Haistavatko koulukiusaajat ja muut ilkiöt heikkouden ja huonon itsetunnon, kuten petoeläimet haistavat veren kilometrien päähän? Minua on kiusattu päiväkodista aina kauppikseen saakka. Olen hiljainen ja melko huomaamaton, en tee itsestäni numeroa. Jos minulta kysytään jotain, yritän olla kohtelias ja neutraali. Silti joudun aina kiusaamisen uhriksi. Nyt olen huomannut, että kaikki ihmissuhteenikin kulkevat samaa rataa: olen kaikille pelkkä kynnysmatto. Seurustelukumppanini ovat olleet alussa todella huomaavaisia ja ihania, mutta suhteen edetessä he ovat alkaneet hallita minua ja lopulta olen kadottanut itseni kokonaan. Satunko tapaamaan kamalia tyyppejä, vai olenko niin alistuvainen että houkuttelen normaaleissakin ihmisissä sellaiset piirteet esiin? En halua riidellä, yritän yleensä sovitella. Jos minulle huudetaan, en uskalla huutaa takaisin vaan alan melkein itkeä. Olen kamalan herkkä ja pelkään aina suututtavani muut. En haluaisi elää koko elämääni mielistellen muita.
Liian heikko
59
4154
Vastaukset
- kiltti000
Heippa!
Näytät selkeästi tunnistavasi ongelmallisen kuvion ihmissuhteissasi ja pohdit mielestäni hyvin mahdollisia syitä. Sanottakoon ensin, että mielestäni kiusaaminen ja alistaminen ei ole koskaan sallittua eikä uhrin syytä, mutta voipi olla, että tietynlaiset ihmistyypit useammin joutuvat tähän rooliin. Puhuit mielistelystä. Ajatteletko, että sinun täytyy jonkin tyyppisellä käyttäytymisellä "ansaita" välittäminen, etkä uskalla olla eri mieltä tai suuttua tai yleensäkään näyttäää kielteisiä tunteita. Pelkäät hylkäämistä? Ja lopputulos on tunne siitä, että kadotat itsesi ja koet olevasi kynnysmatto. Onkohan tuo tunne kynnysmattona olemisesta enemmänkin pääsi sisällä vai todellista käyttäytymistä kumppanisi taholta? Joka tapauksessa, se mitä koet on oleellisinta. Ja tosiasia on, että harva haluaa kumppanikseen mielistelevää tapausta. Se ei ole aitoa. Se voi aikaa myöten alkaa ärsyttämään ja jopa nostattamaan ns. normaaleissakin ihmisissä ikäviä suhtautumistapoja suhteessa sinuun. Olen itse pohtinut myös näitä ja olen matkalla irti ns. ylikiltin roolista. Onhan se aika rankkaa, kun kiiltokuvamainen käsitys itsestä murenee ja ei olekaan aina se ihana, kaiken ymmärtävä. Koen silti olevani aidompi ja kaikessa ärsyttävyydessänikin minulle ei ole ainakaan vielä käännetty selkää.
Olet hyvässä alussa matkalla irti mielistelystä ja kohti aitoa itseäsi. Hae tarvittaessa apua joltakin ulkopuoliselta esim. psykologilta. "En haluaisi elää koko elämääni mielistellen muita. " Juuri näin -tästä on hyvä lähteä liikkelle :) Tsemppiä!- kynnysmattoh
Kiitos vastauksestasi!
En mielestäni mielistele seurustelukumppaniani. Yritän usein nousta vastarintaan, jos koen tulleeni kaltoin kohdelluksi mutta hän kääntää kaiken minun syykseni. Esim. jos vahingossa läikytän juomaa matolle, hän saa hillittömän raivokohtauksen ja huutaa todella alistavaan sävyyn, että minun pitää äkkiä siivota se. Jos yritän vastata, että vahinkohan se oli yms, hän vain jatkaa ja käskee minua olemaan hiljaa. Vastaavanlaisia tilanteita on monia, mutta niissä kaikissa minulle tulee se sama olo: aivan kuin olisin koira, jota koulutetaan.
Kumppanini sanoo aina, että hänellä oli oikeus huutaa minulle k.o asiasta, mutta ikinä minä en saa tehdä samanlaista. Ja se tapa, millä hän sanoo minulle noista asioista on todella epäkunnioittava: "Turpa kiinni vitun huora toi oli sun syytä!" tai "Vitun ääliö!" Kun olen kertonut, etten pidä tuosta tavasta jolla hän puhuu minulle, hän sanoo että on oppinut sellaisen tyylin puhua jo perheessään eikä itse pidä sitä mitenkään loukkaavana. Kuitenkaan minä en saa ikinä puhua hänelle samaan tyyliin... enkä edes haluaisi.
Edellisessä suhteessa minua taasen määrättiin olemaan tietynlainen. Ja aina minä suostun tuohon kaikkeen, koska yritän ajatella kumppanini muita hyviä puolia. Mutta tosiaankin, en enää haluaisi tuntea oloni tällaiseksi typeräksi ja vähempiarvoiseksi. - äag
kynnysmattoh kirjoitti:
Kiitos vastauksestasi!
En mielestäni mielistele seurustelukumppaniani. Yritän usein nousta vastarintaan, jos koen tulleeni kaltoin kohdelluksi mutta hän kääntää kaiken minun syykseni. Esim. jos vahingossa läikytän juomaa matolle, hän saa hillittömän raivokohtauksen ja huutaa todella alistavaan sävyyn, että minun pitää äkkiä siivota se. Jos yritän vastata, että vahinkohan se oli yms, hän vain jatkaa ja käskee minua olemaan hiljaa. Vastaavanlaisia tilanteita on monia, mutta niissä kaikissa minulle tulee se sama olo: aivan kuin olisin koira, jota koulutetaan.
Kumppanini sanoo aina, että hänellä oli oikeus huutaa minulle k.o asiasta, mutta ikinä minä en saa tehdä samanlaista. Ja se tapa, millä hän sanoo minulle noista asioista on todella epäkunnioittava: "Turpa kiinni vitun huora toi oli sun syytä!" tai "Vitun ääliö!" Kun olen kertonut, etten pidä tuosta tavasta jolla hän puhuu minulle, hän sanoo että on oppinut sellaisen tyylin puhua jo perheessään eikä itse pidä sitä mitenkään loukkaavana. Kuitenkaan minä en saa ikinä puhua hänelle samaan tyyliin... enkä edes haluaisi.
Edellisessä suhteessa minua taasen määrättiin olemaan tietynlainen. Ja aina minä suostun tuohon kaikkeen, koska yritän ajatella kumppanini muita hyviä puolia. Mutta tosiaankin, en enää haluaisi tuntea oloni tällaiseksi typeräksi ja vähempiarvoiseksi.Jos kumppanisi puhuu sulle tuolla tavalla eikä voi muuttua, niin sinuna ottaisin ritolat ja äkkiä. Ei kenenkään tarvitse tuollaista kuunnella.
- kiltti000
kynnysmattoh kirjoitti:
Kiitos vastauksestasi!
En mielestäni mielistele seurustelukumppaniani. Yritän usein nousta vastarintaan, jos koen tulleeni kaltoin kohdelluksi mutta hän kääntää kaiken minun syykseni. Esim. jos vahingossa läikytän juomaa matolle, hän saa hillittömän raivokohtauksen ja huutaa todella alistavaan sävyyn, että minun pitää äkkiä siivota se. Jos yritän vastata, että vahinkohan se oli yms, hän vain jatkaa ja käskee minua olemaan hiljaa. Vastaavanlaisia tilanteita on monia, mutta niissä kaikissa minulle tulee se sama olo: aivan kuin olisin koira, jota koulutetaan.
Kumppanini sanoo aina, että hänellä oli oikeus huutaa minulle k.o asiasta, mutta ikinä minä en saa tehdä samanlaista. Ja se tapa, millä hän sanoo minulle noista asioista on todella epäkunnioittava: "Turpa kiinni vitun huora toi oli sun syytä!" tai "Vitun ääliö!" Kun olen kertonut, etten pidä tuosta tavasta jolla hän puhuu minulle, hän sanoo että on oppinut sellaisen tyylin puhua jo perheessään eikä itse pidä sitä mitenkään loukkaavana. Kuitenkaan minä en saa ikinä puhua hänelle samaan tyyliin... enkä edes haluaisi.
Edellisessä suhteessa minua taasen määrättiin olemaan tietynlainen. Ja aina minä suostun tuohon kaikkeen, koska yritän ajatella kumppanini muita hyviä puolia. Mutta tosiaankin, en enää haluaisi tuntea oloni tällaiseksi typeräksi ja vähempiarvoiseksi.Kiva kun laitoit vielä esimerkkejä. Tuollainen käyttäytyminen ei mielestäni ole hyväksyttävää, eikä sun syytä. Eihän parisuhteessakaan ole oikeutettua käyttäytyä ihan miten tahansa. Minulle tosin joskus on ollut vaikea vetää rajaa, mikä on sallittua ja mikä ei. Ehkäpä juuri siksi, että olen mielistelyyn taipuvanen tai ainakin ollut. Toisaalta saa näyttää kiukkua läheisessä ihmissuhteessa, mutta silti pitäisi muistaa kunnioittaa toista. Välillä haasteellista! Ainakin tuollainen kielenkäyttö on mun mielestä ala-arvoisa.
- kynnysmattoh
kiltti000 kirjoitti:
Kiva kun laitoit vielä esimerkkejä. Tuollainen käyttäytyminen ei mielestäni ole hyväksyttävää, eikä sun syytä. Eihän parisuhteessakaan ole oikeutettua käyttäytyä ihan miten tahansa. Minulle tosin joskus on ollut vaikea vetää rajaa, mikä on sallittua ja mikä ei. Ehkäpä juuri siksi, että olen mielistelyyn taipuvanen tai ainakin ollut. Toisaalta saa näyttää kiukkua läheisessä ihmissuhteessa, mutta silti pitäisi muistaa kunnioittaa toista. Välillä haasteellista! Ainakin tuollainen kielenkäyttö on mun mielestä ala-arvoisa.
... kiukuta toki saa, mutta ei epäkunnioittavaan sävyyn. Itse pyrin olemaan korottamatta ääntäni, sanon selkeällä äänellä mikä v*tuttaa ja yritän vain kysyä, miksi hän teki niin kuin teki jne. Ja vaikka huutaisin, en tee sitä niinkuin hän.
