Halosen aikana Suomen historiaa on alettu tulkita kuin rikosrekisteriä
Elina Sana, Heikki Ylikangas, Marja Leena Mikkola ym.
Sodat 1918 ja 1939-1944 halutaan nähdä virheinä ja Suomen johdon typeryytenä
Parempia vaihtoehtoja tilalle ei kuitenkaan pystytä esittämään,millä muulla tavalla Suomi olisi itsenäistynyt 1918 ja säilyttänyt itsenäisyytensä 1939-1944
Samalla tavalla Suomen historiaa räävittiin 1970-luvulla taistolaisaikana
Halonen onkin entinen stalinistikommunisti ja on selvästi vienyt Suomen henkisesti takaisin 1970-luvulle
Neuvostopartisaanien tekemistä murhista Lapissa ei stallaritutkijat tee kirjoja
Tai inkeriläisten pakkosiirroista Siperiaan
Elina Sana, Heikki Ylikangas, Marja Leena Mikkola ym.
Sodat 1918 ja 1939-1944 halutaan nähdä virheinä ja Suomen johdon typeryytenä
Parempia vaihtoehtoja tilalle ei kuitenkaan pystytä esittämään,millä muulla tavalla Suomi olisi itsenäistynyt 1918 ja säilyttänyt itsenäisyytensä 1939-1944
Samalla tavalla Suomen historiaa räävittiin 1970-luvulla taistolaisaikana
Halonen onkin entinen stalinistikommunisti ja on selvästi vienyt Suomen henkisesti takaisin 1970-luvulle
Neuvostopartisaanien tekemistä murhista Lapissa ei stallaritutkijat tee kirjoja
Tai inkeriläisten pakkosiirroista Siperiaan
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kirjoitat: " Sodat 1918 ja 1939-1944 halutaan nähdä virheinä ja Suomen johdon typeryytenä."
Et ole ilmeisesti kuitenkaan lukenut näitä tuoreempia historiikkeja tai sitten et ole ymmärtänyt lukemaasi taikka sitten et haluakaan ymmärtää lukemaasi kirjoittajien tavoin. Otan tähän Ylikankaan, joksi stallariksi ilmeisesti hänet juuri tässä yhteydessä luet. Vuoden 1918 osalta en ole havainnut Ylikankaan missään kirjoittaneen, että sota olisi ollut jonkun virhe tai Suomen johdon typeryyttä. Kapina sinänsä voi olla virhe ja sota siinä mielessä, mutta siihen ovat syypäitä kapinan aloittaneet. Yhteiskunnan oloissa on ollut paljon korjaamisen varaa ennen kapainaa ja nämä epäkohdat ovat eräänä syynä kapinaan johtaneet. Ylikangas tuo tutkimuksissaan tämän kaiken kompleksisuuden kyllä esille syyttämättä ketään tahoa sodasta.
Mitä tulee sitten talvi- ja jatkosotaan tulkintoja Suomen poliittisista virheistä sotaan johtavina tekijöinä on kyllä esitetty. Ensimmäisenä niitä esittivät kokomuslainen J.K.Paasikivi ja marsalkka Mannerheim jo syksyllä 1939 ennen sodan syttymistä. Tähän paaskiviläiseen kritiikkin historian tutkija Ylikangaskin pohjaa pitkälti tulkintansa viitekehyksen. Suomalaisten toimijoiden osalta virhe oli ulkoministeri Erkon ja häntä tukeneen hallituksen virhe. Ei tämä tietenkään vie pohjaa siltä, että NL oli se, joka sodan aloitti. Kyse on vain siitä, olisimmeko me voineet välttää sodan viisaammalla politiikalla. Suomen sitominen jatkosotaan on myös poliittinen ratkaisu, jonka pääarkkitehdit olivat silloin pääministerinä ja myöhemmin presidenttinä Risto Ryti sekä Rytin hallituksen ulkoministeri Väinö Tanner. Suomi valitsi puolensa jo maaliksuussa 1940 ja teki väärän valinnan, mikä on tietysti jälkiviisautta. Paljon vahvemmin kuin yksikään nykyhistorioitsija talvisotaa edeltävän ja välirauhan aikaisen hallituksen toimia kritisoi kokoomuslainen J.K.Paasikivi. Hän kirjoittaa mm. muistelmissaan, että suomalaisten olisi pitänyt tarttua jokaiseen oljenkorteen myös jatkosodan välttämiseksi ja vielä jatkosodan jos sytyttyäkin, kun tuli esim. elokuussa 41 USAn välityksellä tieto NL:n rauhantoiveista ja siihen liittyvistä aluemyönnytyksistä. On varsin kummalista, että kritisoit tämän ajan historioitsijoita, vaikka aikalaisista Paasikivi ja osin Mannerheim esittivät paljon jyrkempää kritiikkiä.
