On tosiaankin teologian opiskelija heittänyt paksut uskonlasit silmilleen, ennen kuin aloitti tämän kirjoittamisen.
Mitä ovat nuo hengelliset tarpeet, joita lapsi pohtii?
"Uskonnonopetus antaa lapselle ja nuorelle mahdollisuuden kysellä ja miettiä elämään ja olemassaoloon liittyviä suuria kysymyksiä." Vastauksina tarjotaan uskonnontunnilla mitä? Satuja vai todellista elämää koskevia vastauksia.
"Uskonnon opetuksen asemaa ei kannata heikentää
Tarja M. Itkonen
Ehdotus uskonnonopetuksen tuntimäärän vähentämisestä ja opetuksen sisällön osittaisesta korvaamisesta etiikalla heikentäisi uskonnonopetusta kouluissamme.
Opetusministeriön tuntijakotyöryhmän ehdotus uskonnonopetuksen vähentämisestä osoittaa, ettei sen merkitystä ymmärretä riittävän laajasti.
Etiikan nostaminen uskonnonopetuksen rinnalle on osoitus myös siitä, ettei ymmärretä etiikan ja uskonnon yhtäläisyyksiä ja eroavaisuuksia. Etiikka on ala, joka tutkii moraalia, kuten oikean ja väärän eroja sekä arvoja. Koska etiikka on sidoksissa jokapäiväiseen elämään ja sen valintoihin, sen pitäisi sisältyä luonnollisena osana kaikkeen kouluissamme annettavaan kasvatukseen.
Uskonnonopetuksen sisältönä on ensisijaisesti oma uskonto, mutta myös valmiuksien luominen muiden uskontojen kohtaamiseen. Kristinuskon merkitys näkyy yhteiskuntamme monissa eri kerroksissa, niissäkin, joita ei tulisi heti ajatelleeksi: historiassa, kulttuurissa, taiteessa, perinteissä ja kielessä. Näiden kaikkien tunteminen kuuluu yleissivistykseen. Omia juuria voi oppia tuntemaan vain kun ymmärtää myös oman uskonnon merkitystä.
Uskonnonopetus on tärkeää myös siksi, että lapsi ja nuori saa sen kautta mahdollisuuden pohtia omia hengellisiä tarpeitaan.
Tutkijat ovat havainneet hengellisten tarpeiden täyttymisen edistävän lapsen kasvua ja yhdistyvän merkittävällä tavalla lapsen ja nuoren hyvinvointiin.
Hengellisten tarpeiden huomioiminen muun muassa suojaa lapsen ja nuoren tunne-elämää. Uskonnontunnit ovat kaiken kaikkiaan luonnollinen paikka myös tunteiden käsittelylle.
Uskonnonopetus antaa lapselle ja nuorelle mahdollisuuden kysellä ja miettiä elämään ja olemassaoloon liittyviä suuria kysymyksiä. Oman uskonnon pyhät kertomukset tukevat lapsen kehitystä, ja varsinkin alakouluikäiset lapset nauttivat niistä. Kertomukset antavat heille tietoa ja virikkeitä, avartavat ymmärrystä ja kehittävät mielikuvitusta.
Uskonnonopetuksen avulla koululaiset oppivat ymmärtämään myös symboliikan sanatonta kieltä. Se antaa koululaisille valmiuksia ymmärtää ja arvostaa elämän eri puolia ja kokemuksia.
Kiista uskonnonopetuksesta osoittaa yhteiskuntamme asenteita. Millaisia jäseniä yhteiskuntamme haluaa koulun kautta kasvattaa?
Tuetaanko lasta aktiiviseen ja tuntevaan rooliin elämänsä kaikilla osa-alueilla, vai halutaanko tulevaisuuden aikuisia valmistaa vain passiivisiksi kuluttajiksi markkinatalouteen?
Entä halutaanko tuottaa monikulttuuriseen ja -uskontoiseen maailmaan "mykkiä" vai aktiivisesti osallistuvia ja osaavia keskustelijoita?
Yhteiskuntamme on tukenut uskonnonopetusta hyvällä ja asiantuntevalla yliopistokoulutuksella, joka valmistaa maamme uskonnonopettajia.
Tämä koulutus valuu osittain hukkaan, mikäli uskonnonopetusta vähennetään ja sen sisältöä muutetaan.
teologian opiskelija
Joensuu"
Mitä ovat nuo hengelliset tarpeet, joita lapsi pohtii?
"Uskonnonopetus antaa lapselle ja nuorelle mahdollisuuden kysellä ja miettiä elämään ja olemassaoloon liittyviä suuria kysymyksiä." Vastauksina tarjotaan uskonnontunnilla mitä? Satuja vai todellista elämää koskevia vastauksia.