- Samanlaista solvaami
kynnysmattoh kirjoitti:
Kiitos vastauksestasi!
En mielestäni mielistele seurustelukumppaniani. Yritän usein nousta vastarintaan, jos koen tulleeni kaltoin kohdelluksi mutta hän kääntää kaiken minun syykseni. Esim. jos vahingossa läikytän juomaa matolle, hän saa hillittömän raivokohtauksen ja huutaa todella alistavaan sävyyn, että minun pitää äkkiä siivota se. Jos yritän vastata, että vahinkohan se oli yms, hän vain jatkaa ja käskee minua olemaan hiljaa. Vastaavanlaisia tilanteita on monia, mutta niissä kaikissa minulle tulee se sama olo: aivan kuin olisin koira, jota koulutetaan.
Kumppanini sanoo aina, että hänellä oli oikeus huutaa minulle k.o asiasta, mutta ikinä minä en saa tehdä samanlaista. Ja se tapa, millä hän sanoo minulle noista asioista on todella epäkunnioittava: "Turpa kiinni vitun huora toi oli sun syytä!" tai "Vitun ääliö!" Kun olen kertonut, etten pidä tuosta tavasta jolla hän puhuu minulle, hän sanoo että on oppinut sellaisen tyylin puhua jo perheessään eikä itse pidä sitä mitenkään loukkaavana. Kuitenkaan minä en saa ikinä puhua hänelle samaan tyyliin... enkä edes haluaisi.
Edellisessä suhteessa minua taasen määrättiin olemaan tietynlainen. Ja aina minä suostun tuohon kaikkeen, koska yritän ajatella kumppanini muita hyviä puolia. Mutta tosiaankin, en enää haluaisi tuntea oloni tällaiseksi typeräksi ja vähempiarvoiseksi.Kohdallesi on sattunut vääriä ihmisiä. Kyllä maailmassa on hyviä ja toisia arvostavia ihmisiä. Sitten on näitä räävittömiä ja muita arvostamattomia, jopa korkeasti koulutettuja idiootteja. Tuntuu kuin nykyisin huono käytös, kiroaminen ja huutaminen olisi jotenkin oikeutettua käyttäytymistä. Kyllä sivistys on tehnyt ihmisten välisessä kanssa käymisessä mahalaskun.
- ab.c
kynnysmattoh kirjoitti:
Kiitos vastauksestasi!
En mielestäni mielistele seurustelukumppaniani. Yritän usein nousta vastarintaan, jos koen tulleeni kaltoin kohdelluksi mutta hän kääntää kaiken minun syykseni. Esim. jos vahingossa läikytän juomaa matolle, hän saa hillittömän raivokohtauksen ja huutaa todella alistavaan sävyyn, että minun pitää äkkiä siivota se. Jos yritän vastata, että vahinkohan se oli yms, hän vain jatkaa ja käskee minua olemaan hiljaa. Vastaavanlaisia tilanteita on monia, mutta niissä kaikissa minulle tulee se sama olo: aivan kuin olisin koira, jota koulutetaan.
Kumppanini sanoo aina, että hänellä oli oikeus huutaa minulle k.o asiasta, mutta ikinä minä en saa tehdä samanlaista. Ja se tapa, millä hän sanoo minulle noista asioista on todella epäkunnioittava: "Turpa kiinni vitun huora toi oli sun syytä!" tai "Vitun ääliö!" Kun olen kertonut, etten pidä tuosta tavasta jolla hän puhuu minulle, hän sanoo että on oppinut sellaisen tyylin puhua jo perheessään eikä itse pidä sitä mitenkään loukkaavana. Kuitenkaan minä en saa ikinä puhua hänelle samaan tyyliin... enkä edes haluaisi.
Edellisessä suhteessa minua taasen määrättiin olemaan tietynlainen. Ja aina minä suostun tuohon kaikkeen, koska yritän ajatella kumppanini muita hyviä puolia. Mutta tosiaankin, en enää haluaisi tuntea oloni tällaiseksi typeräksi ja vähempiarvoiseksi.Hei!
Suosittelisin sinulle ehdottomasti yhtä kirjaa: Susan Forward & Joan Torresin "Miehet, jotka vihaavat naisia. Naiset, jotka rakastavat heitä." Älä häkelly kirjan nimestä. Kirjassa on erittäin hyvin kirjoitettu, siinä on paljon esimerkkejä ja aihepiiri on niin tärkeä että jokaisen pitäisi lukea ko. kirja, vaikkei omassa parisuhteessa ongelmia olisikaan, niitä on kuitenkin jollakulla tutulla.
Hyvin todennäköisesti kiltteytesi "haistaa" eli tavallaan vedät puoleesi tätä misogyynistä miestyyppiä, joka alussa on todella hurmaava ja muuttuu myöhemmin niin käsittämättömäksi, ettet pysty edes ystävillesi selittämään miten huonosti hän kykenee sinua kohtelemaan, ystäväsi nimittäin eivät näe sitä puolta miesystävästäsi koskaan. Ja koska sinä olet fiksu, empaattinen ihminen, ajattelet aina että jos miesystäväsi kerran kykenee olemaan todella mukavakin niin ehkä hän sitten on sitä ja vittuilut vaan jonkinlaisia virheitä, joita pitää ihmisille sallia.
Ei pidä sallia. Sinä tiedät arvosi ja tästä lähtien et suostu kynnysmatoksi kenellekään, eikö niin? Toisten rakastaminen lähtee itsensä rakastamisesta, älä unohda sitä. - mäkeen
kynnysmattoh kirjoitti:
Kiitos vastauksestasi!
En mielestäni mielistele seurustelukumppaniani. Yritän usein nousta vastarintaan, jos koen tulleeni kaltoin kohdelluksi mutta hän kääntää kaiken minun syykseni. Esim. jos vahingossa läikytän juomaa matolle, hän saa hillittömän raivokohtauksen ja huutaa todella alistavaan sävyyn, että minun pitää äkkiä siivota se. Jos yritän vastata, että vahinkohan se oli yms, hän vain jatkaa ja käskee minua olemaan hiljaa. Vastaavanlaisia tilanteita on monia, mutta niissä kaikissa minulle tulee se sama olo: aivan kuin olisin koira, jota koulutetaan.
Kumppanini sanoo aina, että hänellä oli oikeus huutaa minulle k.o asiasta, mutta ikinä minä en saa tehdä samanlaista. Ja se tapa, millä hän sanoo minulle noista asioista on todella epäkunnioittava: "Turpa kiinni vitun huora toi oli sun syytä!" tai "Vitun ääliö!" Kun olen kertonut, etten pidä tuosta tavasta jolla hän puhuu minulle, hän sanoo että on oppinut sellaisen tyylin puhua jo perheessään eikä itse pidä sitä mitenkään loukkaavana. Kuitenkaan minä en saa ikinä puhua hänelle samaan tyyliin... enkä edes haluaisi.
Edellisessä suhteessa minua taasen määrättiin olemaan tietynlainen. Ja aina minä suostun tuohon kaikkeen, koska yritän ajatella kumppanini muita hyviä puolia. Mutta tosiaankin, en enää haluaisi tuntea oloni tällaiseksi typeräksi ja vähempiarvoiseksi.Tuo tyyppi ei ole kasvanut vielä ihmisen mittoihin.
Kaiken loukkaavan ja typerän osaa varmaan selittää tulevan jostain vaikutuspiiristä ja mihinkään ei näe itse olevansa vastuullinen.
Ei taida olla kovinkaan vanha.
Toivottavasti ette asu yhdessä.
Hänellä on ainakin terapeutille työmaata. - Älä syytä toisia
kynnysmattoh kirjoitti:
Kiitos vastauksestasi!
En mielestäni mielistele seurustelukumppaniani. Yritän usein nousta vastarintaan, jos koen tulleeni kaltoin kohdelluksi mutta hän kääntää kaiken minun syykseni. Esim. jos vahingossa läikytän juomaa matolle, hän saa hillittömän raivokohtauksen ja huutaa todella alistavaan sävyyn, että minun pitää äkkiä siivota se. Jos yritän vastata, että vahinkohan se oli yms, hän vain jatkaa ja käskee minua olemaan hiljaa. Vastaavanlaisia tilanteita on monia, mutta niissä kaikissa minulle tulee se sama olo: aivan kuin olisin koira, jota koulutetaan.
Kumppanini sanoo aina, että hänellä oli oikeus huutaa minulle k.o asiasta, mutta ikinä minä en saa tehdä samanlaista. Ja se tapa, millä hän sanoo minulle noista asioista on todella epäkunnioittava: "Turpa kiinni vitun huora toi oli sun syytä!" tai "Vitun ääliö!" Kun olen kertonut, etten pidä tuosta tavasta jolla hän puhuu minulle, hän sanoo että on oppinut sellaisen tyylin puhua jo perheessään eikä itse pidä sitä mitenkään loukkaavana. Kuitenkaan minä en saa ikinä puhua hänelle samaan tyyliin... enkä edes haluaisi.
Edellisessä suhteessa minua taasen määrättiin olemaan tietynlainen. Ja aina minä suostun tuohon kaikkeen, koska yritän ajatella kumppanini muita hyviä puolia. Mutta tosiaankin, en enää haluaisi tuntea oloni tällaiseksi typeräksi ja vähempiarvoiseksi.Kumppanillasi on oikeus huutaa vain jos annat hänelle tämän oikeuden! Minun kumppanillani ei ole oikeutta huutaa minulle. Jos hän kuitenkin tekee niin, siitä seuraa jotain sellaista mistä hän ei pidä. Ainakaan en peitä närkästystäni ja koska hän ei pidä siitä, hänen on tehtävä valinta: joko yrittää käyttäytyä yleensä paremmin tai sitten ottaa vastaan minun reaktioni. Joka EI todellakaan ole hiljainen hyväksyntä tai alistunut spaniel-katse.
- neuvoni..
Vastaan sinulle viestiketjun aloittaja, että sinä saat olla sellainen kuin haluat, mutta ole jatkossa vaan topakampi ja pidä puolesi. Jätä semmoiset joiden seurassa olo ei ole luonteva ja jotka ei arvosta sinua. Älä muuta mieltäsi vain, koska toinen on painokkaampi sanoissaan kuin sinä olet. Hyvää jatkoa elämääsi..
Ps: Itsekkin olin kiusattu koulussa ym. ja vieläkin olen töissä kiusauksen uhri, mut olen opetellut korottamaan ääneni, kun pidän puoliani.. ja niin saa tehdäkkin jos kokee tulleensa loukatuksi.
