Olen todella harkinnut koiran hankkimista ja ehdoton ykkös vaihtoehto rodun suhteen on suomenlapinkoira. Minulla ei ole aikaisemmin koskaan ennen ollut koiraa, joten olen joutunut tutustua koiriin ja koiran mieleen ja koulutukseen toden teolla. Olen katsonut 3kpl DVD:itä joissa käsitellään koiran hankkimista ja koulutusta. Olen lukenut 3kpl koiran koulutusta, sairauksia, hoitoa ja huolehtimista käsitteleviin kirjoihin. Olen katsonut televisiosta koira ohjelmia, mm. Isännän ja koiran käytöskoulu sarjaa, joka on ollut omasta mielestäni erittäin hyvä ja opettavainen. Muitakin koiraohjelmia on tullut katottua. Olen selannut netistä kaiken koiriin liittyvän ohjeistuksen läpi ja lukeut suomenlapinkoiriin liittyvät kaikki artikkelit netistä ja luonteen kuvaukset ja muut wikipediasta lähtien. Olen tutkinut jo niin paljon kaikkea suomenlapikoiriin liittyvää juttua, että olen päättänyt koirani olevan paimensukuinen suomenlapinkoira, koska se miellyttää minua enemmän ulkomuotoisesti ja muutenkin.
Selasin kaikkien tätä rotua kasvattavien kenneleiden nettisivut läpi ja valitsin niistä parhaimmat ja ne jotka ovat max 2h ajomatkan päässä minun kotikaupungistani. Sitten lähetin jokaiselle kennelin pitäjälle noin 15 kysymyksen litanian sähköpostilla ja tein paperille merkintöjä kenneleiden hyvistä puolista, jolloin sain selville sen kennelin mistä mahdollisesti hankkisin pennun. Keskustelin pitkän puhelun verran kennelin omistajan kanssa ja olen erittäin varma kennel valinnastani.
Vielä silti mietin, onko rotu minulle oikeasti se paras!? Tai toisin sanoen, olenko minä paras vaihtoehto omistajaksi kyseiselle rodulle!? Miten saisin itseni vakuutetuksi siitä että olen hyvä/huono rodulle? Tahdon aina olla täysin varma asioista, ennen kuin teen mitään. Ja minusta koiran hankinnan kannalla kuuluukin olla! Joten olenko teidän mielestänne tarpeeksi ajatellut asiaa, tarpeeksi perehtynyt asiaa ja tarpeeksi valmis?
Olen varma että pystyn kouluttamaan koirastani hyvän koiran, sillä luulen tietäväni ainakin kaiken tarpeellisen, mitä koiralleni tulen opettamaan JA miten tulen ne opettamaan. Suomenlapinkoira on siitäkin hyvä, että sitä on kehuttu erittäin miellyttämisen haluiseksi ja sitä kautta helposti opettettavaksi roduksi. Haukkuherkkyys mietityttää, mutta luulen sen olevan erittäin pieni ongelma, kun alottaa koulutuksen mahd. pian ja selkeästi. Mutta onhan toki myös mahdollista ettei juuri se pentu, minkä valitsen, ole altis haukku herkkyydelle. :)
Olen valmis menemään koiran kanssa lenkille, satoi tai paistoi, mutten ole varma kuinka paljon sitten koira vaatinee sitä lenkitystä päivässä? Paljonkos teidän suomenlapinkoiranne vaatii lenkittelyä ja aktiviteettia, jotta kalusteet pysyvät kurissa?
Tahtoisin keskustelua rodusta ja olisi mukava jos esittäisitte kysymyksiä minulle, jotta voisin vastailla ja sitä kautta varmistua siitä, olenko valmis koiran hankintaan ja onko rotu minulle hyvä. :)
Suomenlapinkoiraa harkitseva
16
1250
Vastaukset
- kokemusta on
Todella hienoa että olet nähnyt noin paljon vaivaa pohtiessasi koira hankintaasi.
Häpeän tunnustaa mutta minä toimin huomattavasti nopeammin,olen kamalan äkkipikainen ihminen mutta aina kannan vastuuni loppuunasti.
Ihan rehellisesti minä miettisin siltikin rotua uudelleen.
Siis ainut mikä mulle nyt tulee mieleen,on se että mä itse kun silloin päätin että otan lapinkoiran niin mun moka oli se etten tajunnut sitä että jokaisella kasvattajalla on se oma idea siinä kasvatuksessa,hassuna luulin että linja on kaikilla sama.
Joku panostaa ulkonäköön,joku tervyteen,joku luonteeseen ja sit viel on näitä jotka panostaa käyttöön.
Minä tosiaan kuvittelin että kasvattajaa kiinnostaa oma kasvatti myös tulevaisuudessa,mutta ei pitänyt paikkaansa minun koirani kanssa.
Jos olet sen kennelisi valinnut,yritä etsiä kennelin aikasemmista pentueista jotain tietoa millasia ne ovat olleet.
Mulla on ollut useita lappalaisia ja kai mä sit olen tosiaan tyhmä,mut en ole tätä aikasemmin älynnyt.
Otin vain lapinkoiran ja ajattelin et se on sellanen kun rotumääritelmässä sanotaan.
Niin ja jos ajattelit että saat sen oman lapinkoirasi kanssa näitä kavereita koirallesi ja itsellesi ystäviä muista lapinkoiran omistajista joiden kanssa olisi kiva jakaa mietteitä rodusta ym.koirista se on kyllä epätodennäköstä.Piirit on pienet ja tulehtuneet,että tuskin loppupelissä edes kiinnostaa.
Minulle on myös esitetty väite,ettei ole edes olemassa mitään paimensukua,kaikki on loppupelissä ihan samaa.
Jos kaikesta huolimatta päätät lapinkoiran ottaa,käy tarhalla useita kertoja ennen päätöstä kattomassa koirien oloja,meinaa puhelimessa on tooosi helppo kaunistella kaikki asiat,eikä netti sivutkaan näytä todellisuutta,edes palkinto hyvin tehdystä kasvatus työstä ei takaa yhtään mitään koirien oloista.Ihan sillä että tiedät millasta kasvatusta tuet.Kenneleissähän voi olla vaikka parvoa,minä kun hassuna luulin ettei sitä suomessa olekkaan,varmista siis että ostat todella terveen pennun.
