerrallaan, mutta ajatelkaa 2 vuotiaan äitin syöpä vei mennessään, niin äkkiä, parin vuoden sisällä.on tämä niin hirveän väärin, tämä on niin kamalan väärin, kamalan väärin...ei voi ymmärtää miksi syöpä piti tulla juuri häneen, ilkeä, vihainen sairaus, kamalaa oli katsoa kun syöpä nujersi hänet hautaan, aika läheltä seurasin hänen tilannettaan....kamala stressi on pois, tuli suru sanaton......
sairaus ei enään painosta meitä ketään.... suru tuli ainiaaksi.......osaksi meitä. miten näin voi tapahtua, kuka nujertaa syövän ???
sairaus ei enään painosta meitä ketään.... suru tuli ainiaaksi.......osaksi meitä. miten näin voi tapahtua, kuka nujertaa syövän ???
Vastaukset 3
Vanhimmat
Sairaus ei enään painosta meitä ketään...... suru tuli ainiaaksi...... osaksi meitä. Osanottoni veljesi perheelle ja kaikille omaisille. Ja jaksamista. Minäkin menetin vaimoni kuukausi sitten samaan sairauteen. Jatkamme tyttäreni kanssa kahdestaan päivä kerrallaan. Ymmärrän kirjoituksestasi joka sanan....
Menetin poikani syövälle Maaliskuussa. Ei tästä toivu koskaan, suru on lohduton, mutta sinne meidän polkumme johtaa ennemmin tai myöhemmin.
Seurasin läheltä isäni vähittäistä hiipumista syövän kynsissä, sitten sama piina alkoi lapseni kanssa, voi kun ei tarvitsisi koskaan enää nähdä sitä toivon ja toivottomuuden vuorottelua, syöpä ikäänkuin pilkkaa, antaa välillä toivoa, sitten iskee kahta kovemmin ja viimein vie mukanaan.
tuntuva kohtalo lapsella, menettää äitinsä noin nuorena. Ja miten väärin on kuolla vasta äidiksi hiljan tultuaan...Kyllä elämä on joskus kovaa, niin armotonta...