Maailmaan saa sopia ääntä. Olen muuten kiva ja rauhallinen, mutta sanaisen arkkuni olen oppinut avamaan vuosien varrella kovien kokemuksien kautta. Ei kaikkia tarvitse mielistellä.
Onneks pääsen siitä työpaikastakin kohta eroon.. ei tarvitse sietää tupakan käryä tai muitakaan häiriköitä.- 35
"Älä muuta mieltäsi vain, koska toinen on painokkaampi sanoissaan kuin sinä olet" Todella hyvä kommentti, joka pätee muuhunkin kuin parisuhteeseen. Käy esim. työpaikoilla muistutukseksi JA jokaisen esimiehen pitäisi myös tajuta tämä. Eivät oikeassa ole aina ne, jotka lujimmin tai "fiksuimmin" huutavat! Suomalaisilla, ja ehkä ihmisillä yleensä, on hyvin heikko kyky nähdä totuudenpuhujaa. Uskotaan mieluimmin sitä, joka on ilmaista asiat nätisti ja myönteisesti (positiivisia asioita, mitään ongelmia asiassa ei ole, kommentti oikeaan aikaan oikeassa paikassa jne.).
- Saman kokenut
Kateellisia ovat =) Olet hieno ja hyvä ihminen. Minulla on sama ongelma. Mitä tahansa teenkin niin aina minulle nauretaan ja olen jonkinlainen heittopussi. En välitä enää. Olen parempi kuin kiusaajani =) Ja sitäpaitsi osaan nauraa itselleni ;)
Minua ei ole koskaan arvostettu, minulle on aina naurettu. En jaksa välittää enää.
Olen milloin pedofiili, naistenmies, pelimies, panomies, nörtti, mielipuoli, sairas, ties mitä kaikkea.
Ehkä olen sitten. En jaksa välittää. Itse tiedän millainen olen. - sortava heikkoja
Onhan se päivänselvä asia, ettei sellaista henkilöä pitkään kiusata, jonka kiusaamisesta saa nenilleen.
Ilmeisesti hiljainen, vetäytyvä mutta kohtelias käytös/olemus voi toimia eräänlaisena kiusaamis magneettina.
Kenenkään ei tietenkään pitäisi joutua elämään sellaisten ihmisten ympäröimänä, jotka toistuvasti ja tarkoituksella aiheuttavat kumppanilleen pahaa mieltä ja harmia.
Lapsen on hankalampi vaikuttaa asioihin, mutta aikuisena ihmisenä valitset seurasi ja voit vaatia tasaveroista kohtelua kumppanisi kanssa. Vaikka olekin herkkä, niin siinä tilanteessa kun tunteitasi loukataan, on itsekkäästi annettava takaisin. Ihan turha välittää toisen suututtamisesta, jos hänkään ei välitä tunteistasi.- ulkomailta hei....
....et ole ainut ketä haukutaan ja alistetaan . Minuakin koulussa vaan haukuttiin ja en päässyt muitten seuraan . Niin vaikka olin ihan kivan näköinen tyttö ja todistuskin oli aina paremmasta päästä . Nyt aikuisena on yhdessä työpaikassa mopattu niin pahasti että nään vieläkin painajaisunia siltä ajalta . Onneksi tajusin itse lähteä sieltä pois aikanaan etten ihan masentunut . Pääsin eri työpaikkaan jossa olikin aivan ihanat työkaverit . Kaipaan heitä vieläkin . Mutta muutin sitten ulkomaille asumaan . Ja asun siellä edelleen. Olen kotiutunut tänne hyvin.
- kyt
Näin luulen,että heikkous aistitaan!!eli etsi itsestäsi hyviä puolia,korosta niitä-arvosta itseäsi semmoisena kun olet!älä anna muiden polkea sinua.opettele sanomaan vastaan ja puolustautumaan!itsetuntosi nousee samalla.Voimia sulle taisteluun:)!!!
- åälkj
Vastauksissa tulikin paljon sitä mitä aioin kirjoittaa. Kiusaajan älylliset lahjat voivat olla heikot ja empatian kykyä ei ole. Psykopaatteja on erään tutkimuksen mukaan 3/100 (mielen sairaus) joten heille on luonnolista alistaa muita ja heikoimmat tietysti etunenässä. Sinua ei voi auttaa muut kuin sinä itse. Opettele kovaksi ja anna takaisin. Tämä ei tarkoita ilkeyttä vaan sitä että puolustaa itseään. Alkuun se ei suju mutta huomaat myöhemmin kuinka helppoa on olla ilkeä. Naisten välillä kilpailu on erityisen kovaa ja raakaa. Aiheesta löytyy kirjastossa lukuisia kirjoja ja niitä lukemalla ymmärtää jo aika paljon. Itse luin juuri teppo.m sata naista jossa vertaus s.46 tähtiä ja tapettia. Kirja sinänsä huono mutta kuvaa hyvin vallankäyttöä naisten keskuudessa. Heikko tosiaan "haistetaan" ja kukaan ei tahdo olla heikomman puolella. Opettele muutama ilkeä ja useampi tosi törkeä sanonta niin ainakin saat homman käyntiin. Itse olen saanut kiusauksen aikoinani poikki menemällä kiusaajan kanssa kahden kesken sellaiseen paikkaan josta kiusaaja ei ole päässyt karkuun. Voitajana selvisin kaikista kiusaajistani joskin parin kanssa tappelun jälkeen. Yleensä kiusaaja on kauhusta kankea kun puolustajia ei ole ympärillä. Ei hyvä konsti mutta toimiva.
- hildem.xx
Neuvoisin ap:ta vähän saman suuntaisesti. Omaa käytöstä voi todellakin alkaa muuttaa siihen suuntaan, että tietoisesti alkaa toimia toisin kuin aikaisemmin, kun tulee kiusatuksi. Omaksuu jonkin muun käyttäytymismallin, esim. sanoo vastaan tai arvostelee suoraan kiusaajaa. Ja toimii näin joka ikinen kerta kiusaamistilanteessa, myös parisuhteessa.
Tällainen voi tuntua aluksi vaikealta, mutta kannattaa jatkaa, ja varmasti jonakin päivänä huomaa, että ei enää olekaan yhtä usein kynnysmatto kuin aikaisemmin. Kiusaajat eivät jaksa loputtomiin härnätä ihmistä, joka ei alistu heille.
Tsemppiä ap., älä anna periksi!
Se on kuin Kanadassa karhut ja kalastajat. Kun kalastajat liikkuu rauhallisesti ja hitaasti niin mitään ei tapahdu.
Jos ihminen lähtee juoksemaan pakoon niin karhut käy kiinni, se on niillä lreflekseissä.
-
Se sama niiden sun kiusaajien kanssa ne haistaa sun heikkouden. Menet nyt Krav Maga kursseille.
www.suomenkravmagaliitto.fi/seurat
Tai googletat vastaavan.
-
Pikkuhiljaa sun tietoisuus kasvaa sun omista voimista. Se vie aikaa mutta pikku hiljaa kun vaan jaksat harjoitella. Opettele huutamaan ei. Harjoittele vaikka yksin sanomaan ei. Sano se vaikka suihkussa.
-
Sun ei tarvi tehdä tai näyttää mitään. Mut pikkuhiljaa ne haistaa sun itseluottamuksen ja jättää sut rauhaan.
Ei viikko tai kasi riitä mutta vuoden tai kahden päästä...Se on kuin Kanadassa karhut ja kalastajat. Kun kalastajat liikkuu rauhallisesti ja hitaasti niin mitään ei tapahdu.
Jos ihminen lähtee juoksemaan pakoon niin karhut käy kiinni, se on niillä lreflekseissä.
-
Se sama niiden sun kiusaajien kanssa ne haistaa sun heikkouden. Menet nyt Krav Maga kursseille.
www.suomenkravmagaliitto.fi/seurat
Tai googletat vastaavan.
-
Pikkuhiljaa sun tietoisuus kasvaa sun omista voimista. Se vie aikaa mutta pikku hiljaa kun vaan jaksat harjoitella. Opettele huutamaan ei. Harjoittele vaikka yksin sanomaan ei. Sano se vaikka suihkussa.
-
Sun ei tarvi tehdä tai näyttää mitään. Mut pikkuhiljaa ne haistaa sun itseluottamuksen ja jättää sut rauhaan.
Ei viikko tai kaksi riitä mutta vuoden tai kahden päästä...- Samaa kokenut
Hei!