Ps.suosittelen myös vilkasemaan kennelliiton jalostustietojärjestelmää kuinka monta pentuetta kasvattaja esim.vuodessa myy papereilla,ota vielä huomioon että jossain tapauksissa niitä pentueita tulee siihen päälle paperittomina.- Keltanokkka
Kiitos vastauksestasi.
Muistelinkin lukeneeni jostakin, että suomenlapinkoirien omistajien yhteisiin "piireihin" on vähän hankalampi päästä mukaan, mutta en sitten tiedä olisinko sen kummemmin halukas edes yrittää päästä niihin mukaan. Hm..
Ja niin onhan se paha sanoa kennelin omistajasta mitään pelkän puhelimessa puhumisen jälkeen.. Mutta omistaja ainakin sanoi että haluaa kyllä nähdä pari kertaa vähintään sen tulevan ostajan ennen kuin pennun hänelle sitten luovuttaa ja on halukas kuulemaan kasvateistaan vielä paljon kuulumisia kasvun aikana jnejne. Mutten silti ole sata varma päätöksestäni kennelin suhteen. Olen hirveän (ns) vaativa sen kennelinkin suhteen, koska tahdon tosissaan terveen koiran ja tahdon että ihminen joka pennun minulle myy, on todellakin kiinnostunut auttamaan minua tulevaisuudessa ongelmien tullessa ja kuuntelemaan kuulumiset. Hän kyllä sanoi että tahtoo todellakin kuulla kuulumisia sen jälkeenkin ja on aina valmis auttamaan ongelmien sattuessa. En vaan silti ole täysin varma, onko se kennneli kuitenkaan se "oikea".. On niin kamalan vaikeaa päättää mikä kennel on hyvä, kun niitä tämän rodun kannalta on kuitenkin erittäin paljon! Paimensukuisia suomenlapinkoiria kasvattavia kenneleitäkin on ainakin tuon paimensukuisen lapinkoiran seuran sivujen mukaan sellanen 50kpl. Kamalan hankala on niistä yrittää valita.
Mutta onko kennelin omistaja sitten ihan "ok" jos olen hänelle sanonut että olen kiinnostunut rodusta ja halukas hankkimaan jossakin vaiheessa, en nyt, mutta jossakin vaiheessa, kyseisen pennun niin kennelin omistaja sitten kertonee että kohta on pentue tulossa että pistettäisiinkö pentu varaukseen? Onko se vaan jotakin yli-innokkuutta uutta kiinnostunutta koiran hankkijaa kohtaan vai jotakin niin sanottua "äkkiä kaikki pennut myyntiin" tyyppistä ajattelua omistajalta? Ja nyt kun jokunen aika sitten kommentoin hänelle siitä kuinka suloisia pentuja oli hänen koiransa saanut (kuvista näin), niin hän sitten sanoi että vielä yksi uros olisi vapaana... Onko se hyvä vai huono asia, että kennelin omistaja sitten on vähän innokkaampi pentujen uuden kodin hankkimisen kanssa vai...? Äh, osaanpas selittää asiat hankalasti. :D
Rotu niin olisi ihana ja mielenkiintoinen ja vaikuttaa erittäin hyvältä, mutta vielä pienesti mietityttää onko tämä nyt varmasti se "oikea" minulle... Ärsyttää kun liian paljon mietin asiaa. Mutta parempi miettiä paljon kun toimia äkkiä. Ettei sitten pettymyksiä synny. Harmittaa sekin, ettei ystävä piireissäni kenelläkään ole lappalaista koiraa (tosin ei kenellekään ystävälläni vielä ole koiraa ollenkaan, minkään rotuista) niin en ole päässyt ihan livenä rotuun kunnolla tutustumaan.
Miksi tämän pitää olla niin kamalan vaikeaa. :D - kokemusta on
Keltanokkka kirjoitti:
Kiitos vastauksestasi.
Muistelinkin lukeneeni jostakin, että suomenlapinkoirien omistajien yhteisiin "piireihin" on vähän hankalampi päästä mukaan, mutta en sitten tiedä olisinko sen kummemmin halukas edes yrittää päästä niihin mukaan. Hm..
Ja niin onhan se paha sanoa kennelin omistajasta mitään pelkän puhelimessa puhumisen jälkeen.. Mutta omistaja ainakin sanoi että haluaa kyllä nähdä pari kertaa vähintään sen tulevan ostajan ennen kuin pennun hänelle sitten luovuttaa ja on halukas kuulemaan kasvateistaan vielä paljon kuulumisia kasvun aikana jnejne. Mutten silti ole sata varma päätöksestäni kennelin suhteen. Olen hirveän (ns) vaativa sen kennelinkin suhteen, koska tahdon tosissaan terveen koiran ja tahdon että ihminen joka pennun minulle myy, on todellakin kiinnostunut auttamaan minua tulevaisuudessa ongelmien tullessa ja kuuntelemaan kuulumiset. Hän kyllä sanoi että tahtoo todellakin kuulla kuulumisia sen jälkeenkin ja on aina valmis auttamaan ongelmien sattuessa. En vaan silti ole täysin varma, onko se kennneli kuitenkaan se "oikea".. On niin kamalan vaikeaa päättää mikä kennel on hyvä, kun niitä tämän rodun kannalta on kuitenkin erittäin paljon! Paimensukuisia suomenlapinkoiria kasvattavia kenneleitäkin on ainakin tuon paimensukuisen lapinkoiran seuran sivujen mukaan sellanen 50kpl. Kamalan hankala on niistä yrittää valita.
Mutta onko kennelin omistaja sitten ihan "ok" jos olen hänelle sanonut että olen kiinnostunut rodusta ja halukas hankkimaan jossakin vaiheessa, en nyt, mutta jossakin vaiheessa, kyseisen pennun niin kennelin omistaja sitten kertonee että kohta on pentue tulossa että pistettäisiinkö pentu varaukseen? Onko se vaan jotakin yli-innokkuutta uutta kiinnostunutta koiran hankkijaa kohtaan vai jotakin niin sanottua "äkkiä kaikki pennut myyntiin" tyyppistä ajattelua omistajalta? Ja nyt kun jokunen aika sitten kommentoin hänelle siitä kuinka suloisia pentuja oli hänen koiransa saanut (kuvista näin), niin hän sitten sanoi että vielä yksi uros olisi vapaana... Onko se hyvä vai huono asia, että kennelin omistaja sitten on vähän innokkaampi pentujen uuden kodin hankkimisen kanssa vai...? Äh, osaanpas selittää asiat hankalasti. :D
Rotu niin olisi ihana ja mielenkiintoinen ja vaikuttaa erittäin hyvältä, mutta vielä pienesti mietityttää onko tämä nyt varmasti se "oikea" minulle... Ärsyttää kun liian paljon mietin asiaa. Mutta parempi miettiä paljon kun toimia äkkiä. Ettei sitten pettymyksiä synny. Harmittaa sekin, ettei ystävä piireissäni kenelläkään ole lappalaista koiraa (tosin ei kenellekään ystävälläni vielä ole koiraa ollenkaan, minkään rotuista) niin en ole päässyt ihan livenä rotuun kunnolla tutustumaan.