Kirjoitat: "Parempia vaihtoehtoja tilalle ei kuitenkaan pystytä esittämään,millä muulla tavalla Suomi olisi itsenäistynyt 1918 ja säilyttänyt itsenäisyytensä 1939-1944."
Suomi itsenäistyi jo 6.12.1917 ja Neuvostovenäjä tunnusti saman vuoden lopussa Suomen itsenäisyyden. Suomi ei siis itsenäistynyt vuonna 1918 kuten kerroit. Suomen itsenäistymistavasta en ole nähnyt kenenkään esittäneen sen paremmin poliittista kuin historiallista kritiikkiä. No, ehkä tällä palstalla Sanamies, ehkä haluat vedota hänen kirjoituksiinsa.
En tiedä onko esitetty parempia vaihtoehtoja sille, miten Suomi olisi säilyttänyt itsenäisyytensä, mutta vaihtoehtoja on kyllä esitetty. Esim. talvisodan edelle em. Paasikivi ja Mannerheim esittivät kyllä selviä vaihtoehtoja. Heidän mielestään Suomen olisi pitänyt suostua joihin NL:n aluevaihdosvaatimuksiin. Tämä kanta sai tuke myös Saksasta, sillä Hermann Göring oli pariinkin otteeseen kehottanut suomalaisia suostumaan NL:n kohtuullisiin ja legitiimeihin vaatimuksiin. Myös Mannerheim käytti sanaa legitiimi kuvatessaan NL:n vaatimuksia. Joka tapauksessa talvisodan edellä Suomen hallitus teki erittäin suuren harkintavirheen pohjaamalla päätöksentekonsa virhearvioinnille. Paasikiven mielestä koko tuona aikana 1939-1944 ei käytetty tarpeeksi ulkopoliittisia ja diplomaattisia keinoja sotien välttämiseksi. Ylipäätään suomalaiset tekivät ratkaisuja, jotka perustuivat hauraille oletuksille sen sijaan, että olisi toimittu varovaisen harkitsevasti. Huomattavan monista virhearvioinneista huolimatta Suomen kävi lopulta kuitenkin melko hyvin. Olisiko käynyt paremmin ilman noita virhearvioita, sitä emme voi tietää. Emme esim. voi tietää, mikä olisi ollut Suomen kohtalo, jos olisimme talvella 1940 hyväksyneet länsivaltojen avuntarjouksen ja siten liittyneet sodan voittaneeseen läntiseen koalitioon.
"Suomi itsenäistyi jo 6.12.1917 ja Neuvostovenäjä tunnusti saman vuoden lopussa Suomen itsenäisyyden. Suomi ei siis itsenäistynyt vuonna 1918 kuten kerroit."