Nyt on pakko vastata vaikka yleensä vain luen nämä läpi. Olen nimittäin itsekin miettinyt tuota samaa joskus. Olen nyt 22v, kauppiksesta aikaa noin 3 vuotta. Minua on kiusattu ihan ekaluokasta kauppiksen kakkoseen. Olin joskus hyvinkin iloinen ja sosiaalinen, tulin kaikkien kanssa hyvin toimeen. Kun kiusaaminen eteni vuosi vuodelta, olin iloinen ja sosiaalinen seurassa, mutta yksin ollessani mietin monesti mikä minussa on vikana, miksi kaikki kiusaa mua. En kertonut asiasta vanhemmilleni, vaikka välillä kysyivät; ei kai sua kiusata (vissiin ollut jotain puhetta vanhempainillassa). En uskaltanut kertoa, pelkäsin että se vain pahentaisi asiaa, voi tietty olla, että kiusaaminen olisi loppunut jos olisin kertonut. Kaikki loppui kuin seinään kauppiksen kakkosella, sain työpaikan ennen kuin täytin 18v, ennen kuin valmistuin, sain ystävän joka oli aina kanssani, tuki, ei loukannut, kannusti vain eteenpäin, todellinen aarre.. Nykyään monikin kiusaaja on pyytänyt anteeksi ja olemme ihan suht hyviä kavereita. Kiusaamisen arvet ovat edelleen mussa ja tuskin koskaan kokonaan häviääkään, olen hyvin herkkä ja hieman varautuvainen jokaisen uuden ihmisen suhteen. Mietin myös joskus samaa miksi suhteeni ei toimi. Nyt minulla on 2 vuotta takana ihanaa suhdetta samaisen opiskelukaverin kanssa, joka minua joskus koulussa tuki, olen tajunnut, että eihän se pelkästään mun vika oo jos suhde ei toimi, vaan se on paljolta kiinni myös toisesta osapuolesta. Jos välittää, se myös tukee, asiassa kuin asiassa. Paljon tsemppiä jaksamiseen!!! - entinen pelokas
olen aina ennen ollut tommonen, kunnes sairastuin burn outiin, masennukseen ja paniikkihäiriöön liian stressaavassa työpaikassa, olin liian tunnollinen ja kiltti. Silloin lopetin siellä työt ja vaihdoin alan kokonaan, aloitin lääkityksen ja terapian, siitä on nyt 1,5 ja oon ihan eri ihminen, nykyään osaan kuunnella itseäni, mitä minä haluan eikä mitä muut minulta odottavat. Löysin sen jälkeen ihanan miehen ja hyvän viihtyisän työpaikan. Sitä ennen roikuin huonoissa suhteissa. Uskon että elämässä menestyy silloin kun tietää mitä haluaa, silloin tekee oikeat valinnat, ja tosiaan myös uskaltaa ottaa riskeja, ei saa olla liian kiltti aina miellyttämässä muita, silloin oma elämä menee ihan hukkaan ja elämä on tosiaan lyhyt, sen oon tajunnut. Nykyään elän täyttä elämää ja teen asioita mistä tykkään, en enää aio sietää huonoa kohtelua, vaan tiedän oman arvon ja ymmärrän sen että oma hyvinvointi on tärkein. Aina jos jossain asioissa ilmenee ongelmia uskallan keskustella asiallisesti ja yleensä asia selvitetään. Ihmiset tosiaan kohtelee niin kun antaa niiden kohdella itseään, sen oon itse kokenut huonoissa ihmissuhteissa/koulussa (olen kanssa ollut kiusattu, mut onneks VAIN ylä-asteella, siitä silti jäänyt traumat, joista tosiaan oon alkanut parantua vasta vuosi sitten). Kannattaa siis muistaa että on yhtä hyvä kuin muut ja ansaitsee hyvää, tiedän että se on vaikeaa, mutta harjoittelemalla uusia käyttäytymismalleja oppii pikku hiljaa, aina vaan joka tilanteessa jossa tuntee itsensä epävarmaksi niin muistuttaa itseään että ei mtn hätää. Ja kiusaajat tosiaan huomaa epävarmat ihmiset ja valitsee ne uhrekseen. Pitää osata pitää omat puolensa, nykyään en pelkää enää vastata takaisin, ja varsinkin jos asiallisesti osoittaa ihmiselle sen paikan ja et ei mulle noin puhuta niin jatkossa se osaa jo varoa :)
- muumaamustikka69
sullakin on siis tikkataulu selässäsi,jossa lukee:heitä tähän.-toisilla ON sellainen.
- juhkip
Äkkiseltään kuulostaa järkeenkäyvältä selitykseltä mutta lisäisin tuohon teoriaan kiusaajan oman heikon itsetunnon. Heikon itsetunnon omaava ihminen luulee elämänsä tasapainon syntyvän siitä, että muita pitää alistaa saman verran kuin itse on saanut huonoa kohtelua osakseen. Siitä kierteestä jos pääsee eroon on jo pitkällä aikuiseksi kasvamisen tiellä. Olen puhunut.
- pieni tytön tyllerö
Ihminen on myös peto. Minut on syönyt iso paha susi. Vaikka olen vahva ihminen, minua ovat kiusattu koko elämä. Edelleenkin jos puhun jotakin puhutaan kovalla äänellä päälle, jätetään kuuntematta jne. Olen keskustellut tästä psykologien kanssa. En ole lihava, olen nätti, olen älykäskin kun ajattelen ettei vahvuutta ole puhua toisen puheen päälle päälle, jättää toinen huomioimatta sivuun, tuoda itsenää aina esille tai toisen halventaminen ja vähättely, toisille huomauttelu ja nälviminen. Vielä aikuisena on sanottu etten osaa pitää puoliani. Minusta VAHVUUTTA EI OLE KOVASUINEN ITSENSÄ KOROSTAMINE TAI ESILLÄ OLEMINEN TAI SUURIN RINNAN MITTA (joka on itseasiassa RASVAA)
- ............
Huono itsetunto näkyy.
Ole rohkeasti oma itsesi ja kulje pää pystyssä. Osta muotivaatteita ja jos joku sanoo sinulle jotain anna mennä ohi ja naura koko jutulle. Pidä puolesi asiossa, mutta älä lähde riitelemään.- 12
menee ympäristössä, jos vaatteet ovat se määre, jolla saa kunnioitusta. Ihminen, joka arvioi toista tämän vaatteiden perusteella, on itse hyvin pinnallinen ja altis kiusaamaan tai ainakin ajattelemaan halveksien toisesta.
- 19
"osta muotivaatteita" No hyi vittu.
Ehkä kumminkin olisi järkevämpää pukeutua niinkuin itsestä tuntuu hyvälle,eikä syytää järjettömästi rahaa joihinkin surkeisiin lapsityövoimalla tuotettuihin rätteihin, jotka hajoavat kahdessa viikossa.
Sairasta kyllä jos ajattelet,että vaatteet ovat ihmisen arvostuksen mitta. Taidat olla aika nuori kun et paremmin tiedä.
- Benny123
Mielestäni sinä kuullostat ihan normaalilta vähän ujolta ihmiseltä. Maailma vain on muuttunut niin kovaksi, kauniit arvot on hukassa. Nykyään ei arvosteta vanhan ajan hyviä piirteitä kuten vaatimattomuus,
vaan jotain räväkkyyttä esim. jota tuetaan usein alkoholilla.
Olet pärjännyt silti paremmin kuin moni muu, olethan kuitenkin kauppiksessa, kun muut menee
riman alta hipoen:) - valosilta
Olet onnistunut suggeroimaan itsesi jo lapsena siihen illuusioon, että olet arvoton kynnysmatto. Ongelmiin ei pidä liikaa juuttua tässäkään asiassa, vaan ratkaisuihin. Ala "valehdella" itsellesi, että olet arvokas, rohkea, reipas, seisot tukevasti molemmilla jaloillasi selkä suorana ja pää pystyssä. Tule tietoiseksi omasta voimastasi ja valjasta tuo voima käyttöösi. Hoe itsellesi positiivisia suggestioita joka päivä, monta kertaa päivässä ja ihmeitä alkaa tapahtua nopeammin kuin uskotkaan. Kaikki, mitä sinulle tapahtuu, miten sinut nähdään ja miten sinua kohdellaan, on lähtöisin omasta ajatuksestasi siitä, mitä sinä olet. Muista, se on vain sinun ajatuksesi, harhakuvitelma, että sinä olet huono. Mutta käytin sanaa "valehdella", koska kehollesi ja mielellesi totuus on se, että olet huono. Siksi joudut aluksi valehtelemaan itsellesi, kunnes valheestasi tulee tosi. Väärästä suggestiosta on jo korkea aika päästä eroon. Oman voiman löytäminen ei tarkoita pöyhkeyttä ja ylimielisyyttä eikä epäystävällisyyttä toisia kohtaan. OLet entistä ystävällisempi, miellyttävämpi ja kaikinpuolin hurmaava ja silti olet vahva, tiedostat kuka sinä olet ja ennenkaikkea; olet vihdoinkin todella ja oikeasti onnellinen. Kunnioitat itseäsi ja muita. Sinua kunnioitetaan. Voimia, iloa ja valoa ja paljon rakkautta.
- ei nimimerkki
Tässä maailmassa ihmiset pilaavat aina kaiken. Sen vuoksi ihmiset eivät opi mitään, jos he ovat aina itsekkäitä ja kohdellaan toisiaan sätkynukkeina. He eivät mitään muuta ajattele kuin vain itseään.
- Kiltti+sopivakovuus
Jotkut ehkä huomaa ja toiset eivät muiden heikkouksia. Kiltteys sinänsä ei ole kyllä mikään heikkous vaan hyvinkin toivottava piirre/ominaisuus ihmisessä, kunpa kaikki olisivat kilttejä niin ei olisi näit ongelmiakaan niin paljon maailmassa.
Jos sinä osaat käyttäytyä, olet kiltti, ehkäpä huomaamatonkin omasta mielestä etkä tee numeroa itsestäsi niin älä ainakaan näiden takia kanna huonoa itsetuntoa. Herkkyyskin on ihan hyvä homma, liian moni tänä päivänä kun on aivan liian kylmä eikä välitä mistään tai kenestäkään eikä omaa mitään herkkyyttäkään.
Yksi ominaisuus on kuitenkin mitä tarvitset lisää ja se on tietynlainen kovuus, jolla vastaa ja ehkäisee näiden kiusaajien ja sinua huonosti kohtelevien ihmisten käytös. Tämä kovuus ei tarkoita tietysti sitä, että tarvitsee huutaa kurkku suorana takaisin tai lyödä ns. lättyyn ketään vaan sellaista sopivaa hieman ehkä napakkaakin tapaa reagoida esim. henkilöön joka huutaa ja nalkuttaa sinulle.
Tuo kiltteys on sellainen asia, että se on se tekijä mikä antaa kiusaajalle ja muille pääsyn sinun reviirillesi ja mahdollisuuden että sinua voi lytätä henkisesti, joten kun tämän pääsyn tukkii sopivavalla kovuudella niin nämä kiusaajat sun muut menevät itseasiassa hieman solmuun, vähäksi aikaa ainakin ellei pysyvästi ja huomaavat nopeasti, että hei "en mä tolle voikkaan sanoa mitä hyvänsä", tälläinen sopiva vastakovuus pistää toisen ajattelemaan ja myöskin miettimään, että onko sopivaa kiusata tai huutaa.
Loppujen lopuksi nämä toisia kiusaavat ja toisille huutelijat ja pompottavat ovat itse tunnoltaan paljon heikompia kuin ne kenelle räyhäävät, heillä pitää olla mahdollisuus piilottaa se oma heikkous ja yrittävät osoittaa että ovat jotain ja siksi haluavat lytätä ihmisen joka ei kykene puolustautumaan -> siksi kovuus on myös hyve, kun sitä oikein osaa käyttää kiltti ihminen ;-)
Itse olin aikoinani kiltti ja sinisilmäinen, osin myös kiusattu ja naurettukin. Homma loppui siihen kun koulussa oikeasti multa sitten pinna paloi kiusaajan töniessä ja läpsiessä, mä meinaan vetäsin siltä nyrkillä nenän auki, jolloinka kaveri ei enää uskaltanut kiusata ja mikä pahinta hänelle, hän leimautui pelkuriksi kun ei uskaltanu lyödä enää takas vaan tajusi, että nyt tuli stoppi mun kiusaamiselle.