Miksi tämän pitää olla niin kamalan vaikeaa. :DJos se kenneli josta sä nyt olet harkinnut ottavasi koiran on oikeasti hyvä eikä mikään tehdas,niin sieltä varmaan tulee harvoin pentuja,tyyliin ehkä kerran vuodessa tai vielä harvemmin ja risteytykset ovat tarkkaan harkkittuja,parhaat mitä kasvattaja on päättänyt jatkaa.
Mikäli sieltä tulee harvon niitä pentueita ja hänellä tosiaan just saatuis niitä pentuja olememaan niin mielestäni kiva että hän siitä kertoi ettet vaikka joutuisi odottamaan turhan kauan,kun jotkut ovat koira kuumeen iskiessä kamalan malttamattomia.
Mielestäni on ihan tervettä suositella jotain pentuetta mitä itse pitää hyvänä yhdistelmänä. - keltanokkka
kokemusta on kirjoitti:
Jos se kenneli josta sä nyt olet harkinnut ottavasi koiran on oikeasti hyvä eikä mikään tehdas,niin sieltä varmaan tulee harvoin pentuja,tyyliin ehkä kerran vuodessa tai vielä harvemmin ja risteytykset ovat tarkkaan harkkittuja,parhaat mitä kasvattaja on päättänyt jatkaa.
Mikäli sieltä tulee harvon niitä pentueita ja hänellä tosiaan just saatuis niitä pentuja olememaan niin mielestäni kiva että hän siitä kertoi ettet vaikka joutuisi odottamaan turhan kauan,kun jotkut ovat koira kuumeen iskiessä kamalan malttamattomia.
Mielestäni on ihan tervettä suositella jotain pentuetta mitä itse pitää hyvänä yhdistelmänä.Kiitos vastauksestasi. Ja tosissaan pentue oli syntynyt silloin vähän aikaa sitten kun kasvattajan kanssa juttelin, joten ymmärrän toki sen että hän sitten pentuja ehdotteli. :)
On kyllä ihan äärettömän vaikeaa päättää mikä kenneli on se "oikea" josta pentu kannattaa hankkia. Olen ymmärtänyt ettei varmastikaan keskustelupalstoilla netissä mainita mitkä on erittäin hyviä kenneleitä ja mitkä eivät? Siksipä tämä kennel "tutkinnan" teko on erittäin hankalaa.. Olisi niin mukavaa kuulla kaikkien mielipiteitä siitä, mitkä kennelit on heidän mielestään olleet erittäin hyviä ja kannattavia ja joiden omistajat todella haluavat pitää yhteyttä jatkossakin pennun ostaneiden henkilöiden kanssa. Koska itse ainakin tahdon jakaa ilot ja surut ja hauskat ja vähemmän hauskat asiat tulevasta pennustani juuri kasvattajan kanssa. Ja toivoisin siis todella kasvattajan olevan kiinnostunut ja halukas auttamaan. Juurikin sen takia että olen hankkimassa ihka ensimmäistä koiraani.
Ainakin se kennel jota olen hieman mietiskellyt, niin on sivuilla ollut koirien astutus tietoutta tämän vuoden puolella melko paljon, mutta nartut ovat olleet sijoituskoiria tms, elikä pentueita ei ole samalla nartulla (muistaakseni) ihan "jatkuvasti" ollut. Äh. On kamalan hankalaa edetä tässä asiassa kun haluan olla liian varma kaikesta! Onko se sitten hyvä vaiko huono puoli, sitä en tiedä..
Koirakuumetta on kuitenkin ilmennyt erittäin vahvana kaksi kertaa ja sitten nyt on taas, mutta hieman lievempänä kun aikaisemmat. Ja aikaisempien koirakuumeideni aikana olen netistäkin surffaillut vain ja ainoastaan koira juttuja, tvstä pelkkiä koiraohjelmia jne.. Selasin jopa viimeisimmän "kuumeeni" aikana 300 koirarotua läpi karsien joukoista pois erittäin suuret ja erittäin pienet koirat pois, kun en niistä itse väitä. Karsin myös raa'asti rotuja pois joiden ulkonälö ei miellytä ja sitten lopuista jäljelle jääneistä karsin sitten luonteen mukaan vaativimmat ja "ei miellyttävimmät" pois ja jäljelle jäi pari rotua, joista päädyin sitten nimeämään lempparikseni suomenlapinkoiran. Eli olen kyllä nähnyt kovan vaivan hyvän ja sopivan rodun etsimisen vuoksi, mutta silti vieläkin hitusen mietityttää, kun en ole paljoa päässyt kokemaan tämän rodun koirien kanssa.. Eikä niihin piireihin välttämättä kamalan helppoa ole päästä sisään.
Mutta eniten tässä vielä estää se, että kun en ole täysin varma siitä, mistä kennelistä koiran hankin! :/ Miten ihmeessä se asia selviäisi? Kun en jaksaisi käydä paikan päällä tutustumassa niin kamalan moneen kenneliin.. Ja omistajia jotka ovat koiransa kenneleistä hankkinut, ei ole ihan hirveän helppoa löytää ja kysyä mielipidettä! Siksi turvaudun nettiin. - kokemusta on
keltanokkka kirjoitti:
Kiitos vastauksestasi. Ja tosissaan pentue oli syntynyt silloin vähän aikaa sitten kun kasvattajan kanssa juttelin, joten ymmärrän toki sen että hän sitten pentuja ehdotteli. :)
On kyllä ihan äärettömän vaikeaa päättää mikä kenneli on se "oikea" josta pentu kannattaa hankkia. Olen ymmärtänyt ettei varmastikaan keskustelupalstoilla netissä mainita mitkä on erittäin hyviä kenneleitä ja mitkä eivät? Siksipä tämä kennel "tutkinnan" teko on erittäin hankalaa.. Olisi niin mukavaa kuulla kaikkien mielipiteitä siitä, mitkä kennelit on heidän mielestään olleet erittäin hyviä ja kannattavia ja joiden omistajat todella haluavat pitää yhteyttä jatkossakin pennun ostaneiden henkilöiden kanssa. Koska itse ainakin tahdon jakaa ilot ja surut ja hauskat ja vähemmän hauskat asiat tulevasta pennustani juuri kasvattajan kanssa. Ja toivoisin siis todella kasvattajan olevan kiinnostunut ja halukas auttamaan. Juurikin sen takia että olen hankkimassa ihka ensimmäistä koiraani.