Neuvostovenäjä tunnusti Suomen itsenäisyyden,mutta ei kutsunut samalla pois noin 60000 venäläistä sotilasta eli tunnustus oli yhtä tyhjän kanssa
Lenin antoi tammikuun lopulla 1918 venäläisille sotilaille määräyksen auttaa punaisten kapinaa
laillista hallitusta vastaan ja tuhansia venäläisiä sotilaita taisteli punaisten puolella
ja punaiset aseistettiin Venäjältä
Leninin tarkoitus oli auttaa punaiset voittoon ja
Suomen neuvostotasvalta olisi sitten liittynyt Neuvosto-Venäjään
Punaisten johtomiehet pakenivat keväällä 1918 Venäjälle Leninin antamaan turvapaikkaan ja perustivat siellä Suomen kommunistipuolueen eli he olivat kommunisteja
Suomen ja Neuvosto-Venäjän sotatila päättyi Tarton rauhaan 1920
"Heidän mielestään Suomen olisi pitänyt suostua joihin NL:n aluevaihdosvaatimuksiin."
Suomihan oli valmis vaihtamaan alueita Kannakselta NL:n tarjoaman korvaukseen Repolan alueelta
Puolueeton Suomi ei voinut antaa NL:lle sotilastukikohtaa Suomen rajojen sisältä koska se
olisi vetänyt Suomen automaattisesti mukaan suurvaltojen väliseen sotaan
Neuvottelut syksyllä 1939 epäonnistuivat kun Stalin ei tinkinyt tukikohtavaatimuksestaan Suomen rajojen sisältä
Saksa olisi hyökännyt NL:n tukikohtaan Suomen alueella ja Suomesta olisi tullut Saksan ja NL:n taistelukenttä
Paasikivikään ei hyväksynyt Stalinin tukikohtavaatimusta Suomen mantereelta vaan halusi neuvotella Juusarön saaresta joka ei kelvannut Stalinille.Stalin vaati tukikohtaa Hankoniemeltä
Talvisodan rauhassa 13.3.1940 NL sai Hankoniemen tukikohdakseen ja se tuhosi Suomen mahdollisuuden
pysyä puolueettomana Saksan ja NL:n sodan ulkopuolella
Suomi ei voinut kesällä 1941 passiivisena odottaa
että Saksa hyökkää Hankoniemelle ja Etelä-Suomesta tulee Saksan ja NL:n taistelukenttä
Suomi otti aloitteen käsiinsä 25.6.1941 ja työnsi puolustuksensa Itä-Karjalaan kolmen Kannaksen linjalle ja Etelä-Suomi pelastui niin joutumasta Saksan ja NL:n sotakentäksi
Stalinin olisi pitänyt hyväksyä enne talvisotaa
Suomen ja Ruotsin kaavailema puolustusyhteistyö joka olisi loitontanut Suomea Saksasta
Stalin halusi kuitenkin liittää Suomen NL:n etupiiriin ja Suomi piti siksi eristää Ruotsista vuonna 1939
...talvisota vältetty, jos olisi tarjottu Stalinille Seurasaarta ja Korkeasaarta?
Kirjoituksesta voisi järjestää yleisökilpailun teemalla, montako virhettä löytyy edellisestä kirjoituksesta. Voin avittaa sen verran, että monia. Mutta oikaistaan nyt heti pahimmat kömmähdykset.
Neuvostovenäjän tunnustus ei ollut yhtä tyhjän kanssa. Sitä seurasi joukko muiden maiden tunnustuksia. Tilanne oli Venäjällä edelleen sekava eikä siellä ollut mitään varmuutta siitä, kenen komennossa Suomessa olevat joukot olivat. Lenin ei tietenkään lähtenyt käskemään kiireesti kotimaahansa sellaista sotaväkeä, joka saattaisi siirtyä vastavallankumouksellisten puolelle. Suomen sisällissotaan ei osallistunut tuhansia venäläisiä, vaan heitä oli aktiivisesti mukana noin tuhat ja jollain lailla aseissa vielä toinen tuhat eli yhteensä kaksi tuhatta. Määrä on suunnilleen sama kuin ruotsalaisten mittelöön osallituneiden määrä. Venäläisten määrä oli huomattavan pieni saksalaisen sotajoukon määrään verrattuna. Jos jonkun vieraan vallan sotajoukon voi katso muodostaneen uhan Suomen itsenäisyydelle, se oli Saksan armeija. Tämä joukko oli parhaiten aseistautunut ja kaikinpuolin toiminkykyinen. Suomeen unohdettujen venäläisten joukkojen pääosa riisuttiin hyvässä yhteisymmärryksessä aseissa ja aron pojat lähtivät mielihyvin kotiinsa.