Sama on päteny myös sanallisissa keskusteluissa ikävien tyyppien kanssa.
Anna huomata, että nyt et enää siedä yhtään kiusaamista etkä huutamista, mä luulen että homma loppuu siihen. (HUOM! ole kuitenkin varovainen eli lue tilanne ja paikka, kadulla on yleensä aina parempi väistää jo etukäteen vaikka olis saanu itsepuolustuslajin vyöarvoja kuten minä, tappelussa ei kukaan voita on viisas sanonta josta minä pidän kiinni näin vanhempana viisastuneena).- Anonyymi
Tarkoittaako kovuus aina "turpaan vetoa"? Ei kaikki kykene hakkaamaan toista. Eikä kaikki kiusaaminen pääty sillä että lyö jotakuta.
- Itseään voi auttaa
Ihmisillä on taipumus urautua tuttuihin rooleihin. Jos on lapsesta asti ajautunut johonkin rooliin yhteisössä, kuten esim. koulussa, sitä ottaa tiedostamattaan helposti saman roolin vielä aikuisenakin jatkuvasti uudelleen ja uudelleen. Siitä tulee helposti kierre joka on hankala katkaista, koska ei ole kokemusta minkään muunlaisesta tavasta olla olemassa yhteisössä. Lopulta huomaa aina olevansa samassa tilanteessa vaikka ihmiset ja yhteisöt vaihtuu. Kun itse ottaa automaattisesti itselle tutun roolin, sitä antaa samalla tiedostamattaan myös muille rooleja. Mikään kiusaaminen ei ole koskaan kiusatun vika, eikä mikään oikeuta syrjimistä eikä kiusaamista. Mutta on totta että ihminen on myös reaktiivinen olento, joka reagoi toisten käyttäytymiseen. Se on eräänlaista vastaamista toisen käytökseen. Jos joku esimerkiksi riehuu kovaäänisesti, siihen saa aina takuuvarmasti joltakin toiselta reaktion. Joku "vastaa" siihen jollakin tavalla. Samalla tavalla jos ottaa jonkun muun, vaikkapa kynnysmaton roolin, aina löytyy se dominoivampi tyyppi joka vastaa siihen ihan varmasti. Nämä ovat yleensä tiedostamattomia asioita, jotka pystyy muuttamaan vain kun niistä tulee tietoiseksi, ja ryhtyy tietoisesti muuttamaan omaa käyttäytymistään. Kun alkaa havaitsemaan niitä tilanteita jotka saavat itsessä aikaan tietynlaista käyttäytymistä ja vanhan tutun roolin ottamista, ja opetteleekin reagoimaan tutusta poikkeavalla tavalla.
On kuitenkin niin, että ihmisyhteisöt myös stigmatisoivat jäseniään. Jos on saanut yhteisössään jonkun stigman otsaansa, sitä voi olla täysin mahdoton muuttaa. Paljon riippuu myös yhteisöstä. Jos on todella sairas yhteisö, tai todella tyhmistä ihmisistä koostuva ryhmä, yksittäinen ihminen ei todella voi asialle yhtikäs mitään. Yksittäinen ihminen ei voi muuttaa mitään muuta kuin omaa käyttäytymstään, ei muiden. Kukaan yksittäinen ihminen ei kykene yksin taistelemaan yhteisöä vastaan, jos yhteisö on päättänyt pitää yhden en jäsenen tietyssä roolissa. Silloin on parasta vaihtaa yhteisöä. Joskus oikein radikaali ympäristön vaihdos voi olla tehokkain tapa oppia myös itse uudenlaista tapaa olla olemassa. Jopa eri paikkakunnilla on oma käyttäytymiskulttuurinsa, ja joskus on niin että sitä vain yksinkertaisesti elää niinsaoakseni väärässä paikassa. Jos on mahdollisuus, kannattaa käyttää hyödykseen mahdollisuudet kokeilla erilaisia "kulttuureita" joita on jopa yhden ja saman maan sisällä monia. Pohjalainen mentaliteetti on ihan erilainen kuin vaikkapa eteläsuomalainen, hämäläinen mentaliteetti on erilainen kuin itäsuomalainen jne.
Itselläni oli vähän samantapainen roolipeliongelma teini- ikäisenä, joka ei tosin liittynyt kiusaamiseen, vaan yhteen toiseen asiaan. Kun muutin uudelle paikkakunnalle, aloin tietoisesti käyttäytyä eri tavalla, opetellen olemaan enemmän sellainen mikä HALUSIN olla. Se toimi. Koin lopulta olevani paljon enemmän oma itseni ja sinut ympäristönikin kanssa, vaikka se vaatikin tietoista harjoittelua. Se oli kuitenkin helpompaa koska myös ympärillä oleva sosiaalinen kulttuuri ja mentaliteetti oli erilainen kuin vanhalla paikkakunnalla. Lisäksi minua ei tunnettu, eikä ollut näin ollen minkäänlaista yhteisössä valmiiksi olevaa stigmatisointitaakkaa enää harteilla. Sai aloittaa niinsanotusti puhtaalta pöydältä uudessa ympäristössä. Kunhan tarpeeksi kauan harjoittelee, siihen uuteen rooliin tottuu ihan samalla tavalla kuin aikoinaan tottui siihen vanhaan rooliin. Jos tuntuu että elämästä tulee kohtuuttoman vaikeaa, suosittelen kyllä ihan kokonaan maiseman vaihtoa. Kannattaa miettiä millainen haluat olla, ja sitten vain olet sellainen. Harjoittelemalla uuteen tapaan olla olemassa oppii ihan samalla tavalla kuin vanhaankin rooliin. Monilla ihna konkreettisillakin kikoilla voi edesauttaa itseään. Ulkonäköään voi muuttaa, harrastuksia voi muuttaa, voi alkaa kuuntelemaan uudenlaista musiikkia (tämä kuului omaan roolinmuutosprosessiini ;)) jne. Kannattaa myös hankkiutua eroon tuhoisista ihmissuhteista. Enkä suosittele edes parisuhdetta ennenkuin on tehnyt itsensä kanssa sen verran töitä, ettei ole vaaraa enää ajautua siihen vanhaan kynnysmaton rooliin.
Toivottavasti tästä oli jotain hyötyä.- Itseään voi auttaa
Jatkan vielä hiukan... Jos on taipumusta ottaa vaikkapa kynnysmaton rooli, sehän on samalla viesti niille muille että he ovat pahoja ihmisiä. Kukaan ei halua tulla nähdyksi pahana. On olemassa paljon ihmisiä jotka käyttäytyvät huonosti juuri siksi koska heiltä aina odotetaan huonoa käytöstä. Se, että menee kynnysmatoksi toisen eteen, on sama kuin sanoisi sille toiselle: "Sinä olet paha ihminen, minä olen uhri"
Se on loukkaavaa.
Kerron vielä vähän itsestäni koska tajusin itse tämän vasta oman roolinvaihdokseni myötä. Myös minä olin teini- ikäiseksi asti todella kiltti. Kuvittelin että tehtäväni on palvella muita ja olla muita varten olemassa jne. Tähän liittyi lapsuudenkotini uskonnollinen vakaumus, ihanteita poskenkääntämisestä jne. Ihmettelin usein mistä johtui että monet ihmiset tuntuivat ärsyyntyvän seurassani, vaikka toimin kaikkien niiden ihanteiden mukaan joihin minut oli kasvatettu. Olin mielestäni kohtelias, fiksu, ystävällinen, mallikelpoinen, osasin käyttäytyä hyvin ja jostain syystä se tuntui saavan ympäristössäni aikaan usein ärsyyntymisreaktioita. Sen jälkeen kun pikkuhiljaa opin uudessa ympäristössä uudenlaista mentaliteettia ja opin näkemään itseni eri tavalla, opin näkemään myös muut ihmiset eri tavalla. Aloin tajuta miten suuresti oma käytökseni vaikuttaa muidenkin käytökseen. Sitten törmäsin samanlaisiin ihmisiin mikä olin itse ollut teini- ikäiseksi asti. Tajusin millaista se on, kun joku yrittää väkisin antaa minulle "pahan" ihmisen roolia, ja se oli muuten suunnattoman ärsyttävää. Kun joku niinsanotusti yrittää tunkeutua väkisin tossuni alle, hän yrittää samalla tehdä minusta väkisin pahaa ihmistä joka on syyllinen sen kynnysmaton pahoinvointiin. Se on sellaista peilaamista, jossa itse näin itseni aina joko pyhimyksenä tai uhrina, jolloin en koskaan joutunut olemaan varsinaisesti se "pahis". Vasta sitten kun sain itse kokemuksia siitä että MINUT nähtiin pahiksena ja joku toinen sai olla uhri minun kustannuksellani, tajusin miten itseasiassa olin omalla pyhimyksenomaisella käyttäytymiselläni loukannut suuresti niitä ihmisiä joille olin antanut pahiksien rooleja. Olen sitä mieltä että tasapainoinen vuorovaikutus muiden ihmisten kanssa ei voi olla mahdollista ellei ole löytänyt ja kohdannut omaa pahuuttaan. Jokaisessa meissä on myös paha puoli.
Kiusaamisessa ei välttämättä ole kysymys tällaisesta roolipelistä johon kiusattu voi vaikuttaa omalla käytöksellään. Kysymys voi olla ihan vain kiusaajan omasta ongelmasta, ja kiusattu on valikoitunut täysin sattumanvaraisesti jokun sadististen tarpeiden tyydytyskohteeksi. Mutta joskus siinä voi olla kysymys tällaisestakin. Aloituksesta saa sen käsityksen että siinä saattaisi olla kysymys juuri tuontyyppisestä tilanteesta, joka toistuu koko ajan vain tällaisen roolipelin takia. Kannattaa ehkä miettiä voisiko olla kysymys tuontyyppisestä tilanteesta. Silloin on lohdullista tietää että asiaan voi itse vaikuttaa paljonkin.