Ainakin se kennel jota olen hieman mietiskellyt, niin on sivuilla ollut koirien astutus tietoutta tämän vuoden puolella melko paljon, mutta nartut ovat olleet sijoituskoiria tms, elikä pentueita ei ole samalla nartulla (muistaakseni) ihan "jatkuvasti" ollut. Äh. On kamalan hankalaa edetä tässä asiassa kun haluan olla liian varma kaikesta! Onko se sitten hyvä vaiko huono puoli, sitä en tiedä..
Koirakuumetta on kuitenkin ilmennyt erittäin vahvana kaksi kertaa ja sitten nyt on taas, mutta hieman lievempänä kun aikaisemmat. Ja aikaisempien koirakuumeideni aikana olen netistäkin surffaillut vain ja ainoastaan koira juttuja, tvstä pelkkiä koiraohjelmia jne.. Selasin jopa viimeisimmän "kuumeeni" aikana 300 koirarotua läpi karsien joukoista pois erittäin suuret ja erittäin pienet koirat pois, kun en niistä itse väitä. Karsin myös raa'asti rotuja pois joiden ulkonälö ei miellytä ja sitten lopuista jäljelle jääneistä karsin sitten luonteen mukaan vaativimmat ja "ei miellyttävimmät" pois ja jäljelle jäi pari rotua, joista päädyin sitten nimeämään lempparikseni suomenlapinkoiran. Eli olen kyllä nähnyt kovan vaivan hyvän ja sopivan rodun etsimisen vuoksi, mutta silti vieläkin hitusen mietityttää, kun en ole paljoa päässyt kokemaan tämän rodun koirien kanssa.. Eikä niihin piireihin välttämättä kamalan helppoa ole päästä sisään.
Mutta eniten tässä vielä estää se, että kun en ole täysin varma siitä, mistä kennelistä koiran hankin! :/ Miten ihmeessä se asia selviäisi? Kun en jaksaisi käydä paikan päällä tutustumassa niin kamalan moneen kenneliin.. Ja omistajia jotka ovat koiransa kenneleistä hankkinut, ei ole ihan hirveän helppoa löytää ja kysyä mielipidettä! Siksi turvaudun nettiin.Ei sitä vastausta hyvästä kennelistä saa kokematon koiranomistaja mistää,etenkään jos ei ole yhtään koiraomistaja ystävää jolle rotu on tuttu joka rehellisesti kertoisi omat merkille pistämänsä asiat lähi kenneleistä hyvässä ja pahassa.Sitä tietoa et tule saamaan edes netistä,etenkään julkisesti.
Täytyy tosiaan vielä ihailla tuota sun tarmoa tutkia ennen kuin teet päätöksen,itse kun olin liian malttamaton.
Tolla sun panostuksellasi uskon ja todella toivon että löydät itsellesi oikean pennun.
Onnea sitä tarvitaan. - keltanokkka
kokemusta on kirjoitti:
Ei sitä vastausta hyvästä kennelistä saa kokematon koiranomistaja mistää,etenkään jos ei ole yhtään koiraomistaja ystävää jolle rotu on tuttu joka rehellisesti kertoisi omat merkille pistämänsä asiat lähi kenneleistä hyvässä ja pahassa.Sitä tietoa et tule saamaan edes netistä,etenkään julkisesti.
Täytyy tosiaan vielä ihailla tuota sun tarmoa tutkia ennen kuin teet päätöksen,itse kun olin liian malttamaton.
Tolla sun panostuksellasi uskon ja todella toivon että löydät itsellesi oikean pennun.
Onnea sitä tarvitaan.No onhan se varmaan niin.. Harmillista. En tosissaan tunne ketään jolla suomenlapinkoira olisi. Ja eipä niitä muunkaan rotusia koiranomistajia tuttava ja ystäväpiirissäni ole kuin noin kolmella. Ehkä johtunee siitäkin että olen vasta 19vuotias ja ystäväpiirini koostuu samanikäisistä.
Olen taas selannut uudelleen läpi monien kenneleiden sivuja ja koitan niistä jotenkin saada pienen pientä vastausta siihen, mikä olisi hyvä paikka. Mutta niinkuin sanoit, pelkkien nettisivujen ja sähköpostiviestien ja puhelimessa puhumisen kannalta on erittäin paha sanoa yhtään mitään.. Mutta on ne nyt hiukkasen suuntaa antavia.
Toisaalta harmittaa kun olen liian suunnitteleva ja "vaativa" tämän asian suhteen, kun tuntuu että vain turhaudun koko hommassa.. Koiraa olen koko ikäni tahtonut, mutta nyt viimeisen kahden vuoden aikana olen sitä todella miettinyt!
Pelkään niin kovasti sitä että kun pennun sitten hankin, niin sillä on joku periytyvä sairaus ja joudun siitä luopumaan aivan liian aikaisin.. :( Tai että koiralla on luonnevikaa mihin ei minkään lainen koulutus auta. Noh, eipä sille mitään voi jos niin käy.
Uskoisin kyllä että osaan nähdä edes hiukkasen ihmisten läpi ja löytää täysin rehellisen ja luotettavan kennelinomistajan ja sieltä sitten ihanan ja täysin terveen söpöliinin itselleni. :)
Kiitos paljon että olet vastaillut ja vaivautunut lueskelemaan vuodatukseni. :) On siitä nyt jotakin apua, että pohdintojani kommentoidaan!