Leninin logiikasta kirjoittajalla on vallan omituinen käsitys. Ensin Lenin muka antaa ihan sopuisasti Suomen itsenäistyä, mutta sitten yllyttää ja auttaa punaisia kapinassa, jotta Suomi taas menettäisi itsenäisyytensä ja liittyisi Neuvostovenäjän osaksi. Tämä on aika tyypillistä ja harhaista venäläisen älyn aliarvostusta. Jos Lenilillä olisi ollut tämänkaltainen tarkoitus, hän ei tietenkään olisi antanut Suomen itsenäistyä. Täällä oleville joukoille olisi siinä tapauksessa annettu jo 6.12 käsky miehittää kaikki strategiset kohteet ja palauttaa kapinoiva Suomi autonominen tasavalta lailliseen komentoon. Monia näistä muista asiaan liittyvistä väitteistä kirjoittaja on täällä jo aiemmin esittänyt ja niitä on silloin useampaakin kertaan kritisoitu, joten ei siitä enempää. Ilmeisesti vahvakaan kritiikki ei kirjoittajaa kiinnosta.
Talvisotaa edeltävistä neuvotteluista kirjoittajalla on ilmeisesti omaan mielikuvitukseen perustuvia tietoja. Jos perehtyy esim. Suomen neuvottelijan J.K.Paasikiven asiasta kirjoittamaan, huomaa, että edellisen kirjoittaja puhuu enimmäkseen palturia. Neuvottelut eivät kariutuneet siihen, että Stalin ei tinkinyt Hangon tukikohdasta. Tosiasiassa Stalin liikkui koko neuvottelujen ajan kohti kompromissia suomalaisten esityksen suuntaan. Hän otti aivan täydestä sen mahdollisuuden, että Jussarön saari ja eräitä muita saaria Hangon edustalta vuokrattaisiin Hankoniemen sijasta. Molotov ja Stalin ehdotivat myös, että Hankoniemen halki kaivetaan kanava, jolloin voidaan puhua mantereen sijasta saaresta. Hankoniemen tai lähisaarien vuokraaminen ei olisi vetänyt Suomea automaattisesti mihinkään sotaan. Saksa oli Hermann Göringin suulla sekä ennen talvisotaa että talvisodan jälkeen ilmoittanut, että Saksa piti NL:n vatimuksia kohtuullisina eikä sillä ollut niihin sanomista. Paasikivi ei ollut mitenkään ehdottomasti yhtään venäläisten vaatimusta vastaan. Hän toimi niin kuin Suomen hallitus oli käskenyt hänen toimia eli sanoa ei kaikkiin ehdotuksiin.
Suomen tilannearvio kesällä 1941 ei perustunut laisinkaan siihen, että Saksa hyökkää Hankoniemeen. Saksalaisia joukkoja oli päästetty Suomeen jo ennen sitä ja nämä aloittivat myös Suomen alueelta käsin hyökkäyksen jo 22.6.41. Tähän nähden kirjoittajan väite Suomen aloitteesta oli perihämäläinen, se tuli kolme päivää myöhemmin, kun sotatoimiin oli jo ryhdytty.