- heivaa typerykset
Olen jo yli 50-vuotias, mut lue jos huvittaa. 7-vuotiaana kansakoulussa pyysin päästä mukaan leikkiin,`"ei me sua huolita". Oppikoulussa pari vuotta ok. Sitten alkoi kiusaaminen. Olin iloinen, puhelias,ja minkä olen vasta aikuisena tajunnut, sievä. Olin myös hyväkäytöksinen ja kiltti. En saanut sanaa suustani, kun ainakin 10 luokkalaistani pyörivät jatkuvasti ympärilläni ja pilkkasivat minua. Olin ruma, ällöttävä, lesbo skitsofreenikko. Samat haukkujat olivat itse myös tyttöjä, ja bestis kainalossa! Tytöt olivat koulussa hyvin menestyviä, kauniita ja varakkaiden vanhempien jälkikasvua. Eivät siis varattomien lapsia. Pääsin ylioppilaaksi, vaikka masennus oli ainainen seuralainen. Pari vuotta aiemmin olin kerran katkeamispisteessä koulussa, ja karjaisin tytöille, että "nyt pidätte helvetti sen turpanne kiinni, antakaa mun olla, ette oo itte yhtään parempia". Edelleen olin yksin, mutta sain olla rauhassa. Yksin myös muualla opiskellessa. Mieli oli paha, mutta minkä mahtoi. Aikuistuttuani miehet pitävät minusta kovastikin. Valittavat usein naisten empatiakyvyn puutetta. Olisikohan perää? Toiv. löydät mukavamman miehen!
- itsekoetanollaavoin
Moikka, itse menetin luottamuksen ihmisiin yläasteella. En ollut suosittu, mutta en varsinaisesti koulukiusattukaan tai en minä sitä ainakaan itselleni myöntänyt. Tytöt ovat julmia toisilleen, varsinkin nuoret tytöt. Ehkä ikävimpiä muistoja ovat varastelutapaukset ja kamojen hajottamiset. Myös turpiini sain muutamia kertoja ja istuin jälki-istunnossa, koska löin takaisin. En uskaltanut sanoa, että en aloittanut tappelua siinä pelossa, että jotain ikävämpää sattuisi.
Yläasteella kaikki muuttui. Parhaat kaverini kääntyivät minua vastaan ja levittivät minusta perättömiä juoruja, niin ettei kukaan enää halunnut olla ystäväni. Opiskelin yhden vuoden ilman yhtäkään ystävää. Ilman minkäänlaista keskustelua kenenkään kanssa välitunneilla. Menetin luottamuksen ihmisiin. Vielä nytkään (olen nyt 24v) en uskalla luottaa ystäviini vaan olen varautunut heidänkin seurassaan. Minulla on hurjasti tuttuja ja pintapuolisia kavereita, mutta ei kunnon ystäviä, joiden kanssa jakaa ilot ja surut. Mä en halua ottaa sitä riskiä, että maailmani romahtaisi uudestaan (niinkuin silloin yläasteella).
Tämän pitkän selostukseni jälkeen tulen sinun aloittaja aiheeseen. Kiusaaminen ei riipu välttämättä sinusta, mutta omalla asenteella sitä voi välttää. Voisiko joku näistä kiusaajista saavan sellaisen käsityksen sinusta, että olisit ylpeä? Hiljaisuus ja kiltteys voidaan helposti mieltää ylpeydeksi ja silloin ihmiset alkavat karsastaa sinua (varsinkin me suomalaiset, jotka olemme tottuneet nöyristelemään)... Voisitko muuttaa omaa asennettesi ja olla avoimempi, vaikka se hankalalta tuntuisikin. Siis esimerkiksi työpaikalla, ottaisit puheeksi jonkun sinusta mielenkiintoisen asian ja lähestyisit kiusaajaasi semmoisella leppoisan keskustelun tiimoilta. Ei sinun tarvitse hänen kaverikseen ruveta, mutta puhdistaisit ilmaa väliltänne. Älä alennu kiusaajan tasolle sanomalla hänelle jotain ikävää tms. se ei auta. Eikä sinun tarvitse kovaksikaan ryhtyä. Ehkä se avoimuus on tässä se avain sana. Vaikka helppoa se ei ole.
Mitä sinun puolisoosi tulee, niin opetelkaa yhdessä riitelemään. Joskus pitääkin huutaa toisille. Jos hän sanoo sinua ääliöksi kiukuspäissään, eihän sitä oikeasti tarkoita. Ja jokainenhan meistä on ääliö aina välillä. Sinulla kuuluu olla oikeus myös suuttua hänelle. Jos hän nimittelee sinua "huoraksi" tms. niin suutu siitä. Sano samalla mitalla takaisin. Riidan jälkeen sovitte ja pyydätte MOLEMMAT anteeksi. Niin sen kuuluu mennä. Mies ei saa dominoida sinua, vaikka haluaisi. Kerro se hänelle. Kerro, että teitä on parisuhteessa kaksi ja jos toinen johtaa, niin se ei ole enää mikään parisuhde. Jos hän ei tätä ymmärrä, hän ei ole arvoisesi. Riidat kuuluu elämään, mutta niin myös sovittelu. - A
itsekoetanollaavoin kirjoitti:
Moikka, itse menetin luottamuksen ihmisiin yläasteella. En ollut suosittu, mutta en varsinaisesti koulukiusattukaan tai en minä sitä ainakaan itselleni myöntänyt. Tytöt ovat julmia toisilleen, varsinkin nuoret tytöt. Ehkä ikävimpiä muistoja ovat varastelutapaukset ja kamojen hajottamiset. Myös turpiini sain muutamia kertoja ja istuin jälki-istunnossa, koska löin takaisin. En uskaltanut sanoa, että en aloittanut tappelua siinä pelossa, että jotain ikävämpää sattuisi.
Yläasteella kaikki muuttui. Parhaat kaverini kääntyivät minua vastaan ja levittivät minusta perättömiä juoruja, niin ettei kukaan enää halunnut olla ystäväni. Opiskelin yhden vuoden ilman yhtäkään ystävää. Ilman minkäänlaista keskustelua kenenkään kanssa välitunneilla. Menetin luottamuksen ihmisiin. Vielä nytkään (olen nyt 24v) en uskalla luottaa ystäviini vaan olen varautunut heidänkin seurassaan. Minulla on hurjasti tuttuja ja pintapuolisia kavereita, mutta ei kunnon ystäviä, joiden kanssa jakaa ilot ja surut. Mä en halua ottaa sitä riskiä, että maailmani romahtaisi uudestaan (niinkuin silloin yläasteella).
Tämän pitkän selostukseni jälkeen tulen sinun aloittaja aiheeseen. Kiusaaminen ei riipu välttämättä sinusta, mutta omalla asenteella sitä voi välttää. Voisiko joku näistä kiusaajista saavan sellaisen käsityksen sinusta, että olisit ylpeä? Hiljaisuus ja kiltteys voidaan helposti mieltää ylpeydeksi ja silloin ihmiset alkavat karsastaa sinua (varsinkin me suomalaiset, jotka olemme tottuneet nöyristelemään)... Voisitko muuttaa omaa asennettesi ja olla avoimempi, vaikka se hankalalta tuntuisikin. Siis esimerkiksi työpaikalla, ottaisit puheeksi jonkun sinusta mielenkiintoisen asian ja lähestyisit kiusaajaasi semmoisella leppoisan keskustelun tiimoilta. Ei sinun tarvitse hänen kaverikseen ruveta, mutta puhdistaisit ilmaa väliltänne. Älä alennu kiusaajan tasolle sanomalla hänelle jotain ikävää tms. se ei auta. Eikä sinun tarvitse kovaksikaan ryhtyä. Ehkä se avoimuus on tässä se avain sana. Vaikka helppoa se ei ole.
Mitä sinun puolisoosi tulee, niin opetelkaa yhdessä riitelemään. Joskus pitääkin huutaa toisille. Jos hän sanoo sinua ääliöksi kiukuspäissään, eihän sitä oikeasti tarkoita. Ja jokainenhan meistä on ääliö aina välillä. Sinulla kuuluu olla oikeus myös suuttua hänelle. Jos hän nimittelee sinua "huoraksi" tms. niin suutu siitä. Sano samalla mitalla takaisin. Riidan jälkeen sovitte ja pyydätte MOLEMMAT anteeksi. Niin sen kuuluu mennä. Mies ei saa dominoida sinua, vaikka haluaisi. Kerro se hänelle. Kerro, että teitä on parisuhteessa kaksi ja jos toinen johtaa, niin se ei ole enää mikään parisuhde. Jos hän ei tätä ymmärrä, hän ei ole arvoisesi. Riidat kuuluu elämään, mutta niin myös sovittelu.Kysyjä on joutunut kokemaan epäoikeudenmukaista kiusaamista ja pohtinut millaisia syitä tähän voisi olla.
Kysyjä pohtii kahta vaihtoehtoa. Ensiksi hän asettaa kysymyksen: "Haistavatko koulukiusaajat ja muut ilkiöt heikkouden ja huonon itsetunnon, kuten petoeläimet haistavat veren kilometrien päähän?" Eivät haista. Vaistotetorialla ei voida selittää ihmisen käyttäytymistä. Paleontologia, antropologia, neurofysiologia ja ihmisen käyttäytymistä tutkivat tieteet kaikki kertovat, etteivät ihmiset toimi petoeläinten tavoin.
Kysyjä asettaa nyt toisen vaihtoehtoisen kysymyksen: "Satunko tapaamaan kamalia tyyppejä, vai olenko niin alistuvainen että houkuttelen normaaleissakin ihmisissä sellaiset piirteet esiin?" Juuri näin on. Ehkäpä pieni joukko "kamalia tyyppejäkin" on olemassa, mutta ensisijaisesti kyse on kysyjän itsensä alistumisesta. Ihmisillä ja muilla kädellisillä ei tilastollisesti tavata hierarkkista alistavaa käytöstä kuin osana sosiaaliluonnetta.
Kysyjän tulee lopettaa alistuminen. Omalla alistumisellaan hän tuottaa ja uusintaa sadistista sosiaaliluonnetta. Tästä kärsivät kaikki muutkin kuin hän itse.
Kysyjä on saanut tämän keskustelun aikana lukuisilta ihmisiltä tukea ja rohkaisua. Kysyjä on reipastunut ja piankin hän jo kohottaa päänsä ja sylkee kiusaajaansa kasvoille. Toivotan kysyjälle iloisia syyspäiviä. - 34
A kirjoitti:
Kysyjä on joutunut kokemaan epäoikeudenmukaista kiusaamista ja pohtinut millaisia syitä tähän voisi olla.
Kysyjä pohtii kahta vaihtoehtoa. Ensiksi hän asettaa kysymyksen: "Haistavatko koulukiusaajat ja muut ilkiöt heikkouden ja huonon itsetunnon, kuten petoeläimet haistavat veren kilometrien päähän?" Eivät haista. Vaistotetorialla ei voida selittää ihmisen käyttäytymistä. Paleontologia, antropologia, neurofysiologia ja ihmisen käyttäytymistä tutkivat tieteet kaikki kertovat, etteivät ihmiset toimi petoeläinten tavoin.