Vielä yksi asia pakko vuodattaa. :D Ärsyttää suunnattomasti sekin asia, että en oikein tiedä milloin on hyvä aika hankkia koira! Kun epäröin koko ajan pienesti sitä, olenko tosissaan valmis koiran hankintaan! Ja tänäänkin pitänyt kahteen kertaan käydä puolentunnin kävelylenkillä mietiskelemässä vähän asiaa. Luulen vaan ettei koiran hankkimisessa voi koskaan olla 100% valmis! niinkuin ei lapsenkaan tuloon.. Ehkäpä sitä pitäisi vaan rohkaista itsensä ja uskotella että tosissaan olen valmis hankkimaan koiran, silloin kun päätän sen! Eikä se minun koirien kouluttamis taito ja tieto voi kasvaakaan sen enempää ennen kuin pääsen ihan oikeasti sitä tekemään! Nyt teen sitä joka päivä vaan mielessäni. :P
Onko järkevämpää ottaa pentu vasta sitten, kun olen muuttanut ihka omaan asuntoon miesystäväni kanssa vaiko ennen sitä..? Eipä kai nuori koira stressaannu tai hämmästy muutosta? Ja stressaantuuko tai "pimahtaako" koira jos lauma niinsanotusti muuttuu? Eli kun nyt jos ottaisin pennun sen "laumaan" kuuluisi minun lisäkseni muutama muukin ihminen, jotka saman katon alla asustelee ja sitten muuton jälkeen sen laumaan kuuluisi vain minä ja miesystäväni.
(Pakko sanoa sekin vielä, että minulla ei ole tällähetkellä hajuakaan koska se muutto tapahtuisi.. Vuoden päästä, puolentoista vuoden vaiko millon.. Siksi se asia hieman stressaakin, kun en tiedä koska pennun viitsisin ottaa.) - kokemusta on
keltanokkka kirjoitti:
No onhan se varmaan niin.. Harmillista. En tosissaan tunne ketään jolla suomenlapinkoira olisi. Ja eipä niitä muunkaan rotusia koiranomistajia tuttava ja ystäväpiirissäni ole kuin noin kolmella. Ehkä johtunee siitäkin että olen vasta 19vuotias ja ystäväpiirini koostuu samanikäisistä.
Olen taas selannut uudelleen läpi monien kenneleiden sivuja ja koitan niistä jotenkin saada pienen pientä vastausta siihen, mikä olisi hyvä paikka. Mutta niinkuin sanoit, pelkkien nettisivujen ja sähköpostiviestien ja puhelimessa puhumisen kannalta on erittäin paha sanoa yhtään mitään.. Mutta on ne nyt hiukkasen suuntaa antavia.
Toisaalta harmittaa kun olen liian suunnitteleva ja "vaativa" tämän asian suhteen, kun tuntuu että vain turhaudun koko hommassa.. Koiraa olen koko ikäni tahtonut, mutta nyt viimeisen kahden vuoden aikana olen sitä todella miettinyt!
Pelkään niin kovasti sitä että kun pennun sitten hankin, niin sillä on joku periytyvä sairaus ja joudun siitä luopumaan aivan liian aikaisin.. :( Tai että koiralla on luonnevikaa mihin ei minkään lainen koulutus auta. Noh, eipä sille mitään voi jos niin käy.
Uskoisin kyllä että osaan nähdä edes hiukkasen ihmisten läpi ja löytää täysin rehellisen ja luotettavan kennelinomistajan ja sieltä sitten ihanan ja täysin terveen söpöliinin itselleni. :)
Kiitos paljon että olet vastaillut ja vaivautunut lueskelemaan vuodatukseni. :) On siitä nyt jotakin apua, että pohdintojani kommentoidaan!
Vielä yksi asia pakko vuodattaa. :D Ärsyttää suunnattomasti sekin asia, että en oikein tiedä milloin on hyvä aika hankkia koira! Kun epäröin koko ajan pienesti sitä, olenko tosissaan valmis koiran hankintaan! Ja tänäänkin pitänyt kahteen kertaan käydä puolentunnin kävelylenkillä mietiskelemässä vähän asiaa. Luulen vaan ettei koiran hankkimisessa voi koskaan olla 100% valmis! niinkuin ei lapsenkaan tuloon.. Ehkäpä sitä pitäisi vaan rohkaista itsensä ja uskotella että tosissaan olen valmis hankkimaan koiran, silloin kun päätän sen! Eikä se minun koirien kouluttamis taito ja tieto voi kasvaakaan sen enempää ennen kuin pääsen ihan oikeasti sitä tekemään! Nyt teen sitä joka päivä vaan mielessäni. :P
Onko järkevämpää ottaa pentu vasta sitten, kun olen muuttanut ihka omaan asuntoon miesystäväni kanssa vaiko ennen sitä..? Eipä kai nuori koira stressaannu tai hämmästy muutosta? Ja stressaantuuko tai "pimahtaako" koira jos lauma niinsanotusti muuttuu? Eli kun nyt jos ottaisin pennun sen "laumaan" kuuluisi minun lisäkseni muutama muukin ihminen, jotka saman katon alla asustelee ja sitten muuton jälkeen sen laumaan kuuluisi vain minä ja miesystäväni.
(Pakko sanoa sekin vielä, että minulla ei ole tällähetkellä hajuakaan koska se muutto tapahtuisi.. Vuoden päästä, puolentoista vuoden vaiko millon.. Siksi se asia hieman stressaakin, kun en tiedä koska pennun viitsisin ottaa.)Mun henk.koht. mielipide on se että on todella itsekästä ottaa koira esim.pieneen opiskelja asuntoon.
Suuri merkitys on sillä tosiaan millasen koiran ottaa ja sattuuko sen luonne semmoseksi että se tyytyy siihen yksiön antiin,sekin määräytyy paljon siitä onko koiralla riittävästi aktiviteetteja asunnon ulkopuolella.
Onko asunnon naapurusto kuinka levotonta,kuuluuko asuntoon melua joka tekisi koiran levottomaksi.
Mun mielipide on se että kyllä se vaikuttaa koiraan jos ns.lauman kokoonpano muuttuu.
Minun koira masentu aivan kamalasti kun laumassa tapahtui jäsenen poismeno ja se vei aikaa että hän toipui tästä.
Minä ottasin sinuna koiran vasta sitten kun löydät sen oman paikkasi elämässäsi,ripaus elämän kokemusta antaa sulle myös varmuuden päätöksissäsi,empinen loppuu ja olet varma.
Tällä tarkotan sitä että asut vakituisesti jossain paikassa ja lauma on vakituinen,uskon tunnet vastuusi ehkä vieläkin paremmin sitten. - keltanokkka
kokemusta on kirjoitti:
Mun henk.koht. mielipide on se että on todella itsekästä ottaa koira esim.pieneen opiskelja asuntoon.
Suuri merkitys on sillä tosiaan millasen koiran ottaa ja sattuuko sen luonne semmoseksi että se tyytyy siihen yksiön antiin,sekin määräytyy paljon siitä onko koiralla riittävästi aktiviteetteja asunnon ulkopuolella.