Ja mihin mahtavat perustua kirjoittajan väite Suomen ja Ruotsin puolustusliitosta ennen talvisotaa ja se, että Stalin ei sitä hyväksynyt. Näin oli kyllä välirauhan aikana.
Suomen sota-ajan rikosten käsittelyssä pitäisi toimi paremmin, siten että toteamme ne rikokset joita suomi on tehnyt, mutta muistutamme että Neuvostoliitto teki paljon pahempia rikoksia. Tarkoitus ei kai ole että suomea pidetään ainoana rikoksen tekijänä, eikä myöskään että suomen rikosten vertaaminen Neuvostoliiton rikoksiin tekisi rikokset vähemmän vakaviksi.
Niille jotka reagoi liian herkästi suomea koskeviin syytöksiin totean että, Liittoutuneetkin tekivät paljon rikoksia ja voimme niistä keskustella, ilman että heti epäillään että he olivat jopa natseja pahempia, eli ei anneta tunteiden tulla mukaan kun puhumme suomesta.
Ps. Neuvostostoliitolla ei ollut mitään legitiimejä suomen suhteen.
Itsenäiseksi julistautunut Suomihan yritti saada ensin tunnustusta lännestä, mutta sieltä kehotettiin kääntymään ensin Neuvosto-Venäjän puoleen. Vasta kun Venäjältä tuli tunnustus, alkoi muutkin maat tunnustaa Suomen itsenäisuyyttä.
Ja ihan ajankohtina:
Neuvosto-Venäjä tunusti Suomen itsenäisyyden 31.12.1917
Ruotsi ja Ranska tunnustivat Suomen itsenäisyyden 4.1.1918
Saksan tunnusti Suomen itsenäisyyden 6.1.1918.
Eduskuntaavaalit pidettiin maaliskuussa 1919 ja vasta sen jälkeen Britannia ja Yhdysvallat tunnustivat Suomen. Ja ennen sitä Suomessa oli käyty sisällissota ja maa oli valinnut itselleen kuninkaan.
Suomalainen historiankirjoitus selvittelee ensisijaisesti suomalaisten toimintaa Suomen historiassa. Tämä ei ole välttämättä mikään periaattelinen ratkaisu, vaan puhtaasti tutkimus-ekonominen ja käytännöllinen. Venäläisten toiminnasta meillä ei Suomessa ole niin hyvää tietoa eikä edes pääsyä tiedon lähteille, jotta olisi tarkoituksenmukaista tai mielekästä pohtia asioita tästä näkökulmasta, ensisijaisesti.
Esim. venäläisten partisaanien toimista on kyllä Suomessa 90-luvulla levitetty tietoa. Asiasta on kirjoitettu sekä esitettiin mm. tv-dokumentti, jonka olen itsekin nähnyt. NL:n aikana tällaiset asiat olivat Suomessa tabuja, joista ei ollut ulkopoliittisista syistä sopiva puhua. Viime kädessä presidentti Kekkonen toimi sensorina, jos oli epäselvää, mitä sopi julkaista ja mitä ei. Mm. solzhenytshin Vankilierien saaristo ei tuntunut löytävän Suomesta kustantajaa. Saattoi olla tämä kirja kustannettiin ruotsalaisessa kustantamossa Suomen markkinoille. Historian tutkimus sai 90-luvulla kokonaan uuden mahdolisuuden selvittää asioita. Tällainen tekee kipeää monelle sellaiselle, joka on tuudittautunut elämään myyttisessä todellisuudessa. Ihme kyllä nämä myytit istuvat kaikkein tiukimmin niissä, jotka suhatutuvat ennakkoluulosimmin Venäjään suurvaltana ja historian yhtenä toimijana muiden joukossa.
Ainakin kirjoittaa saattoi tuohonkin aikaan.