"Uskonnon opetuksen asemaa ei kannata heikentää
Tarja M. Itkonen
Ehdotus uskonnonopetuksen tuntimäärän vähentämisestä ja opetuksen sisällön osittaisesta korvaamisesta etiikalla heikentäisi uskonnonopetusta kouluissamme.
Opetusministeriön tuntijakotyöryhmän ehdotus uskonnonopetuksen vähentämisestä osoittaa, ettei sen merkitystä ymmärretä riittävän laajasti.
Etiikan nostaminen uskonnonopetuksen rinnalle on osoitus myös siitä, ettei ymmärretä etiikan ja uskonnon yhtäläisyyksiä ja eroavaisuuksia. Etiikka on ala, joka tutkii moraalia, kuten oikean ja väärän eroja sekä arvoja. Koska etiikka on sidoksissa jokapäiväiseen elämään ja sen valintoihin, sen pitäisi sisältyä luonnollisena osana kaikkeen kouluissamme annettavaan kasvatukseen.
Uskonnonopetuksen sisältönä on ensisijaisesti oma uskonto, mutta myös valmiuksien luominen muiden uskontojen kohtaamiseen. Kristinuskon merkitys näkyy yhteiskuntamme monissa eri kerroksissa, niissäkin, joita ei tulisi heti ajatelleeksi: historiassa, kulttuurissa, taiteessa, perinteissä ja kielessä. Näiden kaikkien tunteminen kuuluu yleissivistykseen. Omia juuria voi oppia tuntemaan vain kun ymmärtää myös oman uskonnon merkitystä.
Uskonnonopetus on tärkeää myös siksi, että lapsi ja nuori saa sen kautta mahdollisuuden pohtia omia hengellisiä tarpeitaan.
Tutkijat ovat havainneet hengellisten tarpeiden täyttymisen edistävän lapsen kasvua ja yhdistyvän merkittävällä tavalla lapsen ja nuoren hyvinvointiin.
Hengellisten tarpeiden huomioiminen muun muassa suojaa lapsen ja nuoren tunne-elämää. Uskonnontunnit ovat kaiken kaikkiaan luonnollinen paikka myös tunteiden käsittelylle.
Uskonnonopetus antaa lapselle ja nuorelle mahdollisuuden kysellä ja miettiä elämään ja olemassaoloon liittyviä suuria kysymyksiä. Oman uskonnon pyhät kertomukset tukevat lapsen kehitystä, ja varsinkin alakouluikäiset lapset nauttivat niistä. Kertomukset antavat heille tietoa ja virikkeitä, avartavat ymmärrystä ja kehittävät mielikuvitusta.
Uskonnonopetuksen avulla koululaiset oppivat ymmärtämään myös symboliikan sanatonta kieltä. Se antaa koululaisille valmiuksia ymmärtää ja arvostaa elämän eri puolia ja kokemuksia.
Kiista uskonnonopetuksesta osoittaa yhteiskuntamme asenteita. Millaisia jäseniä yhteiskuntamme haluaa koulun kautta kasvattaa?
Tuetaanko lasta aktiiviseen ja tuntevaan rooliin elämänsä kaikilla osa-alueilla, vai halutaanko tulevaisuuden aikuisia valmistaa vain passiivisiksi kuluttajiksi markkinatalouteen?
Entä halutaanko tuottaa monikulttuuriseen ja -uskontoiseen maailmaan "mykkiä" vai aktiivisesti osallistuvia ja osaavia keskustelijoita?
Yhteiskuntamme on tukenut uskonnonopetusta hyvällä ja asiantuntevalla yliopistokoulutuksella, joka valmistaa maamme uskonnonopettajia.
Tämä koulutus valuu osittain hukkaan, mikäli uskonnonopetusta vähennetään ja sen sisältöä muutetaan.
teologian opiskelija
Joensuu"
Vastaukset 6
Vanhimmat
Fjuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuh!
"Oman uskonnon pyhät kertomukset tukevat lapsen kehitystä..."
Joko minulle opetettiin jonkun muun omaa uskontoa tai sitten tuon lauseen tulisi jatkua näin: "...ateistiksi."
Muistan tuonkaltaista juttua selanneeni.
"Etiikan nostaminen uskonnonopetuksen rinnalle on osoitus myös siitä, ettei ymmärretä etiikan ja uskonnon yhtäläisyyksiä ja eroavaisuuksia. Etiikka on ala, joka tutkii moraalia, kuten oikean ja väärän eroja sekä arvoja. Koska etiikka on sidoksissa jokapäiväiseen elämään ja sen valintoihin, sen pitäisi sisältyä luonnollisena osana kaikkeen kouluissamme annettavaan kasvatukseen."
- Mistä uskonnosta hän puhuu? Ei minun mielestäni uskonnoilla ja etiikalla mitään tekemistä keskenään olekaan.