Onko asunnon naapurusto kuinka levotonta,kuuluuko asuntoon melua joka tekisi koiran levottomaksi.
Mun mielipide on se että kyllä se vaikuttaa koiraan jos ns.lauman kokoonpano muuttuu.
Minun koira masentu aivan kamalasti kun laumassa tapahtui jäsenen poismeno ja se vei aikaa että hän toipui tästä.
Minä ottasin sinuna koiran vasta sitten kun löydät sen oman paikkasi elämässäsi,ripaus elämän kokemusta antaa sulle myös varmuuden päätöksissäsi,empinen loppuu ja olet varma.
Tällä tarkotan sitä että asut vakituisesti jossain paikassa ja lauma on vakituinen,uskon tunnet vastuusi ehkä vieläkin paremmin sitten.Uskon että on parempi niin. Tosin sitten kun muutan, tulee asunto olemaan pienempi mitä nyt on. Mutta en usko koiran tarvitsevan kamalan suurta linnaa ollakseen onnellinen. En kuitenkaan ihan pieneen kerrostalo yksiöön ole onneksi muuttamassa, vaan rauhalliselle alueelle ja rivitaloon. Joten siinä mielessä ihan hyvä. :P
Ja kyllähän se koiralle on varmasti kova paikka kun lauma "hajaantuu" kesken sen elämän. Joten ehkä paras ottaa koira vasta sitten kun on vain minä avokkini, jolloin koiran lauma on siinä. :)
Ehkäpä sitten tunnen itseni valmiiksi ottamaan koiran! Siitä se siis varmasti johtunee, etten tunne itseäni vielä valmiiksi ottamaan koiraa. Aivan juu. :D
Toivon kyllä tosissaan että saan pähkäiltyä tuon kenneli asian kuntoon ennen kuin menee toivo koko asiaan. Ehkä olen liian vaativa, mutta ainakin haluan olla täysin varma. Mitään pentutehtailijoita en ala tukemaan, mutta kyllä ne tehtailijat yleensä (kai) tunnistaa, viimeistään kun menee paikanpäälle kenneliä katsomaan. - Kannanottoni
kokemusta on kirjoitti:
Jos se kenneli josta sä nyt olet harkinnut ottavasi koiran on oikeasti hyvä eikä mikään tehdas,niin sieltä varmaan tulee harvoin pentuja,tyyliin ehkä kerran vuodessa tai vielä harvemmin ja risteytykset ovat tarkkaan harkkittuja,parhaat mitä kasvattaja on päättänyt jatkaa.
Mikäli sieltä tulee harvon niitä pentueita ja hänellä tosiaan just saatuis niitä pentuja olememaan niin mielestäni kiva että hän siitä kertoi ettet vaikka joutuisi odottamaan turhan kauan,kun jotkut ovat koira kuumeen iskiessä kamalan malttamattomia.
Mielestäni on ihan tervettä suositella jotain pentuetta mitä itse pitää hyvänä yhdistelmänä.Anteeksi nyt mutta parhaita toisia neuvomaan sellaiset, jotka eivät tiedä koko hommasta mitään...
Risteytykset ??!!
Risteytyksellä koiranjalostuksessa tarkoitetaan kahdesta eri rodusta paikallisen kennelliiton poikkeusluvalla huolella suunniteltua risteytysyhdistelmää.
Ei suomenlapinkoiria ole tapana normaalisti risteytellä yhtään mihinkään kennelliittoon rekisteröitävissä kasvatuksissa. Sikäli ei voida edes puhua risteytyksistä.
Toisekseen vaikka noinkin voi ajatella, ei voi toisaalta pitää kerran joskus harvoin pentueen teettämistä minään "kasvatuksena".
Ei sellaisella rotua eteenpäin mitenkään jalosteta eikä sitä voi sanoa kasvattamiseksi oikein kunnolla.
Luonnollisesti kenestäkään ei yhtäkkiä tule kasvattaja. Kukaan ei ole seppä syntyessänsä - jostain pitää kaikkien alkaa.
Mutta sen ulkopuolella, ei se joskus harvoin jalostusyhdistelmän teko mitään Kasvattajaa Isolla Koolla kenestäkään tee sen paremmin kuin muistakaan. - laiska koiranhankkij
kokemusta on kirjoitti:
Jos se kenneli josta sä nyt olet harkinnut ottavasi koiran on oikeasti hyvä eikä mikään tehdas,niin sieltä varmaan tulee harvoin pentuja,tyyliin ehkä kerran vuodessa tai vielä harvemmin ja risteytykset ovat tarkkaan harkkittuja,parhaat mitä kasvattaja on päättänyt jatkaa.
Mikäli sieltä tulee harvon niitä pentueita ja hänellä tosiaan just saatuis niitä pentuja olememaan niin mielestäni kiva että hän siitä kertoi ettet vaikka joutuisi odottamaan turhan kauan,kun jotkut ovat koira kuumeen iskiessä kamalan malttamattomia.
Mielestäni on ihan tervettä suositella jotain pentuetta mitä itse pitää hyvänä yhdistelmänä.Eri rodusta tosin, mutta kasvattajalta, jolle ei vuosittain pentuja tulekaan, ja rotua kasvatetaan Suomessa vielä aikalailla vähän. Kasvattajia ei ihan älyttömästi siis ole. Mielestäni on oikein hyvää palvelua, jos kasvattaja ilmoittaa kun on pentuja harkinnassa, yhdistelmän mitä on mietiskellyt jne... Jo aikaisessa vaiheessa, koska uuden koiran tulo vaatii aina erilaisia järjestelyitä, ainakin meillä on jo alustavasti alettu miettimään työjärjestelyjä ja muita. Tavoitteena olisi se, että kun pentu tulee, ei muutamien ensimmäsiten kuukausien aikan jompikumpi tee töitä kuin max puolipäiväisenä, eka viikkoina ei lainkaan. Työnantajan on helpompi joustaa, kun mahdollinen tarve on jo tiedossa, loppusäätö sitten hoidetaan kun aikataulu on tarkentunut.
Tämä on meille sopiva ratkaisu, Koska uutta koiraa on vielä mahdollista odotella. Ja helppoakin se on, ei tarvitse itse seurailla jatkuvasti suunnitelmia :)
- SuomLap omistaja
Itelläni on suomenlapinkoira, paimensukuinen. Lenkkeilyä koira tarvitsee mielestäni paljon, ja jos saisi vapaanakin juosta niin se olisi hyvä.