Partisaanien Lapin hirmutöistä oli yleistä tietoa jo 1970-luvun alussa. Pentti H. Tikkaselta ilmestyi silloin kirja aiheesta. Eikä kukaan pahemmin estellyt tai paheksunut sitä. Kyllä jo silloinkin poliittisesta vakaumuksesta riippumatta ainakin Lapissa kaikki pitivät tietoja oikeina ja tekoja tuomittavina.
Solzhenytsin kirjan julkaisemisesta on mainio kaskukin.
Olipa kerran kirjailija joka kirjoitti kirjan vankileirien saaristosta. Tämä kirja oli niin arkaluontoinen kirjoittajan kotimaassa (NL) ettei sitä tietenkään voinut painattaa eikä julkisesti levittää siellä.
Kirja käännettiin suomeksi ja aiottiin painaa täällä. NL sai vihiä asiasta ja alkoi painostaa Suomea. Se uhkasi jopa kauppapoliittisilla keinoilla, jos kirja ilmestyisi Suomessa. Painopaperin tilaukset keskeytettäisiin ja muitakin keinoja tultaisiin käyttämään.
Suomalaiset puunjalostusteollisuuden neuvokset hermostuivat ja kääntyivät Kekkosen puoleen jotta tämä arvovallallaan estäisi aiotun julkaisun julkistamisen ja Suomen idänvienti ei kärsisi. No Kekkosellahan oli arvovaltaa ja tarmoa tuohon aikaan tämmöisenkin mitättömän asian hoitamiseen. Eikä kirjaa julkaistu Suomessa.
Kirja kuitenkin painettiin myöhemmin Ruotsissa myös suomeksi ja levitettiin myyntiin maahamme. Ja lukijat saivat sen aikanaan luettavakseen.
Mitä me tästä opimme. Neuvostoliitto sai kirjan julkaisun estettyä Suomessa. Vuorineuvosten ahväärit eivät kärsineet ja paperitoimitukset jatkuivat entisellään. Kekkoselle ei tullut säröjä idän suhteisiin. Ruotsalaiset painotalot saivat tuloja Solzhenytsinin kirjan julkaisemisesta ja myynnistä Suomessa. Suomalaiset lukijat saivat kirjan luettavakseen. Ja kaikki osapuolet olivat tyytyväisiä.
Mitä me opimme tästä. "Siperia opettaa"
hyvä, että tähän asti vaietut, Suomen historiaan liittyvät kipeät kohdat tuodaan julkisuuteen tutkimusten muodossa. Lueppa esimerkiksi Heikki Ylikankaan tuotantoa. Hänen tuotannossaan pidän erityisesti hänen tavastaan tuoda esiin lähdeviitteet joka mahdollistaa asiasta kiinnostuneen ottaa omakohtaisesti selvää asioiden todenperäisyydestä. Ja olenkin odottanut tilaisuutta, että voisin osoittaa jonkin Ylikankaan kertoman vääräksi mutta tähän päivään mennessä niin ei ole tapahtunut. Ylikankaan tuotannosta käy hyvin selville, että kirjoittaja todella puolueettomasti suhtautuu asiaan. Hän ei moralisoi, ei puolustele eikä syytä. Hän vain kirjoittaa tapahtuneesta ja mitkä asiat johtivat tapahtuneeseen. Niinhän kunnon historiantutkijan tulee tehdäkkin. Esimerkiksi Ylikankaan palkittu teos Tie Tampereelle on malliesimerkki hyvin kirjoitetusta, lähteisiin ja muihin todisteisiin nojaavasta historian kirjoituksesta.
Halonen taitaakin olla mahdottoman vahva johtaja? Oikein itsevaltias?
Maassa on oikeistoenemmistö ajattelipa asiaa miten tahansa ja kuvittelet Halosen hallitsevan maata.
Toinen vaihtoehto on siis se, että vaietaan kaikista historiaan liittyvistä asiosita? Ei kaivata totuutta, kirjoitetaan historiaa väärin?
Eikös kuulostakin tutulta? Aivan kuin aiemmin naapurissa?