"Uskonnonopetuksen sisältönä on ensisijaisesti oma uskonto, mutta myös valmiuksien luominen muiden uskontojen kohtaamiseen. Kristinuskon merkitys näkyy yhteiskuntamme monissa eri kerroksissa, niissäkin, joita ei tulisi heti ajatelleeksi: historiassa, kulttuurissa, taiteessa, perinteissä ja kielessä. Näiden kaikkien tunteminen kuuluu yleissivistykseen. Omia juuria voi oppia tuntemaan vain kun ymmärtää myös oman uskonnon merkitystä."
- Mitä valmiuksia "oman uskonnon" opetus antaa muiden uskontojen kohtaamiseen? Ja taas tuo loppuun kaluttu sana "yleissivistys". Onhan se ihan hyvä tietää historiasta, mutta uskontoja opetetaan nimenomaan totuutena, joten en sitä kovin sivistäväksi sanoisi.
Tämän päivän Hesarin mielipiteissä.
Lapsi saa mahdollisuuden pohtia omia hengellisiä tarpeitaan
---Pitää olettamuksen että lapsilla olisi hengellisiä tarpeita, väite on perusteeton
Tutkijat ovat havainneet hengellisten tarpeiden täyttymisen edistävän lapsen kasvua ja yhdistyvän merkittävällä tavalla lapsen ja nuoren hyvinvointiin
---Tällaista tutkimusta ei ole tehty ja todisteita tämän suuntaiseen ei ole, teologi jälleen valehtelee
Hengellisten tarpeiden huomioiminen muun muassa suojaa lapsen ja nuoren tunne-elämää
---Tällaisesta ei ole näyttöä muuta kuin päinvastaiseen suuntaan eli kuinka uskonto tuhoaa
mielenterveyttä
Oman uskonnon pyhät kertomukset tukevat lapsen kehitystä, ja varsinkin alakouluikäiset lapset nauttivat niistä
---Lapset nauttivat SADUISTA, AJATELLA! Tarvitaanko tuollaisen ymmärtämiseen korkeakoulutusta?
Uskonnonopetuksen avulla koululaiset oppivat ymmärtämään myös symboliikan sanatonta kieltä
---Niin kuin mitä?? Että kidutusväline kertoo rakkaudesta?
Yhteiskuntamme on tukenut uskonnonopetusta hyvällä ja asiantuntevalla yliopistokoulutuksella
---Tästä ei ole mitään näyttöä että uskonnonopettajat olisivat erityisen päteviä, turha ratsastaa
luonnontieteiden opettajien PISA-tulosten myötävirrassa
Tämä koulutus valuu osittain hukkaan, mikäli uskonnonopetusta vähennetään ja sen sisältöä muutetaan
---Humanistinen koulutus valuu aina hukkaan, koska se on tarpeetonta.
Lopuksi vielä teologien ja uskonnonopettajien pätevyydestä: Muistaako kukaan uskonnonopettajan pystyneen vastaamaan yhteenkään hankalaan kysymykseen koskaan missään????
Vai oliko vastauksena "Turpa kiinni", "En tiedä" tai kysymyksen väistelyä!!
Eikö uskonnonopetuksen pitäisi olla enemmänkin oikeasti vanhempien ja kirkon tehtävä? Mikä niin muka tärkeä funktio uskonnolla on että sitä on pakko koulussa opettaa?
Uskonnon aiheita voitaisiin helposti pohtia koulussa vain niiden historiallisten vaikutusten näkökulmasta historianopetuksen yhteydessä. Mieluummin erityisen uskonnonopetuksen sijaan saataisiin koulussa järjestää sitä etiikan opetusta ja jonka sivussa voitaisiin myös käsitellä kevyesti filosofiaa.
Ja mikäs sen parempi lapselle kuin että saa vaikka ryhmäkeskustelun muodossa kertoa omissa näkemyksistään ja kuulla esimerkiksi toiseen uskontokuntaan kuuluvan lapsen näkemyksiä asioista. Se jos jokin antaa valmiuksia muiden uskontojen kohtaamiseen.
Kirkko ja vanhemmat huolehtikoon siitä oman uskonnon opetuksesta, koulusta sen tulisi pysyä poissa. Lisäksi kaikki uskonnot ovat pohjimmiltaan vain etiikkaa ja filosofiaa joten on parempi että on yksi neutraali oppiaine johon kaikki osallistuvat uskontokunnasta riippumatta ja voivat harjoitella turvallisessa ympäristössä omasta uskonnostaa kertomista ja muiden uskonnoista kuulemista.
Paljon parempi kuin se että eri uskontoon kuuluvat lapset eristetään toisistaan eri uskonnontunneille joka johtaa taas uuteen sukupolveen joka ei osaa keskustella uskonasioista muuta kuin omaan uskontokuntansa kuuluvien kanssa.