Pentuna korani oli herkästi pureva, aina reittä näykkäsemässä jos ei oikeeseen suuntaan menty:) Mutta juu, minusta lappari on mainio ensimmäinen koira, itelläkki se oli eka koira. Kannattaa hankkia ensimmäiseksi lappariksi naaraan, koska ne ovat helpommin koulutettavissa ja aikas nöyriä.
Jos et ole varma rodusta, niin kannattaa tietysti miettiä, ennen kuin olet aivan varma että se on sinnun rotusi.- äskönen
Tuosta vain unohtui että, jos asut etelässä päin niin reppulin kenneli on hyvä:) Vaikka onhan niitä muitakin hyviä tietysti, mutta omani hankin sieltä. Pari kertaa kävin kattomassa pentuetta. Kasvattaja kyllä sanoi että aikoo jossain vaiheessa lopettaa kasvatus hommat, mutta se oli pari vuotta sitten ja vielä ainakin on hommissa.
- keltanokkka
äskönen kirjoitti:
Tuosta vain unohtui että, jos asut etelässä päin niin reppulin kenneli on hyvä:) Vaikka onhan niitä muitakin hyviä tietysti, mutta omani hankin sieltä. Pari kertaa kävin kattomassa pentuetta. Kasvattaja kyllä sanoi että aikoo jossain vaiheessa lopettaa kasvatus hommat, mutta se oli pari vuotta sitten ja vielä ainakin on hommissa.
Kiitos vastuaksestasi!
Itse olen ennemmin miettinyt uros koiraa. Eikai se ihan paha valinta ole suomenlapinkoiraksi ja vielä ensimmäiseksi koiraksi? Vaikka ovatkin hieman omapäisempiä, eihän se kouluttaminen kuitenkaan ihan mahdotonta hommaa ole, kunhan muistan ottaa johdonmukaisen otteen koulutukseen heti alussa! - Melkeinlapikas
keltanokkka kirjoitti:
Kiitos vastuaksestasi!
Itse olen ennemmin miettinyt uros koiraa. Eikai se ihan paha valinta ole suomenlapinkoiraksi ja vielä ensimmäiseksi koiraksi? Vaikka ovatkin hieman omapäisempiä, eihän se kouluttaminen kuitenkaan ihan mahdotonta hommaa ole, kunhan muistan ottaa johdonmukaisen otteen koulutukseen heti alussa!Sinulle sopii kyllä hyvin lapikka. Itseltäni löytyy tuollainen sekarotuinen versio mutta ystävälläni on noita kaksin kappalein, molemmat uroksia.
Itse en kylläkään ottaisi lapikkaa, poron mieluummin. Turkki on ärsyttävä omasta mielestäni. Kesällä koiralla on kuuma, syksyllä kaikki rapa kantautuu koiran mukana sisälle --> joutuu pesemään joka lenkin jälkeen. Luonnekaan miellytä, kaikki tapaamani lapikat ovat joko tossukoita tai kovapäisiä ja vaikea motivoida. Ja se haukkuherkkyys on muuten ihan totta mutta koulutettavissa pois. Lähes kaikki lapikat jotkä täällä meidän lähellä asuu räkyttävät pihalla. Ajattelimpa tuoda oman mielipiteeni esille.
Niin ja luepa vielä Turid Rugaasin kirjat (ohuet vihkoset) vetämättä paras ja rauhoittavat signaalit, jookosta? :) - dddd;jape
Melkeinlapikas kirjoitti:
Sinulle sopii kyllä hyvin lapikka. Itseltäni löytyy tuollainen sekarotuinen versio mutta ystävälläni on noita kaksin kappalein, molemmat uroksia.
Itse en kylläkään ottaisi lapikkaa, poron mieluummin. Turkki on ärsyttävä omasta mielestäni. Kesällä koiralla on kuuma, syksyllä kaikki rapa kantautuu koiran mukana sisälle --> joutuu pesemään joka lenkin jälkeen. Luonnekaan miellytä, kaikki tapaamani lapikat ovat joko tossukoita tai kovapäisiä ja vaikea motivoida. Ja se haukkuherkkyys on muuten ihan totta mutta koulutettavissa pois. Lähes kaikki lapikat jotkä täällä meidän lähellä asuu räkyttävät pihalla. Ajattelimpa tuoda oman mielipiteeni esille.
Niin ja luepa vielä Turid Rugaasin kirjat (ohuet vihkoset) vetämättä paras ja rauhoittavat signaalit, jookosta? :)Kuka väittää, että paimensukuisissa ja ns. näyttelylinjaisissa ei ole luonne-eroja, ei varmasti ole tutustunut kovinkaan moniin lappalaisiin ja "yleiskuva" puuttuu tai on vääristynyt. Tietysti koiran pitokin vaikuttaa, ja jos sitä pitää vain pihan perällä aitauksessa, totta kai siellä turhaudutaan ja kun ulos päästään, ollaan yli-innokkaita. Vaikka lappalaiskoirat ovat haukkumalla työskenteleviä koiria, se ei tarkoita, että ne räkyttäisivät koko ajan. Ja kämpän koolla ei mielestäni ole mitään väliä, kotioloissa kuitenkin koira makaa jossain nurkassa tarkkailemassa tilannetta eikä häärää jaloissa tai sinkoile ympäriinsä. Vähän aktiviteettiä kun keksii, peruskoulutusta ihan ja tarpeeksi lenkkejä, kyllä työkoirarotuinen osaa käyttää lepohetkensä hyödyksi.
- Lappari111
dddd;jape kirjoitti:
Kuka väittää, että paimensukuisissa ja ns. näyttelylinjaisissa ei ole luonne-eroja, ei varmasti ole tutustunut kovinkaan moniin lappalaisiin ja "yleiskuva" puuttuu tai on vääristynyt. Tietysti koiran pitokin vaikuttaa, ja jos sitä pitää vain pihan perällä aitauksessa, totta kai siellä turhaudutaan ja kun ulos päästään, ollaan yli-innokkaita. Vaikka lappalaiskoirat ovat haukkumalla työskenteleviä koiria, se ei tarkoita, että ne räkyttäisivät koko ajan. Ja kämpän koolla ei mielestäni ole mitään väliä, kotioloissa kuitenkin koira makaa jossain nurkassa tarkkailemassa tilannetta eikä häärää jaloissa tai sinkoile ympäriinsä. Vähän aktiviteettiä kun keksii, peruskoulutusta ihan ja tarpeeksi lenkkejä, kyllä työkoirarotuinen osaa käyttää lepohetkensä hyödyksi.