Kysyjä asettaa nyt toisen vaihtoehtoisen kysymyksen: "Satunko tapaamaan kamalia tyyppejä, vai olenko niin alistuvainen että houkuttelen normaaleissakin ihmisissä sellaiset piirteet esiin?" Juuri näin on. Ehkäpä pieni joukko "kamalia tyyppejäkin" on olemassa, mutta ensisijaisesti kyse on kysyjän itsensä alistumisesta. Ihmisillä ja muilla kädellisillä ei tilastollisesti tavata hierarkkista alistavaa käytöstä kuin osana sosiaaliluonnetta.
Kysyjän tulee lopettaa alistuminen. Omalla alistumisellaan hän tuottaa ja uusintaa sadistista sosiaaliluonnetta. Tästä kärsivät kaikki muutkin kuin hän itse.
Kysyjä on saanut tämän keskustelun aikana lukuisilta ihmisiltä tukea ja rohkaisua. Kysyjä on reipastunut ja piankin hän jo kohottaa päänsä ja sylkee kiusaajaansa kasvoille. Toivotan kysyjälle iloisia syyspäiviä.Väitteessäsi se, ettei ihminen toimi petomaisesti tai vaistoilla - vetoat eri tieteisiin. Valitettavasti kyseiset tieteet eivät voi antaa tähän lopullista vastausta. Vertailu sen sijaan on mahdollista empiirisesti. Petomaisuus on sekin kovin inhimillinen määritelmä. Susi on peto, mutta ihminen siis muka ei. Riippuu kovin siitä, kuka mistäkin katsoo ja mitä kriteerejä käytetään. Väite, ettei ihminen toimi joissakin tilanteissa vaistojensa vaan muunlaisten kehittyneempien tunteiden varassa: ----------.!! Heips vaan!
- kasvatus?
Minä olen herkkä, ujo, haavoittuva, huonouninen, sievä, lahjakas hyvä koulussa, näppärä, nopea utelias..... näitä hyveitä. Mutta mielistelen silti vielä muita, koska olen kasvanut väärään. Minua on myös aina kiusattu. Nyt en enää joudu ikäni puolesta kärsimään työpaikolla, mutta kyllä haavoja on jäänyt. Mietin, onko suhde äitiin ja isään ollut toimiva, vai onko alistettu jo lapsena tähän rooliin? Onneksi muitakin on. Vertaistukea tarvitaan, ettei ihminen tee mitään pahaa itselle.
- Wiruus
Ihminen on laumaeläin ja siihen touhuun kuuluu roolitus ja hienoinen hierarkia, tasa-arvoisimmissakin yhteisöissä. Luonnollinen laumakoko on noin 20 ja se jakautuu aina muutamiin tyypillisiin alaryhmiin. Koiraeläimet, joita kuka vain voi tarkkailla iltaisin, tekevät samaa kuin ihmiset: ne haistavat/lukevat kehonkieltä niin, että se joka esim. pelkää koiria, saa ne aina myös haukkumaan itseään ja näin vakuuttuvat aina vaan lisää koirien vaarallisuudesta. Koirista/ihmisistä on vaan jumalattomaan hauskaa, että joku pelkää/kunnioittaa niitä. Jotkut ajetaan jopa ulos laumasta ja se mekaniikka jolla esim. sudet sen häädettävän valitsevat on auki. On vaikea sanoa tekeekö hylkiminen hankalan yksilön tämän kokemuksen takia, vai tiesivätkö muut että siitä tulee pentujen tappaja tms.
Voit todellakin tietoisesti olla sovitteleva, mutta mitä puhuu biologiasi? Annatko kehonkielellä agressivisia singnaaleja? Ovatko tekosi muuta? Kynnysmatto-kompleksi on sekin yleinen - alistettavat ihmiset lähtevät ihmissuhteissa usein tekemään palveluksia toiselle, ja houkuttelevat niitä kernaasti hamuavat kimppuunsa... - pain_forever
Tunnistan itseni hyvin viestistäsi. Myös minä olen kokenut saman aina lapsesta aikuisikään, Kysymykseesi vastaisin, että kyllä jollain tapaa haistavat. Parasta olisi kai vain "lyödä takaisin". Sen kun itsekin osaisi,
- Ääh
Mää en kyllä mitenkään koe itseäni pahikseksi tai pahiksen rooliin pakotetuksi, jos joku "mielistelee" mua. Jos asiaa nyt miettii, niin ehkä siinä vaan koettaa olla ajan kanssa sellanen, että esim. pelosta johtuva "mielistelyn" tarve toisessa vähenee. Pitäis aina yrittää tuntea itsensä paremmin ja ottaa vastuu omasta käytöksestään eikä syyttää siitä muita. En nyt sinua, kirjoittaja, tarkoita, vaan että ei kumminkaan puolusteltais moitittavia reaktioita, vielä kun jatkuvat vuodesta toiseen. Ehei, mieluummin kannattaa valita sellaisia kumppaneita, joiden kanssa pärjää käyttäytymättä huonosti, eikä myöskään tarvitse osoittaa luottamusta ennen kuin on saanut kokemusta siitä pitkältä ajalta.
- Pöppelipöö
Mäkin olen koulukiusattu.. Mua on kiusattu Eka-tokaluokasta amikseen asti.. -.-'
- smt
Olet n. miljoona kertaa parempi ihminen, kuin kiusaajat yhteensä. Kiusaajilla on heikko itsetunto, kun korottavat itseänsä mollaamalla toista. He eivät uskalla antaa sinun olla oma ihana itsesi. Kiusaajien on ongelma. Toivottavasti joskus löydät hienon miehen itsellesi - sellaisiakin on. Olet hieno ihminen sellaisenaan.
- A
Kaksi nimimerkkiä toi keskusteluun esimerkit muista kuin kädellisistä, toinen susista ja toinen koirista. Luonnollisesti nämä esimerkit ovat ihmisiin rinnastettaessa kelvottomia. Kehotan alkuperäistä kysyjää suhtautumaan näihin kelvottomiin esimerkkeihin kuten hänen tulee suhtautua kiusaajiinsa: vailla tunteita.
- MyöskinKynnysmatto
Mulla on täysin sama juttu. Koulussa olen aina ollut kiusaamisen uhri eikä mulla ollut ystäviä. Nyt mulla on vain yksi ystävä, mutta hän vain säälii minua. Luulen, että sellaisten kuin me pitäisi olla yhdessä. Jos haluat, voit kirjoittaa mulle [email protected]
- niinkö?
Minun pahimman kiusaajan isä oli poistunut tästä maailmasta "omin käsin". Kiusaaja itse pyyysi minulta anteeksi. Tässä on jotakin outoa. Onko ne niitä riivaajahenkiä, jotka jäävät kulkemaan tänne, kun on esim. itsemurha kyseessä? Kiusaavat sitten herkkiä ihmisiä?
- Tsemppiä sisko tai v
Samoja juttuja itsellä. Tommy Hellsten on jossain kirjassaan kirjoitttanut jostakin ihmisestä, että valittaa miksi on toisten kengänjäliä kasvoilla ja sitten huomaa että makaa kynnysmattona.
Toistelen nyt tässä itseäni viisaampien ajatuksia, mutta jostain kirjasta luin, että jos toiset huomaavat,että pelkää omaa vihaansa niin yrittävät härnätä toisen suuttumaan. Tätä sitten voisi sanoa kiusaamiseksi.
Jotkut alkavat kiusata, kun huomaavat ettei toinen osaa pitää puoliaan. Se on yhteinen nimittäjä kaikille joita kiusataan, että ei osaa pitää puoliaan.
Opettele olemaan assertiivinen, Maailma on kova. Ei silti tarvitse tulla kovaksi, mutta voi alkaa olla itsensä puolella:)
Hyviä matkoja assertiivisuuden teille - .............------
Olen samanlainen. Jouduin yläasteella tiettyyn rooliin ja se on seurannut mukana tähän asti, tosin olen hieman onnistunut pääsemään siitä eroon. Huono itsetunto on peruja myös kotikasvatuksesta ja neurologisesta erilaisuudesta, jonka piirteet ympärillä olevat ihmiset ovat nähneet pääasiassa huonona.Muut ihmiset näkevät minut nykyään eri tavalla , johtuen käytökseni muuttumisesta mutta sisäisesti tunnen vieläkin olevani se friikki. Eristäydyn, en mene mukaan porukoihin enkä päästä ketään lähelle.
Ennen haukuttiin hikariksi ja oudoksi,nykyään haukutaan mielisairaaksi tai narkkariksi, ja sitä tekevät ihmiset joita olen luullut mukaviksi ja fiksuiksi tyypeiksi.Erilaisuuteen on helppo tarttua, ja toisten ihmisten alistaminen tuntuu olevan monista kivaa ja vielä useammista hyväksyttävää. Itse olen liian kiltti, ja pidän tuollaista käytöstä täysin tuomittavana. Jotenkin ajattelen myös,että jos muuttuisin niin minun pitäisi olla samalla lailla ilkeä,pinnallinen ja inhottava kuin muut enkä haluaisi olla sellainen.
Luulen että ihmiset kiusatut ihmiset ovat herkkiä huomaamaan itseensä kohdistuvat negatiiviset asenteet mutta eivät netraaleja tai positiivisia ja usein tulkitsevat asioita väärin. Kaikista ihmisistä puhutaan toisinaan pahaa, mutta tällaiset kuin minä vain ottavat ne asiat enemmän itseensä huonon itsetunnon takia. En siis ole varma puhutaanko minusta sen enempää paskaa kuin muistakaan...
Ainut neuvo minkä voin sanoa on ,että arvosta itseäsi äläkä siedä tuollaista poikakaveriltasi. Poikakaverisi kuulostaa muuten aivan idiootilta ja voisit saada paremmankin, joka osaa arvostaa hyviä luonteenpiirteitäsi.- ...
