Nimittäin valmistelut olivat suuria 1919! Uuteen punakapinaan laskettiin kommunistien mukaan voitavan saada Suomesta 75 000 miestä.Näistä saataisiin 55 000 heti vapaaehtoisina ja loput kutsunnoilla. "Maan alta" nousisi 12 000 miehen iskujoukko. Virosta saataisiin 18 000 miestä ja Itä-Karjalasta ynnä Venäjältä 25 000. Yhteensä 118 000! Johtajina toimisivat punaupseerikoulun käyneet, joita oli noin 200 joukossa parikymmentä jääkäriä.
Aseet olivat kiperä kysymys. Niitä oli Suomen armeijalla ja puna-armeijalla. Miten ne saataisiin punakaartille? Ja osattaisiinko käyttää?
Suomen hallituksella oli armeijassa noin 30 000 miestä ja suojeluskunnissa 50 000. Jotenkin koulutettua väkeä oli lisäksi ehkä 20 000 miestä. Nämä joukot olisivat kuitenkin sotaa kokeneiden upseerien johdossa ja takana olisi kansan enemmistön tuki. Apua tulisi ainakin Ranskalta ja Englannilta.Miten kävisi?
Aseet olivat kiperä kysymys. Niitä oli Suomen armeijalla ja puna-armeijalla. Miten ne saataisiin punakaartille? Ja osattaisiinko käyttää?
Suomen hallituksella oli armeijassa noin 30 000 miestä ja suojeluskunnissa 50 000. Jotenkin koulutettua väkeä oli lisäksi ehkä 20 000 miestä. Nämä joukot olisivat kuitenkin sotaa kokeneiden upseerien johdossa ja takana olisi kansan enemmistön tuki. Apua tulisi ainakin Ranskalta ja Englannilta.Miten kävisi?
Vastaukset 5
Vanhimmat
ylipäälliköksi? Taisi tosiaan olla valtionhoitaja 1919.
1919-20 Lastensuojeluliiton ja SPR:n perustamisessa, hankolaisena kahvilanpitäjänä ja Suomen Liittopankin hallintoneuvoston puheenjohtajana. Hän oli myös suojeluskuntien kunniaylipäällikkö.
Hän ehti ottaa myös avioeron 1919 ja suunnitteli uutta avioliittoa Hjalmar Linderin Kitty-siskon kanssa. Jossain välissä hän ehti vuokrata Itävallasta metsästysalueen ja käydä kaurisjahdissa.
Oikea aika kapinalle olisi ollut joskus 1921-22. Silloin oli Venäjällä valkoiset kenraalit kukistettu ja bolsevikkien valta varmistettu. Puna-armeijassa oli miljoonia miehiä. Suomen armeija oli heikko ja kuriton. Upseerit tappelivat keskenään.
Silloin olisi pitänyt iskeä!
Suuria suunnitelmia piti kokeilla myös käytännössä. Sitä tehtiin monessa maassa, Virossakin.
Punaupseeri Jahvetti Moilanen pani homman käyntiin myös Suomessa. Varsinaisian käskijöinä olivat Manner ja Eino Rahja. Juuri solmittu Tarton rauha ei mitenkään häirinnyt. Käytännön valmisteluissa oli apuna suuri määrä kotiin palanneita Muurmannin legioonalaisia. Lahjottuina ummistivat silmänsä niin poliisit kuin eräät rajavartioston johtajatkin.
Noin 600 miestä oli paikalla, kun Moilanen 2.2. 1922 piti kuulun puheensa läskilaatikon päältä Kemi-yhtiön Värriön savotassa. Vallankumoukselle hurrattiin ja käytännön toimina ryöstettiin työmaan kassa ja varastot ynnä ajomiesten hevoset. Sitten otettiinkin suunta itään ja hiihdeltiin suureen kotimaahan rajavartioiden estelemättä.Muutaman savotan varastot ryöstettiin vielä matkalla, samoin 300 poroa.
Muuten ei menestys ollut kovin suuri. Yli puolet miehistä luikki matkan aikana vähin äänin kotiinsa.
Sen kummempaa ei siitäkään syntynyt.
Jääkäripataljoona 27:ssä oli kaikkiaan noin 400 vasemmalle kallistuvaa miestä. Näistä lopulta 20 loikkasi itään.
Tunnetuimpia oli jo pataljoonassa vasemmiston nokkamiehenä toiminut Heikki Repo, joka hääräsi Toivo Antikaisen apuna Itä-Karjalassa. Jääkärivääpeli Leo Mäkelin tuli pääjoukon mukana Suomeen, mutta ei osallistunut taisteluihin. Sodan jälkeen häntä pidettiin bolsevikkien asiamiehenä. Jääkärivääpeli Antti Kemppainen oli salaisten lähettien päällikkönä Helsingissä.
Joku jääkäri taisi käydä punaupseerikoulunkin. Voi olla, että uudessa kapinassa olisi nähty jääkäreitä rintaman molemmin puolin. Oli vain niin, että vasemmistolaisista jääkäreistä suurin osa kuului miehistöön ja vielä siihen heikompaan päähän eli vähiten sotilaskoulutusta saaneisiin. Ei heistä vallankumouksen etujoukoksi olisi ollut.