Hyvä, että olet miettinyt asiaa tarkkaan. :) Tuntuu, että monet vain ottavat koiran ja sitten kun se alkaakin tehdä tuhoja ja uhmata ihmistä, perheeseen syntyy vauva tms. koira annetaan heti pois. Minusta suomenlapinkoira on monipuolinen rotu, joka sopii monlaisille ihmisille ja monenlaisiin oloihin (kerrostaloon/omakotitaloon jne). Itselläni on melkein puolivuotias suomenlapinkoira kerrostalokaksiossa (ensimmäinen koirani) ja jotkut sanoivat minulle, että pentu haluaisi koko ajan olla parvekkeella ja se tulee räksyttämään koko ajan ym. Mitään tuollaista ei ole ollut, ainut "ongelma" on se että pentu on kovapäinen ja sillä on vahva oma tahto. Eli vaikka miten lukisi rotukuvauksia ym. ikinä ei voi olla varma, millainen oma pentu tulee olemaan. Toki tästä on nähtävillä viitteitä jo kasvattajan luona käydessä pentua katsomassa ja hyvä kasvattaja osaa myös antaa vinkkiä siitä, mikä pennuista sopisi juuri sinulle parhaiten.
Mielestäni hyvältä kasvattajalta ei tule pentueita hyvin usein, hän on kiinnostunut siitä millaiseen paikkaan pentu tulee, mitä aiotte harrastaa sen kanssa ym. Kasvattaja saattaa jopa haluta vierailla luonanne ennen luovutusta, jos ette asu hyvin kaukana. Lisäksi hyvä kasvattaja haluaa pitää yhteyttä jatkossakin ja haluaa auttaa sinua kaikissa koiraan liittyvissä asioissa. Ota pentu sellaisesta paikasta, missä se saa elää normaalin ihmiselämän keskellä. Sellaisesta paikasta, missä pennut ovat koko ajan yhdessä huoneessa, ei kannata ottaa pentua.
Vaikutat siltä, että olet valmis koiran ottoon, mutta koska olet nuori, kannattaa miettiä tarkkaan millainen elämäntilanne sinulla on useiden vuosien päästä. Kasvattaja, jolta otin pennun, suositteli että pentu laitetaan yhden henkilön nimiin ja ennen pennun ottoa kannattaa miettiä, mitä koiralle tapahtuu, jos esim. tulee ero. Eihän sitä kukaan toivo, mutta kasvattajalla oli kokemusta eronneista nuorista, jotka sitten haluavat luopua koirasta. Jos ero tulee, onko sillä, joka jää koiran omistajaksi tarpeeksi aikaa esim. töiltä kun kaikki pitää tehdä yksin, onko autoa jolla kuljettaa koira eläinlääkäriin ja hakea ruokasäkit ym. On myös tosi raskasta kantaa pentua edestakaisin rappusissa sisäsiisteyttä opetettaessa. Itse en enää välttämättä ottaisi uutta pentua kerrostaloon.
Itse otin ennen oman koiran hankintaa tutuiltani muutamaksi viikoksi "lainaan" suomenlapinkoiran ja siitä sain hyvin tuntumaa, millaista koiran pito oikeasti on. Toki mikä tahansa rotu käy, että saa yleistä kuvaa koiran hoidosta. Suosittelen sinua ottamaan hoitokoiran muutamaksi viikoksi, jos se vain on mahdollista. Kuka tahansa jaksaa hoitaa koiraa yhden yön esim. loman aikana, mutta kun koiran ottaa normaalin arjen keskelle pitemmäksi aikaa aamuheräämisineen ym. saa paremman kuvan. Olen myös huomannut oman pennun kanssa, että kirjoista saa hyvin pohjatietoa, mutta käytäntö opettaa eniten. Kun pentu tuli kotiin, kirjatieto tuntui unohtuvan ja kaikki eri ohjeet ja neuvot pyörivät päässä. Opin, että kaikki ei todellakaan mene niinkuin kirjoissa ja omaan koiraan pitää soveltaa monia eri asioita. Meillä alkoikin mennä paljon paremmin, kun lopetin Tuire Kaimion kirjan "orjallisen" noudattamisen. Lisäksi olemme nyt koirakoulussa, mistä on ollut tosi paljon apua.
Olen myös huomannut, että koiraan menee tosi paljon rahaa. Olin varautunut menoihin, mutta en näin suuriin. Ruuat, lelut, turkinhoitovälineet, luut, makupalat, koirakoulu, eläinlääkärit, kunnolliset hihnat ja valjaat ym. vievät yllättävän paljon rahaa. Itse olen tosin sellainen, että koira ansaitsee vain parasta laatua. ;) Mutta tosiaan, yllättäviin menoihin pitää varautua. Vaikka lapinkoirat ovat yleensä terveitä ja pitkäikäisiä, mitä tahansa voi sattua.
Meilläpäin ainakin lapinkoiraväki on tosi mukavaa ja olen päässyt hyvin mukaan piireihin. Tämä on pitkälti hyvän kasvattajan ansiota, joka järjestää monenlaista toimintaa. Rohkeasti vaan mukaan! :) Voit myös lueskella lapikas.net-foorumia, siellä on hyvää keskustelua lapinkoirista. Onnea pennun hankintaan, päätitpä ottaa sen nyt tai myöhemmin!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1002916
Jotain puuttuu
Kun en sinua näe. Et ehkä arvaisi, mutta olen arka kuin alaston koivu lehtiä vailla, talven jäljiltä, kun ajattelen sinu1052478- 912240
- 222072
Persuilla ja Saksi-Riikalla meni sitten pornon levittämiseksi koko touhu.
Onko kenellekään yllätys?1771886- 441873
Hei A, osaatko
sanoa, miksi olet ihan yhtäkkiä ilmestynyt kaveriehdotuksiini Facebookissa? Mitähän kaikkea Facebook tietää mitä minä en451807- 781756
Synnittömänä syntyminen
Helluntailaisperäisillä lahkoilla on Raamatunvastainen harhausko että ihminen syntyy synnittömänä.1351558Mitä tämä tarkoittaa,
että näkyy vain viimevuotisia? Kirjoitin muutama tunti sitten viestin, onko se häipynyt avaruuteen?411314