Musta monet kiusaajat on juuri niitä, jotka ottaa nokkiinsa ihan kaikesta ja tulkitsee tilanteita vieläpä päin mäntyä. He heijastaa omia huonoudentunteitaan (esim. kateuksissaan ovat näkevinään toisen ylimielisenä paremmuudestaan, koskekoon se sitten vaikka hyvää käytöstä) kiusattuun, ei siis näekään häntä sellaisena kuin hän on. Ja monet on vieläpä antaneet tietoisestikin itselleen luvan jatkaa tällä linjalla, kun se auttaa pääsemään päivittäin vähän (kuviteltuun) tasapainoon. Kiusaajien kanssa on vaikea olla joutumatta hankaluuksiin, ei niiden perheenjäsenetkään siihen pysty... Todellakin, samanlaiset olkoot yhdessä. Se on huono juttu, että kiusatut toisinaan halveksii eli säälii väärällä tavalla toisia kiusattuja. Mutta se merkkaa vaan, ettei omaa ongelmaa ole onnistuneesti käsitelty. Vaikka niin helppoa onkin mennä enemmistön imuun mukaan, sitä ei kannata tehdä. Silloinhan enemmistö on vain vieläkin suurempi. Pienetkin ryhmät voi vaikuttaa parempaan suuntaan. Ja kiusaajiltakin pitäisi vaatia ihan samaa vastuuta omasta kehityksestään kuin muilta, eikä paapoa kuin kolmivuotiaita, vaikka kiukuttelevatkin siihen malliin.
- muu__
vähemmän miellyttämisen halua ja enemmän hampaita. Kiltteys on tosi hyvä piirre, mutta pitää osata näyttää hampaita tarvittaessa.
- kjehe
esimerkiksi, otetaan tilanne jossa henkilön X mielestä kyselet typeriä ja hän naureskelee sinulle, niin katsot vain naama peruslukemilla koko ajan silmiin ja puhut normaalisti. Huomaat, että hymy hyytyy pian... Jos kyseessä on kiusaaja, joka on tottunut siihen että olet hampaaton, niin tehokasta on tällaisen tyypin julkinen nolaaminen. Kiusaaja hakee itselleen huomiota showllaan ja vetämälläkin oman showsi homma kääntyy toisin päin. Juttujen pitää olla hauskoja ja nöyryyttäviä. Näillä eteenpäin! ;D
- eismann
kjehe kirjoitti:
esimerkiksi, otetaan tilanne jossa henkilön X mielestä kyselet typeriä ja hän naureskelee sinulle, niin katsot vain naama peruslukemilla koko ajan silmiin ja puhut normaalisti. Huomaat, että hymy hyytyy pian... Jos kyseessä on kiusaaja, joka on tottunut siihen että olet hampaaton, niin tehokasta on tällaisen tyypin julkinen nolaaminen. Kiusaaja hakee itselleen huomiota showllaan ja vetämälläkin oman showsi homma kääntyy toisin päin. Juttujen pitää olla hauskoja ja nöyryyttäviä. Näillä eteenpäin! ;D
Oletko huomannut kuinka hyviä vastauksia ja sinua tukevia viestejä saat netistä?
Ilmiö on tuttu monelle ja me tiedämme syyt ja osaamme myös selviytyä kiusaamisesta.
Suomi nyt vaan on kiusaajien yhteiskunta, ei tällaista kaikkialla esiinny näin näkyvänä.
Usein puhutaan narsismista ja sen häiriöistä, persoonallisuuden sellaista vammoista joita ei oikein auta lähteä parantamaan. Näin ne neuvojasi, jotka kehpottavat sinua luopumaan kynnysmaton roolista ja parantajan tehtävästä ovat oikeassa. Samoin yhteisön käyttäytymistä ei voi muuttaa. Yhteisöä ja kavereita voi vaihtaa mutta ei oikein sukulaisiaan ja omia geenejään.
Vahvista siis itseäsi ja opi viestimään yhteen suuntaan, älä annan ristiinviestejä. Kehosi ja olemuksesi voi viestiä muuta kuin puheesi ja sanasi, tekosi. Se saa monen järkevän oloisenkin toimimaan omituisesti.
Opiskele tuntemaan itsesi ja hae ystäviä, jotka eivät ole tumpeloita. Tumpelot tekevät typeryyksiä enemmän kuin fiksut ihmiset. Jos haluat olla onnellinen rakenna se ensin korviesi väliin ja lakkaa ontumasta itseäsi, jokainen ontuu jotakin paikkaa. Älä hae sille tukea vaan pidä se vahvuutenasi ja etsi sille arvostusta, muutu porras portaalta ja varmista ettet ala hoitaa sellaista, joka ei hoitoa kaipaa ja jota et voi korjata, vaikka kuinka hyvä ihmisenä olisitkin. Kun sinulle kertyy lisää ikää huomaat kuinka kiusaajasi ovat alkoholosituneet, mielsairaaloissa, joku on kohdannut voittajansa ja juossut puukkoon. Ja sinä elät pitkän ja rikkaan elämän. Josta osakiitos näille kiusaajille, jotka sparrasivat lopulta sietämään elämän tulevia karikoita, etsimään viisaampaa tietä ja käyttämään tunteittesi lisäksi myös järkeä, muiden ihmisten apua. Mutta ennen kaikea opiskele, ota oppimasi käyttöön ja tee oikeat valinnat.
- 21
Just näin se menee. Parasta kun olet vain yksiksesi.
- hhhhhhhhhhhhh
Voisitko (tai osaatko) perustella tuon väittämän?
- Fasol
Osut asian ytimeen: kiusaaja - hänellä on monta esiintymismuotoa - vaistoaa kuin seismografin herkkyydellä juuri toisen heikkouden. On muitakin, jotka saattavat ohimennen rekisteröidä sen, ettei jossa kussa ole paljon vitaalia tai häikäilemättömyyden voimalla puskevaa aggressiota, mutta he kulkevat sen ohitse; ei ole halua, ei tarvetta alistaa toista.
Halu hallita, vallanhimo, on kolmesta vee-himoista juuri se, joka vahingoittaa lähimmäistä eniten, ja kiusaaminen on nimenomaan vallan hankkimisen keino - jos ei tapa kompensoida pelkoa tulla itse hallituksi.
Ehkä tosiaan houkuttelet jopa "normaalien" ihmisten hallitsemisen halun esiin, mutta jos ja kun niin käy, se osoittaa, miten tavallinen tuo tarve on. Todella normaalilla ihmisellä on taipumus olla sitä höylimpi, kuta suurempaa heikkoutta hän tapaa. Ja se osoittaa, ettei ole niinkään tavallista olla normaali.
Oma vaivani on ehkä vain astetta lievempi kuin sinun, mutta en osaa antaa mitään neuvoa, sillä apu asiaan edellyttäisi kykyä ja lupaa puhua alistajan kieltä hänelle itselleen, mutta kovempaa kuin hän itse puhuu; ei hänelle päinvastaisen suhtautumisen kieliopilla mitään perille mene. Leppeydellä kesytetään kyllä raivo, mutta ei laskelmoivaa raakuutta. "Mikään ei ole niin järkähtämätön kuin hengetön vimma" - V. Hugo, "93".
Toivotan sinulle vain parempaa kun en muuta voi. - kiusattukiusaaja
Kyllä ne huomaa. Katsos kun koulukiusaajat ottaa ne heikoimman oloiset ja yksinäiset ihmiset silmätikuikseen jotka eivät osaa puolustautua. Heistä on hauskaa huomata miten he tuhoavat toisten elämät.
Sun ei kannattas alistua kiusaajien tahtoon, eikä mielistellä muita. Sä oot sä, ja just tollasena arvokas, mut älä oikeesti mieti et suututtaisit muut ku sulla ei oo omaa mielipidettä. Mua itteeni aineki suututtaa enemmä perseen nuolijat. Sun pitää oppia purkamaa pahaa oloas suuttumalla. Se on ihan normaali tunne. Et sä voi aina olla se hiljane hiiri, voin kertoa ettet tuu pärjää elämässäs. En tietty tarkota et sun pitäs huutaa jokaselle ja joka väliin vaan tietyissä tilanteissa.
Mutta voin kertoa koulukiusattuna ja koulukiusaajana, että kyllä ne huomaa. Eihän kukaan lähtis ns. "vertaistansa" kiusaamaan koska siinä voi itse saada vaan siipeensä.
Mutta hyvä ihminen koita saada itsetuntoa kehiin niin ehkä ongelmat loppuvat, tai ainekin vähentyvät ! - Anonyymi
Onko kukaan sitä mieltä että, jos ei ole saanut vanhemmiltaan tai edes toiselta rakkautta, niin heistä tulee kiusattuja? Se näkyy ihmisestä päälle, kun käyttäytyy alistuneesti. Ei ole tottunut saamaan mitään. Tämä tarkoittaa tunteita, ei materiaa.
- Anonyymi
Asia on yksikertainen. Kaikki haluaa olla toista parempia. Se on niinkuin urheilu.
Politiikassakin mollataan toisia, kun ei parempaan pystytä, eikä ole mitään toisia parempaa esittää.
Kiusaaminen on sitä, että halutaan olla toista parempi, vaikka tiedetään, ettei olla.Kiusattu myös usein antaa mahdollisuuden kiusaamiseen alistuen, eikä ota käyttöön järeitä aseita.
Jos kouussa on valmiita aiemmin syntyneitä ryhmiä joutuu myöhemmin kouluun tulleesta usein potkupallo, ellei tällä ole mitään eritysikykyjä, jotka laittaa ajattelemaan tai pyytämään seuraan.
Minua ei ole kiusattu kuin kerran ja se loppui kerrasta.
Eniten ihmetyttänyt seikka on ollut koulun jälkeen. Naimisissa olevat naiset arvostivat minua, mutta naimattomat juosi karkuun, tai halveksi,
Se ei nyt enää ole ajankohtainta olen ollut jo liki 40 vuotta samalla soppakupilla yhden kanssa.
Yritä keksiä vahvuutesi ja tuo ne esille.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Naiset miltä kiihottuminen teissä tuntuu
Kun miehellä tulee seisokki ja ja sellainen kihmelöinti sinne niin mitä naisessa köy? :)684803Haistoin ensin tuoksusi
Käännyin katsomaan oletko se todellakin sinä , otin askeleen taakse ja jähmetyin. Moikattiin naamat peruslukemilla. Tu152290- 261816
- 131546
- 321481
Miksi kohtelit minua kuin tyhmää koiraa?
Rakastin sinua mutta kohtelit huonosti. Tuntuu ala-arvoiselta. Miksi kuvittelin että joku kohtelisi minua reilusti. Hais51328- 101247
- 151156
Kyllä poisto toimii
Esitin illan suussa kysymyksen, joka koska palstalla riehuvaa häirikköä ja tiedustelin, eikö sitä saa julistettua pannaa41121- 231102